Ei niin rentouttava miniloma

Miten on mahdollista, että lomalta palatessa olo on vähemmän rentoutunut kuin lomalle lähtiessä? Ajattelin, ettei tuollaista oikeasti olekaan, mutta nytpä sain sen sitten kokea. Kuinka helppoa ja mutkatonta olikaan matkustaa vauvan kanssa! Erityisesti sellaisen alle puolivuotiaan, joka tarvitsi vain rintamaitoa eikä ollut niin valtavan kiinnostunut ympäristöstä. Tosin poikamme on kyllä ollut aina, mutta silti vauvana uni tuli missä tahansa, ympäristöstä huolimatta. Nyt sen vasta kunnolla huomaa: vauva-ajan helppouden matkustaessa. Nyt kun tuo aika on ohitse ja sitä vertaa tämän pienen taaperon kanssa matkustamiseen, niin onhan se erilaista :).

Joka tapauksessa, ajatus pienestä minilomasta innosti kovasti viime viikolla – oli niin mukavaa, kun oli jotain erityistä odotettavaa. Pääsimme lauantaiaamuna matkaan tosi aikaisin; hieman yhdeksän jälkeen, joka taitaakin olla meille pienimuotoinen ennätys. Olimme hädin tuskin ehtineet pois kotikadultamme, kun tokaisin miehelle innoissani, että nyt meidän pieni kesälomareissu alkaa!

hotellihuone

Menomatka meni hyvin. Istuin etupenkillä ja poika tyytyväisenä takapenkillä, välillä maisemia kurkkien, välillä jutustellen. Vajaan tunnin kuluttua hän nukahti ja nukkui 45 minuuttia heräten hieman ennen kuin olimme perillä Oulussa. Sanoin miehelle, että eikö olekin reipas automatkustaja noin pieneksi! ♥ Perillä olimme yhdentoista aikoihin ja meillä oli heti kolme paikkaa/liikettä, joissa piti käydä ensimmäisenä, jotta eivät ehdi sulkeutumaan. Lounasajaksi stoppasimme Kodin Ykkösen Hesburgeriin, jossa oli kätevä lastenalue mikroineen ja karuselleineen. Siellä muiden pienten touhuja seuratessa upposi lounasmurkina pieneen mieheen ja me vanhemmat söimme hampurilaisateriat. (Pojalle meillä oli siis omat ruuat mukana, hän kun ei vielä pikaruokaloissa syö.) Tästä kipaisimme vielä Kodin Ykkösen puolelle (tein kivoja löytöjä, jotka esittelen myöhemmin viikolla!) ennen pojan päiväunia. No juu, niitähän ei sitten ikinä nukuttu ja siitäkös ne ongelmat sitten alkoivatkin :P. Yritimme saada nukkumaan autossa, hotellihuoneessa, ulkona rattaissa – juuei. Ihan valtavan väsyneet silmät, mutta niin vain kuului rattaista säännöllisesti koiran haukuntaa… Välillä silloinkin, kun koiria ei ollut edes näköpiirissä.

Väsynyt lapsi on väsynyt lapsi ja käytös luonnollisesti sen mukaista. Hetken mietimme ruokapaikkaa alkuillaksi, mutta aika pian saimme heittää ajatukselle hyvästit. “Aavistuksen” kärsimättömän pikkuherramme kanssa koimme parhaaksi asettua hotellihuoneen rauhaan loppuillaksi. Poika tutki huonetta ja söi päivällisensä sekä iltapuuronsa siellä kaikessa rauhassa. Mies kävi hakemassa päivällä näkemästämme Thai-ravintolasta take away -ateriat hotellille – osoittautui loistoideaksi! Söin tuolloin elämäni ensimmäistä kertaa thairuokaa, mutta en taatusti viimeistä. Mies soitti ruokapaikasta ja kertoi, mitä kaikkea listalta löytyi. Valitsin kanaa. Sen kanssa sitten riisiä, kasviksia (mm. kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia) ja cashew-pähkinöitä. Ai että miten herkullinen annos! Tein kyllä niin nappivalinnan että! Mies tilasi jotain curry-kookoskanaa, ei läheskään yhtä hyvää ja annoskateushan siitä seurasi. Tuota annosta on pakko maistaa joskus vielä toisenkin kerran!

Meillä on Oulun reissuille aina omat traditiomme. Minulla se on useimmiten vierailu Stockmannilla (tosin Herkussa käymme yhdessä) ja miehellä vierailu Oluthuone Leskisessä :D. Tämä toteutui tälläkin reissulla. Mies kärrytteli pojan kanssa ulkosalla auringonpaisteessa, kun minä pyörin pikaisesti Stockan hyllyjen välissä, ostamatta kuitenkaan mitään. Pojan iltapuuron jälkeen mies kävi sitten Oluthuoneella tummalla oluella ja minä yritin saada poikaa nukkumaan. Ei onnistunut, ei sitten millään! Miehen palattua minä lähdin saunaan ja miehellä oli parempi tuuri pojan kanssa: hän nukahti melkoisen pian isänsä syliin.

