/

Minä ajattelin, että odotetaan nyt edes 24.10. saakka tämän postauksen kanssa, voi sitten julkaista sillä verukkeella, että jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta, joten täältä pesee! Tämän postauksen verran vielä joulufiilistelyä, seuraavaksi sitten muita aiheita! Lupaan! :D

Onkohan jo jossain päin Suomea satanut pysyvä lumi? Toki Lapissa varmasti, mutta onko muualla? Ei ole tullut seurattua, niin en yhtään tiedä. Minä niin haaveilen siitä aamusta, kun saa herätä valkoiseen lumimaisemaan ♥. Ja että se lumi olisi pysyvä! Valkoinen maa, upean valkoisina hohtavat puut ja se taianomainen valkoinen maisema ylipäätään voittaa aina tämän pimeyden ja synkkyyden!

Viime jouluna olohuoneemme ikkunatähdet olivat ensimmäistä kertaa eri tavalla: ne olivat vierekkäin oikean puoleisella seinällä (näkyvät toisessa kuvassa) ja huone näytti näin kivasti leveämmältä. Taidan silti tykätä enemmän tästä perinteestä, jossa tähdet ovat eri seinustoilla:

Se on jännä juttu, miten joskus jouluna tulee testattua jotain uutta ja sitten se joulu ei tunnukaan samalta! Se ei tunnu niin joululta kuin aikaisempina jouluina. Sitten joulun loputtua sitä miettii, että seuraavana jouluna teen sitten eri tavalla. Toki joulun tekevät oma perhe ja ne lähimmät ihmiset siinä ympärillä, mutta kyllä vain tällaisillakin asioilla on oma roolinsa! Näin ainakin tällaisen tunneihmisen kohdalla – tunnistatteko samaa itsessänne? Esimerkkinä juuri nuo ikkunatähdet; viime joulu tuntui erilaiselta, kun tähdet eivät olleet kuten ennen :D. Sama joulukuusen sijoittelun kanssa; sille on se yksi ainoa oikea paikka ja se on tässä olohuoneen ja ruokailutilan taitekohdassa:

Jouluna 2015 joulukuusi oli ikkunanurkkauksessa ja joulu ei vain tuntunut samalta! Kivalta se näytti sielläkin, mutta se joku fiilis jäi puuttumaan. Jotkut asiat vain ovat perinteitä eikä niitä kannata mennä sörkkimään! Tässä tuota kyseistä joulua:

Opin tuosta joulusta sen, kuinka tärkeää on, että joulukuusi näkyy ruokapöytään ja sitä voi ihastella sieltäkin käsin. Sillä joulunahan vietetään aikaa ruokapöydän ääressä tämän tästä, joten kyllä se kuusikin sinne kuuluu:

Toinen tärkeä seikka itselleni tässä asiassa on se aatonaaton ilta, kun kaikki on valmista ja lapset ovat käyneet yöunille. Istahdan olohuoneen sohvanurkkaukseen kaikkien joulutyynyjen kera ja fiilistelen jouluvalojen loisteessa. Vain joulumusiikkia taustaäänenä. Mitään muita valonlähteitä ei ole kuin ikkunatähdet, joulukuusen valot ja ehkä joku muu valosarja (mihin se tänä vuonna päätyykään) sekä Joy-kynttelikköni. Siemailen siinä kupposen lämmintä glögiä ja nautin hetkestä täydestä sydämestäni! Vuodessa ei ole toista iltaa, jossa olisi tuo sama fiilis ♥. Jouluaattoillassakin on oma fiiliksenä enkä ole vielä osannut päättää, kumman illan fiilis on ihanampi, ovat niin erilaisia keskenään! Aatonaattoon kuuluu se ihana kutkuttava tunne, joka syntyy siitä, kun aatto on vielä edessäpäin, kun taas jouluaattoillassa on ehkä se pienenpieni haikeus, että nyt se aatto on vietetty. Mikä ilta on teidän mielestänne joulussa paras?

Joulukukista suosikkini on vuodesta toiseen valkoinen amaryllis ja niitä ostelen perinteisesti ensimmäisen kerran jo marraskuussa. Niihin ei kyllästy ikinä, ovat niin upeita! Viime jouluna tein niistä kimpun eukalyptuksen oksien kera ja sen voisinkin tänä jouluna toistaa, tykkäsin kovasti! Nuo eukalyptuksen oksat ovat ruokailutilassamme edelleen. Säilyvät kivasti kuivakukkinakin!

Tällaisesta maisemasta haaveilen ja vaikka tämä kuva onkin useamman vuoden takaa, muistan, että viime jouluksikin saimme vastaavan!

Se näkyykin tässä kuvassa, jonka otin viime jouluaattona, kun tuolloin neljän kuukauden ikäinen vauvamme nukkui päiväuniaan ihanien kuurankukkien ympäröimänä:

Erään joulun sininen hetki:

Tämän kuvan otin viime jouluaattona. Kello oli varmaan jotain aamuyhdeksän paikkeilla ja olimme juuri perinteisesti käyneet aattoaamun saunassa. Sekin yksi jouluperinne, josta en luovu! Meillä käydään aattona aamusaunassa ja toki myös iltasaunassa, jos joku niin haluaa :).

