Ensinnäkin, valtaisan suuret kiitokset ja suosionosoitukset kaikille teille sydämellisille ihmisille, jotka olette niin vahvasti kanssamme myötäeläneet ja meitä tsempanneet! <3
Toiseksi; lupaan tämän postauksen jälkeen postailla muista aiheista, sillä tiedän ettei kaikkia nämä kissajutut kiinnosta. Kiitos kuitenkin hienotunteisuudestanne ja varmasti ymmärrättekin, että lukijoiden joukossa on suuren suuri joukko ihmisiä, joita tämä asia kiinnostaa ja sen vuoksi lupasin kissan tuloksista tulla tänne kertomaan.

Sain tosiaan eilen otettujen verikokeiden tulokset nyt iltapäivällä sähköpostiini – niistähän en suoranaisesti kovinkaan paljoa ymmärrä, mutta eläinlääkäri oli hyvin tiivistänyt oleellisimman. Sen jälkeen vielä soitin hänelle ja keskustelimme asiasta ja kissan tulevaisuudesta. Eli mun 11-vuotiaalla sydänkäpyselläni todettiin lievää munuaisten vajaatoimintaa, myös maksan toiminta on jo hieman heikentynyt. Arvot eivät kuitenkaan viitearvoista mitenkään radikaalisti poikkea, eläinlääkäri kirjoitti näin:

Painotan kuitenkin että tämän kissan kohdalla kyse on vasta alkuvaiheesta.

006

Munuaisten vajaatoiminta on ikääntyvillä kissoilla hyvin yleistä eikä sitä huomaa muuta kuin verikokeista. Kissa alkaa oireilla yleensä vasta silloin, kun on jo liian myöhäistä tehdä asialle jotain. Pidimme miehen kanssa heti selvänä sitä, että kissalla alkaa nyt totuttautuminen erilaiseen ruokaan (toivottavasti hän kelpuuttaa sen edes jossain määrin…) ja hän koukkasikin matkalla töistä kotiin eläinkauppaan hankkiakseen sieltä munuaisvikaiselle kissalle tarkoitettua ravintoa. Hieman suuta kuivasi, kun kuulin eläinlääkäriltä nuo hinnat :D, mutta toinen vaihtoehto olisi jatkaa entiseen malliin, jolloin kissa menehtyisi sairauteen. Munuaiset eivät korjaannu, kun ne kerran vaurioituvat. Oikeanlaisella ruokavaliolla taudin eteneminen saadaan kuitenkin erittäin todennäköisesti hidastumaan, jolloin saamme pitää hyvinvoivan kissan luonamme pidempään. Tämä on oikeastaan ainoa asia, mitä me lemmikinomistajina voimme asialle tehdä enkä voisi muuta vaihtoehtoa edes harkita. Kyllähän sitä muitakin perheenjäseniä hoidettaisiin, joten miksi lemmikki olisi poikkeus!

Olen todella tyytyväinen, että vaadin eilen nuo verikokeet, jotta tämä asia selvisi ja voimme alkaa toimimaan kissamme parhaaksi jo nyt, tässä taudin alkuvaiheessa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kun kissa täyttää 10 vuotta, se olisi syytä viedä tarkempiin tutkimuksiin. Ennen kuin munuaiset ehtivät rappeutua ja jolloin asialle voi vielä tehdä jotain! Kun lemmikin ottaa, hyväksyy siinä samalla ne kustannukset, mitä se tulee aiheuttamaan. Minkään lemmikin pito ei ole ilmaista eikä se ole mielestäni kohta, jossa rahaa pitäisi säästellä. Lähes kaikesta muusta tässä elämässä voi säästää, mutta ei terveysasioista – ei ihmisten eikä eläinten.

