Kuten eilen kirjoittelin, kävimme tänään tarkistamassa vauvamme tilanteen lääkärin luona. En osaa sanoin kuvata sitä pelonsekaista tunnetta niiden parin sekunnin aikana, ennen kuin vauva ilmestyi kuvaruudulle. Tuntui, että sydän ja koko maailma pysähtyivät hetkeksi. Mutta siihen kuvaruudulle hän ilmestyi, jalat kivasti ristissä <3. Monenlaisia poseerausasentoja saimme ihastella.
Lääkäri oli vankan kokemuksen omaava herrasmies, koko Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri. En ehkä muita enää kelpuutakaan :D. Herätti luottamusta jo etukäteen, puhumattakaan siitä, miten hyvä ja luottavainen mieli vastaanottokäynnin aikana heräsi. Tarkkaan ja huolellisesti vauvaa mittailtiin ja tutkailtiin, vailla hoppua. Niin pätevän oloinen, valtavan ystävällinen, sellainen jalat maassa -tyyppinen lääkäri, joka miehenäkin ymmärsi loistavasti odottavan äidin huolen. Totesi, että varmasti kaatumiseni Mallorcalla säikäytti sen verran, että vaikuttaa vielä osaltaan sekin ja saa aikaan levottomuutta. Oli täysin samaa mieltä kuin minä ja moni teistäkin, että näitä asioita on turha kotona itsekseen miettiä, asia selviää lääkärin vastaanotolla – se on jokaisen osapuolen etu. Niinpä, jos siellä nyt joku samanmoisen asian kanssa pähkäilee: ei muuta kuin pikaisesti aikaa varaamaan!
Olen saanut aika paljon kyselyitä siitä, miten kissat vaikuttavat raskausaikaani. Voin oikeastaan kertoa, etteivät yhtään mitenkään. Ainoa muutos on siinä, että mies hoitaa meillä kissojen pellettilaatikon koko raskausajan. Kissat saavat edelleen nukkua sängyssämme, jos haluavat, vaikka sitäkin jossain lippulappusessa kehotetaan välttämään. Ehkä ylihysteerisin juttu, jonka jostain netin syövereistä luin, oli se, että kissalta voi tarttua toksoplasmoosi odottavaan äitiin, jos hän silittää kissaa. (Kissa kun on pessyt peppunsa ja sen jälkeen koko turkkinsa, jolloin kielestä tarttuu turkkiin näitä bakteereja ja sitten ne tarttuvat ihmiseen kun he silittävät kissoja………..).
Puhuin tästäkin lääkärin kanssa ja hän totesi, että hyvänen aika: odottavia äitejä ja kissoja on maailma pullollaan eikä asiassa ole minkäänmoista ongelmaa. Ei tarvitse ajaa kissoja sängystä pois, kissat ovat siistejä eläimiä, eikä tarvitse hysteerisesti olla pesemässä käsiäänkään, perushygienia riittää, eikä missään nimessä pidä luopua kissoista raskauden takia. Tämän jälkeen hän vielä totesi, että toksoplasma-tartunta odottavaan äitiin on aika lailla yhtä todennäköistä kuin lottovoitto.
Kurjaa, miten kaikenlainen väärä tieto leviää internetissä ja ihmiset säikkyvät turhaan, vailla faktatietoa, jota olisi nyt tarjolla tässä:
Ihminen saa toksoplasma-tartunnan tavallisesti syötyään huonosti kypsennettyä lihaa (mm. sikaa, lammasta, peuraa, jänistä). Toinen tartuntareitti on kissan ulosteiden käsittely sekä puutarhatyöt ja ookystien joutuminen näissä yhteyksissä ihmisen ruuansulatuskanavaan huonon hygienian vuoksi. On erittäin epätodennäköistä, että ihminen voisi saada tartunnan kissaa silittämällä tai muuten käsittelemällä, koska ookystia ei ole tutkimuksissa pystytty löytämään kissan turkista.
