Joskus kirpputoreilta tekee löytöjä, toisinaan taas ei. Jos on oikein etsimässä jotain tiettyä, sitä harvemmin löytää. Tänään käväisimme Ylivieskassa ja siellä pyörähdin pikaisesti Kirppis Ruususessa. Kävin siellä kerran raskausaikana, jolloin tein pojalle kivoja vaatelöytöjä. Tämän ikäiselle lapselle kirppissaalis jää vaatteiden osalta melkoisen heikoksi (ovat usein niin nuhjuisia ja kulahtaneita), mutta löytöjä olemme silloin tällöin tehneet kirja- ja lelupuolelta. Tänään löysin pojalle kivan Nalle Puh -äänikirjan ja itselleni sisustuskirjan:

kirja

Täysin uudenveroisessa kunnossa oleva kirja, jonka kaunis kansikuva kiinnitti heti huomioni. Hintalappu 10 euroa sai kuitenkin hieman miettimään; tuntui kovalta hinnalta kirppiskirjasta. Päätin kuitenkin tehdä tämän sijoituksen, sillä kirjan kuvat olivat just eikä melkein makuuni. Olisi niin harmittanut, jos olisin jättänyt tämän hyllyyn… Kotona piti vielä tarkistaa: maksaa uutena näköjään 44,95 € eli ihan hyvän kaupan tein. Olenkin ollut aikeissa myydä olemassaolevat sisustuskirjani, joten ilomielin otan tilalle tämän!

alvar aalto

Olemme viime päivinä puhuneet (haaveilleet siis lähinnä) miehen kanssa uudesta talosta… Olen miettinyt pohjaratkaisua; samantapaista mallia kuin tämä nykyinen ainakin olohuoneen ikkunoiden osalta. Pulpettikatto on myös ehdoton. Talo olisi valkoinen puutalo, neliöitä maksimissaan 160 (kuten kodissamme nyt on), mutta makuuhuoneita yksi enemmän; nyt kun niitä on vain kolme. Tätä rakentaessamme emme nimittäin tienneet, että tulisimme tarvitsemaan myöskin työhuoneen, joten nämä nykyiset kolme makuuhuonetta eivät tule riittämään, jos meille jonain päivänä vielä toinen lapsi suodaan.

Tuo neljäs makuuhuone eli työhuone olisi makuuhuoneista pienin. Sen yhdellä seinällä voisi olla kuvan kirjahyllyn tapainen säilytysjärjestelmä:

white

Ulkoverhouksen tapaan myöskin sisätiloissa pääväri olisi valkoinen. Sisustukseen tulisi nykyistä kotia vähemmän mustaa; uudessa kodissa mustaa olisi ihan vain yksityiskohdissa kuten taulunkehyksissä, pienesineissä jne. Isoja ikkunoita ja paljon valkoista, jonka joukossa jonkin verran vaaleaa puuta sekä vaaleanharmaata. Lattiaan tulisi parketti, jonka olisin mieluusti valinnut jo tähän taloon, mutta mies oli silloin laminaatin kannalla. Keittiö olisi kokonaan valkoinen (tosin välitila vielä mietinnässä :D) ja kylpyhuone joko kokonaan valkoinen tai sitten musta. Jos kylpyhuone olisi valkoinen, sitten isompi vessa olisi varmaankin musta. Tällaisia puhelimme tänään automatkalla, heheh!

Tuo lepakkotuoli tällaisena mustavalkoisena on muuten tosi kiva, olen ihastellut jo pitkään. Myöskin se nahkainen, konjakinruskea lepakkotuoli miellyttää silmää. Tosin sitä en ehkä osaisi omaan käyttööni kuvitella, mutta tuon mustavalkoisen kyllä!

olohuone

Kodin sisustuksen katseenvangitsijoina toimisivat muutamat valaisinkaunottaret sekä jokunen pitkäikäinen kalustehaave – näistä osa on jo hankittunakin.

Useinhan sitä kuulee sanottavan, että ensimmäinen talo on harjoituskappale, toinen on myyntiin ja kolmas itselle. Voi hyvinkin pitää paikkansa, ainakin tuon ensimmäisen talon kohdalla. Mutta miten ihmeessä ihmiset hennovat jättää sen ensimmäisen rakentamansa kodin? Antaa vieraiden ihmisten muuttaa omaan kotiinsa? Ja ehkä myöhemmin huomata, mitä muutoksia ovat kotiin ja/tai pihaan tehneet… Tämä kun on lapsuudenkodin jälkeen ensimmäinen oma koti (olkoonkin vielä osittain pankin), niin tähän on muodostunut ihan erilainen tunneside kuin aiempiin koteihin. Tosin tätä edeltävästä vuokra-asunnosta pois muuttaessamme oli kyllä viikkokausia pala kurkussa, huh miten rankkaa se oli! Viimeiset tavarat kun haimme, istahdimme lopuksi portaille ihan takit tyhjinä. Itkin vuolaasti ja niin oli miehelläkin suupielet alaspäin. Se tunne, kun piti jättää avaimet tyhjään (entiseen) kotiin ja painaa ovi viimeistä kertaa takanaan kiinni, huh itkettää nytkin, vaikka tuosta on aikaa jo viisi vuotta. Joten voin vain kuvitella miltä tuntuisi lähteä tästä kodista, tämä kun on täysin nollasta itse suunniteltu ja tehty. Tällaisissa tilanteissa toivoisin olevani vähemmän tunneihminen…

