Meiltä löytyy kotoa yksi pieni vaaleanharmaa makramee, joka pääsi nyt joulun jälkeen esille. Totta puhuen olin unohtanut sen erääseen roinakoriin, joka on keittiöjakkaramme päällä arjen apurinani :D. Sinne olin sujuvasti sujauttanut tämänkin, kunnes tässä alkuvuoden järjestelyinnossani (joka onneksi jatkuu edelleen) törmäsin siihen parin kuukauden tauon jälkeen!

Makramee valmistui käsissäni eräässä työpajassa, johon osallistuin alkusyksystä veljeni avovaimon ja ystäväni kanssa. Kärsimätön perfektionisti meinasi suoraan sanottuna nakata langat muutamaankin otteeseen olan yli, mutta tulipa siitä nyt jonkinlainen. Mallikappaleen kaltaista en tehnyt, joka siellä taisi olla tarkoituksena valmistaa :D, vaan sain päähäni toisenlaisen mallin, jonka sitten väkersin.

Otin joulukranssin pois seinältä, poistin siitä rusetin ja näin siitä tulikin joulukranssin sijaan eukalyptuskranssi, joka pääsi aulaamme! Kranssin paikka jäi sopivasti tyhjäksi ja huomasin, että makramee sopii sävyineen täydellisesti tauluparin kaveriksi:

Tuunasin makrameeta hieman, kun olin ripustanut sen seinälle. Vasta seinällä leikkasin helmalangat viistosti ja lisäsin puurenkaan pitämään reunalangat yhdessä. Vasta sitten siitä tuli valmis :D. Leveyttä sillä on noin 30 cm verran eli suht pikkuruinen, mutta riittää meille! Ja toki siihen tuo oman lisänsä se, että se on omin käsin tehty.

Olin alustavasti ajatellut jotain isoa taulukollaasia tuohon lipaston yläpuolelle, 5-7 taulua, mutta tykästyinkin nyt tähän riisutumpaan malliin kuin vahingossa ja tällä mennään nyt sitten hetkisen verran! Meillä on makkarissa pari taulukasaa, jotka odottavat seinille pääsyä, mutta osa niistä joutuu nyt kyllä kaapin uumeniin odottelemaan vuoroaan. Olohuoneen päätyseinälle on kuitenkin tulossa jokin kolmen taulun rykelmä ja makkarin seiniltä puuttuvat taulut myös kokonaan! Kaikki aikanaan…

Tein työhuoneeseeni euron second hand -hankinnan, joka oli niin ihastuttavan sävyinen, että päätyikin olohuoneen lipastolle nyt alkuun. Laatikon punertavan lila sävy sopii myös taulujen sävyihin ja sain olohuoneeseen raikkautta, jota sinne joulun jälkeen kaipasin.

Tästä bambukulhostani on myöskin muodostunut hieman sellainen sujautus-kippo: milloin sieltä löytyy päältä riisumani korut, milloin korvatulppia, pikkuautoja tai kaukosäätimiä…

Tammikuun aurinko paistoi viime viikolla yhtenä päivänä niin ihanasti, että oli heti napattava kamera käteen! Seinälle muodostui kiva varjo olohuoneen kattovalaisimesta:

Löytyykö sinun kodistasi makramee? Oletko itse kokeillut tehdä sellaista?

Viimeinen jouluaiheinen postaus tältä erää ja huomenna koittaakin jo loppiainen, johon yleensä oma joulunaikani viimeistään päättyy. Toki meillä kuusi lähtee jo vuodenvaihteen paikkeilla ja vie mennessään tontutkin säilöön, mutta tähdet jäävät vielä hetkeksi valaisemaan. Tänään ajattelin kuitenkin pakata nekin säilöön ensi joulua odottelemaan, keittiön pöytätähti lähti jo.

Mies kyseli, että onko joulumusiikki sitten viimeinen, joka lähtee :D. Ihanasti on kuitenkin antanut minun sillä fiilistellä sieltä lokakuusta lähtien, vaikka ei itse siitä näin pitkäaikaisesti välitäkään. Nimittäin tällä kertaa olen poikkeuksellisesti kuunnellut joululauluja joulun jälkeenkin! Yleensä olen heti joulunpyhien jälkeen vaihtanut joulumusiikin toiseen, mutta tällä kertaa olen kuunnellut jouluradiota ihan innoissani. Etenkin kanava Happy Holidays on kovasti mieleeni! Siellä on muutamia sellaisia niin helmiä, joista saan edelleen valtavan hyvää mieltä! Eivät mielestäni ole niin jouluisia (eivätkä etenkään yhtä melankolisia) kuin kotimaiset joululaulut; ehkä siinä syy näin pitkäaikaiseen kuunteluun. Juuri luin jouluradion sivuilta, että huomenna se jouluradiokin lakkaa soimasta, joten täytyy nyt vielä tänään sitten nauttia!

