Sunnuntaiaamuna toistuu usein sama kaava ja siitä onkin hyvä pitää kiinni! Aamiaisen jälkeen cappuccino nautitaan rauhallisesti pehmeässä ja lämpimässä sohvannurkassa. Ei viitsi edes miettiä sitä, miten tuo turha kesäaikaan siirtyminen nipisti tästä leppoisasta aamusta yhden tunnin pois… Pientä, huoletonta selailua länsinaapurin inspiraatiovarastoilla, mm. Residencen sivuilla ja eräästä funkkisvillasta pari kuvaparia tännekin:

Kauniita kuvia ja kaunista katseltavaa. Ihania maanläheisiä ja rauhoittavia sävyjä. Näissä silmä lepää! Erityisesti mieleeni on molemmista kuvapareista vasemmanpuoleiset.

Samalla päivän ohjelman miettimistä… Alustavissa suunnitelmissa jotain pientä luontoretkeä eväiden kera, saataisiinpa vielä aurinkokin kaveriksemme!

(Kuvat lainattu Residence.)

 

Moikat! Ensimmäistä kertaa kolmevitosena! Näin seitsemän tunnin makustelun jälkeen tämä ikä tuntuu ihan coolilta! Mies täyttää kesällä 38, joka tuntuu jo jotenkin niiiin pappaiältä… Onneksi hän menee aina kolme vuotta edellä, niin näen, kuinka siinä käy :D.

Todellisuudessahan vanheneminen ei tunnu mielessä juuri miltään/mitenkään. Jos parikymppisenä kolmenkympin lähestyminen tuntui kirpaisevalta, niin neljänkympin lähestyminen se vasta tuntuukin! Mutta olen ihan varma, että siinä käy samoin kuin täytettyäni kolmekymmentä: ei sitä edes huomannut, saati tuntenut! Päivässä vanhetaan vain yhden päivän verran eikä tästä suinkaan suoraan nelikymppiseksi hypätä – eiköhän se syy ole siis tuossa :).

Lauantaina synttärikahvittelemme perheen kesken, mutta tänään ajattelin tehdä jotain pientä spesiaalia myöskin; nyt kun se oikea syntymäpäiväni kerran on! Hain kaupasta kimpun eri värisiä tulppaaneja, uusimman Dekon ja riisisuklaata. Päätin, että kun olen saanut päivän työt tehtyä, pidän pienen lepohetken ennen pojan hakemista päiväkodista. Illalla ajattelin vielä pulahtaa poreisiin, joka on omassa arjessani luksusta parhaimmillaan ♥.

Maaliskuun Dekon kansi on upean sinisen sävyinen ja se kiinnittikin lehtihyllyllä huomioni sen vuoksi ensimmäisenä!
Olen miettinyt viime aikoina, mitä ostaisin itselleni syntymäpäivälahjaksi, mutta en ole keksinyt mitään! Eräs maalaus oli mielessäni, mutta jätin sen vieläkin muhimaan. Olisihan se ollut kiva ostaa jokin pysyvä muisto tästä päivästä, mutta jos ei tule mieleen mitään niin onko pakko :D. Voihan sen ostaa myöhemminkin, jättää tämän kortin takataskuun ikään kuin myöhempää käyttöä odottelemaan… Mitä te olette ostaneet itsellenne/saaneet 35-vuotislahjaksi?

Eilen mieleeni tuli sellainen asia, että tietävätköhän kampaajat, kotisiivoojat, kosmetologit ja hierojat kuinka arvokasta työtä tekevät ja kuinka suuresti asiakkaidensa arkea piristävät! He tekevät ainakin omasta arjestani aavistuksen parempaa ja laadukkaampaa; näiden kyseisten palveluiden käyttäminen piristää hurjasti mielialaa! Eilen meillä kävi kotisiivooja, illalla kävin pitkästä aikaa hierojalla ja viime viikolla kävin kampaajalla. Hiukseni lyhenivät mittaan, jossa ovat olleet viimeksi kuudennella luokalla (kiitos ihana ystäväiseni muistutuksesta :D ♥). Kosmetologilla kävin viimeksi tammikuun lopussa ja seuraavaksi olisikin taas kasvohoidolle tarvetta!

