Nukahtamisen lahja

 

Silläkin uhalla, että joku sieltä heittää mua kivillä, kerron tästä otsikon aiheesta :). Onhan se helppo ulkopuolisena tuomita toista ihmistä, mutta ehkä on hyvä tiedostaa, että ulkopuolinen (eli ei samassa taloudessa asuva) ei voi tietää asioiden todellista laitaa – oli sitten kyse mistä hyvänsä. Olen vahvasti sitä mieltä, että minä poikani äitinä tiedän kaikkein parhaiten, mikä on hänelle parasta. Mutta sitten tästä pikkupaasauksestani itse aiheeseen! Ehkä muistattekin tapaninpäivältä meidän unikoulun ensimmäisen osan, sen, jonka minä sydäntäni kuunnellen sössin heti ensimmäisenä yönä? En harmitellut tuota jälkikäteen, sillä useinkaan sydämellä tehtyjä valintoja ei tarvitse katua. Tuolloin en ollut valmis unikouluun, vaikka niin luulin.

Tuon ensimmäisen miniunikoulun suorittaja oli mieheni, mutta nyt on käynyt toisin. Tämä tapahtui kuin vahingossa ja osittain pakon edessä. Nimittäin kun vauvan yläleuasta jonkin aikaa sitten pilkistivät hampaat nro 5 ja 6, alkoi hänellä ns. hammasnuha. Nenä oli välillä iltaisin niin tukossa, ettei hän voinut imeä rintamaitoa. Yritti monta kertaa ja aina joutui päästämään otteen irti. Voi mikä pettynyt itku siitä seurasi! En voinut muuta, kuin ottaa jättikokoisen tyynyn syliini ja vauvan siihen päälle ja rauhoitella: itku vain pahensi tukkoista oloa. Muutaman minuutin ajan poika itki ja kirkui selkä kaarella, minä lauloin rauhallisella äänellä ja pienesti hyssyttelin. Lopulta itku muuttui rauhallisemmaksi, kunnes loppui kokonaan. Koiramainen unirätti Väinö, tuttavallisemmin Väpä, toi lohtua ja sen solmuisia nurkkia oli mukava hypistellä ja pureskella. Vauva nukahti syliini ja laskin hänet varovasti tyynyn kanssa sänkyyn. Tyyny jäi hänen alleen, jotta pää pysyi koholla ja hengitys oli näin helpompaa. Tuona ensimmäisenä yönä herätyksiä oli tasan yksi. Yritin alkuun nukuttaa häntä uudestaan selän hieromisella, sitten hyssyttelyllä, laulullakin lopulta, mutta se meni ihan valtavaksi itkuksi, jolloin otin rinnalle. Juuri samalla kaavalla meni toisenkin päivän yöunille käyminen ja yö yhdellä herätyksellä. Tuolloinkin otin vauvan lopulta rinnalle, mutta irrotin otteen aika pian, jolloin hän oli vielä puolittain hereillä. Syvä huokaus (ajatteli varmaan, että tuo äiti on niin jäärä, ei se anna periksi…) ja tyytyikin sitten selän silittelyyn ja nukahti levollisesti. Olin noina aamuina aivan ihmeissäni ja tuntui kuin leijuisin hölmö hymy naamalla. Viiden kuukauden 1-2 tunnin välein tapahtuvat yöherätykset olivat vaatineet veronsa… Noiden kahden yön jälkeen olin niin täynnä energiaa, että pelkäsin aivan halkeavani!

123

Päivänukutukset hoidin samalla tyylillä, jos olimme kotona emmekä autossa tai vaunuilemassa. Vauva sai rintamaidon, jonka jälkeen irrotin otteen ennen kuin hän nukahti. Pienen pientä protestia, ehkä parisen minuutin ajan? Lauloin aina samaa laulua (Ihhahhaa kelpaa tällä hetkellä unilauluksi). Päiväunia hän on nukkunut ainakin viimeiset pari kuukautta kahdet päivässä ja unet ovat lähes poikkeuksetta olleet 35 minuutin mittaisia. Tuon uudenlaisen nukutustyylin ansiosta hän alkoi nukkua tunnin päiväunia kahdesti päivässä. Joskus 45 minuuttia, joskus jopa 1h20min, jonka aikana olen joutunut ainakin kerran käymään tarkistamassa, onko kaikki varmasti kunnossa :D. Päivisin huomaa eron myös valveaikoina: on rauhallisempi eikä hermostu, jos poistun esim. vessaan tai keittiöön yms. Aiemmin tuollaisissa tilanteissa nakkasi lelut käsistään lattialle ja itki kiukkuisesti ja erittäin äänekkäästi… On siis kaikin puolin tyytyväisempi tapaus tätä nykyä. Mies tuumasi muutaman päivän lempeän unikoulun jälkeen huolestuneena, että poika on kyllä varmasti tulossa kipeäksi, kun on niin vaisu. Repesin ja totesin, että tuollainen on hyvin nukkunut ja levännyt vauva :).

