Vuoden ensimmäisiä: vuoden ensimmäinen postaus sekä vuoden ensimmäinen kimppu! Jälkimmäinen on perinteisesti kodissamme ollut tulppaanikimppu, mutta nyt tein poikkeuksen. Keräsin nimittäin eilen siellä täällä kotia olleet ruukkuamaryllikset, napsaisin kukkavarret talteen ja asettelin ne maljakkoon. Tuli niin kiva kimppu eikä mielestäni yhtään jouluinen; amarylliksiä voisi minun puolestani olla tarjolla ympäri vuoden! :D

Ja pahoitteluni, jos jollain sattuu olemaan totaalinen joulukuusiähky… Itseäni huvitti vielä tänään kuusta katsella ja uskon sen johtuvan pitkälti myös siitä, kun sairastelin reilun viikon ihan joulun alla ja otimme kuusen esille normaalia myöhempään. Silloin ei ehtinyt juurikaan kuusta kuvata, joten tein sen nyt! Tässä syy, miksi halusin kuusen tänä vuonna tuohon kulmaukseen ruokailutilan ja olohuoneen rajalle: se näkyy niin ihanasti myös ruokapöytään! ♥

046

Saimme pojan kanssa tänään vieraiksemme äitini sekä kaksi tätiäni. Poika juoksi ovelle vastaan ja ensimmäisenä halasi vieraita, heh! Leivoin aamulla mustikkapiirakkaa; maistuipas se vaniljakastikkeen kera herkulliselta pitkästä aikaa! Valkoinen pellavaliina on edelleen ruokapöydällä, mutta taidan laittaa sen vielä tänä iltana pyykkikoriin. Nyt tuntuu siltä, että sekä mieli että koti kaipaavat raikastusta ja helppoutta: miten helppo onkaan lapsiperheessä paljas ruokapöydän pinta! :D

Iltapäivällä päätin, että nyt saa myös kuusi lähteä odottelemaan seuraavaa, ihanaa joulua ja karsinkin jo koristeet kaappiin. Vielä kuusen taittelu laatikkoonsa ja niin alkaa joulu pikkuhiljaa poistumaan kotoamme. Jotain valoja (mm. ikkunatähdet) haluan pitää vielä esillä ainakin tämän viikon. Mutta on se kuulkaas niin, että se täytyy saavuttaa se fiilis, että kuusen haluaa pois, ennen kuin sitä kannattaa alkaa riisumaan. Mitä sitä muiden mielipiteiden vuoksi hötkyillä; omaan tahtiin on paras! Nyt olenkin taas ihan innoissani, kun olohuoneen ilme on illalla taas erilainen ja kuusen kohdalla näyttää jälleen niin avaralta. Pitkästä aikaa tuntuu, että huvittaa sisustellakin, kun olohuoneessa on vihdoin se hyllykin! Tosin sen puuttuvat osat odottelevat vielä asentajaa, joka on tätä nykyä iltaisin aika kiireinen oman moottoripyöräprojektinsa kanssa. Eipä tässä kiireitä, pikkuhiljaa… Jos tammikuun loppuun mennessä on hyllyn tiimoilta valmista, niin olen tyytyväinen :).

vuoden_ensimmainen

Jouluilmeemme syntyy vuosi toisensa jälkeen kynttilöistä, valoista, joulukukista ja havuista. Vaikka näitä kaikkia on vielä esillä, niin silti kotona ei enää näytä niin kovin jouluiselta. Hämmästelin muuten tuossa joulukuun alkupuolella, kun moni tuntui yhdistävän kynttilät jouluun ja alkoi omien sanojensa mukaan poltella niitä silloin. Meillä poltellaan kynttilöitä ihan vuoden ympäri! Kesällä toki vähemmän ja silloinkin lähinnä tuoksukynttilöitä, mutta kyllä syyskuu on meillä jo täyttä kynttiläsesonkia; samoin tämä aika aina maaliskuulle saakka. Mites teillä?

