Tänään on ollut helpotusten huokausten päivä! Muistattekin varmasti reilun vuoden takaisen postaukseni Musta päivä perheessäni. Luin tuon postaukseni uudestaan viime kuussa ja mieleeni muistui vuoden takaiset ahdistavat tunnelmat. Musertava syöpädiagnoosi tuli täytenä shokkina, en ollut yhtään varautunut asiaan. Samoihin aikoihin saimme mieheni kanssa tietää, että odotamme vauvaa. Monenlaisia tunteita käsiteltävänä enkä totta puhuen muista viime joulukuusta kuin pieniä hetkiä sieltä täältä. Alkukuusta raskaustestin tekemisen, samalta päivältä joulukuusen koristelemisen, yhden joulukuisen illan vain vähän ennen jouluaattoa sairasvuoteen ääreltä syöpäleikkauksen jälkeen, sen miten itkin koko matkan sairaalahuoneesta autolle… Miten muiden ihmisten iloinen joulumieli tuntuikin niin pahalta. Sellaiselta vellovalta huonolta ololta. Olin niin suruissani ja vihainenkin siitä, miten taas minun läheiseni joutui läpikäymään rankan leikkauksen ja rankat hoidot. Olisin niin halunnut säästää hänet siltä kaikelta!
Tänään perheenjäsenelläni oli syövän vuosikontrolli ja voi miten sitä pelkäsin! Siinä todettiin kuitenkin kaiken olevan hyvin. Helpotuksen itkuhan uutisista vauva sylissäni pääsi! Nyt tuntuu, että voi taas elää tätä elämää suht normaaliin tapaan eikä sellainen pelottava mörkö istu toisella olkapäällä. Huomisesta ei tiedä kukaan meidän kenenkään kohdalla, joten nautitaan tästä hetkestä ja tästä päivästä, mikä kulloinkin on käsillä ♥. Haluan myöskin lähettää voimia kaikille syövän kanssa tekemisiin joutuneille – se on todellakin koko perheen sairaus!
Itse en ole koskaan stressannut joulusta, sillä mielestäni sellainen ei kuulu jouluun. Jos joulusta täytyy stressata, viettää joulua ehkä jotenkin väärällä tavalla? Vai johtuuko se vain omasta asenteesta, en tiedä. Joku stressaa joulusiivouksista, joku joululahjoista, joku jouluruuista ja -leipomuksista. Miksi? Eikö voi vain nauttia tunnelmasta ja omista rakkaista siinä ympärillä?
Olen jo vuosia sitten oivaltanut, että joulu tulee, vaikka kaapit on siivoamatta. Erityisesti lasteni syntymä on vahvistanut tuota tunnetta. Käytän sata kertaa mieluummin aikani joulukuussa lapsiini ja perheeseeni kuin siivoamiseen. Tänään meillä kävi siivooja tekemässä kotiimme joulusiivouksen. Joskus monta vuotta aiemmin olisin voinut harmitella, että näin aikaisin! ja halunnut siivouksen lähempänä joulua, mutta nyt en välitä. Voin tehdä pikasiivouksen vielä juuri ennen aattoakin ja tuleehan sitä pientä siivoilua harrastettua muutenkin aika lailla päivittäin. Tänään täällä on kuitenkin täysin puhdasta ja tavarat paikoillaan, mutta huomenna täällä näkyy jo elämä – tuo ihana, kamala, ailahteleva, pelottava, mutta niin rakas elämä ♥.