Yövyimme taas Sokos Hotel Arinassa, koska sen keskeinen sijainti ja monipuolinen aamiainen ovat kovasti mieleemme. Meillä on usein ollut tuolta saunallinen ja poreammeellinen huone, mutta nyt niitä ei enää ollut vapaina. Saimme kuitenkin normaalia isomman saunallisen huoneen, tosi kiva vaihtoehto sekin! Iso plussa myöskin siitä, että täältä poika saa aina jonkin kivan kirjan tai lelun saapuessamme, kun taas Tampereen Sokos Hotel Ilves oli talvella hieman pettymys, sillä heillä lapsia ei muisteta vastaanotossa millään tavalla.

Kun saavuimme huoneeseen, harmitti hieman, sillä se oli ihan hissien vieressä. Hissistä ei tokikaan mitään ääniä aiheudu, mutta hissien lähettyvillä on usein ruuhkaa… Soitin respaan, mutta valitettavasti kaikki muut vastaavat huoneet olivat jo varattuina, joten huoneen vaihto ei onnistunut. Nyt nolosti naurattaa: taisimme kuitenkin olla me, jotka sitä meteliä aiheuttivat :/. Että sori vaan seinänaapurit! Poika nimittäin heräsi hieman ennen yhtä kirkumaan ihan korvia vihlovasti ja tuota jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti aina kolmeen saakka… Silloin päätin ottaa hänet keskellemme nukkumaan ja siinähän hän sitten nukkuikin, poikittain, aina aamuseitsemään saakka. Itse heräilin jatkuvasti enkä tiedä, nukuinko enää edes sen kolmen jälkeen, sillä tuo hyrrän lailla pyörivä murunen ei ole ihan paras nukkumakaveri. Lisäksi hän halusi olla mahdollisimman lähellä äitiä… Täytyi myöskin koko ajan tarkistaa, onko hänellä kylmä, sillä peittoahan hän ei huoli. Näiden lisäksi ulkoa kadulta kantautui valtavaa meteliä sekä ihmisistä että autoista ja olin tietenkin unohtanut korvatulpat kotiin. Respastakaan en niitä jaksanut yöllä lähteä tiedustelemaan, joten torkuin toinen silmä auki aamuun saakka. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa: poika oli niin mainio aamulla seitsemältä istumaan noustessaan :D. Tukka pystyssä ja silmät ihan pieninä, kasvot kuitenkin aurinkoisina hoki lamppua ihan kuin mitään yöshowta ei olisi koskaan ollutkaan!

Että herää kysymys, mitähän me tehtäisiin kesälomalla..? Oli ajatuksena tehdä pientä Tukholman matkaa, mutta nyt mietin, onko se tuolle pienelle liian rankka reissu. Tuolla matkalla olisimme nimittäin joka yö eri paikassa eli aivan eri kuin lähteä viikoksi vaikka Välimerelle, jossa koko viikko ollaan samassa kohteessa. Jos hän ei nuku päiväunia ja herää öisin kirkumaan, niin olisimme kyllä melkoisen väsynyttä porukkaa :D. Millaisia kesälomareissuja te olette yksivuotiaiden kanssa tehneet?

Comments

  1. EmiliaMaria
    6.7.2015 / 14:58

    Ensi sunnuntaina olisi tarkoitus lähteä 1v6kk kanssa kesälomareissulle. Oulusta ensin Jyväskylään jossa ollaan kaveriperheen luona pari yötä, sitten ajellaan tampereelle jossa ollaan ti-su. Vuokrattiin AirBnBn kautta pispalasta asunto, hiukan halvempi kuin hotelli ja varmasti mukavampi kun tilaa on enemmän kuin se yksi huone. Tytär on tottunut nukkumaan omassa rauhassaan, joten toivottavasti tuollakin saamme hänelle järjestettyä oman sopen, viimeksi kun anoppilassa ollessa nukuimme samassa huoneessa niin neiti nukkui tosi levottomasti (eikä ihme siinä kuorsauksessa mitä tuo rakas siippa öisin harrastaa)

    Tarkoitus on hyödyntää päiväuniaikaa ajomatkoille, tyttö yleensä nukkuu autossa mukisematta pari sataa kilometriä.
    Meillä on autonperässä potat ja syöttötuolit ja matkasänky, niitten kans pärjää yleensä missä tahansa. Reissussa syödään ehkä hiukan enemmän purkkiruokia, mutta nyt kun mennään asuntoon missä on keittiö jne. Niin eipä se arki toivottavasti paljoa poikkea kotona olemisesta.