Kolmantena yönä tuli kuitenkin takapakkia. Taisi johtua siitä, että vauva nukahti illalla niin nopeasti rinnalle, etten hoksannut ajoissa irrottaa otetta. Yöherätyksiä tuli tuolloin muistaakseni kolme ja jokaisella vaati rinnan. (Rinta on se viimeinen keino, jos itku yltyy oikein kovaksi tai kestää mielestäni liian kauan. Jotenkin päivisin sitä itkua sietää muutenkin huomattavasti helpommin kuin yöllä pimeässä väsyneenä…) Syyttelin itseäni ihan valtavasti ja meinasin seuraavana päivänä heittää hanskat tiskiin. Sitten muutin ajattelutapaani. Mietin, että ei yksi takapakki heti pilaa kaikkea aikaansaannosta. Eihän laihduttaessakaan kannata yhden mässäilypäivän jälkeen jättää hommaa kesken eikä yksi mässäilypäivä pilaa viikkojen tai kuukausien tuloksia yhtään millään tavalla! Samahan se on tässä; takapakkia voi aivan hyvin tulla ja itsekin tarpeen mukaan ottaa, jos siltä tuntuu ja sydän niin sanoo. Heti tuon kolmannen yön jälkeen huomasi muuten eron päivän kulussakin: vauva oli taas hieman kituisempi, kun oli niin väsynyt yöllisten heräämisten vuoksi. Muutoin en koe, että nuo kerrat, jolloin olen ottanut vauvan rinnalle, ovat vielä ainakaan vaikuttaneet millään tavalla. Negatiivisessa mielessä siis. Pikemminkin tuntuu siltä, että vauvaa helpottaa tieto, että jos tulee oikein paha mieli, hän edelleen pääsee rinnalle. Että ei se tutti ole mihinkään kadonnut, se on siellä taustalla lohtuna :).

073

Toki tätä on takana vasta vajaat pari viikkoa, mutta halusin nyt kertoa näitä väliaikatietoja, kun näistä niin usein kysellään. Tilanteet voivat aina muuttua ja aina tulee kausia, jolloin heräillään öisin milloin mistäkin syystä, mutta ihan joka yö ei tarvitse heräillä tunnin-parin välein. Siten ei mielestäni tarvitse ensimmäistä ikävuottaan lähestyvän vauvan kanssa elää. Ilman muuta on äitejä, joille se sopii, mutta ei meidän muiden tarvitse asiasta huonoa omatuntoa potea! Se, että toivoo vauvansa nukkuvan öisin edes muutaman tunnin pätkiä, ei todellakaan tee kenestäkään huonoa ihmistä tai vanhempaa. Huudatusunikoulua kuitenkin vastustan, mutta se on asia erikseen, eikä mun tarvitse tehdä päätöksiä kuin omaa lastani koskien – jokainen tavallaan. Mutta, vauvat ovat erilaisia, sen tiedostan. Enkä sen vuoksi oletakaan, että lapseni alkaisi nukkumaan 2-4 tunnin päiväunia: kaikki vain eivät nuku niin paljoa. Onhan se raskaampaa lyhyitä päiväunia nukkuvan kanssa, se on selvä. Mutta voi pojat miten onnellinen olen edes näistä tunnin päiväunista, sekä itseni että poikani vuoksi!

