Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen! Heinäkuun lopussa kävimme vielä päivittäin uimassa – takaraivossa ajatus, että ehkä tämä kerta on kesän viimeinen uintikerta. Esikoisen kanssa kahlasimme syvälle. Hän sukelteli uusilla snorklauslaitteillaan ja minä kelluin ilta-auringossa. Näkökentässä vain omat pinkit varpaankynnet, tyyni meri ja laskeva aurinko. Sanoin M:lle, että nyt nautitaan täysillä, jotta muistetaan nämä hetket sitten talvellakin! Olisin viihtynyt uimassa vaikka kuinka pitkään. Nämä ilta-auringon aikaansaamat sävyt oli jotain niin kaunista ettei sanat riitä:

Päiväsaikaankin tuo ranta on niin ihana, mutta kesäillan sävyissä on jotain ihan ainutlaatuista taikaa. Kuopus nautti rannalla myös ihan täydestä sydämestään! Vajosi siellä heti johonkin omaan rantaleikkikuplaansa ja itsekseen höpötellen olisi viihtynyt leikkiensä parissa ties kuinka pitkään! Hän on hieman viluisempi eikä niinkään välitä uimisesta, mutta toki kahlailee ja rakentelee hiekkalinnoja sitten uimisenkin edestä.

Vierailimme kesälomallamme myös Keuruulla, josta nämä seuraavat kuvat ovat. Hotelliltamme aukeni aivan upeat näkymät, joihin me emme ole täällä Pohjanmaan rannikolla tottuneet. Kaunis, monipuolinen ja niin ainutlaatuinen Suomi! ♥

Keuruullakin vierähti ilta uiden tai siellä lähinnä lapset uivat. Kuinka lämmintä olikaan vielä iltakahdeksalta! Ei sitä enää näin syyskuun sateilla meinaa muistaakaan.

Koska kesä oli suht pitkä ja lämmin, on tuntunut ihan mukavalta tämä siirtyminen syyskauteenkin. Toki lapsia harmittaa, kun täytyy ulos lähtiessä pukea enemmän päälle, sillä lippis ja crocsit -kombo on vain niin nopea ja helppo! Lämminverinen esikoinen vetelee usein vieläkin ulkona sisävaatteilla, jos vain silmä välttää, eli vähän väliä saa olla ovella tarkistelemassa, missä kamppeissa sitä ulos lähdetäänkään… Ja se pipo, oi elämä miten vaikeaa se onkaan pukea! Muutos lippiksestä pipoon on radikaali, siitä ei pääse mihinkään. Siirtymävaihe on myös pitkä…

Edessä häämöttävän joulun ansiosta nämä loppuvuoden kuukaudet eivät tunnu ankeilta, vaan päinvastoin! Joulu pelastaa tämän pimeimmän ajan, siitä ei ole epäilystäkään. Aina täytyy olla jotain, jota odottaa ja tässä vaiheessa se on aina joulu ♥.

Jokos siellä ollaan valmiita syksyyn?

Heippa vaan ja mukavaa alkanutta lokakuuta!

Halusin tulla jakamaan teille tulevan viikonlopun menovinkin: Kokkola on saanut oman designtorinsa ja siellä voit vierailla ensimmäistä kertaa tulevana lauantaina 6.10. klo 10-16. Paikkana toimii vanha kalahalli torin laidalla.

Mukana on monia upeita yrityksiä, pääosin Kokkolasta, mutta löytyypä sieltä jotain mielenkiintoista mm. Kannuksesta, Pyhäjoelta, Oulusta ja Sotkamostakin! Löydät tarkempia tietoja, kun seurailet tapahtuman Facebook– ja Instagram-sivuja.

Yritykseni MioSa. design keksittyy tällä hetkellä eli näinä ”äitiyslomapäivinä” lähinnä verkkokauppamyyntiin – muuten olisin ehdottomasti designtoriosallistujien joukossa! Täytyy katsoa ensi keväänä uudestaan, jos vauva-arki antaa silloin paremman mahdollisuuden. Tällä kertaa lähden sinne vain asiakkaan roolissa enkä malta odottaa että näen, miten mahtavan jutun naiset ovat kehittäneet!