Nyt ei muuta kuin tätä seuraavaa, ihanaa joulua odottelemaan ja tästä odotuksen tunnelmasta nauttimaan! ♥

/

Jotkut mieltävät joulun ajanjaksoksi, joka alkaa jouluaatosta ja päättyy joulunpyhiin tai ehkä loppiaiseen. Joidenkin mielestä joulu alkaa hieman ennen aattoa ja päättyy nuutinpäivään. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi – sanoo vanha sananparsi. Vanha kansa on sitä mieltä, että tuo ajanjakso on joulun ja joulurauhan aikaa. Ajanjakso, joka ajoittuu ”Tuomaan päivästä” Nuutinpäivään eli välille 21.12.-13.1.

Sitten on jouluihmisten ryhmä, joille joulu on se viides vuodenaika! Se ei ole muutama päivä siellä täällä, vaan se on ajanjakso, joka täyttyy ennen kaikkea joulunodotuksesta ja painottuu ajalle (viikoille/kuukausille) ennen joulua ♥. On sitten makuasia, mihin kohtaan se kenenkin kohdalla päättyy. Toiset tykkäävät, että kodin jouluasua saa ihailla pitkälle tammikuuhun, toiset haluavat aloittaa uuden vuoden ikään kuin raikkaalta ja puhtaalta pöydältä. Itse lukeudun enemmän jälkimmäiseen jouluihmisten joukkoon. Joulukuusi on meillä ollut joskus loppiaiseen saakka, mutta jotenkin olen huomannut, että joulukuusi tammikuussa muistuttaa vain siitä, että joulu on ohi ja se tunne ei ole ikinä kovin mukava. Jos fiilistelen tammikuussa joulukuusen tunnelmassa, tuntuu se siltä, kuin roikkuisin menneessä. Näin ollen nautin N Y T nämä viikot ennen jouluaattoa ihan täydestä sydämestäni! Se ei tarkoita sitä, ettenkö nauttisi käsillä olevista hetkistä, mutta se edessä häämöttävä ihana juhla ja välillä sen miettiminen vain tuo niin paljon lisäpotkua tähän arkeen! ♥

Mielestäni on tärkeää, että jokainen löytää sen itselleen oikean ja merkityksellisen tavan odottaa, nauttia ja viettää joulua! Ilo on tässä elämässä otettava niistä asioista, mistä sen vain suinkin irti saa!

Kokosin tähän muutaman eri joulukattauskuvan. Olen itse asiassa tehnyt aiempien vuosien joulukattauksistani ihan oman postauksensakin kaksi vuotta sitten otsikolla Menneiden vuosien joulukattauksia. Joulupöydän kattamisesta on tullut mulle yksi joulun ohjelmanumero :D. Ilman blogia en kyllä muistaisi, miltä vuodelta mikäkin kuva on!

Tässä joulua 2016:

Tässä joulupäivä 2012:

Jouluaattoa vuodelta 2013, jolloin odotin esikoistamme:

Tämä on myöskin vuodelta 2012, joulukuun alusta, jolloin olin kutsunut ätini ja tätini kotiimme pikkujoulukahvitteluille. Tuosta tuli perinne ja olemme vuosia kokoontuneet meille herkuttelun ja hyvän seuran pariin. Viime jouluna tuo jäi välistä, mutta silloin kokoonnuimme vanhempieni luona ja meillä sitten puolestaan vasta viime ystävänpäivänä. Kahvitteluiden osallistujamäärä kasvoi pikkuhiljaa vuosien mittaan, sillä viime kerralla mukana oli minun, äitini ja hänen neljän siskonsa lisäksi molemmat poikani ♥. Nyt näyttää siltä, että tuo ystävänpäivä taisi jäädä viimeiseksi yhteiseksi kokoontumiskerraksemme näissä merkeissä. Hartaasti toivomme, että näin ei olisi, mutta elämä tuo välillä eteen asioita, joihin emme voi vaikuttaa, vaikka kuinka koko sydämistämme niin toivoisimme. Nautitaan siis läheisistämme, sillä koskaan emme voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan! ♥

Tämän viimeisen kattauskuvan tunnelma ja sävyt ovat eniten mieleeni ja sellaista taidan tavoitella tänä tulevana jouluna! Muistelen kyllä, että olen aiempinakin jouluina niin aikonut tehdä, mutta aina viime hetkillä olenkin saanut jotain ihan muunlaista ideaa :). Joskus joku täällä kommentoi, että nuo mustat tabletit on jouluksi liian synkät, mutta ei minun mielestäni ollenkaan! Ei musta ole välttämättä aina mikään surun väri. Noissa tableteissa kimaltelee joukossa hopeaa, joten sopivat jouluun vallan mainiosti. Joskus joulupöydässämme on ollut valkoinen pellavaliina ja se ei kyllä sovi lainkaan! Ihan liian valkoista, kun astiatkin ovat valkoiset. Niistä kattauksista on jäänyt puuttumaan se tietty fiilis, mikä kuuluu jouluun ♥. Mikä tämän postauksen kattauksista on Sinun suosikkisi? 