Tällä uniopettelulla olen nyt oppinut ja ymmärtänyt sen, että vauvalle ei tule enää öisin nälkä, vaan hän jaksaa sen 12 tunnin yön syömättä vallan hyvin. Se on siis täysin poissuljettu nyt tässä meidän tapauksessamme. Toki täytyy muistaa, että jokainen vauva (kuten aikuinenkin) on yksilö ja se mikä pätee yhden, ei ehkä päde toisen kohdalla. Myös noita unikoulu- tai uniopettelutapoja on niin monia kuin vauvojakin. Jostain syystä joillain ihmisillä unikoulu tarkoittaa samaa kuin lapsen itkettäminen – en voisi olla enempää eri mieltä. Jo ensimmäisen viikon aikana vauva nukahti usein iltaisin ilman itkuja, vaikka rinta ei ollutkaan suussa. Hieman hyssyttelin (kyllä, aion tuonkin pikkuhiljaa jättää pois) ja lauloin ja niin alkoivat silmät mennä kiinni. Lapsemme on nyt selvästi opetellut nukahtamaan yöllä itse, jos/kun havahtuu hieman hereille. Itsehän herään jokaiseen äännähdykseen ja joskus ei tarvitse niitä ääniäkään, herään vain ihmettelemään, miten poika nukkuu heräämättä, heh. Noina valvehetkinäni olen huomannut, että vauva saattaa hieman inahdella silloin tällöin ja noina hetkinä vielä kuukausi sitten vaati heti rinnan, jotta pääsi takaisin syvään uneen. Nyt saattaa helposti vain kääntää kylkeä ja hetken päästä kuuluu jo ihana ja levollinen tuhina. Musiikkia korvilleni! ♥

128

Niin ja vielä sekin, että jos suussa on kohta kuusi hammasta, ei yötissuttelu :) kyllä hyvää tee vai mitä!

Näissä asioissa kannattaa mielestäni edetä pienin askelin lasta kuunnellen. Hiljaa hyvä tulee pätee kyllä tässäkin. Yksi hyvä vinkki voisi olla ihan päiväkirjan pitäminen: miten vauva kävi nukkumaan, montako kertaa herätti yön aikana, miten nukahti uudestaan jne. Koska välillä saattaa tuntua, ettei tämä edisty tästä ollenkaan, niin silloin voi “unikirjasta” tarkistaa, miten homma etenee. Sieltähän se edistys on hyvin havaittavissa! Sieltä voi nähdä myös sen, miten kauan on nyt mennyt hyvin ja milloin on ehkä sen seuraavan askeleen aika. Meillä se tulee olemaan vauvan totuttaminen omaan sänkyynsä ja ihan koko yöksi, mutta vielä ei ole sen aika. Ei kaikkia muutoksia kerralla!

Mulla on tästä tosi hyvä fiilis ja ennen kaikkea siitä, että olen aina ollut paikalla, kun hän on näiden uniasioiden vuoksi itkenyt. Sillä kyllä se äitin syli on kuitenkin eri asia kuin isin syli, naisilla vain on luonnostaan erilainen ote. Äidillinen ote. Tänään ensimmäisten päiväunien alussa tuli itkua, hieman viime päiviä enemmän, mutta niin vain rauhoittui taas Väpän kanssa syliini. Kun hän 45 minuutin kuluttua heräsi, ajattelin, että on varmaan harmistunut mulle. Ja höpönlöpön, ei mitään siihen viittaavaakaan, että olisi vajaa tuntia aikaisemmin itkenyt ja niin ihanana hymypoikana siellä äitiään odotti. Voi mun aarretta ♥.

 

42 Comments

  1. Elika
    16.2.2015 / 17:13

    Onpa ihana kuulla, että yönne ovat pikkuhiljaa alkaneet sujua paremmin ja olette löytäneet pojan kanssa keinon, jolla pidentää unipätkiä sekä päivällä, että yöllä. :) Saat itsekin varmasti paremmin nukutuista öistä ihan uudenlaista virtaa päiviin.

  2. Hanna
    16.2.2015 / 19:02

    Kyllä ne kunnon yöunet vaan tekee ihan kaikille niin hyvää.

    Meillä poika tulee viereen yöllä ja lähtee taas omaan sänkyyn jossain välissä ku sanon että mennä omaan sänkyyn, tulee taas sit jossain vaiheessa takaisin. Ja tämä toistuu useamman kerran yössä, vaikka kyseessä onkin melkein 6v niin onhan se heräily erilaista, mutta minä en vaan osaa nukkua kunnolla kun hän on vieressä ja kun nukkuu vielä aika leveästi ja välillä yöllä kuuluu vierestä “anna peitto”.