Jokelaisen tutkimuksen mukaan 48,4 prosentilla tutkituista 490 suomalaisesta kissasta todettiin vasta-aineita toksoplasmaloista vastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat jossain vaiheessa elämäänsä saaneet tartunnan ja todennäköisesti levittäneet ulostaessaan loisen ookystamuotoja ympäristöönsä. Tämä vaihe kestää 1-3 viikkoa. Tartunnan jälkeen kissalle muodostuu immuniteetti, eikä se eritä näitä ookystia enää uudelleen elämänsä aikana.
Raskaana olevien tartuntariskistä puhutaan paljon. Tutkimusten mukaan Suomessa riski saada toksoplasmatartunta raskauden aikana on noin 2,4 tapausta / 1000 raskautta (Lappalainen M). Käytännössä siis noin 150 raskaana olevaa naista saa tämän tartunnan vuosittain (vuonna 2010 reilu 61 000 syntynyttä lasta).
Tartunta todetaan verinäytteestä ja Suomessa kaikki odottavat äidit seulotaankin loistartunnan toteamiseksi. Kun tartunta todetaan ja hoidetaan, on synnynnäisen toksoplasmoosin eli sen, että syntyvä lapsi sairastuu, riski 0,3 – 0,5 tapausta / 1000 (noin 20–30 tapausta vuosittain). (Lähde: Kissaliitto.)
Ihminen voi saada toksoplasma-tartunnan kissalta ainoastaan syömällä juuri tartunnan saaneen kissan ulosteita. Ookystoja ei ole löydetty mm. kissojen turkista. Muita huomattavasti todennäköisempiä tartuntateitä ovat kudoskystia sisältävän lihan syöminen huonosti kypsennettynä; toksoplasmoosi on suhteellisen yleinen mm. sialla, lampaalla ja hirvillä. Ookystoja sisältävää multaa voi myös joutua suuhun: esimerkiksi puutarhatöiden yhteydessä sitä jää helposti kynsien alle ja sieltä se päätyy suuhun kynsiä pureskeltaessa tai ruokaa valmistettaessa. Huonosti puhdistettuihin, kypsentämättömiin vihanneksiin ja juureksiin tarttuu mukaan myös helposti ookystoja sisältävää multaa.
Tarvittaessa sekä äidiltä että kissalta voidaan tutkia vasta-ainetestillä ovatko he jo sairastaneet toksoplasmoosin. Jos sekä äiti että kissa ovat negatiivisia teoreettinen tartuntamahdollisuus on olemassa jos kissa päästetään pyydystämään ulkona vapaana saalista tai sille syötetään raakaa sian, lampaan tai hirvenlihaa. Tällöin äidin on kuitenkin saatava kissan ulosteita suuhunsa sen 1-2 viikon aika-ikkunan aikana jolloin kissan ulosteissa on ookystoja. (Lähde: Wikipedia, jossa lukuisia lisälähteitä aiheesta.)
Minä vetäydyn nyt pienen perheeni seuraan nauttimaan tästä lokakuun viimeisestä illasta. Kävimme ostamassa kaupasta vähän iltapalaherkkuja… Mutta ennen iltapalaa oikaisen tähän sohvalle kuuntelemaan vesisadetta. Kainalooni otan tuon torkkupeittokasan kuningattaren sekä pienen meditoijani ja taidanpa samalla vähän silitellä masuanikin <3.
Ihanaa ♥ Nyt sait sellaisen tietopaketin hra Lääkäriltä, että. Kyllä kannatti mennä :-) Nautinnollista viikonloppua teille!
Kyllä! Luulen, että ensi yönä maistuu uni :). Viime yönä nousinkin neljän aikoihin :D. Kiitos, kivaa viikonloppua sinnekin suuntaan!
Tohon toksoplasmahysteriaan pitää vielä omasta puolesta lainata mun neuvolan sanoja aikanaan: jos se olisi tarttumassa, sen olisin jo tod.näk. sairastanut.
Teilläkin on noi kissat jo olleet sen verta, että eiköhän tilanne ole sama sieläkin :)
Hyvin mahdollista, se kun on aikuisille oireeton. Ja mietin, että jos tuo nyt vielä mieleeni tulee, niin voin testauttaa itseni. Eli testata verikokeella, olenko sairastanut sen jo.