    • 6.7.2015 / 21:23

      Hyvänen aika, nyt vasta hoksasin, että onpa meidän lapsilla pieni ikäero! Jotenkin vauvavuotena se tuntui suurelta, mutta ei enää :D.
      Tuo on totta, että jos on tottunut nukkumaan omissa oloissaan, niin niistä muiden uniäänistä kyllä helposti häiriintyy. Oikein kivaa lomareissua teille! :)

    • EmiliaMaria
      6.7.2015 / 21:37

      Jaa, käytiinhän me toki toukokuussa päivä Tallinnassa reissukin. Aamupäivälautalla sinne, pönötettiin leikkialueella laivassa, ruokailtiin normaaliin aikaan ja sitten pienelle matkalaiselle tulikin uni isänsä olkapäälle. Nukkui pari tuntia rattaissa ne normaalit päiväunensa, me ehdittiin siinä välissä käydä syömässä. Sit mentiinkin ratikalla leikkipuistoon jonka vieressä oli kahvila, tytön kans ihmeteltiin uusia juttuja puistossa ja juotiin kahvia. Sit käveleskeltii ihmettelemässä tallinnaa, neiti istu rattaiden kyydissä, ostettiin välipalaksi pensasmustikoita ja pillismoothieta oli omasta takaa hoitolaukussa. Mulla on myös aina pillejä ja niitä valion lämpimässä säilyviä purkkimaitoja hoitolaukussa muutama. Aina ku löyty invavessa niin käytiin potalla/pöntöllä ja vaihdettiin tarvittaessa kuivaa vaippaa.

      Kauppakeskuksessa tytskä juoksenteli rattaiden vierellä ja katseltiin paikkoja ja shoppailtiin. Sit mentiinkin jo iltalaivaan (terminaalissa odotellessa pyydettiin lämmittämään ruokapurkki ja syötiin), johon olin kaukaa viisaana varannut meille hyttipaikan. Saatiin ottaa kengät pois (ah, puhtaat vaihtosukat on luksusta..) ja köllötellä hytissä se parin tunnin matka ihan keskenään. Haettiin evästä ja syötiin. Ei edes yritetty nukuttaa tyttöä siellä, vaan kun laiva tuli satamaan niin meillä oli vielä tunnin ajomatka majapaikkaan, niin neiti nukahti autoon, josta kannettiin suoraan sänkyyn.

  2. Anonym
    6.7.2015 / 16:04

    Mikäli oluesta tykkää, kannattaa Oulussa käydessä poiketa myös Cafe Roosterin alakerrassa olevassa pubissa. Erittäin laaja olutvalikoima ja asiantunteva palvelu :) Harmi vain, ettei kyseisellä ravintolalla ole patiota.

    • 6.7.2015 / 21:26

      Itselleni ei olut maistu, mutta tätä tietoa arvostaa mieheni aivan takuuvarmasti. Oluthuone Leskisen tummien oluiden valikoima on erityisesti hänen mieleensä. Kiitos vinkistä siis! :)

  3. Nimetön
    6.7.2015 / 17:15

    Hei! Tuli kovasti mieleen, kun omat lapset olivat taaperoita. Nyt myös minua naurattaa, silloin ei aina niin paljon :)
    Ajattelen, että muksut oppii matkustamiseen ajan kanssa. Huonoja päiviä ja öitä on välillä kotonakin. Olen yrittänyt rakentaa matkan aina siten, että se olisi “helppo” meille aikuisillekin ja kaikki stressais mahd. vähän. Tukholmaa kauemmaksi emme ole menneet vieläkään koko perheen voimin, vaikka vanhempi on jo koulussa. Yritän muistaa että pienelle koti on aina paras paikka, mutta että on ihan hyvä pikku hiljaa laajentaa sitä maailmaa.

    Kiitos kivasta blogista ja parempia tulevia reissuja!! Yst.terv. Nina

    • 6.7.2015 / 21:29

      Totta puhut, Nina! Ei sitä kerrasta saa säikähtää. Mies vaan tokaisi, kun poika jossain vaiheessa itkeskeli, että reissu on ollut M:lle pelkkää kärsimystä :D. Itse olen kyllä eri mieltä, hän sai monia uusia kokemuksia ja elämyksiä viikonlopun aikana, lukuisia kertoja nautti aivan valtavasti! ♥
      Koti on meille kaikille maailman paras paikka, mutta vaihtelu virkistää ja matkailu avartaa. T. matkailualan ammattilainen ;)

  4. Sara
    6.7.2015 / 18:04

    Me kävimme juuri kävelemään oppineen reilu 1-vuotiaan kanssa etelänlomalla. Siitä on yli 10 vuotta aikaa enkä enää tarkalleen muista, miten reissu sujui. Ilmeisesti kuitenkin ihan hyvin, sillä myöhemmin samana syksynä pojan ollessa 1,5-vuotias kävimme Tallinnan-reissulla.

    Nyt lapset ovat koululaisia ja kovin helppoja matkalaisia. :-) Olimme etelänlomalla viime kuussa ja ei voi kuin nostaa hattua niille, jotka lähtevät sinne jopa useamman taaperon kanssa. Voi sitä tavaran määrää! Meillä kyllä reissaaminen väheni muutamaksi vuodeksi, kun toinen lapsi syntyi. Ainoat reissut taisivat olla Tukholman-risteilyt.

    Kannattaa ottaa Tukholman-reissulla (jos menette laivalla) sellainen hytti, jossa on parivuode ja myös pullman-sängyt eli kerrossängyt tai vuodesohva. Esimerkiksi Vikingin Gabriellalla on B4L-hytti, tosin se on sisähytti eli siinä ei ole ikkunaa merelle. Me olemme vuosikausia matkustaneet niin tuossa hyttiluokassa, että esikoinen nukkuu alapedissä ja isänsä ylä-. Me taas tytön kanssa parisängyssä. Molemmille saa infosta sänkysuojat eikä vaaraa tipahtamisesta ole.