    Mutta ehkä sitten joskus :)

    • 16.2.2015 / 21:09

      Tuleeko joka yö teidän viereen? Auttaisiko, jos siirtäisi hänen sänkynsä hetkeksi takaisin teidän huoneeseenne, nukkuisi ehkä omassa sängyssään paremmin?
      Voi miten mua nauratti tuo “anna peitto” :D

      • Hanna
        17.2.2015 / 00:06

        Meillä on niin pienet huoneet, että tulisi melko ahdasta kyllä. Yhteen aikaan nukkui jo hyvin omassa sängyssä, mutta nyt on kyllä tosi kauan siitä kun on koko yön nukkunut omassa sängyssä. Yksi yö oli ihan koko yön meidän vieressä ja aamulla siitä sanoin et olit koko yön johon poika tuumas, että “niin ja eikö ollutkin kiva” ☺ meillä on vielä lapsilla ne jatkettavat sängyt, täydessä mitassa kyllä ovat. Runkopatjoja ei olla hommattu heille ku poika ainakin tippuisi siitä, miehelle sanoin et kohta hommata sellanen ja semmonen laitajuttu jonka saa petarin väliin niin pysyisi sängyssä ja jos kuitenkin tulis meidän viereen niin minä menisin hänen sänkyyn. Juu ja usei mumisee yöllä ja tahtoo peittoa ☺

        • 17.2.2015 / 09:52

          Eikö ollutkin kiva :D :D Taitaa olla aika veijari! Eikö siskonsa ole yhtään mustis? Tuossa sen taas huomaa, pojat on niin äitin perään ♥

          • Hanna
            17.2.2015 / 12:45

            Tyttö on nukkunut omassa sängyssään aina ihan vauvasta asti ja nukkuu tosi hyvin, hyvin harvoin tulee viereen tai kuuluu jotain ääntä yöllä huoneesta. Ja jos viereen tulee niin lähtee kuitenkin sitten hetken päästä omaan sänkyyn takaisin.
            Poika meillä kyllä tullu niin isäänsä, molemmat semmosia mahottomia uneksijoita. Yksikin ilta poika heräsi n. 23 joka on aika jolloin usein herää ja itkee. Istu siinä sängyllään ja yritti napata peiton päältä jotain nyrkkiinsä tai sitten saattaa viisaata jonnekin nurkkaan niinkuin siellä olisi jotain. Varmaan näkee niin villejä unia, että tuntuu todelta :)

            Käyppäs lukemassa tämä http://www.iltalehti.fi/perhe/2014092518695373_pr.shtml

            tuo kohta jossa sanotaan, että pojan halaus on vilpitön on niin tosi, meillä poika tulee useammin halaamaan mitä tyttö. Ja noista moni kyllä pitää niin paikkansa :)

            • 17.2.2015 / 12:50

              Kiitos kun linkkasit tuon, ihana teksti! Erityisesti viimeinen kohta sai silmät kyyneliin :). Ja tuota vitoskohtaa hieman kauhulla odotellessa :D.

  3. 16.2.2015 / 20:49

    Ihanaa! Meilläkin on alettu nukkua 1-2 tutin laitolla! On kyllä elämä muuttunut, kun ei kokoajan väsytä! :D

  4. Hellu
    16.2.2015 / 20:54

    Rohkenen olla erimieltä tuosta, että äidin syli voittaa isän sylin. Ehkä imettäjillä, mutta meillä pulloruokinnalla oleva vauva on usein rauhoittunut isän syliin paremmin kuin äidin, isä kun osaa olla rauhallisempi raivoavaa lasta sylittäessä.

    • 16.2.2015 / 21:15

      Ilman muuta saat olla eri mieltä :). Mutta tarkennan hieman, jos ymmärsit jotain väärin. Eli ei äidin syli isän syliä välttämättä voita, vaan on erilainen, kuten kirjoitinkin. On se äidin lohdutus kuitenkin erilaista kuin isän, tämä siis minun mielipiteeni. Ja tässä en nyt tarkoittanut mitään imetykseen liittyvää, vaan lohdutusta. Äidit osaavat lohduttaa eri tavalla kuin isät, näin ainakin meidän perheessämme. Meillä minä pystyn olla rauhallisempi, jos vauva itkee sylissä. Jotenkin uskon miestä paremmin siihen, että se itku loppuu pian. Olen itsekin siitä yllättynyt, miten hyvin kykenen blokkaamaan itkun pois ja vain hiljaa laulamaan :D. Yllättävän nopeasti on sitten vauvakin keskittynyt lauluni kuuntelemiseen.

