Mistä seikoista muodostuu täydellinen arki-ilta? Tarvitaanko siihen loppujen lopuksi edes mitään ihmeellistä?
Olen viime viikkoina miettinyt paljon sitä, miten arjesta olisi hyvä tehdä sellaista, että sitä ei tarvitse paeta. Joskus huomaa ihmisten elävän arkea ikään kuin pakkopullana, kamalan kiireen kourissa, viikonloppuja odottaen, mikä on näissä ruuhkavuosissa kyllä ihan ymmärrettävääkin. Kiire ja kaikkien perheenjäsenten menot ja aikataulujen järjestäminen imaisevat helposti mukaansa. Itse en kuitenkaan missään nimessä halua elää siten, että odotan joko joulua tai kesälomaa. Haluan elää nuo puolikkaat vuodet tuossa välissäkin nauttien. Toki odotan joulua läpi vuoden (kuten varmasti tiedättekin :D), mutta se ei mitenkään estä elämästä hetkessä ja/tai nauttimasta käsillä olevasta arkipäivästä.

Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, hyvin suurella murskaprosentilla. Miksi siitä arjesta ei tekisi sellaista, josta nauttii, josta oma perhe nauttii? Se on tärkeää perheen aikuisille, mutta se on äärettömän tärkeää myös perheen lapsille. Heidän lapsuutensa muodostuu siitä arjesta. Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä; pienet teot ovat tässäkin asiassa suuressa roolissa. Mietiskelin eilen kotona puuhastellessani sitäkin, että jos vanhemmilla on hyvä fiilis, niin kyllähän se sama olotila väistämättä välittyy lapseenkin!

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vaikka kuinka ihanaa se arki olisikin, niin kyllä niitä pieniä extrojakin silloin tällöin kaipaa. Näillä tarkoitan vaikka pientä yhden yön lomaa lähikaupungissa. Jonkinmoinen irtiotto kotiympyröistä saa sen arjenkin maistumaan taas astetta kivemmalta.

Päätin eilen (kuten ainakin Instagramin Stories-puolelta ilmi kävikin), että tänä maanantai-iltana teemme jotain erityisen kivaa! Poika oli isänsä kanssa ulkona hämähäkkikeinussa, kun aloin ottamaan pizzatarvikkeita valmiiksi esille. Siinä maanantain alkuillassa pyöräytimme pizzataikinan ja täytimme sen kaappiin jääneillä mozzarellalla ja parmankinkulla. Alle toki ketsuppia ja tomaattipyrettä. Ketsuppi on tässä se tärkeä, sillä se tuo pizzaan kivan makean mausteen! Harmittelin hieman, sillä tiesin, että poika ei pizzasta tykkää, mutta hän sai sitten omaa herkkuaan: nuudeleita. Hän on ollut hieman kuumeinen nyt pari päivää eikä ruoka ole niin hyvin maistunut, mutta nuudelit tuntuvat maistuvan aina…

Kun pizzataikina oli kohoamassa, laitoin saunan lämpenemään ja sytyttelin kynttilöitä. Tuntui jotenkin ihan erityiseltä illalta, vaikka oli täysin tavallinen maanantai-ilta. Se on joskus niin pienestä kiinni. Muita arki-iltojen piristäjiä ovat mm. kävely-/pyörälenkki koko perheen voimin, kissat mukaan lukien, omalle pihalle tehty pieni nuotio, jossa paistaa eväitä, pelituokio, johon molemmat vanhemmat osallistuvat sekä lämmin vaahtokylpy pitkän kaavan mukaan. Mitä sinä keksit tähän listan jatkoksi? Erityisesti kiinnostaisi kuulla ideoita juurikin perheen yhteisiksi tekemisiksi!

Toki joskus tympii ja tylsistyttää ja huvittaa vain makoilla sohvalla torkkupeiton alla, mutta sekin on täysin sallittua eikä siitä tarvitse itseään soimata! Jos siihen on oikeus miehillä, on siihen oikeus myös naisilla. Kuka muka on sanonut, että äidit eivät voisi joskus vain olla? Koskaan en ole tuollaista sääntöä missään nähnyt enkä kuullut :D.

Tulipa muuten ”vahingossa” aika jouluinen kuva tästä viimeisestä…

Millainen on sinun mielestäsi täydellinen arki-ilta? Minä tein tästä arkipäivästänikin aika täydellisen: hyvän taustamusiikin seuraksi nappasin eteisestä tuoksukynttilän ja sytytin sen tähän työpöydälleni kookoksen tuoksua tuomaan. Villasukat jalassa – kyllä sujuu työt kivasti! Niin ja olenkohan kertonutkaan, että vanhempi kisuneitiseni viihtyy täällä työhuoneessani paremmin kuin hyvin. Hän on ominut täysin täällä olevan nojatuolin ja nukkuu aina työpäivisin siinä villapaita-/torkkupeittomytyssä. ♥

Syksy on alkanut aivan ihanan aurinkoisena ja lämpimänä, ainakin täällä meilläpäin! Viikonlopun sää oli todella upea; ottaen huomioon, että elelimme jo syyskuun puolella. Sunnuntaina alkuillasta kävimme rannalla nautiskelemassa syysauringosta. Olin varustanut pojan hyvin trikoopipoa myöten, mutta aika pian sai alkaa vaatteita riisumaan… Jotenkin oletin, että kun merellä nyt aina tuulee, että tuollakin olisi ollut vilpoisaa, mutta niin lämmin oli, että hyvin olisimme voineet uidakin! Meri oli aivan tyyni, tuulesta ei tietoakaan.

