En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama ”ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.

Täällä on ihana kotilauantai meneillään; toivottavasti tekin olette nauttineet tästä päivästä!

Mahdoton miten aika rientää – lokakuun puolivälissä mennään ja itse olen vasta tällä viikolla kunnolla oivaltanut, että lokakuuta elellään! Upeat ruskan sävyt ovat vallanneet puut ja samaan aikaan lehdet tippuvat puista, päivä lyhenee, kaupoissa joulujutut lisääntyvät… Minua ei yhtään haittaa niiden ilmestyminen kauppoihin jo lokakuussa; miksi ihmeessä nyt tuollaista harmittelemaan! Eihän niitä ole pakko ostaa, vaikka ne siellä hyllyillä tarjolla ovatkin. Oikeastaan tänään Prismassa ollessamme ehkä aavistuksen verran jopa odotin, pärähtävätkö joululaulut soimaan… Mutta niitä varmasti joudun vielä tovin odottelemaan!

Toivon, että saisimme pysyvän lumen maahan jo marraskuun puolella. Marraskuu on lumettomana niin mahdottoman synkkä. Mutta jos tämä toive ei toteudu, täytyy sitten vain tunnelmoida kotona enemmän… Vaikka mieluusti tuon ruskataulun kohta valkoiseen maisematauluun vaihtaisin:

Lähdin pojan kanssa päivällä kyläilyreissulle ja jätimme miehen autotallipuuhastelemaan useaksi tunniksi. Autossa kotimatkalla hoilottelimme duona Känkkäränkkää. Itse muistin sanat ulkoa, poika huudahti lauseista aina viimeiset sanat ja hihkui innoissaan. Laulussa kerrotaan noidasta ja ne ovat nyt hänen mielestään hyvin mielenkiintoisia (ja pelottavia). Mies tuli autotallin ovelle katsomaan, oli kuulemma niin ankaraa basson jumputusta, hahah!

Kotiuduimme vasta myöhään iltapäivällä ja suunnitelma oli selvä: lämmintä keittoa ja takkatulta, kiitos! Ulkona on nimittäin satanut lähes koko päivän, kuten näistä takkapuukassiinkin osuneista sadepisaroista näkee:

Ensimmäisenä kotiin tultuamme sytyttelin kuitenkin kynttilät ja sen jälkeen vaihdoin kotivaatteisiin. Intoilin siinä miehelle, että yksi hetki, jolloin olen elämässä hyvin onnellinen on se, kun vaihdan jostain tultuani kotivaatteet päälle ja vedän villasukat jalkaan. Ja se tunne siinä samalla kun tiedän, että tänään en enää lähde ulos, vaan olemme kotona koko perhe! Tuo pieni hetki on aina niin ihana ja onnea täynnä! Tunnistatteko saman? Tosin äkkiä purskahdin siinä nauramaan, sillä miehen ilme oli melkoisen huvittunut :D. Aivan kuin miehet eivät muka nauttisi samoista jutuista…

Kohta täällä lämmitetään sauna ja vain ollaan ja nautitaan. Voi olla, että hae(tuta)n uuden takkapuukassillisen… Joskus on hieman hankalaa sovittaa lämpötilojen suhteen yhteen tämä villasukkaeläjä ja bokserieläjä, mutta onneksi meillä on lasitettu terassi, jonne voi mennä bokserit päällä vilvoittelemaan :D.

Ihanan tunnelmallista iltaa – oli se sitten kotilauantai tai työlauantai! :)

Mistä seikoista muodostuu täydellinen arki-ilta? Tarvitaanko siihen loppujen lopuksi edes mitään ihmeellistä?
Olen viime viikkoina miettinyt paljon sitä, miten arjesta olisi hyvä tehdä sellaista, että sitä ei tarvitse paeta. Joskus huomaa ihmisten elävän arkea ikään kuin pakkopullana, kamalan kiireen kourissa, viikonloppuja odottaen, mikä on näissä ruuhkavuosissa kyllä ihan ymmärrettävääkin. Kiire ja kaikkien perheenjäsenten menot ja aikataulujen järjestäminen imaisevat helposti mukaansa. Itse en kuitenkaan missään nimessä halua elää siten, että odotan joko joulua tai kesälomaa. Haluan elää nuo puolikkaat vuodet tuossa välissäkin nauttien. Toki odotan joulua läpi vuoden (kuten varmasti tiedättekin :D), mutta se ei mitenkään estä elämästä hetkessä ja/tai nauttimasta käsillä olevasta arkipäivästä.

