Kuten eilen kirjoittelin, kävimme tänään tarkistamassa vauvamme tilanteen lääkärin luona. En osaa sanoin kuvata sitä pelonsekaista tunnetta niiden parin sekunnin aikana, ennen kuin vauva ilmestyi kuvaruudulle. Tuntui, että sydän ja koko maailma pysähtyivät hetkeksi. Mutta siihen kuvaruudulle hän ilmestyi, jalat kivasti ristissä <3. Monenlaisia poseerausasentoja saimme ihastella.

Lääkäri oli vankan kokemuksen omaava herrasmies, koko Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri. En ehkä muita enää kelpuutakaan :D. Herätti luottamusta jo etukäteen, puhumattakaan siitä, miten hyvä ja luottavainen mieli vastaanottokäynnin aikana heräsi. Tarkkaan ja huolellisesti vauvaa mittailtiin ja tutkailtiin, vailla hoppua. Niin pätevän oloinen, valtavan ystävällinen, sellainen jalat maassa -tyyppinen lääkäri, joka miehenäkin ymmärsi loistavasti odottavan äidin huolen. Totesi, että varmasti kaatumiseni Mallorcalla säikäytti sen verran, että vaikuttaa vielä osaltaan sekin ja saa aikaan levottomuutta. Oli täysin samaa mieltä kuin minä ja moni teistäkin, että näitä asioita on turha kotona itsekseen miettiä, asia selviää lääkärin vastaanotolla – se on jokaisen osapuolen etu. Niinpä, jos siellä nyt joku samanmoisen asian kanssa pähkäilee: ei muuta kuin pikaisesti aikaa varaamaan!

032

Olen saanut aika paljon kyselyitä siitä, miten kissat vaikuttavat raskausaikaani. Voin oikeastaan kertoa, etteivät yhtään mitenkään. Ainoa muutos on siinä, että mies hoitaa meillä kissojen pellettilaatikon koko raskausajan. Kissat saavat edelleen nukkua sängyssämme, jos haluavat, vaikka sitäkin jossain lippulappusessa kehotetaan välttämään. Ehkä ylihysteerisin juttu, jonka jostain netin syövereistä luin, oli se, että kissalta voi tarttua toksoplasmoosi odottavaan äitiin, jos hän silittää kissaa. (Kissa kun on pessyt peppunsa ja sen jälkeen koko turkkinsa, jolloin kielestä tarttuu turkkiin näitä bakteereja ja sitten ne tarttuvat ihmiseen kun he silittävät kissoja………..).
Puhuin tästäkin lääkärin kanssa ja hän totesi, että hyvänen aika: odottavia äitejä ja kissoja on maailma pullollaan eikä asiassa ole minkäänmoista ongelmaa. Ei tarvitse ajaa kissoja sängystä pois, kissat ovat siistejä eläimiä, eikä tarvitse hysteerisesti olla pesemässä käsiäänkään, perushygienia riittää, eikä missään nimessä pidä luopua kissoista raskauden takia. Tämän jälkeen hän vielä totesi, että toksoplasma-tartunta odottavaan äitiin on aika lailla yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.

Kurjaa, miten kaikenlainen väärä tieto leviää internetissä ja ihmiset säikkyvät turhaan, vailla faktatietoa, jota olisi nyt tarjolla tässä:

Ihminen saa toksoplasma-tartunnan tavallisesti syötyään huonosti kypsennettyä lihaa (mm. sikaa, lammasta, peuraa, jänistä). Toinen tartuntareitti on kissan ulosteiden käsittely sekä puutarhatyöt ja ookystien joutuminen näissä yhteyksissä ihmisen ruuansulatuskanavaan huonon hygienian vuoksi. On erittäin epätodennäköistä, että ihminen voisi saada tartunnan kissaa silittämällä tai muuten käsittelemällä, koska ookystia ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään kissan turkista.
Jokelaisen tutkimuksen mukaan 48,4 prosentilla tutkituista 490 suomalaisesta kissasta todettiin vasta-aineita toksoplasmaloista vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet tartunnan ja todennäköisesti levittäneet ulostaessaan loisen ookystamuotoja ympäristöönsä. Tämä vaihe kestää 1-3 viikkoa. Tartunnan jälkeen kissalle muodostuu immuniteetti, eikä se eritä näitä ookystia enää uudelleen elämänsä aikana.
Raskaana olevien tartuntariskistä puhutaan paljon. Tutkimusten mukaan Suomessa riski saada toksoplasmatartunta raskauden aikana on noin 2,4 tapausta / 1000 raskautta (Lappalainen M). Käytännössä siis noin 150 raskaana olevaa naista saa tämän tartunnan vuosittain (vuonna 2010 reilu 61 000 syntynyttä lasta).
Tartunta todetaan verinäytteestä ja Suomessa kaikki odottavat äidit seulotaankin loistartunnan toteamiseksi. Kun tartunta todetaan ja hoidetaan, on synnynnäisen toksoplasmoosin eli sen, että syntyvä lapsi sairastuu, riski 0,3 – 0,5 tapausta / 1000 (noin 20–30 tapausta vuosittain). (Lähde: Kissaliitto.)

