Vietin tässä minimuotoisen blogiloman. Ne päiväuniajat, jolloin olen yleensä blogia tehnyt, olen nukkunut! :D Mutta ehdinpäs vielä tämän vuoden puolella toivottelemaan teille hyvät uudet vuodet! Meidän vuosi tulee vaihtumaan ihan rauhallisissa merkeissä. Jos nyt tämä vuodenvaihde eroaisi kuitenkin vuodentakaisesta siinä määrin, että emme nukahda sohvalle ennen kuin vuosi vaihtuu, vaan vasta sen jälkeen? Tuossa on ainakin tavoitetta!

Pojan kuulosuojaimet odottavat käyttöönottoa ja ajattelimmekin käydä iltasella katsomassa lasten ilotulituksen. Mutta sitä ennen käväisemme mökillä, sillä meidät on kutsuttu sinne syömään ja aikoipa mies siellä saunoakin. Ilotulituksen jälkeen suuntaamme kotiin ilotulitteita pelkäävien kisujemme seuraksi.

143

135

Vuosi 2015 on ollut ”ihan kiva” vuosi. Illalla poreammeessa mietin, onko tänä vuonna tapahtunut kuitenkaan mitään niin kovin merkittävää. Mistä tämän vuoden tulen muistamaan? Valitettavasti ystävämme menetyksestä, mutta mistä muusta? Sitten oivalsin, että tämä vuosi on ensimmäinen kokonainen vuosi, jonka olen saanut viettää poikamme kanssa. Tuo seikka tekikin vuodesta heti niin kovin merkittävän, ettei muuta tarvitakaan. Tänä vuonna olemme saaneet ihastella ja hämmästellä pienen ihmisen valtaisaa kehitystä. Miten meidän vauvasta on kasvanut niin ihana pieni taapero. Taapero, jonka välillä haluaisin jo kasvavan, mutta syvällä sisimmässäni haluaisin kuitenkin pitää hänet aina ihan pienenä. Tuollaisena pörröpäänä, joka käpertyy syliini useita kertoja päivässä tai joka ojentaa pienet käsivartensa minua kohti syliin tahtoessaan. Sanoo samalla äiti niin hellyyttävällä ja kauniilla äänellä, että sydän pakahtuu joka kerta. Näitä hetkiä toivon meille rutkasti myös ensi vuodelle ♥

200

Äitini tuli meillä käymään ja kohta taidammekin suunnistaa ulos. Ajattelin yllättää pojan jättisädetikuilla jo nyt päiväulkoilujen lomassa! Mukavaa vuodenvaihdetta ja rutkasti onnea vuoteen 2016! ♥

Otin näitä kuvia aatonaattona aamupäivällä, kun ulkoilimme pojan kanssa. Räntää satoi ja se näkyy kuvissakin.

015

Tuosta ensimmäisestä kuvasta tuli heti mieleen se, miten kiva tuossa terassilla onkaan kesäiltaisin istuskella… Kun aurinko on laskemassa, mutta vielä ne viimeiset säteet osuvat terassin yhteen kulmaan. Kesäkin on ihana vuodenaika; onhan näissä jokaisessa puolensa (vaikka mikään ei sille viidennelle vuodenajalle eli joululle vertoja vedäkään :D).

Mulla on jo pitkään ollut ajatuksen asteella etsinnässä uusi katuharja/terassiharja. Jokin kivannäköinen ja kestävä, esim. kokomusta tai vastaava… Ei tarvitse olla se perinteinen malli. Oletteko mahtaneet törmätä sellaiseen?

piha

On muuten jännä juttu, että miten nuo olohuoneen ikkunatähdet näyttävät sisätiloissa huomattavasti suuremmilta kuin näin ulkoapäin katsoessa! Tähtien halkaisija on 110 cm ja ikkunapintaa näkyy luonnollisesti yhtä paljon sisällä kuin ulkonakin (kaksi metriä/seinä), mutta tähdet näyttävät silti ulkoa katsoessa paljon pienemmiltä. Olohuoneessa istuessa näyttää siltä kuin ikkunaa ei tähtien sivuilta juurikaan enää näkyisi!