      • Susa
        16.2.2015 / 22:24

        Minunkin korviin tämä kuulosti oudolta. Ainakin minun mies saa lapsen rauhoittumaan vähintään yhtä hyvin kuin minä ja kelpaa lohduksi. Johtunee varmaan aika paljon myös siitä, että olen alusta asti antanut miehen hoitaa lasta paljon ja selvitä itkuista omalla tavallaan ilman, että hyökkään väliin hoitamaan tilanteen muka paremmin. Toki välillä on kausia, jolloin lapsi on äidin perään ja kaipaa minua enemmän kuin isiä, mutta meillä lapsi on kyllä niin isin tyttö, ettei paremmasta väliä <3 Tästä minä olen ihan älyttömän onnellinen. Tiedän olevani lapselle todella tärkeä ihminen, mutta niin on isäkin. On ihan mukava, että on toinenkin korvaamaton :)

        • 16.2.2015 / 22:35

          Kyllä on täälläkin mies hoitanut vauvaa paljon alusta asti.
          Mun korviin kuulostaa oudolta tuo, että vedät tämän asian koskemaan kaikkea – tarkoitan kahta viimeistä lausettasi. Aika pitkälle mentyä yhdestä loppujen lopuksi aika pienestä seikasta. Jos isä ei ole niin hyvä lohduttamaan kuin äiti, tarkoittaako se, että isä on vähemmän tärkeä? Erittäin erikoinen ajattelumalli.

        • 16.2.2015 / 22:46

          Pakko vielä lisätä tähän, mitä mm. ajoin takaa. Eli siis, mun ystävä- ja tuttavapiirissä lapset käyttäytyvät siten, että jos loukkaavat tai jostain tulee paha mieli ja sekä isä että äiti ovat paikalla, menevät lähes poikkeuksetta äidin luota lohtua hakemaan. Etkö ole tosiaan koskaan törmännyt vastaavaan?

          • Susa
            16.2.2015 / 22:57

            Anteeksi, en ymmärtänyt loukanneeni.Rohkenin vain kyseenalaistaa aika suoraviivaisen yleistyksesi kertomalla, miten MEIDÄN perheessä on asiat mennyt. Omasta mielestäni en yleistä nyt ja vetänyt johtopäätöksiä missään vaiheessa. Vai vedinkö? Taidan jatkaa hiljaa sivusta seurailua ja jättää kommentoinnit muille.

            • 17.2.2015 / 09:49

              Onhan minullakin oikeus kertoa oma näkemykseni ilman sen kummempia loukkaantumis-olettamuksia? En tarkoittanut yleistämistä, mielestäni kirjoitinkin, että näin meidän perheessämme (kuten sinäkin). Näin myös ystävä- ja tuttavapiireissämme, kuten tuossa ylempänä mainitsin. Mielipideasioitahan nämä ovat, turha näistä on tämän enempää väitellä.

              • Heidi
                17.2.2015 / 11:52

                Olet ehkä vähän turhan herkkänahkainen ihan asialliselle keskustelulle, ei kukaan sinua vastaan ole hyökännyt vaan ihan asiallisesti keskustelltu :) Jos katsot tekstiäsi rehellisesti huomaat itsekin ettet puhunut vain omasta perheestäsi vain viittasit, että “naisilla” on erilainen ote jotenkin luonnostaan. Kyllä tämä on yleistys, jossa sukupuolen mukaan määrittelet puolet väestöstä paremmaksi lohduttajaksi kuin sen toisen puolen. Ja tämä on kyllä aika raju väite.

                • 17.2.2015 / 11:57

                  Hyvänen aika, kuka tätä on hyökkäyksenä ottanut?
                  Totta, postaustekstissä kirjoitin, että äidin syli on erilainen kuin isän syli. Onhan tuo täysin fakta; miten voisi ollakaan samanlainen? Ja fakta on sekin, että äideillä on äidillinen ote; mikä muukaan se voisi olla? Lohduttamiseen liittyen kirjoitin näissä kommenteissa kuitenkin vain meidän perheestämme.
                  Ehkä tämä yksityiskohta on nyt loppuun käsitelty :).