Tein muuten ennätykset ja kuuntelin vielä eilen joulumusiikkia! Ikinä ennen en ole joulun jälkeen moista tehnyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Tänään puhelin miehellekin, että mitä ihmettä nyt kuuntelisin, kun joulumusaakaan ei enää viitsisi… Ei siksi, että se kyllästyttäisi, mutta tauko on poikaa ihan senkin vuoksi, että ensi lokakuussa se on taas niin mukavaa jatkaa niiden parissa! Niinpä päräytin Frank Sinatran parhaat tähän taustalle soimaan ja se tuntui jotenkin niin lohdulliselta: sama tuttu ääni kuin joulumusiikissa, mutta ilman joululauluja. Oikein pehmeä lasku joulunajasta arkeen!

021

Miehet ovat lumitöissä ja minä taidan napata pari palaa leipäjuustoa lakkahillon kera, nams! Olemme miehen kanssa innostuneet taas tauon jälkeen Wallandereista ja eräs jakso jäi eilen kesken, kun allekirjoittanut nukahti jälleen kymppiuutisten aikaan… En tiedä mistä se johtuu, mutta ai että miten tehokasta uniohjelmaa nuo uutiset! Jospas tänään pysyisi hereillä sen jäljelläolevan parikymmentä minuuttia, jotta saadaan jännittävä loppuratkaisu selville! :)

Lopuksi näistä lörpöttelyistä tärkeimpään: Ihanaa, onnellista ja tervettä vuotta 2017! ♥

 

Vuosi 2016 ja sen viimeinen päivä. Muistan vieläkin, kun vuosi 1999 vaihtui vuodeksi 2000 – olipa se jännää! Tuo vuoden vaihtuminen on jäänyt mieleeni hyvin tarkasti; muistan missä olin ja keiden kanssa. Seuraavista vuodenvaihteista en muista asioita läheskään noin tarkasti. Ei millään uskoisi, että tuosta on kohta kaksi vuosikymmentä, ei millään!

Vein juuri vanhemman kisuneidin ruokakupilleen, jonka olin hetkeä aiemmin täyttänyt heidän joululahjaksi saamillaan herkkunapeilla. Tämä kisuneiti on usein aika diiva ja pitää moista kuljetuspalvelua jo itsestäänselvänä! Kissat eivät tiedä, että tässä päivässä on jotain erilaista: normilauantai heidän mielestään, kunnes illalla pauke alkaa. Taidamme jättää taas radion auki siksi aikaa, kun käymme vanhemmillani ja kaupungilla lasten ilotulitusta katsomassa. Palaamme kotiin kuitenkin hyvissä ajoin, sillä poika väsähtää normiaikaan, oli päivä mikä hyvänsä.

En vielä muistele kulunutta vuotta, vaan se kuuluu minulla yleensä vasta uuden vuoden alkuun. Se vaatii sen oman hetkensä, vielä ei tunnu siltä. Kävimme kaupassa ostamassa uuden vuoden herkut ja poika sai yhdestä kaupasta ilmapallon. Se ilme, kun pallo yllättäen karkasi kattoon käteen sitomisesta huolimatta! Onneksi saimme uuden ilmapallon ja päivä oli siltä osin pelastettu.

Koska joululomani venyi niin pitkäksi, en ole ehtinyt jakamaan täällä juuri mitään joulukuviakaan. Tässä kuitenkin pari kuvaa jouluaattoaterialtamme, kun olin juuri saanut pöydän katettua. Tänä jouluna valokuvasin muutenkin aiempia vuosia vähemmän, sillä keskityimme enemmän videokamerapuoleen. Hoksasin tuossa, että lähes kaikissa työpaikoissani olen aina ollut lomalla joulun välipäivineen. En ole koskaan viettänyt joulua töissä. Ehkä siitä tämä joulunajan lomamoodini tänäkin vuonna johtui…

016

Tämän vuoden joulukattauksessa käytin valkoista pellavaliinaa sekä Vanamo Decon vaaleanharmaita Murikka-tekstiilejä*. Lautasliinat kiepsautin tuollaiselle rusetille, vaikka eräs pöytään istahtaneista tokaisikin, olenko tehnyt niistä solmiot :D. Pöydän päissä istuivat tänäkin jouluna perheemme nuorin ja vanhin: poikani ja mummuni.