010

Olen tässä mietiskellyt, että pitäisiköhän startata askartelut, vaikka joulu jo menikin. Sillä kyllähän sitä voi askarrella muitakin kuin joulujuttuja! Ehkä tuo osaltaan täyttäisi sitä joulun jälkeistä tyhjiötä, sillä askartelin vaikka ja mitä koko joulukuun ajan. Olen oikeastaan keksinytkin jo muutaman idean, joita haluaisin testata. Täytyy tehdä pientä listaa tarvikkeista ja alkaa sitten etsiskelemään niitä myyviä liikkeitä. Jotain pastellinsävyistä, kevättä kohti kun mennään! Niin ja jäi mulla pari jouluideaakin mieltä kaivertamaan, joten jos vain inspiraatiota riittää, voisin tekaista niitä valmiiksi ensi joulua varten!

019

Mutta nyt hörpiskelen cappuccinoni loppuun tässä tuoksukynttilän (PartyLiten valkolumimarja – nam!) tunnelmassa. Ihanaa vuoden viimeistä viikkoa! ♥

016

Tämän joulun kattaus syntyi nopeasti jouluaattoaamuna. Olin jo etukäteen ajatellut, että haluaisin kattaukseen raikasta joulunpunaista ja siitä kattaus lähtikin sitten muodostumaan; punavalkoraitaisista serveteistä. Kahdeksalle hengelle katettu pöytä tuli jo astioista sen verran täyteen, ettei kummoisille koristeille jäänyt tilaa eikä niille kyllä ollut tarvettakaan. Muutaman orjanlaakerin pikkuoksan taitoin Iittalan Kivi-kynttilälyhtyihin ja Kastehelmi-kynttilälyhdyissä paloivat kynttilät. Koska lautasliinarenkaille ei tullutkaan tarvetta, laitoin pari sellaista kynttilälyhtyjen alusiksi:

016

Kattauksen pohjana käytin valkoista pellavaliinaani. Jostain syystä en tykkää kotonani sellaisesta ilmeestä, jossa suorareunainen liina vain roikkuu pöydällä. Niinpä otin laatikosta muutaman Pentikin lautasliinarenkaan ja kiinnitin ne pöytäliinan nurkkiin. Koko kattaukseen tuli heti enemmän ryhtiä!

014

Tällä kertaa päätin istumajärjestyksen jo etukäteen ja kiinnitin nimillä varustetut paikkakortit juomalaseihin. Näin tiesin kattaa oikeanlaiset lasit kullekin, sillä tiesin, kuka haluaa juoda maitoa, kuka kotikaljaa, kuka punaviiniä jne. Mielestäni tuntuu kivemmalta, kun maitoa ei tarvitse juoda punaviinilasista.

015

Joulu alkaa olla enää muisto vain… Niin haikeaa! Muistan, että viime jouluna tällaista haikeutta ei ollut ilmassa, mutta nyt joku tyhjiö valtaa alaa. Millähän sen täyttäisi? On niin ikävä niitä marras- ja joulukuun aamuja, kun sai ensi töikseen laittaa joululaulut soimaan! Huomasin tänä jouluna, että joululaulujen kuuntelu kuuluu mulla enemmänkin joulunodotukseen kuin itse jouluun. Toki niitä joulunakin kuunnellaan, mutta silloin niissä on mukana jo tietynlaista haikeutta, sillä tiedossa on, että viimeisiä viedään… Osa minusta odottaa jo ensi syksyä, jolloin joulunodotus tuo taas arkeen sitä ihanaa kutkuttavaa tunnetta ja iloa. Jakaako siellä joku kanssani nämä tunteet?