Loppiaistervehdys teille! ♥

Varmaankin jokainen meistä somessa pyörivistä on törmännyt viime kuukausina itsetehtyihin kierrekynttilöihin! Ne on toki kauniita, mutta omaan makuuni tuntui liian työläältä väkertämiseltä tähän hetkeen, heh! Samoin vahakynänestevesiseoksessa pyöritetyt kynttilät, jotta niihin saisi marmorikuvioita. Niinpä testasin tätä paaaljon helpompaa tapaa saada kynttilöihin marmoripintaa:

Tähän ei tarvita kuin yksi palamassa oleva kynttilä, jonka liekissä toista kynttilää pyörität ja se on aika lailla siinä! Niin nopeaa, ettei cappuccinokaan ehtinyt marmoroidessa jäähtymään!

Jokaisesta kynttilästä tulee uniikki ja riippuu ihan tekijästä, millaista pintaa kynttilään tulee. Jos liekki vain hieman hipaisee kynttilän pintaa, tulee kuviosta vaaleampaa. Jos kynttilä seisahtuu liekin kohdalla, tulee kuviosta tummempaa. Kokeilemalla selviää! Nopeat liikkeet kannattaa olla, jotta kuviosta tulee eläväisempi. Itselläni oli tulla enemmänkin raita- kuin marmorikynttilöitä, kunnes osaan hoksasin vaihtaa taktiikkaa/kädenliikettä.

Ensimmäisen kynttilän valmistuttua mietin, että se muistuttaa kyllä enemmän teiniajan mustavalkoisia maastohousujani kuin marmorikuviota, mutta ei se oo niin justiinsa! :D

Itselläni on tässä kruunukynttilöitä (ja yksi antiikkikynttilä ylemmässä kuvassa), mutta toimii toki myös paksumman pöytäkynttilän kanssa! Ja koska pöytäkynttilä on paksumpi, saa siihen taas ihan erilaista marmorikuviota kuin näihin ohuempiin kynttilöihin. Täytyy ehkä testata vielä sellaista!

Täytyi ihan kurkata vuoden taakse, mitä silloin loppiaisena puuhastelimme ja silloin olinkin postaillut Alkuvuoden raikkautta kotiin -postaukseeni ihanan raikkaasta kimpusta, jonka heti vuoden alkuun hankin. Vuosi sitten loppiaisena tein postaukseni mukaan myös töitä ja se kertookin vuodentakaisesta elämänvaiheestamme, sillä kuopus oli vielä kotihoidossa. Näin ollen minä käytin usein kaikki pyhät töiden tekoon, sillä mies on pyhät ja viikonloput aina vapaalla. Onneksi nyt on toisin ja saan viettää tätäkin vapaapäivää yhdessä perheeni kanssa! Aikansa kutakin ja arvokkaita olivat nekin kuukaudet, joilla saimme ”pelattua” kuopukselle lisää ikää ja hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa vasta kaksivuotiaana ♥.

Täällä on kovat pakkaslukemat (-15 astetta) loppiaisen kunniaksi ja takka sytytettiin heti aamutuimaan. Pojat kävivät ulkoilemassa omalla pihallamme kaksin ja tulivat reilun puolen tunnin kuluttua takaisin sisälle posket tulipunaisina. Heti takan eteen lämmittelemään! Esikoisemme on niin ihana kuusivuotias, joka huolehtii pikkuveljestään aina niin hienosti, että voimme paremmin kuin hyvin luottaa heidät toviksi kaksin ulkoilemaan (toki ikkunasta tapahtumia seuraillen). On heillekin tärkeitä hetkiä nuo, kun saavat kaksin ulkona touhuta ♥.

Meillä on miehen kanssa tänään merkkipäivä, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun (pienen harkinta-ajan jälkeen) lyöttäydyimme yhteen! Ajattelimme juhlistaa tätä pienimuotoisesti menemällä ravintolaan syömään. Emme vain ole päättäneet paikkaa, joten täytynee äänestää asiasta tai ehkä jopa arpoa paikka! Esikoisellakin kun on tähän aina vahva mielipiteensä ja kaksivuotias toki kaikuna perässä, joten saapa nähdä mistä itsemme lopulta löydämme! :)

Meillä alkoi kuun alussa uudenlainen arki, kun 2-vuotias kuopuksemme aloitti päiväkotitaipaleensa. Hän on hoidossa osa-aikaisena eli kolme päivää viikossa. Neljännen arkipäivän hän viettää vuoroviikoin isovanhemmillaan eli näin saan kokonaiset neljä työpäivää viikkoon. Se tarkoittaa sitä, että iltaisin voin tehdä jotain muuta kuin töitä, samoin viikonlopun työmäärä on hyvin kevyt ja useimmiten viikonloppuisin voin pitää jopa vapaata! Näin meille jää enemmän perheaikaa ja ehdin tehdä jotain muutakin, kuten vaikkapa harrastaa! Huikeaa, eikö totta :D.

Niinpä tällä viikolla yhtenä iltana tartuin pensseliin ja tein erään pikkuprojektin, johon olin suunnitellut ryhtyväni jo hyvän aikaa sitten. Olin aina satunnaisesti etsiskellyt kirppiksiltä jotain kauniin muotoista, isohkoa maljakkoa, jonka suunnittelin maalaavani kalkkimaalilla. Kesällä tuohon kyseiseen maljakkoon sitten törmäsinkin eräällä oululaisella kirpputorilla! Maljakko oli kookas ja sillä oli hintaa vaivaiset 4,50 €. Sävyltään se oli kiiltävän valkoinen. Tässä ennen ja jälkeen -kuvat:

Käytin maalaamiseen pr-näytteenä saamaani Vintro-kalkkimaalia vaaleanharmaassa sävyssä. Sävyn tarkka nimi on tower bridge ja näitä kyseisiä maaleja myy Värisilmä.