Mä myös selvitin aika paljon tuota toksoplasmoosi asiaa raskauden aikana. Ja kyllä aika lottovoitto olis se saada juuri raskauden aikana, ja lisäksi joku artikkeli totesi että jos on ollut eläinten kanssa ennen raskautta tiiviisti yhteydessä toksoplasmoosin on todennäköisesti jo ”sairastanut”. Mua sieppas kovin kaikki ylihysteeriset kyselyt ”miten nyt sitten, te hävitette varmaan kissat”. Aivan, ilman muuta! Lisäksi sellainen terve järki, ihmiset ja monenlaiset eläimet on eläneet yhdessä aikojen alusta saakka, miksei nyt!
Ihanaa, stressitöntä odotusta!
Kiitos Annika!
Jos joku tulis mulle sanoon ”te hävitätte varmaan kissat” niin savu nousis mun korvista!
Todellakin: maalaisjärki kunniaan! :)
Hyvä, että kaikki ok! Ja maalaisjärjellä pärjää aika monessa asiassa… Toki hysteerikkoja löytyy aina ja joka asiassa. Ja onnea siis vauvasta, en olekaan onnitellut vielä ;) täällä laskettu aika muutaman vkon päästä!
Todella näin! Ja kiitos paljon :). Kovasti onnea sinnekin ja voimia viimeisille viikoille!
Olipa kiva lukea tekstiä ja hyvä, että sait vastaukset kysymyksiisi! ;) Nyt voit rauhassa nauttia odotusajasta! <3
Niinpä :). Ja voit viedä terkkuja sinne kotiin, että pieni vaatimaton toive: jos vain mahdollista, niin ei eläkkeelle ööh sanotaanko pariinkymmeneen vuoteen, kiitos! :D
Ihanaa, et kaikki on hyvin ja sait mielenrauhan <3
Rentouttavaa viikonloppua! <3
Näinpä :). Kiitos, samoin sulle! <3
Oikein hyvä tietopaketti toksoplasmoosista! Tosiaan, Internetissä on paljon väärää tietoa tästäkin ja turhaa pelotellaan ihmisiä.
Joo, tätä voi palata aina lueskelemaan jos on jotain jäänyt epäselväksi :D.
Mahtavaa,että kaikki hyvin! Nyt vain naatiskelet :)
Yritän parhaani :)).
Samaa piti munkin sanoa kuin yksi kommentoija tuossa ylmepänä, että ku odotin omia lapsiani ja tuosta kyysin niin sanoi, että kyllä toksoplasma olis jo tarttunut kun kissat oli jo vuosien ajan meillä ollut.
Mulla on ihan kommentoiminen jäänyt viime aikoina mutta postauksia oon kyllä lukenut, ihana lukea vauvaan liittyviä ja kuulostaa kyllä siltä, että oli varmasti sinulle tosi ”helpottava” juttu kun pystyit siitä vihdoin täällä kertoa.
Ei muuta ku kaverit kainoloon ja masua silittelemään :)
Aivan ja kun ei kissat ole ainoa, mistä sen voi saada! Noissa lähteissäkin selvästi lukee, että suurempi todennäköisyys on saada se huonosti kypsennetystä lihasta.
Ei haittaa, vaikka ei aina ehdi/jaksakaan kommentoida, ymmärrän oikein hyvin! Mukavaa että lueskelet kuitenkin :).
Tulee jotenkin ihan omat muistot mieleen esikoisen odotusajalta ton toksoplasmoosi-hysterian suhteen. Asuin tuolloin vielä entisessä kodissamme ja siellä sattui niitä kissoja olemaan… Voi morjens, kaikenlaista kommenttia sitä tulikin blogiin. Mua käytännössä syytettiin jopa meidän lapsen tappamisesta ja sanottiin, että turha sitten itkeä, kun syyksi paljastuu toksoplasmoosi.
Mun oma mielipide tuohon on se, että maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Ei kukaan sitä kissankakkaakaan paljain käsin ole onkimassa laatikosta. :D Ihmiset on vähän hassuja.
Mutta kiva, että lääkärissä meni kaikki hyvin ja kaikki on ok! :)
Siis aivan järkyttävää minkälaisia kommentteja olet saanut! Millaiset ihmiset kirjoittelee jotain tuollaista, käsittämätöntä!
