Ikävä tapaturma

 

Kuten eilisessä Valkoinen tiiliunelma -postauksessani mainitsin, oli eilinen sunnuntai melkoisen tapahtumarikas, liiaksikin jos minulta kysytään… Luulen, että ette varmaankaan osanneet arvata, mitä tarkoitin..? Kiteytetysti: mulle tapahtui tosi kurja tapaturma, putosin eräässä kahvilassa muutaman kiviportaan alas (muistaakseni ihan vain 2-3) ja nyt tilanne on se, että molemmat jalkani ovat siteissä ja liikun pyörätuolilla.
Taas kehiin nämä kesällä jo kertaalleen käytetyt Toivo-kuvat… Tällä kertaa toivo pikaisesta paranemisesta :).

0422

Vasemmassa jalassa särkee jalkapöytää sekä nilkan ulkosyrjää, mutta se on nyt vuorokauden jälkeen jo hieman parempi eikä kipua tunnu ihan jatkuvasti. Oikeasta jalasta olen eniten huolissani, siinä kipu säteilee nilkasta säären ulkosyrjää pitkin: pitkittäissuunnassa aika laajalla alueella ja jalan pienikin nostaminen sekä kääntäminen on erittäin kivuliasta. Jos ei kerran ole murtumia, niin mistä ihmeestä sitten johtuu noin voimakas kipu… Ehkä kyseessä on sitten vain venähdys, nyrjähdys tms.?

Omatoiminen liikkuminen on aika minimissä; pyörätuolilla pääsee toki itsekin hyvin liikkeelle, mutta käveleminen on sellaista sipsuttelua ja sekin varustettuna tuskanhiellä, viiltävällä kivulla sekä pahoinvointia vastaan taistelemisella. Oikean jalan kipu on sen verran voimakasta, että se saa kasvot kalpeiksi ja tuskanhien otsalle – näiden seurauksena sitten huimaa ja oksettaa :D. Silti lääkäri kehottaa kävelemään, joten yritän välillä sipsutella lyhyitä matkoja. Ymmärrätte varmaan, että uusia valokuvia ei blogiin ihan lähipäivinä synny ja muutenkin sähköposteihin sekä kommentteihin vastaamiset saattavat viipyä.

032

Olen tottunut jakamaan täällä kanssanne monenlaiset ilot ja aina olettekin saaneet iloni tuplaantumaan. Halusin myös jakaa tämän kurjemman asian, sillä ehkä jaettu harmitus vastaavasti puolittuu..?
Ja kaikille ystävilleni ja tutuilleni, jotka eivät tästä vielä tienneet, niin ei mitään hätää eikä tarvitse huolestua! Hoito on hyvää ja palvelu pelaa :). Paljon pahemminkin olisi voinut käydä ja onhan tässä elämässä huomattavasti suurempiakin murheita, joten ei yksi pyörätuoli menoa haittaa! Mieskin käsittelee tuolia jo ammattilaisen ottein ja nopeasti se menee kasaan ja livahtaa auton peräluukkuunkin :D. Neljän seinän sisällä ei siis tarvitse 24/7 olla. Tällaista tällä kertaa, sunnuntai 29. päivä taitaa olla minun epäonnen päiväni :).

 

Comments

  1. Aikku
    1.10.2013 / 16:35

    Voi ei! Pikaista paranemista sulle! Toivottavasti on vain joku pieni venähdys, joka paranisi nopeasti… Ja pahempaakinhan ois voinu vielä sattua… Onneksi sulla on siellä ne kaksi “karvahoitajaa” <3 Itse lepään kotona keuhkoputkentulehduksessa ja kisut on ollu korvaamattomia hoitajia. Aina on jompikumpi "kylkimyyryläisenä" vieressä surisemassa ja hellyyttä hakemassa :) Meilläki reissu lähenee ja mä vaan kamalaa yskää sairastan… enää 12 päivää lähtöön… :)

  2. kissatäti
    1.10.2013 / 16:46

    Kurjaa! Koskaan ei voi tietää mitä voi tapahtua. Joskus kaaduin pahasti täyden tarjottimen kanssa. Koirani oli silloin pentu ja kirmasi jalkoihini siten, että huomasin lentäneeni selälleni posliinit takalistossa. Ampulanssilla sairaalaan paikattavaksi, silloin oli vielä jouluaaton aatto. Toivottomalta tuntui silloin, mutta usko vaan kyllä se helpottaa sinullakin. Haleja meiltä kaikilta karvakorvilta ja tietty minulta:)

  3. 1.10.2013 / 20:17

    Voi ei Satu! :/ Pikaista paranemista ja toivotaan ettet tarvitse pidempää kuntoutusta. Kaikenlaista sattuu. Haleja! <3

  4. 1.10.2013 / 23:21

    Toivotaan pikaista paranemista! Toivottavasti karvaiset hoitajattaret muistavat hurista sinut pian terveeksi ja lämmittää läsnäolollaan.

  5. 2.10.2013 / 07:34

    Voi kurjuus! Onneksi ei pahemmin sattunut. Pikaista paranemista.

  6. 2.10.2013 / 10:27

    Oih, voih ja ouch :( Tsemppiä oikein paljon sinne <3 <3

  7. Saila
    2.10.2013 / 10:54

    Auts, tuli muistoja mieleen! Olisi voinut käydä kyllä siis vieläkin pahemmin kun kerran jo nyt istut pyörätuolissa! Oli varmasti järkytys. Tulin itse viime vuonna töissä ykskax portaat alas ja vaikka olinkin 3 pv sairauslomalla ruhjeiden ja kipujen takia niin siinä tilanteessa tajusi miten pahasti olisi voinut käydä, että olisi voinut halvaantua tai kuolla. Heti oli kivuista huolimatta noustava pystyyn toteamaan, että kaikki “osat” toimivat. Ja ihmettelen, miten en kolauttanut päätäni betoniportaaseen… En voi vieläkään käsittää, ettei käynyt pahemmin. Selvisin siis itse jopa ilman pyörätuolia, vaikka linkkasinkin pitkään ja jalka oli turvoksissa vielä 2-3 viikkoa. Pikaista toipumista ja otahan rauhallisesti!

  8. tanja
    2.10.2013 / 13:19

    Voi kurja. Toivottavasti paranet pian.

  9. 3.10.2013 / 21:31

    Voi kauhistus! Pikaista paranemista!

  10. Satu //ALL YOU NEED IS WHITE
    4.10.2013 / 19:41

    Kiitos vielä teille kaikille ihanista viesteistänne!!! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.