Lasten myötä olen oppinut arvostamaan syksyä ihan uudella tavalla. Nautin siitä pesämäisestä kotitunnelmasta, joka syksyyn kuuluu. Kesällä ollaan niin paljon ulkona ja toki syksyisinkin, mutta kyllä syksyllä iltaisin ollaan jo aiemmin sisällä koko perhe. Syysillat alkavat olla pimeitä ja haluan saada lapset sisälle oman kodin lämpöön suojaan sateilta ja koleilta ilmoilta. (Kun taas sitten talven tullen niihin pakkasasteisiin on tottunut eikä kylmä tunnu enää missään :D).

Meillä ei kesäisin takkaa juuri käytetä ja nytkin taisi tulla puolen vuoden takkatulitauko, kunnes taas tällä viikolla oli aika palata takkatulesta nauttimaan ja sen ympärillä fiilistelemään. Ja kyllä oli mukavaa kokkailla arkiruokaa perheelle, kun takassa paloi tuli!

Sytyttelin kynttilöitä, laitoin kivaa musiikkia taustalle ja ruuan uuniin. Nämä pienet, usein arkipäiviin muutenkin kuuluvat jutut tuntuivat tosi mukavilta takkatulen kera!

Isovanhempien pihan puista olemme saaneet herkuteltaviksemme sekä omenoita että luumuja:

Hirveän kiireistä on arkemme nykyään! Monia juttuja, joita ei arkisin ehdi edes miettimään, lykkääntyy viikonlopuille. Tänään on vuorossa yksi niistä: lähes räjähdystilaan ehtinyt varastomme saa tämän iltapäivän aikana järjestelmällisemmän ilmeen. Yritykseni tarvitsee lisää säilytystilaa ja sieltä on tarkoitus raivata tilaa myös näille tarvikkeille. Tarvitsisimme varastoon myöskin lisää metallihyllyjä, nykyiset ovat kymmenen vuotta sitten Clas Ohlsonilta hankittuja. Ovat alle 40 cm syviä ja mietiskelin, että niitä voisi laittaa kaksi peräkkäin, jolloin syvyyttä olisi enemmän, sillä tilaa tälle kyllä varastossa on! Saapa nähdä, mihin ratkaisuun tänään päädymme.

Nyt juon cappuccinon loppuun ja nautin tästä päiväuniajan rauhallisesta hiljaisuudesta. Ihania syyspäiviä teillekin! ♥

En muista kerroinko täällä, mutta Tigru siis tuhkattiin ja tuhkalle valitsin valkoisen pellavapussukan, johon kirjailtiin Rakas Tigru. En halunnut haudata Tigrua maahan mätänemään eikä mikään paikka tuntunut tarpeeksi hyvältä ja pysyvältä, siksi päädyin tuhkaukseen.

Osa tuhkasta otettiin tuhkaamossa talteen ja lähetettiin lemmikkien muistokorujen tekijälle Lunna-design Oy:lle. Tuhkaa käytetään lasihelmen teossa ja se muodostaa koruun mm. ilmakuplia ja oman uniikin kuvionsa.

Korun valinta otti oman aikansa! Valittavana oli värikkäitäkin lasihelmiä mustan ja valkoisen lisäksi. Oli muodoltaan pyöreää ja kulmikasta. Kyselin perheenjäseniltä hieman mielipiteitä ja osittain niidenkin pohjalta päädyin valitsemaan kulmikkaan (enemmän Tigrun näköinen) ja valkoisen lasihelmen. Koru toimitetaan aina mustassa nahkanauhassa, mutta vaihdoin sen kotona hopeiseen palloketjuun. Näin sitä tulee itselläni oikeasti käytettyäkin. Ja monta kertaa koru onkin reilun viikon aikana jo kaulaan ehtinyt! Se tulee käyttökertojen välillä riisuttua olohuoneen lipaston kulhoon, ei muiden korujen joukkoon vessan laatikoihin. Korussa on jokin oma piirteensä, joka saa hypistelemään korua tämän tästä. Kuin Tigrua silittäisi… ♥

Korun lasihelmi on valkoinen, jossa on ruskeita pilkkuja. Ilmakuplatkin näkyvät selvästi, jos hieman lähempää tarkastelee.