Suurempi todennäköisyys on saada tartunta syömällä huonosti kypsennettyä lihaa, ihmiset vois kyllä ottaa faktoista selvää ennen kuin alkavat avautumaan… Ja sen kissan kakkakikkareenkin (ja vielä suht tuoreen sellaisen) on jouduttava ruuansulatuskanavaan, jotta tartunnan saa, ja tuollaista ei ainakaan tässä osoitteessa ihan helposti pääse tapahtumaan :D.
Netissä on kyllä niin paljon kaikkea turhaa pelottelua ettei mitään rajaa…huoh….
Itse otan joka toinen pv 100mg D-vitamiinin ja apteekista varmistin että se on ok. Ja netistä mäkin luin aiheesta vaikka mitä pelottelua. Eiköhän apteekissa tiedetä asia pikkasen paremmin ;)
Mulla on tässä tulossa niiiiiin ihana elämänmuutos (pakko kertoa ;D ) aim in loov <3 Seuraan kyllä blogiasi vaikka olisin hieman hiljempaa :)
Ihanaakin ihanampaa viikonloppua teille ja kisuille haleja :)
No niinpä! Kunpa kaikki tarkistaisivat asian ensin ammattilaiselta, ennen kuin kirjoittelevat asioita minne sattuu ”varmoina tietoina”.
Ja voi mahtavuus mikä elämänmuutos!!! Täytyy kyllä tunnustaa, että tuota aavistelin jo silloin aiemman viestisi perusteella ;). Oon oikeesti koko sydämestäni niin onnellinen sun puolesta ettei tosikaan! Ei olla edes koskaan tavattu, mutta blogini kautta oot tullu jo sen verran tutuksi, että aivan kuin oltais tunnettu oikeastikin jo vuosikaudet :) <3. Ihanaa, nauti Niina kaikesta onnestasi!
Kiitos kiitos paljon :) Mukavaa että voi tutustua ihmisiin näin virtuaalimaailmankin kautta <3
Kyllä, se on rikkaus! :)
Hyvä lääkäri! Nostan hattua, kun oikaiset tätä asiaa. Eläimet ovat puhtaita niitä hoidetaan, madotetaan, rokotetaan, ne syövät hyvää omaa ruokaansa meillä ainakin. Raskaus on luonnollinen olotila ei sen kummempi. Itse tein kaikkea mitä ennenkin, kyllä se vauva mukana pysyi. Allergioista vohkotetaan, siitä on paljon väärää tietoa. Luovutaan eläimistä muka sen takia. Tiedän tapauksia, joissa koti on kuin pommin jäljiltä, äiti lemuaa hajuvedeltä on hajusteita, vauvan vaatteet haisevat peuaineelta kaikkea mahdollista, sitten osoitellaan eläintä mikä on varmaan puhtain. Tiedän astmaatikkoja joilla on eläimiä, heidän kotinsa ovat siistejä, raikkaita he ulkoilevat paljon ja pärjäävät ja ovat onnellisia eläimineen. Lisänä vielä valmisruuat jota popsivat niin äidit kuin lapsetkin nykyään, eli monen kannattaisi katsoa peiliin:)
Todella hyvin kirjoitettu! Niin totta kaikki!
Ihmettelen myös sitä, että miksi se syypää tuohon tartuntaan on aina automaattisesti kissa… Lähteissäkin selvästi lukee, että suurempi todennäköisyys on saada tartunta huonosti kypsennetystä lihasta tai puutarhamullan kautta! Mutta oi, tuo syntistäkin syntisempi matikainen on syyllinen kaikkeen! :D
Oho! Kirjoitusvirhe näköjään, kissa pomppasi häiritteen. Eli pesuaineelta:)
:) Kisulle silityksiä!
Hieno lääkäri! Hyvä kun kävit, niin voit rauhassa keskittyä odottelemiseen ja tunnelmointiin.
Kissoihin liittyy aina niin paljon puhetta. Valitettavan usein myös vääriä sellaisia.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi!
Onhan myös Suomessakin tapauksia, että joku synnyttää aivan yllätyksenä terveen vauvan. Ettei ole edes itse tajunnut odottavansa (mitä kyllä ihmettelen). Eli ei ole osannut varoa mitään ”vaarallista” odotusaikana.