Elämä on suurimmaksi osaksi arkea, hyvin suurella murskaprosentilla. Miksi siitä arjesta ei tekisi sellaista, josta nauttii, josta oma perhe nauttii? Se on tärkeää perheen aikuisille, mutta se on äärettömän tärkeää myös perheen lapsille. Heidän lapsuutensa muodostuu siitä arjesta. Eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä; pienet teot ovat tässäkin asiassa suuressa roolissa. Mietiskelin eilen kotona puuhastellessani sitäkin, että jos vanhemmilla on hyvä fiilis, niin kyllähän se sama olotila väistämättä välittyy lapseenkin!

Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että vaikka kuinka ihanaa se arki olisikin, niin kyllä niitä pieniä extrojakin silloin tällöin kaipaa. Näillä tarkoitan vaikka pientä yhden yön lomaa lähikaupungissa. Jonkinmoinen irtiotto kotiympyröistä saa sen arjenkin maistumaan taas astetta kivemmalta.

Päätin eilen (kuten ainakin Instagramin Stories-puolelta ilmi kävikin), että tänä maanantai-iltana teemme jotain erityisen kivaa! Poika oli isänsä kanssa ulkona hämähäkkikeinussa, kun aloin ottamaan pizzatarvikkeita valmiiksi esille. Siinä maanantain alkuillassa pyöräytimme pizzataikinan ja täytimme sen kaappiin jääneillä mozzarellalla ja parmankinkulla. Alle toki ketsuppia ja tomaattipyrettä. Ketsuppi on tässä se tärkeä, sillä se tuo pizzaan kivan makean mausteen! Harmittelin hieman, sillä tiesin, että poika ei pizzasta tykkää, mutta hän sai sitten omaa herkkuaan: nuudeleita. Hän on ollut hieman kuumeinen nyt pari päivää eikä ruoka ole niin hyvin maistunut, mutta nuudelit tuntuvat maistuvan aina…

Kun pizzataikina oli kohoamassa, laitoin saunan lämpenemään ja sytyttelin kynttilöitä. Tuntui jotenkin ihan erityiseltä illalta, vaikka oli täysin tavallinen maanantai-ilta. Se on joskus niin pienestä kiinni. Muita arki-iltojen piristäjiä ovat mm. kävely-/pyörälenkki koko perheen voimin, kissat mukaan lukien, omalle pihalle tehty pieni nuotio, jossa paistaa eväitä, pelituokio, johon molemmat vanhemmat osallistuvat sekä lämmin vaahtokylpy pitkän kaavan mukaan. Mitä sinä keksit tähän listan jatkoksi? Erityisesti kiinnostaisi kuulla ideoita juurikin perheen yhteisiksi tekemisiksi!

Toki joskus tympii ja tylsistyttää ja huvittaa vain makoilla sohvalla torkkupeiton alla, mutta sekin on täysin sallittua eikä siitä tarvitse itseään soimata! Jos siihen on oikeus miehillä, on siihen oikeus myös naisilla. Kuka muka on sanonut, että äidit eivät voisi joskus vain olla? Koskaan en ole tuollaista sääntöä missään nähnyt enkä kuullut :D.

Tulipa muuten ”vahingossa” aika jouluinen kuva tästä viimeisestä…

Millainen on sinun mielestäsi täydellinen arki-ilta? Minä tein tästä arkipäivästänikin aika täydellisen: hyvän taustamusiikin seuraksi nappasin eteisestä tuoksukynttilän ja sytytin sen tähän työpöydälleni kookoksen tuoksua tuomaan. Villasukat jalassa – kyllä sujuu työt kivasti! Niin ja olenkohan kertonutkaan, että vanhempi kisuneitiseni viihtyy täällä työhuoneessani paremmin kuin hyvin. Hän on ominut täysin täällä olevan nojatuolin ja nukkuu aina työpäivisin siinä villapaita-/torkkupeittomytyssä. ♥