003

Olen tässä viimeisen vuorokauden ajan surffaillut netissä sadoilla sivuilla etsien mahdollisia syitä kissamme tämänhetkisiin oireisiin. Täytyy sanoa, että olen aika tyrmistynyt siitä, miten paljon ihmiset kyselevät syitä lemmikkiensä sairasteluun keskustelupalstoilta sen sijaan, että soittaisivat ensimmäisenä eläinlääkäriin. Jos eläin sairastaa, on mielestäni ensimmäinen looginen askel soittaa eläinlääkärille ja konsultoida häntä – lähes aina neuvoja saa jo puhelimitse (ilmaiseksi) ja sen jälkeen voidaan yhdessä eläinlääkärin kanssa tehdä päätös, olisiko tultava vastaanotolle heti vai jäätävä tilannetta tarkkailemaan. Eläinlääkäri on kuitenkin ammatti-ihminen, itse en aivan täysin luottaisi keskustelupalstojen tarinoihin. Varmasti siellä on joukossa ihan hyödyllistäkin tietoa, mutta kun niitä ei voi aina noin vain yhdistää siihen omaan kissaan tai koiraan, oireita/sairauksia on erilaisia.

Edelleenkään ei ole tietoa siitä, mikä kissan vilkkuluomet esiin saa – ovat siis edelleen näkyvissä, mutta tuskin nyt aivan yhtäkkiä tuosta häviävätkään. Voi mennä mahdollisesti useita päiviä? Ruoka maistuu ja ulos tekee mielellään tarpeensa. Mietin, että jos olisi jokin ruuansulatushäiriö ja tunnustelin vatsaa; onko pingottunut (mamilla alkaa muuten jo olla, heh) ja aristaako… Seurasi vain kehräystä :). Matokuurin viimeisen osan annoin tänään ja uusin kuurin eri lääkkeellä kahden viikon kuluttua, myös nuoremman kisun madotin samalla. Laitoin tänään merkille, että kissa ei ole aivastellut kolmeen päivään – olisiko mahdolliset madot aiheuttaneet myös aivastelua? Luin, että matoja saattaa mennä hengitysteihin, joka sitten aiheuttaisi aivastelua.

015

Mies haki kotimatkalla apteekista kissalle myös droppeja: maitohappobakteereja (eläimelle tarkoitettuja). Eläinlääkäri sanoi, että niitä voisi kokeilla, koska vaikuttaisi siltä että kissan maha ei toimi ihan normaalisti, voi olla myös löysällä. Tämänkin voivat aiheuttaa madot. Mies osti samalla Fortekor-nimistä lääkettä kissan munuaisten vajaatoimintaan; lääkäri oli soittanut reseptin apteekkiin.
Kissalla kuulosti eilen olevan myös alkava hengitystieinfektio, toivotaan että eilinen antibioottipiikki auttaa siihen. Eli aika monta pientä oiretta on, joita saamme nyt yksi kerrallaan hoitaa ja tarkkailla samalla kissan vointia. Aion maanantaiaamuna soittaa vakioeläinlääkärillemme, haluan kuulla hänenkin diagnoosinsa. Hän saa myös kuunnella kissan hengitystä, jos siihen olisi tullut viikonlopun aikana muutosta.

En siis oikein tiedä, miten noihin tuloksiin suhtautuisi. Ei kai tässä muuta voi kuin odotella ja seurailla tilannetta edelleen… Munuaisten vajaatoiminta on toki ikääntyvillä kissoilla aika tavanomaista enkä siitä ole niin valtavan huolissani – se huomattiin näin ajoissa ja sitä voi kuitenkin ravinnolla hidastaa. Onko teillä kotona munuaisten vajaatoiminnasta kärsivä kisu, miten olette taudin kanssa pärjäilleet?

Tietysti sitä on edelleen kovin huolissaan tuosta kissaystävästä, tulevaa kun en osaa ennustaa. Se on niin valtavan ja äärimmäisen rakas mulle, sanat ei koskaan riitä kuvaamaan miten rakas <3. Niin kauan jo yhdessä tällä pallolla tallattu. Ehdin asua vain vuoden yksinäni lapsuudenkodista poismuuton jälkeen, kunnes tämä kultainen kissa elämäni iloksi tupsahti <3.