  5. Janita
    16.2.2015 / 22:14

    bLogisi on ihana ja olen ollut lukija pitkään, mutta jostain syystä nyt vasta innostuin kommentoimaan, kun tajusin että teidän pikkuisen nimi taitaa alkaa M-kirjaimella? Meillä on esikoinen, tyttö, M-kirjaimella alkava neiti ja nyt poika tulossa ja M-kirjaimella alkavia nimiä on pojille niin heikosti….voi kumpa voisit paljastaa teidän poitsun nimen! :D

    • 16.2.2015 / 22:40

      Voi kiitos! Juu niin alkaa M-kirjaimella. En olisi kyllä ikinä uskonut, että lapsemme nimeksi tulee sillä kirjaimella alkava nimi. Aiemmin oli täysin muut nimet mielessä (niistä tuli sitten kaksi käyttöön kylläkin, toisena ja kolmantena nimenä). Tämä nimi vain yhtäkkiä iski tajuntaan hieman ennen kastejuhlaa ja poika olikin aivan sen näköinen :D.
      Paljon onnea odotukseesi! :)

  6. Mamise
    16.2.2015 / 23:04

    Onpa mukava kuulla että yönne ovat helpottuneet! Meillä esikoinen heräili yhdessä vaiheessa puolen vuoden ajan 2 tunnin välein, olo oli tuolloin kun zombiella. Nyt toisen lapsen kanssa on onneksi ollut huomattavasti helpompaa. Hän on nyt vuoden ikäinen ja on parin kuukauden ajan nukkunut kokonaisia öitä ja päivisinkin nukkuu yhdet pitkät unet, noin 2-3 tuntia, ja toiset hieman lyhyemmät unet. On kummallista, kun aamuisin tuntee olonsa virkeäksi ja levänneeksi! Jospa nämä mustat silmänalusetkin alkaisi pikkuhiljaa vaalenemaan :D Toivottavasti hyvien unien kausi jatkuu teillä!

    • 17.2.2015 / 09:50

      Kuulostaapa kivalta, että toisen lapsen kohdalla saitte nauttia paremmista yöunista! Kuulostaa niin luksukselta tuollaiset 2-3 tunnin päiväunet :)

  7. Susanna
    16.2.2015 / 23:39

    Kiva lukea teidän nukkumiskuulumisia! Itse pähkäilen samantyyppisiä asioita muutaman kuukauden poikaasi nuoremman pojan kanssa. Niin monella tavalla voi asiat ratketa. Meilläkin syötiin kolme kuukautta parin tunnin välein öisin, kunnes kyllästyin ja lakkasin antamasta rintaa heti pojan herätessä. Siihen loppui tiheät yösyönnit ja ilman pojan protesteja. Olin ilmeisesti hieman turhankin hanakasti tyrkännyt hänelle rinnan suuhun. :)

    Minua kiinnostaisi muuten lukea teidän pojan “hammashuollosta”. Meillä on juuri aloitettu hampaidenharjaukseen totutteleminen. Mietin muun muassa käytättekö hammastahnaa ja jos, minkälaista. Ja mitä poikasi tykkää hampaiden harjaamisesta.

    • 17.2.2015 / 10:00

      Hieno homma! Mun pitää vielä yöaikaan skarpata, nyt mennään kahdella heräämisellä näköjään joka yö ja vaatii rinnan… Jostain syystä päivisin hyväksyy paremmin nukahtamisen ilman rintaa, mutta yöllä se tuntuu olevan totaalikatastrofi.
      Ei olla vielä käytetty hammastahnaa, varmasti kohta tulee sen aika. Odottelen ensi viikon neuvolaa. Tuossakin ohjeet tuntuvat vaihtelevan: toisaalla pitää käyttää ja toisaalla ei alle vuoden ikäisille. Jostain luin, että vasta sitten, kun tulee poskihampaita. Ohjeistukset fluoripitoisuuksistakin vaihtelevat paikkakunnittain. Mutta parasta varmaan kysyä oman paikkakunnan ammattilaisilta.
      Alkuun oli hammasharjassa kyllä ihmettelemistä! Aika pian se alkoi kutittamaan ja sitten pidettiin suu tiukasti kiinni :D. Nyt meillä pestään hampaita siten, että pojalla on kädessä yksi harja ja minä tai mies pestään hänen hampaansa toisella. Siinä “omaan harjaan” keskittyessä suu aukeaa kuin vahingossa :).