vuosi2016

Sanoin eilen miehelle, että huomenna sitten valvotaan uutta vuotta! Mies siihen, että kymmeneenkö? Nooh ehkä jos nyt puoli yhteentoista pinnistäisi… Tästä on tullut jo tapa: siitä lähtien, kun meistä on tullut vanhempia, olemme nukahtaneet olohuoneen sohvalle hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista, heh! Tämä viikko on kieltämättä enteillyt samaa, sillä kun mies on kymppiuutisten aikaan tullut autotallista, olen nukkunut onnellisesti sohvalla :D. Ehkä jos löytyisi jokin hyvä ja jännittävä elokuva, niin sen avulla saattaisi pysyä hereilläkin! Minkälaisia vuodenvaihteen suunnitelmia teillä? 

Sohvalta kuului hetki sitten lastenohjelmien lomasta: Se on pelottava, tosi pelottava! – Tuu tänne isin kainaloon. Tuo on sellainen näky, jossa silmäni aina lepäävät ♥. Taidankin nyt liittyä heidän seuraansa ennen seuraavaa ohjelmanumeroamme.

Teille sanon lämpimät kiitokset seurastanne ja toivotan ihania vuoden viimeisiä hetkiä sekä mitä onnellisinta uutta vuotta! ♥

*Saatu osana blogiyhteistyötä.

 

Otsikko on hyvin kuvaava; haahuilua tämä olotila nimenomaan on! Ei oikein tiedä, mitä aikaa nyt elellään; toinen jalka on ehkä aavistuksen vielä joulun jälkimainingeissa ja toinen jalka hapuilee uutta vuotta. En tiennytkään, kuinka paljon kaipasin lomaa, joten lomani hieman venyi ja venyi… Olen myöskin nukkunut aika ruhtinaallisia tuntimääriä – kiireinen syksy taisi vaatia veronsa.

Eilen palasin työpöytäni ääreen hetkeksi ja tein töitä tunnin. Tänään palasin hetkeksi blogin pariin, sillä tuntuu hassulta pitää tätä hiljaisena näin pitkään. Mutta voitteko kuvitella: kuuden ja puolen vuoden aikana tämä viisi päivää on ollut pisin blogilomani! Uskon, että tulen jatkossa viettämään tällaisia lomia säännöllisesti, sillä tämä tekee hyvää. Koin toissapäivänä jotain valtavaa blogikyllästymistä: tuntui, että blogit vain toistavat itseään (omanikin). Mietin, että onko tämä osaltani jo täysin nähty juttu eikä muidenkaan blogeja kiinnostanut seurata. Iski sellainen fiilis, että tämä on tätä samaa: vuodesta ja vuodenajasta toiseen, juhlasta toiseen, koko ajan kierretään samaa kehää. Odotetaan joulua, laitetaan joulua, toivotetaan hyvät joulut, jäädään blogilomalle, palataan uuden vuoden tienoilla, toivotetaan hyvää uutta vuotta, mietitään tulevan vuoden sisustusjuttuja ja tehdään kooste aiemmasta vuodesta. BLÄÄH :D.

Katselen ja kuulostelen, mihin suuntaan tämä fiilis kehittyy, eipä tässä mikään kiire ole. Täytyy nyt vain rauhassa tuumailla, onko se vain tätä haahuilua, mikä tämän olotilan synnyttää ja palaako into blogimaailmaa kohtaan uuden, raikkaan vuoden alkaessa. Tunnistaako kukaan näitä fiiliksiä? Täällä on muutenkin arkikuviot mietinnän alla ja muutoksia on luvassa, joten katsotaan, mihin blogi näissä uusissa kuvioissa asettuu! Tänään olen tehnyt varovaista blogikierrosta ja aloitin sen ystäväni Soilen blogista. Soilen blogi on muuten ensimmäinen blogi, johon vuonna 2009 törmäsin. Rakensimme tuolloin ja etsin erilaisia ideoita netin syövereistä. Tuntuupa hassulta ajatella, että vielä kymmenen vuotta sitten en tiennyt blogeista mitään ja nyt niitä tupsahtelee esiin kuin sieniä sateella!