Paikka oli Valkohieta; hyvin tuttu uimaranta lapsuudestani. Kävimme siellä usein, joko pyörillä teitä pitkin kavereiden kanssa tai sitten veneellä ohi ajaessamme. Muistan, että Valkohiekoilla oli aina kylmä vesi! Silti siellä oli niin ihana uida, sillä pohjassa ei ole kiviä ja vesi on niin ihanan kirkasta. Nyt sunnuntaina valitsimme tämän paikan mm. laavun vuoksi. Meillä oli aikomuksena paahtaa jälkiruokavaahtokarkit nuotiolla, mutta se oli aivan täynnä makkaranpaistajista, joten mussuttelimme sitten paahtokarkkeja (kuten poikani sanoo) rannalla istuskellen ja ilta-auringosta nautiskellen. Hyvin tyhjeni pussi näinkin!

Jospas seuraavalla kerralla tällä rannalla käydessämme nuotion ääressä olisi vähemmän ruuhkaa! Ja toivotaan, että nämä aurinkoiset syyskuun päivät jatkuisivat pitkään! Sitten niiden jälkeen voisikin sataa heti se ensilumi ;D.

Työpäivä ja yksi työpäivän katkaisija sekä kohokohta meneillään: cappuccinohetki! ♥

Kovasti jo juhannusmietteet valtaavat pään ja olinkin äsken ihan varma, että tänään on jo keskiviikko, mutta eipäs ollutkaan! Jokos teillä on juhannussuunnitelmat selvillä? Viime juhannuksen vietimme porukalla laivalla (Juhannus laineilla -postaus) aivan upean aurinkoisessa säässä, mutta tänä kesänä astutaan laivaan vasta myöhemmin kesällä. Tuleva juhannuksemme tulee puolestaan menemään kuten usein aiempinakin vuosina: toisena päivänä olemme minun vanhempieni luona ja toisena päivänä miehen vanhempien mökillä. Vietetään kiireetöntä aikaa perheen parissa, grillataan, saunotaan, paljuillaan, syödään hyvin ja herkutellaan, ihastellaan Suomen kesämaisemia ja vihreää luontoa, makoillaan riippukeinussa, kävellään avojaloin (jos vain tarkenee…), syödään mansikoita ja nukutaan vaikka päikkäreitäkin, jos herra kolme vee mahdollistaa tämän… Hän kun ei päikkäreitä nuku muuten kuin (ihan vahingossa) liikkuvassa autossa, joten siinä on meidän vanhempien hieman vaikea nukkua mukana! Yöuintikin olisi aika täydellinen juttu yöttömässä yössä, mutta sää taitaa olla suht viileä sellaiseen ja tietysti se tärkein: mihin lapsi laitetaan :D.

Juhannusmietteet mielessäni mieli valikoi kuin automaattisesti juhannukseen sopivia sisustuskuvia. Niitä siis tarjoilen nyt tännekin! Täytyykin viimeistään torstaina vaihtaa sänkyyn puhtaat petivaatteet; taitaa olla valkoisten, pellavaisten vuoro – ihana sitten pujahtaa juhannusunille!
Tilasin eilen makuuhuoneeseen uudet pimennysverhotkin. Tilasin ne pikapakettina, jotta ehtisivät juhannukseksi. Nyt makuuhuoneen pikkuikkunassa ei ole pimennysverhoja (mistään ei löydy valmiita pimennysverhoja niin kapeaan ikkunaan), joten testaan nyt siihen pimentäviä sivuverhoja. Tästä lisää, jos verhot ovat sellaiset kuin odotan ja toivon!

Kukkakimppu täytyy juhannukseksi hommata! Vaikka pionit niin ihania onkin, niin juhannuskimppu saa olla luonnon antimia, joita voimme pojan kanssa käydä yhdessä poimimassa. Koivunoksia, koiranputkia ja mitä nyt vastaan tuleekaan! Pojan lemppareita ovat tällä hetkellä niittyleinikit; niitä hän poimii päivittäin.

Nämä ikkunanäkymät ovat niin upeita Suomen kesässä! Kun ikkunaruudusta avautuu sisätiloihin niin upean vihreä maisema että!

Mutta nyt mulla olisi ohjelmassa vielä hieman maalaushommia ennen kuin työpäiväni päättyy, joten puuhastelemaan siis! Mukavaa tiistaita!

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)