    Vaikka reissussa voi vähän rähjääntyä ja väsyttää, minä suosittelisin lähtemään matkaan!
    :-)

    • 6.7.2015 / 21:32

      Mukava kuulla teidän perheen matkakokemuksista! Silja Serenade/Symphony tulisi todennäköisesti olemaan meidän laivamme.
      Näinhän se on; reissussa rähjääntyy. En ole vielä edes ottanut seuraavaa matkaa miehen kanssa puheeksi, ajattelin, että pieni tauko tähän väliin ;D. Tosin en täysin ymmärrä miksi, sillä minä siellä ainoana niin paljon valvoin! :D

  5. 6.7.2015 / 18:39

    Piti vain sanomani, että mihelläsi on kyllä paras Oulu-traditio ikkään! =) Terkkuja hänelle.
    Meillä on ollut niin luvattoman helppoa tuon ipanan kanssa koko ajan, että ei mitään järkeä. Koko ajan on menty ja matkusteltu, eikä ole kyllä vielä meno vaikeammaksi muuttunut. Yksivuotiaanahan, tai vähän alle me oltiin Rodoksella viikkoa täyshoidossa ja sekin meni aivan kuin unelma. Että minusta vissiin mitää apua nyt ole..? :)

    ps. Ensi kerralla tulet itsekin Leskiseen ja soitat minulle ennen sitä.

    • 6.7.2015 / 21:35

      Terkut meni perille! :D Ai oletko siellä töissä? Olen käynyt ainoastaan siinä terassilla joskus jokunen vuosi sitten :).
      Uskon, että meilläkin tuollainen viikon loma menisi oikein hyvin, kun oltaisiin siellä kohteessa viikko ja yöt aina samassa, tutussa paikassa. Tosi kiva kuulla, että teillä on lomat sujuneet niin hyvin!

  6. Nimetön
    6.7.2015 / 18:46

    Olemme reissanneet yksivuotiaan kanssa todella monessa maassa. Pyrimme pitämään matkalla normaalin ateriarytmin, joka auttaa jo paljon. Aamupäivään vauvalle jotain virikettä, jotta ei istu päivää autossa taï rattaissa. Kävelytyskin kaupungilla on auttanut tai leikkipaikka. Iltapäivällä vaunukävelylle rauhallisempaan paikkaan, esim. puistoon, ja rattaiden näkyvyys heikoksi (kuomu alas) niin nukahtaa helpommin. Meillä auttaa nukahtamaan myös se, jos me vanhemmat emme höpötä vieressä vaan taaperolla on ns tylsää. Nämä jutut on toimineet meillä, mutta jokainen on yksilö. Nyt kaksivuotiaan kanssa on taas asteen haastavampaa kun hän haluaisi itse kävellä ja juosta joka paikkaan…

    • 6.7.2015 / 22:19

      Hyviä vinkkejä nuo, juuri tuollaisia pyrin itsekin pojalle järjestämään; oli sitten lyhyempi tai pitempi matka kyseessä. Meillä ei tuossa nukahtamisessa auttanut kyllä mikään: ei hiljaisuus, ei kuomun suojassa lepääminen eikä mikään :D.

  7. 6.7.2015 / 22:26

    Silloin kun esikoinen oli 11kk, reissatiin mun veljen perheen kanssa matkailuautolla Tallinnaan (auto jäi kyl Katajanokalle parkkiin =D ) Lähettiin yötä vasten ajamaan. Poitsu nukkui koko matkan, paitsi joka pysähdyksellä heräsi =D Joskus yöllä oltiin perillä satamassa ja muutama tunti kerittiin nukkua, tokihan poitsu heräsi jo 7 aikoihin ellei jo aikaisemmin, pyöri ja hyöri kyl kovasti meidän välissä kun oli ja on tottunu nukkumaan omassa sängyssä. Oli kyl melko jännä herätä aamulla lokkien kirkunaan ja ratikan natinaan ja kilkatukseen <3 Koko reissu meni mun mielestä tosi hyvin, lapsen ehdoilla mentiin. Poitsu istui rattaissa ja nukkui jos nukutti, seuraili tarkkaan meininkiä. Illalla sit oltiin onneksi päivän käppäilyistä niin väsyneitä että alettiin nukkumaan samaan aikaan poitsun kanssa. Paluumatka meni yhtä hyvin. Seuraavana vuonna tehtiin sit samanlainen reissu vain omalla porukalla ja vietiin auto mukanamme Tallinnaan, oltiin myös kaks yötä ku edellisenä kesänä oltiin vain yks yö. Käytiin eläintarhassa ja shoppailtiin ja kahviteltiin ja treffattiin siellä asuvaa kaveria yms, tosi hyvin meni sekin reissu vaikka Viru-hotelli ei kyl ollut yhtään niin kiva kuin Olympia. Poitsu on kyl ollu hyvä reissaaja, junalla olen kahdestaan matkustanut hänen kanssaan Oulu-Rovaniemi, jos on tarpeeksi naposteltavaa ja tekemistä matkalla ja käy vielä leikkivaunussa hetken pyörimässä niin pari tuntia vierähti hyvin. Mutta toista on nyt kun on neitikin mukana, ollaan yhen ainoan kerran käyty reissussa Rovaniemellä viimekesänä =D Saanähdä jaksetaanko tänä kesänä lähteä sinne, pitäisi kyllä käydä mun mummua katsomassa kun on vielä elossa ja terve (ikää yli 90v) (nyt on kyl vähän muitakin muuttujia matkassa kuin vaan neidin reissufiilikset...)Onko teillä poitsu ollu esim yökylässä mummulassa? Jos vähän totuttelis muuallakin nukkumiseen niin ei olis ehkä niin jännää reissussakaan =)