lipasto

Tämä nykyisen kodin rakennusprojekti oli suunnitteluvaiheeltaan erittäin lyhyt: 1-2 kuukautta. Kaikki tapahtui siinä alussa niin nopeasti. Mies onkin siitä asti hokenut, että seuraavan talon suunnitteluun saa käyttää sitten enemmän aikaa. Joten ehkä nyt on hyvä aloittaa? ;)

Perjantaisiivouksia! Niiden keskellä innostuin hieman järkkäilemään ja putsailemaan purkkeja ja puteleita, joista kosmetiikkavarastoni koostuvat. Miten ne voikaan pölyttyä ja tahmaantua ihan itsekseen meikkipussukoissaan? Tulipa siinä samalla hyödyllinen muistutus, mitä kaikkea meikkivarastoistani löytyykään. Luomivärejäkin monia eri sävyjä. Vihreäsilmäisenä koen, että silmiini sopivat parhaiten joko ruskean tai hillityn lilan sävyiset luomivärit. Mites te muut vihreäsilmäiset? Käytättekö ylipäätään luomivärejä? Itselläni tulee useimmiten käytettyä ripsivärin kanssa vain rajauksia, nekin tummanruskeina, musta kun tuntuu niin jyrkältä. Joskus sitten luomivärejäkin tai lähinnä sellaisia luomikyniä, mikähän niiden virallinen nimi onkaan… Taidankin tänä viikonloppuna testata jotain eri sävyä pitkästä pitkästä aikaa ja meikata oikein ajan kanssa; arkisin siihen ei aina ole mahdollisuutta, kun olen pojan kanssa päivät kaksin. Tänä viikonloppuna kun ei ole mitään sen kummempia töitä, menoja tai muitakaan suunnitelmia, niin tuollaisille jutuille voi hyvinkin uhrata enemmän aikaa.

chanel

Ostin muuten pari-kolme viikkoa sitten Lidlistä pari pionikimppua; valkoisia. Kuudesta pionista yksikään ei auennut, ainoastaan tuollaisia nuppuja olen saanut ihastella. No, onhan ne nättejä noinkin :D. Juhannukseksi ostin samasta paikasta kimpun purppuranpunaisia pioneja, ne aukesivat kaikki. Tosin ostin tarkoituksella sellaisia, jotka olivat jo ostohetkellä hieman auki…

dior

Mulla on pari tuollaista HAY:n lasirasiaa, joissa Iittalan kirkkaiden Vitriini-rasioiden lisäksi säilytän arkipäivän korujani vessan tasolla. Tuon puuteribeigen värisen lisäksi löytyy savunharmaa hieman isommassa koossa.

Korukokoelmani uusin tulokas on tuo Pandoran hopeinen rannerengas, jonka sain äitienpäivälahjaksi ja johon valitsin ensi alkuun kolme kauniin sinistä helaa. Olen haaveillut tuollaisesta korusta, johon voi ostaa aina uusia osia muistuttamaan esim. tietyistä merkkipäivistä tai tapahtumista. Nomination ei oikein ole makuuni eikä myöskään Thomas Sabo, mutta tämä on aivan ihana! Tästä on myös kaulaketju, joten ajatusta voi joskus tulevaisuudessa jatkaa myös sen muodossa.

hay

Viikonlopun kauppareissu on tehty; ostin isot rasiat tuoreita, kotimaisia mansikoita ja vadelmia. Perjantaiherkut! Mies laittoi uudet perunat tillin kera kattilaan porisemaan, itse ajattelin vielä vähän pölyjä huiskia. (Paino sanalla vähän.) Sen jälkeen mies aikoi vielä leikata nurmikon ja minä vietän pojan kanssa pienen leikkituokion ennen iltapuuroa. Iltapuuron jälkeen mies laittaakin pojan yöunille, kun taas minulla on suunnitelmissa viettää pieni hemmotteluhetki kasvohoidon parissa. Mietin vielä viikonloppukynsien sävyä: kirkkaanpunaista vai sähkönsinistä… Pojan nukkumaanmenoon asti aikaa päättää, sillä tuon touhukkaan mussukkani huomioon ottaen se on ainoa järkevä ajankohta lakata kynnet :).

korut

Näistä huolettomista mietteistä: mukavaa viikonloppua!