Olen monissa Facebook-ryhmissä törmännyt keskusteluihin siitä, kauanko on sopivaa viettää joulua ja pitää koristeita sekä valoja esillä. Tässä tuntuu karkeasti olevan kahta koulukuntaa: ne, jotka uskovat joulunajan päättyvän Nuutin päivään ja niitä, jotka päättävät joulunvieton heti joulunpyhiin. Toki on varmasti välimuotoja, itsekin lukeudun sellaiseen, nimittäin loppiainen näyttäisi olevan meillä se joulun viimeinen pysäkki. Erityisesti jouluajatukseni kiteytyy tähän: haluan ehdottomasti fiilistellä joulua etukäteen ja nauttia siitä joulunodotuksen tunnelmasta, siksi alan pikkuhiljaa fiilistellä joulua lokakuussa. Elän mieluummin siinä odotuksen tunnelmassa kuin fiilistelen joulua jälkikäteen, joka tuntuu siltä kuin eläisi menneessä. Se ei itselleni sovi, mutta sopii varmasti jollekin toiselle! Itse tykkään aloitella uutta vuotta raikkaasti puhtaalta pöydältä. Sanoisinkin, että joulua on sopiva viettää juuri niin kauan, kuin se itsestä hyvältä tuntuu! Ilo on tässä elämässä otettava irti kaikesta mahdollisesta ja sen ilonaiheen voi määritellä vain jokainen itse.

Innostuin pitkästä aikaa jouluviikolla tekemään joulukransseja ja haalin tarvikkeita innoissani. Minulta löytyi ennestään pari messinkirengasta, joihin ajattelin kransseja väkertää. Suunnittelin eukalyptuksen oksien kanssa tuijien oksia, havuja, puolittain kuolleen joulutähden lehtiä sekä marja-aronian oksia ja satiininauhaakin siinä olisi kiva olla… Mutta huh miten työlästä eikä omalle luonteelleni sopivaa tuo puuhastelu olikaan! :D

Kuvasin tuokiota silloin Instagramiin:

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
No eipä se ihan ollutkaan.
Jotain simppeliä kranssia ajattelin messinkirenkaaseeni väkertää ja voin kertoa, että ihan heti ens jouluna en tätä toista! Voin kyllä suunnitella erilaisia kransseja mut voi elämä miten ärsyttävää väännellä niitä täytteitä renkaan kanssa sopiviksi rautalangan avulla… Eikä siltikään onnistu.
Musta tuntuu et mun kranssi näyttää tässä pöydällä osissa ja levällään kauniimmalta kuin lopputulos :D.

Tein muutamankin version eikä ne oikein koskaan miellyttäneet tarpeeksi… Ei muuta kuin purkuun! Lopulta seinälle päätyi kuitenkin pelkästään eukalyptusta ja satiininauhaa ja siellä se kranssi keikkuu edelleenkin! Kun otan sen pois, on meillä taas edessä taulurumbaa sekä olohuoneessa että uudessa makuuhuoneessamme! Mutta nyt äkkiä cappuccino tulille, ennen kuin ulkoa rattaista kuuluu ääntä – mukavaa sunnuntaita! 

Palju on meillä käytetympi sana kuin kylpytynnyri, joten käytetään sitä! Olette muutamaan otteeseen toivoneet tätä postausta mieheltäni, joka on aikoinaan tehnyt itse saunaterassilla nököttävän paljumme. Alkuun hän kommentoi, ettei varmaan osaa täällä paljun valmistamista selostaa, mutta päätti sitten kuitenkin yrittää! Itse kun en näistä asioista tiedä, niin en tiedä myöskään sitä, vastaako tämä kysymyksiinne, mutta toivottavasti! Teksti on mieheni käsialaa:

Palju on tehty hitsaamalla 3mm haponkestävästä teräslevystä. Muodoltaan se on mutterinmallinen ja varustettu sisäpuolisella kamiinalla. Se on sisäpuolelta hiekkapuhallettu sekä maalattu ja ulkopuolelta eristetty 50mm uretaanilevyllä ja paneloitu tummanharmaalla UPM ProfiDeck -terassilaudalla.

Vesitilavuus on noin 700 litraa ja sisäpuolella on istumapenkit neljälle. Fyysinen koko on noin 1,8m*1,8m*1m. Palju on valaistu sisäpuolelta LED-nauhalla, joka kiertää paljun sisäpuolen yläreunassa. Se on pimeällä hienon näköinen.

Kamiina on siis paljun sisäpuolella ja se on kanttisen mallinen. Vesi kiertää kamiinassa 12 suoran, pystysuuntaisen putken kautta. Putket ovat kooltaan yksituumaisia. Savupiippu on suora ja lähtee kamiinan yläreunasta.

Kaksi kesää paljua lämmitettiin puilla ja lämmitys kesti nopeimmillaankin neljä tuntia. Sen jälkeen asensin paljuun öljypolttimen, joka lämmittää paljun valmiiksi kahdessa tunnissa. Lisäksi polttimen voi jättää huoletta päälle eikä se tarvitse seurantaa. Polttoöljyä kuluu yhdellä lämmityskerralla noin 3-4 litraa eli lämmitys tulee maksamaan neljä euroa. Se ei savuta eikä haise, vaikka aluksi itsekin niin luulin. Ainoana huonona puolena se, että nyt ei enää saada kuivan koivupuun palamishajuja paljua lämmitettäessä.

Kas näin! Nyt on niin sateinen ja kolea alkukesän lauantai, että näitä kuvia fiilistelee oikein mielellään! Itse taidan tänään pulahtaa paljun sijasta lämpimään poreammeeseen… Kivaa lauantai-iltaa, koleasta säästä huolimatta! :)