    • 7.7.2015 / 21:39

      Ollaan tässä viimeisen vuoden aikana tehty noin parin kuukauden välein pieniä 1-2 yön matkoja ja yövytty hotelleissa ilman minkäänmoisia ongelmia. Nyt kun poika on isompi ja tietoisempi ympäristöstään, on asia ihan eri. On muutenkin päiväuniensa kanssa aika tarkka, joten ei ihme, jos vieraassa paikassa yöunetkin häiriintyvät. Käsittelee niitä päivällä kokemiaan asioita öisin eikä saa rauhassa nukuttua. Sama oli 1-vuotissynttäreidensä jälkeisenä yönä kotona: tunnin välein itki ja huusi läpi yön, koska päivällä oli niin paljon erilaista tapahtumaa.
      Poika on ollut kaksi yötä vanhemmillani, sielläkin herännyt öisin 2-3 kertaa. Kuitenkin ihan hyvin mennyt, lähinnä minä olen noita yökyläilyjä itkenyt :D.

      • 8.7.2015 / 10:35

        Meillä ei ole neiti ollu viel kertaakaan yökylässä, heräiee vieläkin vähintään pari kertaa yössä ( viimeviikolla lopetettiin imetys kokonaan) annan vettä ja maitoa pullosta. En oo viittiny alkaa anoppia rasittamaan yökylällä kun hällä on sydänvika… mun äitikin vihdoin muutti näille huudeille mut hän ei sitte taas osaa olla lasten kanssa kun ei ole niiden kanssa ollut mun pikkuveljen jälkeen =D ( sen verran vähän olen hänen luonaan lasten kanssa käynyt) Pitää olla joku kerta yhdessä neidin kanssa mummulassa yökylässä niin tottuu sitte siellä nukkumaan. Teillä onkin poitsu vähän herkempi asioille, ei siinä varmaan auta muu kuin lähteä sinne reissuun niin eiköhän hän siihen totu =)

        • 8.7.2015 / 20:58

          Meidän M oli ensimmäisen kerran 11 kuukauden iässä, kun olin päättänyt lopettaa yöimetykset. Siihen yhteen mummolassa vietettyyn yöhön sitten loppuivatkin, todella helposti. Toisen kerran hän oli yökylässä toukokuun lopussa. Tosi helppoa jättää hoitoon, viihtyy siellä niin hirmuisen hyvin.
          Täällä on yöt menny useimmiten viime viikkoina hyvin; on monesti nukkunut 11 tuntia heräämättä kertaakaan. Joskus on kuitenkin öitä, kun herää 1-2 kertaa itkien ja vaatii unikaverin käteen tai pientä selän silitystä. Nyt on menossa vaikeammat yöt, koska hampaita tulee taas urakalla…
          Mä imetän edelleen ja tänään pojalla tuli 14 kk täyteen :D. Imetyskertoja on kuitenkin vain yksi/vrk.

  8. 6.7.2015 / 22:51

    Lapset on kyllä tuossa(kin) suhteessa niin erilaisia! Meidän poju on joku ihmemukautuja, joka on reissannut jo kaksi viikkoa mummula-mökki-kaupunkiloma väliä, eikä tunnu missään. Nyt tosin jo hieman kiukuttelee, kun on pari päivää vietetty mummulassa ilman isää ja taitaa jo ikävä vaivata, mutta kuitenkin.

    Tuo sun versio reissusta kuulostaa nii-in paljon todennäköisemmältä! :D Jos joskus teemme toisen, siitä tulee varmasti ihan pahimman luokan riiviä, sen verran helppo tuo meidän napero on.

    <3 Hannele
    http://www.rakkaudellahannele.fi

    • 7.7.2015 / 21:41

      Todella erilaisia ovat kyllä! Tämä meidän poika eläytyy kaikkeen aina niin täysillä, että ei yölläkään saa niiltä päivän tapahtumilta rauhaa :).