Eläimistä on vain hyötyä lapsille: iloa, seuraa, vastustuskykyä, vastuun opettamista jne :).
Iloa viikonloppuunne :).
No aivan! Tuollaisia tapauksia on tosiaan ollut. Minunkin mielestäni lemmikit tuovat valtavasti rikkautta elämään ja säälin lapsia, jotka eivät syystä tai toisesta voi eläinten ympäröimänä kasvaa. Itselläni on ollut monenlaista: hamsteri, undulaatteja sekä maailman ihanin koira <3. Sitten aikuisiällä nämä kissat :).
Muistin vielä kivan jutun, jonka entinen työkaverini kerran kertoi: hän oli raskaana ja hänellä oli useampi (tai ainakin kaksi kissaa). Tyttökissa jotenkin ymmärsi vauvan emäntänsä masussa ja tuli aina nukkumaan vatsan päälle tai viereen. Suloista <3.
Voi miten ihana kisunen <3. Meillä on tässä vanhemman kisun kanssa ollut sellainen muutos, että hän ei olekaan syksyn tullen tullut enää öisin sänkyymme, tyynyni viereen nukkumaan, vaan jää olohuoneeseen... Ei ole ennen käyttäytynyt noin! Hänet täytyy oikein hakea viekkuun, oma-alotteisesti ei tule :D. Aavistaakohan jo jotain...
Heip! Ihana kuulla että masussa voidaan hyvin, toivottavasti sinäkin :) Olen ihastellut jo viime joulusta tuota sinun Joy-kynttelikköä..huoh…ehkäpä nappaan sen ostoskoriin samantein :D Rauhallista viikonloppua!!
Kiva viesti, kiitos Anu! Hyvin täällä voidaan :). ROOM21-sivulla näytti olevan Joy tarjouksessa ainakin vielä eilen… Kiitos samoin!
Voi että, ihanaa että kaikki oli hyvin! <3
Tuollaisia epävarmuuden hetkiä tulee varmaan melkein kaikille, etenkin ekan raskauden kohdalla. Been there done that. ;)
Mutta tosi ihanaa että kaikki edelleenkin sujuu kivasti! Toivottavasti sait itsekin nyt mielenrauhan pitkäksi aikaa, murehtiminen on niin rankkaa.
Kaikkea hyvää ja leppoisaa odotusta! <3
Niinpä, tuttuja tuntemuksia tuntuvat monille olevan :). Murehtiminen on kyllä rankkaa ja kuluttavaa… Jos sellainen hetki tulee, täytyy aina muistella sitä edellistä ultrakäyntiä kun pieni siellä niin tarmokkaasti polski :). Parin viikon päästä neuvola, niin pääsee kuuntelemaan sydänääniä, en ihan heti nimittäin halua tuolla kotidopplerillani niitä kuunnella, se aiheuttaa joskus turhaa huolta…
Kiitos sulle <3.
Ihanaa, etta kaikki on hyvin ja sait mielenrauhan itsellesi. <3
Olen samaa mieltä :).
No voi harmi, taas nuita höpöhöpöjuttuja. Ota rennosti vain… :)
Yritys on kova ;).
Hei!
Minä kyselin kanssa oman raskauden aikana lääkäriltä tosta toksosta. Sanoi että harvinainenhan se on mutta toki mahdoillinen. Meillä kun on kissoja talossa, ajattelin että varmaan oon sen jo sairastanut. Kävin verikokeessa ja sain tälle vahvistuksen. Pystyinpähän sitä kissavessaa sitten itsekin siivoilemaan.
Mä ajattelin asian niin että koska tokson mahdollisesti aiheuttamat ongelmat on niin vaikeita (sokeutuminen, aivovaurio) niin miksen poissulkisi sellaista minkä helposti voi! Sitten tartti enää katsoa mitä suuhunsa laittaa :)
Tottakai, kaikkihan tässä elämässä on aina mahdollista. Itsekin ajattelin, että voisin siinä verikokeessa käydä, eipä siitä mitään haittaakaan ole! Meillä kissat tekee tarpeet enimmäkseen ulos, pidättävät viimeiseen asti ettei tarvitsisi laatikolla käydä :D.