020

 

 

Ehkä huomasittekin jo blogini Facebook-sivuilta aamuisen kirjoitukseni vanhemmasta kisustamme… Hän on tässä noin kolmen viimeisen viikon aikana aivastellut vaihtelevasti aina silloin tällöin, ruokahalu on ollut aivan valtava ja nyt reilun viikon ajan hänellä on ollut myös ilmavaivoja. Kissa on 11-vuotias eikä mitään tällaista ole koskaan aiemmin ollut. Eilen huolestuimme tosissamme asiasta, kun huomasimme, että kissan vilkkuluomet ovat esillä koko ajan. Sehän ei ole hyvä merkki, vaan kertoo laskeneesta vastustuskyvystä/heikosta yleiskunnosta, jonka saattaa aiheuttaa jokin tulehdus.

019

Soitin sitten heti aamulla eläinlääkäriin; harmillisesti on menossa eläinlääkäripäivät ja suosikkieläinlääkärimmekin osallistuu niihin, joten menimme sitten uudelle eläinlääkärille. Heti sinne saavuttuamme vilkkuluomet olivat vähemmän näkyvissä, eläinlääkärikin siitä mainitsi, mutta itse mietin, että ehkä se johtui siitä, kun kissa oli niin peloissaan ja sen vuoksi silmät tosi suurina. Hän tutki pikaisesti kisun korvat ja suun, kaikki näytti olevan kunnossa ja suukin terve hampaita ja ikeniä myöten. Kehui, että kissa ei yhtään näytä ikäiseltään, niin nuorekas vielä eikä vanheneminen ole jättänyt merkkejä <3. Sydäntä kuunteli ja sanoi, että hengityksessä kuuluu jokin ylimääräinen ääni, joka voi viitata johonkin tulehdukseen. Hän antoi kissalle pitkäkestoisen (10 päivän) antibiootin piikillä. Pyysin sitten, että hän ottaisi verikokeetkin ja niin tehtiin. Tulosten pitäisi ehtiä valmistua huomiseen iltapäivään mennessä, joten odottelua siihen saakka. Tuloksista näkyy mm. maksa-arvot, munuaisten ja kilpirauhasten toimintaa ja ehkä vielä jotain muutakin, jota en enää muista.

Eläinlääkäri rauhoitti kisun verinäytteen oton ajaksi ja laittoi sitten lopuksi herätyspiikin. Nyt kissa vaikuttaa vaisulta ja väsyneeltä, mutta se voi johtua ihan noista tänään eläinlääkärillä koetuista asioistakin, kissat kun yleensä stressaantuvat moisista. Aamulla vaikutti nimittäin ihan normaalilta omalta itseltään, kuten aiempinakin päivinä. Huolestuin vain hetki sitten, kun kissa alkoi enemmän virkoamaan, sillä vilkkuluomet ovat nyt entistä enemmän esillä. Hieman tokkuraiselta tuo pieni vielä vaikuttaa, joten johtuukohan se vain siitä?

Tähän tyyliin hän viime yönkin tyynyni vieressä nukkui, kehräsi aina voimakkaasti kun pitkin yötä silloin tällöin silittelin <3.

004

Madotuksen aloitin kissalle eilen illalla (kolmen peräkkäisen päivän kuuri), joten kohta voi sulkea mahdolliset madot pois. Se kuitenkin voisi viitata tuohon valtavaan ruokahaluun, mutta entäs ne ilmavaivat? Eläinlääkäri ei siihen kommentoinut oikeastaan mitään. Onko teidän kissallanne ollut vastaavaa? Mietin vielä niitä hampaita, että näkyisiköhän kaikki niihin liittyvät tulehdukset ihan vain suuhun kurkistamalla vai vaatiiko röntgenkuvat (otetaanko niitä kissojen hampaista ylipäätään?)?