  9. Kaisa
    6.7.2015 / 23:18

    Me käytiin vuosi sitten kesällä 1,5-vuotiaan pojan kanssa reissussa. Oulusta lennettiin Helsinkiin. Sieltä laivalla yli Tukholmaan. Ja sitten käytiin Kolmårdenissa ja sama takaisin. Oli sellainen tiivis 4 päivän reissu. Yövyttiin siis laivassa kahdesti ja Ruotsin puolella myös. Oli aika rankka reissu, kun oli reipas aikataulu. Minäkin jännitin erityisesti noita pojan päiväunia ja mitä siitä tulee ja miten saa nukuttua yms. Hyvin meni kuitenkin kaikki. Poika nukkui välillä rattaissa Tukholman keskustassa, Kolmårdenin kierroksella ja milloin missäkin. Toki iltaisin uni tuli pian, koska väsymys oli melkoista. Silti sanoisin, että poika taisi olla meistä se kaikista reippain ja valitti varmasti vähemmän kuin isä ja äiti :) Tänä kesänä, kun poika on 2,5 ja vauva vajaa 6kk niin jätämme pidemmät reissut välistä. Luulen, että se on kaikille parasta niin :)

    Rohkeasti matkaan vain, jos yhtään mieli tekee :)

    • 7.7.2015 / 21:43

      Juuri tuollainen kolmen yön reissu meilläkin olisi, jos Tukholmaan lähdettäisiin. Miinusta siinä tulee juurikin siitä, että joka yö eri paikassa… Täytyy vielä miettiä ja tehdä rauhassa suunnitelmia :).

  10. nanna
    7.7.2015 / 09:43

    Me ollaan lomailtu lähinnä mökillä tänä kesänä. Loppuviikosta ollaan lähdössä Oulusta kohti eteläistä Suomea. Neiti on 1v2kk ja on hyvin sopeutuvainen muuttuviin ympäristöihin, joten yö-ja kyläpaikoista en ole huolissani. Eniten hirvittää automatkat. Tyttö ei jaksaisi millään istua parin tunnin mökkimatkaakaan (yhdellä pysähdyksellä) paikallaan, joten vielä pitempi matka saattaa raastaa koko perheen hermoja huolella. Päiväunet kun ovat aina vain sen 1,5 h. Mitä muut tekee saadakseen kipittämään haluavan taaperon pysymään tyytyväisenä autossa?

    • EmiliaMaria
      7.7.2015 / 21:29

      Meillä on ipadille teline joka laitetaan etupenkkiin kiinni ja tyttö katsoo yleensä pikkukakkosta tai musarullaa jos tulee tylsyys ja kiukku kesken automatkan. Yleensä yritetään ajoittaa noi ajohommat silleen että neiti nukkuisi päiväunet.

    • 7.7.2015 / 21:47

      Meillä taas taitaa nuo automatkat olla se helpoin osuus :D. Voitko ajoittaa esim. välipala-ajan autoon, voiko syödä välipalaksi jotain sellaista, joka onnistuu liikkuvassa autossa? Tuo on meillä hyvä keino ja sitten mun toimiminen viihdyttäjänä: jutustelen ja laulelen ja loruttelen :D. Meillä toimivaksi on osoittautunut myöskin lelukassi eli laitan esim. kuukautta tai pari viikkoa ennen matkaa muutaman lelun jemmaan ja niitä tutkitaan sitten automatkan aikana; tuntuvat tauon jälkeen lähes uusilta vielä tämänikäiselle! Tuossa voisi tepsiä myös vaihtokauppa kaverin kanssa: ottaa kaverilta kassillinen leluja lainaan matkan ajaksi :). Sitten viimeisenä keinona kännykän tai tabletin kautta youtube tai vastaava…

  11. 7.7.2015 / 09:56

    Me tässä juuri mietitään, että uskalletaanko lähteä viikon kestävälle välimeren risteilylle nyt 6,5 kk vauvan kanssa. :) Kotimaassa ollaan jo matkusteltu ihan hyvällä menestyksellä, että se luo uskoa. :D Meidänkin poitsulla tuli reissussa yöllä yhtäkkiä kiljumiskohtaus, ai että tuli säikähdettyä!! Kyllä siinä hetki meni ennen kuin sai poitsun rauhoittumaan. Mistäköhän nuokin johtuu?

    • 7.7.2015 / 21:49

      Kokevat niin paljon uusia asioita reissun päällä, että pyörivät mielessä vielä yölläkin. Noin pienen vauvan kanssa matka voisi hyvinkin onnistua! Kerrohan sitten, lähdittekö ja miten meni :).

  12. 7.7.2015 / 11:43

    Voi että kun tuli muistoja mieleen kirjoituksestasi :D taisi olla tasan kaksi vuotta sitten kun esikoisemme kanssa matkustimme Tukholmaan. Hän oli silloin juuri alle vuoden. Laivamatka sujui hyvin, samoin automatka ja päivällä ostoksilla kiertely. Päikkärit nukuttiin laivassa hyvin rattaissa, taisi keinuva liike olla vain hyväksi :) Alkuillasta menimme ravintolaan syömään ja kävelemään opetellut poikamme päätti että paikoillaan ei ole kiva olla ja täydessä ravintolassa kävimme vuorotellen kävelemässä ravintolan ulkopuolella lapsen kanssa. Suuri kiukuttelu tuli myöskin vastaan ennenkuin olimme ruokia saaneet tilattua joten päätimme poistua suosiolla hotelliin muiden jäädessä syömään ravintolaan. Mies kävi hakemassa ruokaa läheisestä kiinalaisesta ravintolasta kun poika jäi kanssani tutkimaan huonetta. Kiukut poistuivat samantien kun pääsi vapaasti konttaamaan :D hyvin ne ruuat hotellihuoneessakin maistuivat!