      • Susanna
        17.2.2015 / 23:50

        Minäkin päädyin harjoittelemaan hampaiden harjausta toistaiseksi ilman hammastahnaa. Ja meilläkin otettiin heti käyttöön kahden hammasharjan taktiikka. :) Meidän neuvolassa ei ole ollut puhettakaan hammashuollosta, vaikka viimeksi mainitsinkin hampaan puskevan parhaillaan ikenestä läpi. Enkä itsekään huomannut tuolloin kysellä, miten ohjeistaisivat esim. tuon hammastahnan suhteen. Pitääpi kysyä ensi kerralla.

        • 18.2.2015 / 20:14

          Kiva kuulla! Onhan se vesipesukin jotain ja mielestäni vain hyvä, että tuolla tavalla vähitellen totuttaa uuteen asiaan. Hammastahna mukaan kuvioon sitten hetken päästä, jos neuvolassa niin kehoitetaan :).
          Taitaa olla vuoden ikäisenä ensimmäinen hammaslääkäri? Voi olla, ettei neuvolat sen vuoksi asiaa vielä kommentoikaan.

  8. Sara
    17.2.2015 / 10:59

    On ihan mahtava kuulla, että teidän yönne ovat parantuneet! Olen tosi iloinen puolestanne. Meidän esikoinen täytti juuri 12 vuotta, ja muistan edelleen sen kiitollisuuden ja ilon tunteen, kun äitini otti yhdellä vierailulla 8 kk pojan hoidettavakseen yhtenä yönä (poika söi sekä rinta- että pullomaitoa). Kun sain nukkua putkeen koko yön, oli fiilis ihan leijailevan onnellinen seuraavana päivänä.

  9. p
    17.2.2015 / 13:55

    Kiitos postauksesta.tuttava piirissäni on tyttö vauvoja jotka nukkuvat lähes kaikki pitkät yö unet.
    No meillä poitsu valvottaa.
    Tiedän nuo tunteet.meilläkin meni muutama yö hyvin.niin tajusin että kyllähän sitä jaksaa erilailla ku ois hyvä uninen vauva.kun välillä sortuu vertailuun.
    Oli myös kiva postaus pojan huoneen sisustuksesta.on se oma pieni poika vaan parasta<3yrittää nauttia vaikka välillä nukuttaa:)

    • 18.2.2015 / 20:11

      Minkä ikäinen poika teillä? :)
      Valtavasti tsemppiä öihin, ei niitä ikuisuuksiin onneksi kestä. Täällä oli viime yö taas tissuttelua, kun ei ole sydäntä itkettää toista tiettyä määrää enempää. Välillä menee paremmin ja välillä taas huonommin… Mutta totta; niin ihana pojan pallero on syliin annettu, että muusta viis! :)

      • p
        20.2.2015 / 14:08

        Puolivuotta.
        Se jännittää kun tulee töihin lähtö että rauhottuisi nuo yöt.
        Nyt voi vielä ottaa päikkärit..välillä..välillä nekin niin lyhyet ettei ite kerkee nukahtaa.
        Väsymys syö itestä virtaa.
        Mutta kyllä sitä ajattelee että ihana kun meille tuli niin ihana tyyppi<3
        Pahempaa oli se henkinen pahoivointi kun vauva anto odottaa itseään.
        Nyt arvostaa kun saa hoitaa vauvaa.
        Pitää vaan päästä välillä jakamaan fiiliksiä.
        Ihanaa blogia kirjoitat ja kauniita kuvia.
        Kaikkea hyvää teidän perheelle ja se on totta että ei nämä yö syömiset loputtomiin kestä :))

        • p
          20.2.2015 / 14:13

          Niin ja syö jo hyvin puuroa ja soseita.. ;)

        • 22.2.2015 / 18:43

          Juu, kuulostaa tutulta lyhyet päikkärit :).
          Ilman muuta: omien tunteiden jakaminen/purkaminen on ehdottoman tärkeää ja sitä pitää tehdä säännöllisesti!
          Kiitos sulle ja paljon voimia ja jaksamisia! Onneksi vauva antaa valtavasti virtaa ja energiaa :).