Toinen seikka, josta olen kokenut hieman ahdistuksentapaista on se, miten niin moni tuntuu hankkiutuvan kaikesta joulusta muistuttavasta eroon jo Tapaninpäivänä ja alkaa odottamaan kesää. Siis täh! Se, että innostuu joulunodotuksesta jo syys-lokakuussa, ei ole läheskään yhtä paha kuin puhua tulevasta kesästä joulukuussa :D. Meillä näkyy joulu kyllä vielä uuden vuoden ylikin, ehkä tontut lähtevät kaappeihin jo ennen viikonloppua, mutta muut saavat vielä odottaa. ”Ennen vanhaan” oli hyvin yleistä pitää joulua esillä ainakin loppiaiseen, usein jopa Nuutinpäivään asti ja sehän on vasta 13.1. Miten nykyään on niin kamala kiire, tässäkin asiassa vouhotetaan ja hyvä ettei joulukuusta nakata pihalle jo aattoiltana?

jouluaatto2016

Tässä muutama jouluaaton ja joulupäivän räpsy. Vietimme jouluaattoa kotonamme ja joulupukki vieraili – kyllä poika oli innoissaan! Hihkui ja intoili ja äänensä muuttui heti alkusekunneilla jännittyneen innostuneeksi. Sanoi pukille käsipäivää, lauloi reippaasti Joulupukkia ja istui sylissä. Perään huuteli vielä Kiitos joulupukki! Selvästi jouluaaton kohokohta, meille vanhemmillekin; oli sitä oman lapsen jännitystä niin mukava seurata.

Lahjoja tuli taas melkoinen kasa… Puolet niistä on edelleen levitettynä olohuoneen lattialle. On ihana antaa pojan nauttia tuolla tavoin joululomailusta ja kerätä ne hänen huoneeseensa vasta viikonlopuksi. Uusi vuosi ajoittuukin viikonloppuun eikä näin ollen tarjoa perheellemme ylimääräisiä yhteisiä vapaapäiviä. Silti on mukavaa, kun tiedossa on parikin lomamatkaa seuraavien kahden kuukauden aikana.

Niin joo pitikin kertoa teille eräässä aiemmassa postauksessani kirjoittamastani äänestyksestä! Sain ennen joulua haasteen osallistua Original Sokos Hotel Kaarlen hyväntekeväisyyskampanjaan ja koristelemani joulukuusi voitti äänestyksen. Näin ollen sain lahjoituspotin omalle hyväntekeväisyyskohteelleni, joka oli Sylva Ry:n Kultanauha. Lämmin kiitos teille, jotka osallistuitte äänestykseen! ♥

Tänään pyörähdin pikaisesti kaupassa ja näin siellä sellaisia hennon vaaleanpunaisia/valkoisia tulppaanikimppuja. Täytyy sanoa, että se kyllä piristi mieltä! Yhtenä jouluna olen ostanut kotiimme punaisia tulppaaneja, mutta se oli erehdys, jota en ole toistanut. Tulppaanit eivät kuulu mielestäni jouluun millään tapaa, vaan jätän ne suosiolla tammikuulle ostettaviksi. Tulppaanit ovat kevättalven kukkasia ja se ensimmäinen kimppu on niin mukava hankkia; se on niin raikas ja kaunis! Sen myötä on kiva startata uusi vuosi. Se myös aikaansaa sellaisen tuulahduksen, että eletään talvea, mutta kevättalvi on jo nurkan takana. Tammikuusta alkaa ihana pulkkamäkisesonki ja muistan edelleen sen viime talven pulkkamäkipäivän; aurinkoisen pakkaspäivän, nuotion ja lämpiminä höyryävät kaakaomukit. Ei muuta kuin niitä hetkiä kohti, heti vuodenvaihteen jälkeen! :)