Meillä oli aikanaan lapsia hankkiessamme kaksi kissaa. Sellaisia valjaskissoja.
Ja elimme aivan normaalia elämää niin raskaana ollessani kuin vauva-aikoinakin. Jokainen eläimen omistaja ymmärtää varmaankin ne hygienia-asiat, käsipesut, desifiointiaineet jne jne. Ja ymmärtää, että hysterisointi asiassa kuin asiassa on pahaksi.
Pohdin etukäteen vauva-aikaa, mutta ihan turhaan. Kissojen mielestä happamalle maidolle tuoksuvat vauvat kannatti kiertää kaukaa. Ja vauvat taas tottuivat kissoihin, ne kun olivat olleet siinä ”aina”. Eli yhteiselo sujui saumatta.
Tämä vanhempi kissa sitten vuosien kuluessa rakastui esikoistyttäreemme niin paljon, että olivat aivan erottamaton pari. Ja varmaankin suurin suru esikoisellamme on ollut kun sitten jouduimme saattelemaan tämän 19,5 vuotiaan kissan kissojen taivaaseen. Niin ja tytär oli silloin noin 15-vuotias.
Eli eläimet ovat rikkaus perheessä, opettavat lapsille empatiaa ja sitä, kuinka inhimillistä huolehtiminen on. Älkää vaan luopuko kissoistanne!
Niin, tämän postauksen tarkoitus olikin tarjota faktatietoa sen usein valloillaan olevan hysterian sijaan… Emme ole edes harkinneet kissoistamme luopumista.
Voin samaistua tuohon esikoistyttäresi kokemukseen: rakas koiramme pääsi koirien taivaaseen 13-vuotiaana, itse olin tuolloin 16-vuotias ja voi miten kamalan tuskallista se suru ja ikävä oli! Lähes koko elämäni vierelläni oli vartioinut upea kultainennoutaja, joka oli yhtäkkiä enää vain muistoissamme <3.
Voi ei. Tätä juuri pelkäsinkin. Tulevan äidin keskustelupalstoilta tarttuva hysteria, kun perheessä on kissoja ja lapsi on tulossa. :/
Hyvä, että selvitit asian ja toivottavasti se on nyt poissa päiväjärjestyksestä.
Monissa perheissä olen valitettavasti huomannut, miten kissat (tai jokin muu lemmikki) siirtyy lapsen synnyttyä paaria-luokkaan ja eläin ihmettelee, miten ennen niin jakamaton huomio häviää jonnekin. Pahimillaan eläin viedään piikille tai annetaan pois. EN todellakaan tarkoita nyt mitenkään, että teillä kävisi näin, mutta olen nähnyt niin monta surullista esimerkkiä.
Mä en lue mitään keskustelupalstoja eli ei ole sieltä peräisin, joskus katso ihan oma blogikin riittää ;). En ole asiasta huolissani, uskon tässä asiassa ensisijaisesti lääkäreitä ja noudatan heidän ohjeitaan.
Tavallaan voin ymmärtää tuon, että koska vauva vie niin paljon aikaa, ei sitä samassa mittakaavassa enää lemmikeille riitä. Aivan kuin jos perheeseen syntyy vaikka kolmas lapsi, kyllä ne kaksi vanhempaa lasta vain joutuvat äidin ja isän huomion jakamaan. Aiemmin huomiota sai 50 % verran, kun kolmen lapsen perheessä prosenttiluku on 33,3 %. Sama lemmikkien kohdalla. Emme silti missään nimessä hylkää rakkaita kissojamme ja ihan varmasti vietämme heidän kanssaan aikaa aina, kun vain mahdollista. Kissat pääsevät lenkkeilemään jatkossakin: kivasti tulevat vaunujen mukana :). Päikkäreillä pääsevät kainaloon ja aina kun vauva on toisella meistä, on toisen syli vapaa vanhempaa kisua varten, joka on niin sylikissa että! Kyllä ne kuviot siitä muokkaantuvat, lemmikit ja lapset eivät missään nimessä sulje toisiaan pois!