    Kyllä se lasten kanssa reissaaminen vaatii edelleenkin hermoja ja sopeutumista. Muutoksia suunnitelmiin täytyy pystyä tekemään nopealla ajalla ja edetä päivässä lasten tahdilla. Sillä me olemme kaikista reissuista päässeet nauttimaan :) ja mitä vanhemmaksi lapset ovat tulleet niin sitä helpommalla me olemme päässeet!

    • 7.7.2015 / 21:57

      Muutoksia suunnitelmiin täytyy pystyä tekemään nopealla ajalla ja edetä päivässä lasten tahdilla.
      – Tuo juurikin koko homman ydin! Ja se, ettei aseta mitään korkeita odotuksia :D.

  13. Johanna
    7.7.2015 / 12:25

    Meillä on lapset tottuneet aika hyvin automatkustukseen, kun lähimmät sukulaiset asuu tunnin matkan päässä ja toiseen mummulaan matkaa yli 5h. Nuorimmainenkin 1.v ja risat yleensä kattelee maisemia tai nukkuu. Vajaa 4.v nyt jo on sen verran matkustellut ja alkaa olemaan siinä iässä, että värityskirjojen, kirjojen yms. parissa matkustus sujuu.
    MUTTA, vaikka automatkoihin lapset ovat tottuneet ja paljon yökylässä (meidän vanhempien kanssa) mummuloissa olleet, eivät ne reissut mitään kauhean seesteisiä ole. Nukutaan selvästi huonommin vieraassa paikassa ja muutenkin meno on levottomampaa kuin kotona. Ja jos liikaa poikkeaa meno lasten normaalista rytmistä(ruokailut päikkärit yms), on helposti kaaos käsissä. Yleensä on pyritty tekemään yksi juttu/pv (oli se juttu sitten nähtävyys tms.) ja loppuaika tehty normijuttuja, mitä kotonakin. Sitten kumpikin vanhemmista tekee vuorollaan jotain omaa. Esim. kauppakierrokset on jätetty suosiolla pois. (lähdettiin meinaan muutama viikko sitten kauppakeskukseen koko porukan kanssa ja todettiin, että ei enää toiste! Meillä on liian eläväiset lapset siihen hommaan. :D ;) ).
    Mutta meille toimivia ratkaisuja ovat olleet;
    -normirytmistä kiinni pitäminen mahdollisimman pitkälle
    -ei liikaa aktiviteettia per/pv ja aktiviteetit sellaisia, jotka on lasten mieleen. (erilainen leikkipuisto, kuin kotona, voi olla lapsen mielestä reissun kohokohta, vaikka olisi minkälaista ohjelmaa tarjolla). Kerrankin vanhimmainen otettiin minilomalle mukaan, jossa oli kylpylää ja huvipuistoa, mutta parhaiten mieleen jäi mansikoiden syönti rannalla. ;) :D ).
    -majoitus, jossa on mahdollisuus syödä omia eväitä(ravintolareissut monta kertaa päivässä kahden levottoman, alle kouluikäisen kanssa on aika kärsivällisyyttä vaativia). Meillä lapset syö parhaiten pois vilinän keskeltä. Suositaan kyllä mökkimajoitusta tai sellaista huonetta, jossa on vähintään ruoan lämmitysmahdollisuus.
    -Rattaiden lisäksi kantoreppu on pelastanut lukemattomia kertoja! Viime reissulla se unohtui kotiin ja vaikeutti kyllä huomattavasti reissaamista. Kantoreppuun kun yleensä saan nuorimmaisen nukutettua, jos kaikki muut keinot jää toimimatta. Joskus myös ihmisvilinä on liikaa pienelle, jolloin kantorepussa pääsee vähän suojaan ja “turvaan” hälinältä.

    Mutta nuo siis vaan on meille toimivia, kaikki kun on niin kovin erilaisia matkaajia. Kotiin ei kannata jäädä kyhjöttämään, vaan etsiä sopivimmat matkustustavat koko perheelle! :)

    • 7.7.2015 / 22:01

      Itsekin yritän aina pitää rytmeistä kiinni niin hyvin kuin vain mahdollista, se auttaa jo pitkälle. Automatkustaminen ei ole meidän pojalle ongelma, toki useamman tunnin matka alkaa jo hieman kypsyttämään, mutta talvella esim. Tampereelle ajoimme suht iisisti.
      Kivoja vinkkejä nuo mitä kirjoitit! :)