Mutta nyt tuon riisisuklaan kimppuun, ennen kuin se katoaa erääseen pienempään suuhun! Sanoin pojalle aamulla, että koska nyt on syntymäpäiväni, niin laulatko äitille onnittelulaulun, johon hän tuumasi, että isi laulaa :D. Että sitä tässä jännityksellä odottaen… Ja hei, mun täytyisi kuulemma tänään päättää mitä kakkua mies lauantaiksi leipoo, joten vinkkejä?! En keksi tätäkään :D.

 

Täällä vietellään leppoisaa kotiviikonloppua. Sellaista, jonka varalle ei juurikaan etukäteissuunnitelmia viikolla tehty. Eilen olin aamupäivän pojan kanssa kaupungilla; ostin hänelle uudet yöhaalarit (huh mikä urakka oli löytää kivat 104-senttisinä!), ajelimme liukuportailla ja hisseillä :D ja lopuksi kävimme myös jätskillä. Iltapäivällä mies ehdotti pulkkamäkeä ja niinpä lähdimme hetken mielijohteesta sinne pulkka, polttopuut ja eväät kainalossamme. Oli ihanan tunnelmallista, kun alkoi jo hämärtää ja pimeäkin tuli aika nopeasti. Pulkkamäen valoista ja nuotiosta tuli riittävästi valoa ja jälkimmäisen äärellä oli mukava lämmitelläkin. Pulkkamäen jälkeen oli ihana astella iltapalapöydästä lämpimään saunaan!

Tänään on minun vuoroni viettää hieman omaa aikaa. Mies lähti pojan kanssa Touhutaloon, jonka jälkeen tulevat kotiin lounaalle. Hetki sitten mies soitti, että oli pyytänyt kaveriaan ja hänen pientä poikaansa heidän kanssaan erääseen tapahtumaan, joten oma aikani jatkuu vielä iltapäivänkin puolelle. Mietin tässä viikolla, että vaikka nuo miehet tuntuvat tarvitsevan omaa aikaa enemmän kuin me naiset (toki poikkeuksiakin on), niin on mukavaa, että poika saa silloin tällöin viikonloppuisin tehdä isänsä kanssa jotain ihan kaksin. Se on tärkeää heille molemmille! Arki-illat kun ovat niin lyhyitä, että poika ei hirveästi silloin ehdi isäänsä näkemään. On myös iso juttu, että heillä on yksi yhteinen harrastuskin, jossa käyvät aina kerran viikossa, yhtenä arki-iltana. Aina kun tulevat sieltä kotiin, poika huutaa jo portailta heti ulko-oven avauduttua niin reippaana ja ison pojan oloisena Heippa äiti, me tultiin jo! Kerran en ollut tuolloin kotona ja voi mikä pettymysitku siitä olikaan seurannut, vaikka olin etukäteen siitä pojalle kertonutkin.

Viikolla ostin tämän vuoden ensimmäisen tulppaanikimppuni. Toivoin löytäväni vaaleanpunaisia, mutta niitä ei juuri silloin tarjolla ollut. Niinpä nappasin mukaani tuollaisen valkolilan kimpun, joka ei enää kotona ollutkaan kovin virkeässä kunnossa. No sielläpä ne edelleen olohuoneen sohvapöydällä nököttävät ja vanhempi kisuneiti nuuhkii aina välillä vieressä. Hän on jotenkin aivan hulluna tulppaaneihin ja nakertelisi niitä tämän tästä. Tulppaanithan luokitellaan kissoille myrkyllisiin kukkiin, mutta vain niiden sipuliosa on se myrkyllinen osa. En silti anna kissan syödä kukkia, vaikka ne eivät myrkyllisiä olisikaan :D. Nuorempi matikainen nakertaa palmuani… Yllätin hänet itse teosta vasta tällä viikolla, joten en tiedä kuinka kauan hän on moista harrastanut. Ei ihme, että palmu näyttää hiukan kärsineeltä. Hyvä tietää niin voi laittaa kissankin piikkiin eikä enää tarvitse syyttää pelkästään omaa olematonta multasormea!

Kello lähestyy puoltapäivää, joten täytyy käydä laittamassa perunat kiehumaan. Siihen kylkeen vähän lämpimiä kasviksia (lähinnä porkkanaa, herneitä ja maissia, ne kun ainakin pojalle uppoavat) ja kalapuikkoja. Ei mikään loistoateria näin sunnuntaihin, mutta koska lapsi arvostaa eniten peruspöperöjä, niin niillä mennään! Eipä siis muuta kuin kotiviikonloppua jatkamaan – ihanaa sunnuntaipäivää teillekin! ♥