Jaoin kuvan maljakosta Instagram-tililleni ja sain niin paljon viestejä, että ajattelin tehdä tästä ihan blogipostauksenkin! Maalasin maljakon pensselillä (tarkalleen ottaen patteripensselillä, joka sattui olemaan rautakaupan alelaarissa alle euron hintaan :D). Maalasin vain yhden kerroksen, sillä siten pinnasta tuli niin elävä kuin mahdollista. Kävi nimittäin sillä tavalla, että alunperin maalasin maljakon kahdella maalikerroksella enkä ollut yhtään tyytyväinen! Pinta oli liian peittävä ja tasainen ja näytti oikeastaan siltä, että siitä oli yritetty saada hyvin tasainen, mutta kuitenkin epäonnistuttu. Joten pesin maalit pois ja maalasin uudestaan ja vain sen yhden kerroksen. Vain tällaiset pilkunviilaajat toimivat näin, tiedän, hahah!

Sitten pilkunviilaajan täytyy vain päättää, että se on hyvä ja etsiä maljakolle paikka. Mitään lakkaa en pintaan laittanut, sillä tulen pitämään maljakossa vain kuivakukkia ja oksia, jotka eivät vettä tarvitse. Näin ollen maljakko ei joudu kosketuksiin veden kanssa eikä nyt haittaisi, vaikka joutuisikin, sillä eihän sisäpintaa ole maalattu.

Lakaton pinta mahdollistaa myös sen, että voin joskus pestä maalin pois ja maalata maljakon vaikka jollain toisella sävyllä. Nyt kuitenkin tuo vaaleanharmaa tuntuu ihan täydelliseltä ja antaa maljakolle hieman tuollaisen betonisen ja raffin ilmeen (eläväinen maalipinta ei näy kuvissa niin selvästi kuin luonnossa). Vaalean beiget pampaheinät sopivat mielestäni kauniisti yhteen vaaleanharmaan kanssa. Maljakko muuttui mielestäni kiiltävän valkoisesta ihan eri tyyliseksi!

Oletko Sinä maalannut kalkkimaalilla jotain muuta kuin seiniä tai huonekaluja?

Meiltä löytyy kotoa yksi pieni vaaleanharmaa makramee, joka pääsi nyt joulun jälkeen esille. Totta puhuen olin unohtanut sen erääseen roinakoriin, joka on keittiöjakkaramme päällä arjen apurinani :D. Sinne olin sujuvasti sujauttanut tämänkin, kunnes tässä alkuvuoden järjestelyinnossani (joka onneksi jatkuu edelleen) törmäsin siihen parin kuukauden tauon jälkeen!

Makramee valmistui käsissäni eräässä työpajassa, johon osallistuin alkusyksystä veljeni avovaimon ja ystäväni kanssa. Kärsimätön perfektionisti meinasi suoraan sanottuna nakata langat muutamaankin otteeseen olan yli, mutta tulipa siitä nyt jonkinlainen. Mallikappaleen kaltaista en tehnyt, joka siellä taisi olla tarkoituksena valmistaa :D, vaan sain päähäni toisenlaisen mallin, jonka sitten väkersin.

Otin joulukranssin pois seinältä, poistin siitä rusetin ja näin siitä tulikin joulukranssin sijaan eukalyptuskranssi, joka pääsi aulaamme! Kranssin paikka jäi sopivasti tyhjäksi ja huomasin, että makramee sopii sävyineen täydellisesti tauluparin kaveriksi:

Tuunasin makrameeta hieman, kun olin ripustanut sen seinälle. Vasta seinällä leikkasin helmalangat viistosti ja lisäsin puurenkaan pitämään reunalangat yhdessä. Vasta sitten siitä tuli valmis :D. Leveyttä sillä on noin 30 cm verran eli suht pikkuruinen, mutta riittää meille! Ja toki siihen tuo oman lisänsä se, että se on omin käsin tehty.

Olin alustavasti ajatellut jotain isoa taulukollaasia tuohon lipaston yläpuolelle, 5-7 taulua, mutta tykästyinkin nyt tähän riisutumpaan malliin kuin vahingossa ja tällä mennään nyt sitten hetkisen verran! Meillä on makkarissa pari taulukasaa, jotka odottavat seinille pääsyä, mutta osa niistä joutuu nyt kyllä kaapin uumeniin odottelemaan vuoroaan. Olohuoneen päätyseinälle on kuitenkin tulossa jokin kolmen taulun rykelmä ja makkarin seiniltä puuttuvat taulut myös kokonaan! Kaikki aikanaan…

Tein työhuoneeseeni euron second hand -hankinnan, joka oli niin ihastuttavan sävyinen, että päätyikin olohuoneen lipastolle nyt alkuun. Laatikon punertavan lila sävy sopii myös taulujen sävyihin ja sain olohuoneeseen raikkautta, jota sinne joulun jälkeen kaipasin.

Tästä bambukulhostani on myöskin muodostunut hieman sellainen sujautus-kippo: milloin sieltä löytyy päältä riisumani korut, milloin korvatulppia, pikkuautoja tai kaukosäätimiä…

Tammikuun aurinko paistoi viime viikolla yhtenä päivänä niin ihanasti, että oli heti napattava kamera käteen! Seinälle muodostui kiva varjo olohuoneen kattovalaisimesta:

Löytyykö sinun kodistasi makramee? Oletko itse kokeillut tehdä sellaista?