Ihanaa muuten, että olette jättäneet tänne kommentteja, kiitos paljon! Kommentit näkyvät, kun klikkaa postauksen lopussa olevaa ”comments”-kohtaa. Mutta nyt jatkamaan torstaipäivän puuhasteluja! :)

/

En muista milloin aloinkaan pohtimaan arkiastioidemme päivitystä, jokunen tovi siitä jo on. Ennen kaikkea päivitystä vaativat arkilasit! Halusin joistain eriparilaseistamme eroon ja tilalle yhtä ja samaa sarjaa. Ruokalautasten kohdalla sama, mutta niiden päivittäminen on vasta ajatuksen asteella. Haluaisimme nimittäin sellaiset lautaset, joita voi pitää kätevästi ja nopeasti käden ulottuvilla tiskialtaan yläpuolella olevassa astiakaapissa. Kaapissa on sellainen ritiläosa, johon lautasen tulee hyvin asettua ja yllättävän monissa mieluisissa lautasissa reunat on sellaiset, että lautanen ei sovi noiden ritilöiden väliin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan? Emme koe ainakaan toistaiseksi kivana ajatuksena sitä, että ruokalautaset täytyisi ottaa esiin vetolaatikoista, joten etsinnässä jotkin valkoiset lautaset, jotka asettuvat hyvin astiakaappiin! Arabian KoKo* on ollut yksi vaihtoehto… Iittalan Teemaa* meiltä löytyy ruokalautasten osalta vain neljän ison lautasen verran, mutta niissä reuna on juuri sellainen, että lautasta ei voi säilyttää astiakaapissa ja niinpä ne jäävät turhan usein käyttämättä, koska lojuvat laatikon pohjalla… Eniten olen ihastunut KoKo-sarjan 28-senttiseen*, hieman syvempään lautasmalliin; se voisi sopia kaappiinkin, heh! En kyllä usko olevani ainoa, jolla on tämä sama ”ongelma”?

Mutta arkilasit meillä on nyt vaihdettu uusiin enkä voisi olla tyytyväisempi! ♥

Näistä on hörpitty vettä, mehua, maitoa, kahvia, glögiä… Ei tarvitse hirveästi astianpesukoneeseen asetellessa varoa, osuvatko toisiinsa. Lisäksi lasit tuntuvat hyvin vankoilta eivätkä varmasti ihan pienestä rikkoonnu. Niin paljon kuin Iittalan Kastehelmi-laseista pidänkin, niin niiden laatu ei ole vielä vakuuttanut… Kartio-laseja meillä on ollut pitkään, mutta niihinkin on alkanut ilmaantumaan säröjä. Ja niissä se pieni koko on vähän turhankin pieni (lapselle hyvä) ja isompi koko taas liian ison ja kömpelön tuntuinen omaan käteeni.

Koska kotimainen ei tällä kertaa johtanut ostopäätökseen, päätyi meidän arkilaseiksemme aika ex tempore Ikeassa kaappiostoksilla ollessamme Flimra-lasit. Tusinan nostin kärryyn ihan vain siksi, koska lasit näyttivät superkauniilta ja tuntuivat kivoilta kädessä! Koska mieskään ei vastustellut (hintalappu synnytti varmaan samantien sydänemojin hänen mielessään :D), niin mikä ettei! Ehkä hieman tällaiset jouluhenkiset, mutta niin kai jouluihmisellä kuuluukin!

Muistuttavat kovasti Hobstar-lasejani (ovat kuitenkin hieman pienemmät ja kevyemmät), joista nykyään nautin päivittäisen cappuccinoni. Tämä muutos tapahtui kesällä; sitä ennen ykkössijalla olivat Iittalan Ego-kupit. Vaihtelu kuitenkin virkistää!

Nämä toimivat kivasti arkena, mutta käyvät myös juhlassa. Ajattelinkin kattaa nämä joulupöytään vesi-/maitolaseiksi. Kerrankin kaikille riittää samanlaiset lasit toisiksikin laseiksi!

Tämä postaus syntyi päivällä hetken mielijohteesta, kun lämmitin itselleni lasillisen glögiä työpäivää katkaisemaan. Ajattelin sitten samalla napata lasista kuvan; tosin vasta siinä vaiheessa, kun lasin pohja alkoi näkymään eikä glögiä ollut enempää – siksi näin vajaa lasillinen…

Mutta nyt hieman viikkosiivouksia ja sitten mies aikoi sujahtaa autotallin uumeniin ja minä ajattelin starttailla erästä askarteluprojektia, kun olen saanut pojan yöunilleen. Miehelle hankkimani isänpäivälahja vielä vaiheessa nimittäin!

*Sisältää mainoslinkin.