  14. Mari
    7.7.2015 / 14:22

    Kuulostaa kovin tutulta. ;) Me tehtiin samaisena lauantaina Ranuan eläinpuistoon reissu ja pienempi 1v 1kk huusi ja kitisi koko matkan (matka suunnilleen sama kuin Oulu-Kokkola) ja nukahti Oulussa vasta pizzerian pihassa! Silloin kyllä sanoin miehelle, että ei-voi-olla-totta! :D Isompi n. 4v ei mitään ongelmia. Hänen kanssaan tehtiin eka päiväreissu kesällä juurikin Ranualle hänen oltua n. 1v sekä Tampereelle parin yön reissu samana kesänä. Yövyttiin hotellissa. Aktiviteetti Tampereella oli lähinnä ulkoilua. Ne olivat ihan sopivat tuolle kesää. Kun hän oli n. 2v tehtiin kolmen yön reissu Tampereelle ja käytiin myös nyt Särkänniemessä ja lähinnä juuri Koiramäki oli hänen juttunsa. Yövyttiin samassa hotellissa ja ei ongelmia. Aika lunkeja päiviä meillä oli, täysin lapsen ehdoilla. Tuo teidän Tukholman suunnitelma kuulostaa aika rankalta. Lapsi ei ehtisi oikein sopeutua edes ensimmäiseen paikkaan kun se jo vaihtuisi. :-/ Ajatuksena kiva, mutta ehkä uskaltaisin toteuttaa tuollaisen nyt meidän nelivuotiaan kanssa. Me ollaan suunniteltu ensi kesälle Köpiksen reissua, nuorempi olisi silloin 2v ja luulen että se toimisi kun yöpaikka (tukiasema) pysyisi kokoajan samana. Apua taas miten pitkä kommentti! Anteeksi! :D

    • Mari
      7.7.2015 / 14:23

      Nuorempi kitisi siis koko paluumatkan Ranualta. ;) Menomatka sujui hyvin.

    • Kirppu
      7.7.2015 / 16:46

      Me olimme viime kesänä 8 kk lapsemme kanssa viikon Norjan ja Ruotsin reissussa autolla jossa joka yö oltiin eri paikassa; laivalla 2 yötä, motellissa, hotellissa ja hyvin meni, nukkui joka paikassa.

      Talvella olimme (lapsi 1v4kk) Thaimaassa 2 viikkoa; lapsi nukkui koneessa mennen tullen sekä lomakohteessa.

      Nyt oltiin (lapsi 1v9kk) Helsingissä 1 yö sekä päivä Tukholmassa-risteilyllä; lapsi nukkui päiväunet junassa penkillä, rattaissa Helsingin keskustassa sekä laivalla, ja hyvin meni sekin koko reissu.

      Mielestäni teidän Tukholman reissu ei kuullosta yhtään rankalta, turhaan murehdit etukäteen. Lapset on sopeutuvaisia :) Matkaan vain.

      • 7.7.2015 / 21:56

        Ihan pakko kysyä: onko lapsenne nukkunut aina hyvin päiväunia? Veikkaisin vahvasti näin :).

        On nämä pienet kyllä niin erilaisia että! Meidän poika on aina ollut suht tarkka uniasioista, joten siitähän nämä pitkälti johtuu. En voisi kuvitellakaan hänen nukkuvan junan penkillä, en sitten millään :D. Hän valvoisi vaikka koko matkan, jos tuo olisi vaihtoehtona.

    • 7.7.2015 / 22:03

      Voi kyllä olla, että meilläkin menee kesälomareissusuunnitelmat uusiksi ja Tukholma saa odottaa… Eli olen samaa mieltä kuin sinä, että voisi olla pojalle turhan rankka. Toki on lapsia, joilla tuo reissu ei tuntuisi missään, mutta jokainen lapsi on erilainen ja on tärkeää tuntea se omansa :).

  15. Mimmu
    7.7.2015 / 14:37

    Suosittelen myös tota Viikkareiden perhehyttiä. Mahtuu rattaat kätevästi mukaan. Olimme kesäkuussa reissussa juuri Gabriellalla ja oli ilo huomata,että business deck oli muutettu lastenmaailmaksi. Eri ikäiset oli otettu kivasti huomioon. Löytyi myös mikrot yms. Olimme matkassa oman 9-kuisen ja siskoni 2-veen kanssa. Kymppikannelta oli vanhemmillekin kivat näkymät katsella ah niin ihania saaristohuviloita lasten leikkiessä.

    Minua pidetään ihan kahjona,kun reissaan paljon lapsemme ja koiramme kanssa. Kun se on monesta niin hankalaa. Itse ajattelen päinvastoin. Eihän muksut opi,jos ei lähikauppaa kauemmas mennä koskaan. Matkalla sattuu ja tapahtuu,mutta asenne on ratkaisevin. :)

    • 7.7.2015 / 22:05

      Kuulostaa kivalta tuo lasten huomioiminen!
      Toki pitää liikkua ja reissata lastenkin kanssa, mutta heidän ehdoillaan. Se mikä on hyväksi toiselle, ei välttämättä ole sitä toiselle :).

  16. Mari
    8.7.2015 / 03:57

    Pitää vielä kommentoida tuota viimeistä kuvaa vaaleanpunaisesta kivitalosta. Muistan lapsuudestani ihailleeni tuota taloa ihan hirmuisesti. Minusta se oli niin huisin hieno, aivan kuin jättimäinen nukkekoti. :) Nyt aikuisena nuo pikkutytön mietteet tulevat lähes aina mieleen kun tuosta ohi menen. Siitä oli myynnissä asunto ainakin vuosi (?) sitten ja oli sillä kyllä huisi hintakin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.