Valtava pelko, mitäs jos kohta on liian myöhäistä… Tuntuu, että pitäisi kiireellä selvittää asia eikä vain odotella kotona tuloksia! Voikohan kyseessä olla vain jokin flunssa, josta sitten tuo aivastelukin on johtunut ja joka aiheuttaa hengitykseen jotain ylimääräistä ääntä (kuten ihmisilläkin yleensä)? Eläinlääkäri ei olisi verikokeita ilman pyyntöäni ottanut, hän varmaankin ajatteli, että antibioottipiikki olisi riittävä. Tämä pelko kasvoi näin suureksi vasta tuon eläinlääkärikäynnin jälkeen, kun näin nuo entistä selvemmin näkyvät vilkkuluomet. Pelkään niin pahinta, en missään nimessä ole vielä vuosikausiin valmis tuosta pienestä rakkaastani luopumaan :'(.

017

 

 

Mietiskelin, että vähän uutta kuvakulmaa välillä… Sitten mietin, että onkohan tämä edes uusi täällä, sitä kun itse hieman sokeutuu blogilleen :). No, ainakaan ei niin kovin usein nähty!

044

Otin näitä kuvia jokin aika sitten, kun maa ei vielä ollut valkoinen. Nyt se vielä onneksi on, mutta nämä plussa-asteet eivät kyllä tee hyvää…

047

Onnea on heräämisen jälkeen kaivaa esiin kotidoppleri ja kuunnella vauvan sydänääniä sängyllä maaten, kissa toiseen olkapäähän nojaten. Sen jälkeen nauraa helpottunutta naurua kissalle, joka yrittää tosissaan purra poikki dopplerin johtoa :D. Onnea on myös ystävä, joka kaupunkikahvien sijaan tulee toista kotiin asti piristämään (jalka nimittäin totesi eilen, että nyt on kotipäivä…). Olipa mukava höpötellä ja herkutella glögillä ja pipareilla, kiitos vielä ystäväiseni <3.

Jalka on lähtenyt hyvin paranemaan ja olenkin jo hetken aikaa kävellyt ilman kyynärsauvoja. Sunnuntai-iltana kipu kuitenkin voimistui ja olen nyt taas yrittänyt kävellä mahdollisimman vähän. Asiaa ei yhtään auttanut pakollinen hammaslääkärikäynti maanantaina: sydän kurkussa sipsuttelin autolta hammaslääkärin vastaanotolle, kyllä oli liukasta! Alaleukani oli kipeytynyt, sillä olin yöllä narskutellut niin voimakkaasti hampaitani. Hampaita hiottiin, jotta en saisi niitä enää niin pahasti toisiaan vasten narskuteltua, kaikkea sitä sattuukin :). Kyllähän elämä tämän jalan kanssa sellaista kaksi askelta eteen, yksi taakse -touhua on ollut. Välillä tympii aika perusteellisesti, välillä taas mietin että onneksi tämä tapahtui tässä syksyllä eikä ensi keväänä…

cats

Näitä kuvia katsellessani huomasin, että haluaisin vaihtaa pallovalojen paikkaa… Ei käy ihan käden käänteessä :). Pääsisin kyllä tuolille, mutta sen jälkeen joutuisin seisoskelemaan sillä niin kauan, että mies tulisi kotiin (en pääsisi tuolilta alas), joten ehkä jätän tämän suosiolla hänelle… Mies on kyllä kivasti päässyt sisustelemaan tässä syksyn mittaan :D. Tulen varmasti aika pitkään muistamaan hänen innostuneen ilmeensä tässä taannoin, kun sanoin, että voitaisiin tänään ottaa vähän talvisempia tekstiilejä esille :D. Hauskoja muistoja vaikka millä mitalla!

Hoksasin tuossa äsken että APUA, jouluaattoon on enää alle 30 päivää! Tässähän tulee kohta kiire! Vasta pari lahjaa hankittuina – millä mallilla teillä?
Kivasti otitte osaa eiliseen Mielekästä nimipohdintaa -postaukseeni, kiitos! Mukavia ja mielenkiintoisia tarinoita! :)