 

Ihminen voi saada toksoplasma-tartunnan kissalta ainoastaan syömällä juuri tartunnan saaneen kissan ulosteita. Ookystoja ei ole löydetty mm. kissojen turkista. Muita huomattavasti todennäköisempiä tartuntateitä ovat kudoskystia sisältävän lihan syöminen huonosti kypsennettynä; toksoplasmoosi on suhteellisen yleinen mm. sialla, lampaalla ja hirvillä. Ookystoja sisältävää multaa voi myös joutua suuhun: esimerkiksi puutarhatöiden yhteydessä sitä jää helposti kynsien alle ja sieltä se päätyy suuhun kynsiä pureskeltaessa tai ruokaa valmistettaessa. Huonosti puhdistettuihin, kypsentämättömiin vihanneksiin ja juureksiin tarttuu mukaan myös helposti ookystoja sisältävää multaa.
Tarvittaessa sekä äidiltä että kissalta voidaan tutkia vasta-ainetestillä ovatko he jo sairastaneet toksoplasmoosin. Jos sekä äiti että kissa ovat negatiivisia teoreettinen tartuntamahdollisuus on olemassa jos kissa päästetään pyydystämään ulkona vapaana saalista tai sille syötetään raakaa sian, lampaan tai hirvenlihaa. Tällöin äidin on kuitenkin saatava kissan ulosteita suuhunsa sen 1-2 viikon aika-ikkunan aikana jolloin kissan ulosteissa on ookystoja. 
(Lähde: Wikipedia, jossa lukuisia lisälähteitä aiheesta.)

017

001

Minä vetäydyn nyt pienen perheeni seuraan nauttimaan tästä lokakuun viimeisestä illasta. Kävimme ostamassa kaupasta vähän iltapalaherkkuja… Mutta ennen iltapalaa oikaisen tähän sohvalle kuuntelemaan vesisadetta. Kainalooni otan tuon torkkupeittokasan kuningattaren sekä pienen meditoijani ja taidanpa samalla vähän silitellä masuanikin <3.

 

 

031

Kotipäiviä on mukava katkaista pienellä rentoutumishetkellä ja nyt viimeisimpänä suosikkijuomanani onkin ollut Dolce Guston Nesquik-kaakao. Viikonloppuna maustoin kaakaota karkkikepillä – ihanan herkullinen piparminttukaakao! Ja sopii niin loistavasti tähän alkavaan talvikauteen ja toki myös joulun odotteluun.

034

Tänään on ollut hieman stressaavampi päivä… Ajattelinkin jo, että pidän hetken taukoa bloggaamisesta, mutta ehkä kuitenkin kivempi postailla – saa ainakin muuta ajateltavaa ja teidän seura on aina mukavaa :).

Tämän jalkavamman kanssa mulla kun ei ole juuri muuta kuin aikaa, ehtii sitä ajatella ja kuvitella päässään vaikka ja mitä… Nimenomaan ajatella asioita vähän liikaakin. Mielikuvitustakin kun on aika reippaasti suotu, niin olen nyt saanut päähäni, että vauvalla on jokin hätänä. Välillä itsekin naureskelen näille mietinnöilleni, mutta välillä valtava huoli ja pelko saa vallan. Käsittääkseni ihan asiaankuuluvaa ja ”normaalia”, etenkin ensimmäisen raskauden kyseessä ollessa. Liikkeitä kun ei vielä tunnu ja neuvolakäyntejäkin on tässä vaiheessa ainoastaan kerran kuussa, näiden lisäksi np-ultrasta jäi hieman hätäinen fiilis niin soppa on valmis. Onko muilla ollut samantapaisia mietteitä?
Niinpä varasin tänään ajan yksityiseltä lääkäriasemalta ja aika järjestyikin loistavasti jo huomiseksi. Parempi saada mielenrauha ja selvyys asiaan kuin pähkäillä tätä päivästä toiseen. Vaikka asia onkin näin yksityinen ja henkilökohtainen, en näe mitään syytä, miksi tätä pitäisi täällä salata, vaikka jännittääkin tuota julkaise-nappia painaa. Eipä nyt juuri muitakaan ajatuksia päässä ole, joten… :D