Korun mukana tuli pienessä pussissa korunteosta ylijääneet tuhkat. Ajattelin laittaa ne pellavapussukkaan muiden tuhkien joukkoon, mutta saimmekin miehen kanssa paremman idean ja kävimme sirottelemassa tuhkat erääseen Tigrun lempipaikoista: Halkokarin Mustakarille.

Teimme tuon reissun viime sunnuntaina, kun aurinko paistoi ja oli tosi kaunis syyskuinen päivä. Tigrukin oli syyskuinen kisu ♥. Sirottelin tuhkat erääseen meren äärellä olevaan heinikkoon, jossa Tigru usein tassutteli, ja mies sanoi liikuttavasti ”Sinne pääsi Tigru nyt seikkailemaan”.

Ennen tätä kotiamme asuimme miehen ja kissojen kanssa Mustakarin lähellä reilun kolmen vuoden ajan. Itse olen Halkokarilta kotoisin ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Halkokari on minulle aina se rakkain kaupunginosa Kokkolasta. Tigrukin viihtyi siellä hyvin ja kesällä 2008 hän teki erään karkureissun, joka suuntautui juurikin Mustakarille! Kissaa etsittiin paikallislehdenkin avulla ja sitä kautta hän löytyikin. Tuon jälkeen koko raksavuoden ajan hän karkasi aina Mustakarille. Jostain syystä ei tullut sieltä ikinä itse kotiin, vaan hänet täytyi aina käydä sieltä hakemassa ja kovasti naukuen sieltä kaislikoista aina vihellyksiimme vastasi :D.

Emme ikinä unohda niitä kymmeniä, satoja iltoja, kun palasimme raksalta kotiin. Jos Tigrua ei näkynyt Sissyn seurassa portailla, koukkasimme aina Mustakarin kautta hakemassa matikaisen kotiin :D. Hän rakasti sitä meri-ilmaa ja kaikkia niitä hajuja. Miten onnellisena hän siellä aina nenä korkealla ilmaa haisteli, häntää innokkaasti puolelta toiselle heilutellen ♥.

Sellaisena ihanana, ketteränä ja onnellisena kisuna Tigrun muistamme. Oli niin ihana sylikissa, tosi seurallinen ja aina mukanamme kaikissa touhuissa ♥.

Minä en olisi minä, jos en huomioisi tätä päivää!

Olettekos te huomanneet, mikä päivä tänään on? Tänäänhän on tasan 100 yötä jouluaattoon ♥. Ei sata yötä jouluun, sillä joulu on meillä viides vuodenaika, joka alkaa huomattavasti aiemmin kuin jouluaattona!

Sanoin esikoiselle, että kohta alkaa joulunaika. Hän on kyllä aika lailla yhtä jouluihminen kuin minäkin, ihanaa! Hän esittikin toiveikkaana otsikon kysymyksen. Sanoin, että ei vielä. Jouluaattoon on nyt sata yötä, mutta joulunaika alkaa meillä kyllä lokakuussa pikkuhiljaa ja pienin askelin. Aluksi erilaisin tunnelmavaloin ja valosarjoin. Joulumusiikkia kuuntelen tuolloin yksin ollessani, jotta mies vielä säästyy :D. Tässä on tarkat rituaalinsa, miten se homma etenee! Mutta tärkeintä on, että sen tekee fiilispohjalta eikä yhtään väkinäisesti. Siten, että siitä saa sen suurimman ilon ja hyvän, lämpöisen fiiliksen.

Tässä pieni kollaasi kotimme viime jouluun. Hieman sumussa meni joulu, sillä juuri ennen joulua meillä oli kahdet hautajaiset, kahden viikon välein. Elämä näytti samalla myös toista puoltaan, sillä kaksi päivää ennen jouluaattoa minusta tuli ensimmäistä kertaa täti. Pieni veljentyttöni syntyi.

Kuvista kaksi on otettu jouluaattona, joulupöydästämme, ihanan sinisen hetken aikaan.
Joulua en ole vielä sen kummemmin miettinyt, kunhan itsekseni fiilistellyt sitä, että koko tämä aika on nyt edessäpäin. Ja ehdinpä tuossa yhtenä päivänä mieheltä kysellä, olisikohan nyt se joulu, jolloin olohuoneessamme olisi aito, pullea joulukuusi… ♥