Mukavaa uutta syysviikkoa! 

Edelliseen postaukseeni ujutinkin jo ovelasti sanan joulu, joten nyt siitä sujuvana aasinsiltana vuoden ensimmäiseen jouluaiheiseen postaukseen! :D

Hieman tuli tuossa vauvelin (tissillä) torkkuessa näitä selailtua ja fiilisteltyä, joten jakoon tännekin! Ei kuulkaas enää kuin kaksi kuukautta jouluun ja kuukauden päästä kotonakin alkaa varmasti olla jo selvä joululook ♥. Olen tosin huomannut, että lasten synnyttyä joulu saapuu meille myöhemmin ja myöhemmin – monenlaiset kiireet vievät mennessään ja sitä elää niin vahvasti sitä käsillä olevaa päivää ja hetkeä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Viime joulu oli meillä ihan erilainen – erilainen kuin koskaan aiemmin enkä tuosta joulusta paljoakaan muista. Perheenjäsenen syöpädiagnoosi, leikkaus ja viiva raskaustestissä osuivat kaikki hyvin lähekkäin toisiaan. Ihan siihen joulun alle. Tunteita laidasta laitaan. Onnea ja iloa, mutta myös valtaisaa huolta, murhetta, surua ja pelkoakin. Tästä joulusta toivon meille kaikille parempaa ja olen päättänyt lopettaa työnteonkin hyvissä ajoin ennen joulua. Tämän joulun haluan omistaa sille kaikkein tärkeimmälle elämässä! ♥

Taas jälleen haaveilen aidosta, pulleasta joulukuusesta ikikuusemme sijaan. Sitten täytyisi vain ostaa kuusenjalka ja jokin mattokin kuusen alle… Ja se imurointi joulunpyhien aikana, hmm… Noh, mietinnät jatkukoon :D.

Jokos siellä mietitään joulua?

(Kuvat lainattu Granit.)

Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)

Heippa vaan ja mukavaa alkanutta lokakuuta!

Halusin tulla jakamaan teille tulevan viikonlopun menovinkin: Kokkola on saanut oman designtorinsa ja siellä voit vierailla ensimmäistä kertaa tulevana lauantaina 6.10. klo 10-16. Paikkana toimii vanha kalahalli torin laidalla.

Mukana on monia upeita yrityksiä, pääosin Kokkolasta, mutta löytyypä sieltä jotain mielenkiintoista mm. Kannuksesta, Pyhäjoelta, Oulusta ja Sotkamostakin! Löydät tarkempia tietoja, kun seurailet tapahtuman Facebook– ja Instagram-sivuja.

Yritykseni MioSa. design keksittyy tällä hetkellä eli näinä “äitiyslomapäivinä” lähinnä verkkokauppamyyntiin – muuten olisin ehdottomasti designtoriosallistujien joukossa! Täytyy katsoa ensi keväänä uudestaan, jos vauva-arki antaa silloin paremman mahdollisuuden. Tällä kertaa lähden sinne vain asiakkaan roolissa enkä malta odottaa että näen, miten mahtavan jutun naiset ovat kehittäneet!

Tulkaahan tekin sankoin joukoin paikalle, kun Kokkolassa järjestetään jotain näin kivaa! ♥

P.S. Meillä oli viime viikonloppuna vauvan ristiäiset, joiden tunnelmia ajattelin jakaa täälläkin, kun vain ehdin. Kuvat ovat edelleen kamerassa – tää on niin tätä! Mutta olen opetellut uudenlaisen ajattelutavan: sen sijaan, että ajattelisin iltaisin, mitä tuhat kohtaa sisältävästä tehtävälistastani en taaskaan saanut tehtyä, ajattelen nykyään niin, että sainpas tänään tehtyä tuon ja tämän ja tuonkin! Lämmin suositus tälle! :)