cats

037

Jos nyt vaihtaisi kaakaon rauhoittavaan teekupposeen & joulumusiikkiin ja jäisi odottelemaan miestä kotiin mökkiraksalta. Siellä on menossa jo keittiökalusteiden asennus! Lämpöistä illanjatkoa!

 

 

Haaveilu on kivaa! Ja yleensäkin kauniiden tavaroiden selailu, katselu ja ihastelu, tapahtui se sitten paikan päällä liikkeessä tai verkkokaupan sivuilla. Muistin tuossa, että olen tässä syksyn tapahtumien lomassa unohtanut yhden jos toisenkin kivan haasteen, joita olen muilta bloggaajilta saanut. Nyt toteutukseen yksi niistä!

Kauniista Pihkalasta Maija heitti mulle seuraavan haasteen, kiitos!:

Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää (syksyiseen) sisustukseen omaan kotiisi. Kerro toiveesi!

Syvennyin tähän haasteeseen niin hartaudella, että tuo budjettihan venyi ja vanui ja paukkui yli heti kunnolla, mutta jos ei nyt tällä kertaa välitetä siitä, virtuaalirahasta kun kuitenkin kyse on… Kollaasista ei myöskään tullut kovin syksyinen, vaan keräsin tähän enemmänkin sellaisia ikisuosikkejani, joita olen ihastellut jo vuosikaudet. Tätä kollaasia on kiva tulla sitten aika ajoin kurkistelemaan ja miettimään, haluanko näitä kaikkia yhä edelleen yhtä kovasti ja mihin ehkä seuraavaksi voisin alkaa säästämään… Mielestäni aina on hyvä olla jokin säästökohde, vaikka hankinta-ajankohta olisikin ihan auki – näin rahaa ei tule tuhlattua turhuuksiin.

Mutta sitten, pitemmittä puheitta, näihin ihanuuksiin (suurin osa on täällä aiemminkin näkynyt eikä mikään näistä varmaan yllätä?):

 

 

Kuvakansiot1

 

Pöytävalaisimista kaksi suurta suosikkiani ovat Louis Poulsenin Panthella sekä AJ-pöytävalaisin. Olohuoneen matoksi on jo hyvän aikaa kuumottanut Woodnotesin Avenue-matto – mutta olisikohan ensi kevättä ym. silmälläpitäen käytännöllisempää hakea valkoiset nukkamatot varastosta takaisin olohuoneeseen ja siirtää hankintaa hmm sanotaan nyt vaikka kymmenellä vuodella :D ..?

Harri Koskisen suunnittelema K-tuoli on niin ikään keikkunut haavelistallani jo pitkään. Reilu vuosi sitten hain jo näytepalatkin kotiin mallailtaviksi, mutta hankinta siirtyi silloin ihan sen vuoksi, etten saanut 100 % varmasti päätettyä tuolin sävyä. Jäin myös miettimään, kumpi olisikaan parempi: kapea vai leveä malli… Nyt nuo on päätetty: leveä ja luonnonvalkoisena, kiitos. Ja tuolla kuvassa näkyvällä jalalla.

HAY:n About a Chair:ssa on pitkään viehättänyt tuolin muoto sekä sävyt: raikas valkoinen yhdistettynä lämpimiin tammijalkoihin. Tuolissa on myös tosi hyvä istua ja näitä olenkin miettinyt lähinnä seuraaviksi ruokapöydän tuoleiksemme, mutta vielä hankinta ei ole ajankohtainen. Ehkä voisi hankkia alkuun yhden työ- ja varatuoliksi ja mallailla sitä sitten myös ruokailutilaan… Se sopisi sinne varmasti kuin nenä päähän!

Mitäs löytyisi teidän haavekollaaseistanne?

(Kuvat lainattu FDS.)