  10. Nimetön
    18.2.2015 / 16:43

    Hei.. Ihmettelen kovasti miten joku voi kommentoida sinulle noin kurjasti,tylysti en monesti kommentoi mutta nyt halusin jotku lukijat vaan haluaa ajatella kaikesta muista ilkeesti asenteella aina oikeassa,sinä kirjoitat aina juttusi sydän mukana ja kaikkea ymmärtäen tämän halusin vain sanoa

    • 18.2.2015 / 20:16

      Niin… Itseäkin välillä kummastuttaa, miten keskustelu ohjautuu joskus aika lailla itse aiheen ohi. Mutta, tää on joskus tätä :). Ja joskus on yllättävän vaikea selittää ja kommentoida asioita pelkästään kirjallisesti, kun toiset eivät voi kuulla sanojasi, äänensävyäsi tai nähdä ilmeitäsi. Tulee helposti väärinymmärretyksi.
      Mutta kiitos sinulle lämpimästä kommentistasi! :)

  11. Tarja
    19.2.2015 / 12:36

    Loistava idea tuo unikirja, taidanpa ottaa sellaisen käyttöön :) kiitos jälleen lämpimästä kirjoituksestasi, joka on vertaistukea parhaimmillaan! Hitaasti mutta onneksi varmasti nuo palleromme kypsyvät ja itsekin kannatan käyttämiäsi lempeitä unikoulun keinoja. Aion lopettaa 7,5 kk poikani yösyötöt perjantaina, jännittää hiukan itketäänkö täällä läpi yön ja kuinka päätökseni pitää. Kaikkea hyvää perheellesi! Toivottavasti kurjat kommentit eivät laimenna innostustasi kirjoittaa aiheesta :)

    • 19.2.2015 / 12:55

      Eipä kestä kiittää! Niin mukava kuulla, että käyvät vertaistuesta – niin myös tämä kommenttisi minulle!
      Täällä on nyt sellainen tilanne, että päivisin ja yöunille käydessä suostutaan nukahtamaan ilman rintaa, mutta öisin ei, ei millään. Aivan valtavaksi itkuksi menee pojalla ja melkein minullakin, joten rinta suuhun pari kertaa yössä :P
      Tsemppiä ja voimia tulevaan! Kyllä se siitä pikkuhiljaa, kun vahvasti siihen uskoo :).

  12. Seepia
    3.3.2015 / 15:28

    Imettäminen ei ole haitallista vauvan hampaille, jos hampaita hoitaa hyvin. Tiesitkö, että fb:ssa on erittäin hyvä imetystukiryhmä, jossa on hyvää faktaa imettämisestä sekä tukiäitejä vastaamassa, jos joku asia imetyksessä askarruttaa. :) itselläni imetys sujuu hyvin, mutta olen oppinut ryhmästä silti paljon imetyksestä ja myös imetetyistä vauvoista :) sieltä myös näkee miten tiukassa istuvat vanhat uskomukset imetyksestä ja ne ovat asiantuntijat tutkimuksilla voineet osoittaa vääriksi. Esim. juuri tuo on yleinen uskomus, että imettäminen pilaisi hampaat. Se ei siis ole totta! :)

    • 3.3.2015 / 15:47

      Olen kuullut tuosta ryhmästä, mutta en kuulu siihen. Ihan totta; itsekin opin viime viikolla, että imetys ei pilaa hampaita! Täytyykin se jossain postauksessa oikaista, ettei joku saa kirjoituksistani väärää tietoa…

      • Seepia
        3.3.2015 / 22:38

        Itse tykkään siitä ryhmästä, kun se on niin ajankohtainen itselle. Suosittelen ryhmää,niitä juttuja on mukava lukea ja oppia uutta. Olen imettänyt jo kaksi lastani ja nyt ollaan kolmannen vauvan imetystaipaleella, silti sitä oppii kaikkea uutta vieläkin…:)

        • 4.3.2015 / 11:11

          Kiva kuulla! Mulla lähinnä ajanpuute estää, tuntuu että en ehdi mitään ylimääräistä vauvan, kodin ja blogin lisäksi :P.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.