Tulkaahan tekin sankoin joukoin paikalle, kun Kokkolassa järjestetään jotain näin kivaa! ♥

P.S. Meillä oli viime viikonloppuna vauvan ristiäiset, joiden tunnelmia ajattelin jakaa täälläkin, kun vain ehdin. Kuvat ovat edelleen kamerassa – tää on niin tätä! Mutta olen opetellut uudenlaisen ajattelutavan: sen sijaan, että ajattelisin iltaisin, mitä tuhat kohtaa sisältävästä tehtävälistastani en taaskaan saanut tehtyä, ajattelen nykyään niin, että sainpas tänään tehtyä tuon ja tämän ja tuonkin! Lämmin suositus tälle! :)

Lomaviikkomme keskivaiheilla päätimme piipahtaa lähikaupunki Ciutadellassa. Ciutadella sijaitsee Menorcan länsirannikolla ja sinne oli lomakylästämme Cala’n Boschista matkaa vain 16 kilometriä. Teimme reissun kätevästi linja-autolla. Valitsimme vierailupäiväksi maanantain, jolloin Ciutadellassa oli markkinat. Markkinat olivat kuitenkin hyvin pienet; eivät sellaiset, joita olemme yleensä Espanjan lomillamme nähneet. Ostoksia ei tullut markkinoilta tehtyä, mutta siellä ehkä se tunnelma onkin tärkein.

Ciutadella on kaunis rannikkokaupunki tyypillisine, tunnelmallisine mukulakivikujineen. Ciutadella on Menorcan muinainen pääkaupunki ja se on täynnä historiallisia rakennuksia ja monumentteja. Saaren koosta kertoo jotain sekin, että sen asukasluku on vain noin 92 000 ja Ciutadellan alle 30 000.

Kiertelimme Ciutadellan katuja ja ihastelimme näkymiä. Satamaankin pääsimme eräältä kadulta kurkistamaan ja eräs suomalaispariskunta tarjoutui ottamaan meistä perhekuvan sataman luodessa kuvalle kauniin taustan.

Voin vain kuvitella, kuinka kaunis ja tunnelmallinen tuo satama-alue on iltavalaistuksessa! ♥

Me emme malttaneet Ciutadellassa kauaa viipyä, sillä lekottelu omassa lomakylässä koputteli takaraivossa. Eikä kolmevuotiaskaan hirmuisesti kaupunkikiertelystä nauti… Eräästä pikkuputiikista ostin kivan keramiikkakulhon tuliaiseksi ja jätskit söimme yhdessä pienessä italialaisjäätelöä tarjoavassa jätskibaarissa. Sen jälkeen lähdimmekin bussilla paluumatkalle. Mies naureskeli, että olenko tullut vanhaksi, sillä aiemmilla lomillamme olen halunnut mennä koko ajan ja kiertää kohteen joka kolkan… Tuumasin vain, että se on nyt tämä lapsiperhearki, joka motivoi vain olemaan ja nauttimaan mahdollisimman yksinkertaisella ja kiireettömällä tavalla. Uskon, että vain me äidit ymmärrämme tämän! ;)

Ciutadellan vanha, goottilaistyylinen katedraali löytyy pikkukujien uumenista:

En voi kyllä tarpeeksi Menorcan ihanuutta hehkuttaa. Hyvin saarta kuvaava fakta on se, että saari on Baleaareista rauhallisin ja vähiten kansainvälistynyt, vaikka siellä on enemmän hiekkarantoja kuin Ibizalla ja Mallorcalla yhteensä! Mikään bilehilesaari se ei ole eikä tympeä turistirysä, vaan ihanan rauhallinen ja luonnonkaunis paikka, joka toivottavasti säilyy tällaisena pitkään eikä ala muistuttaa Mallorcaa tai Ibizaa. Menorca on pala aitoa Espanjaa ja sen kyllä aistii!

Tässä kun olen saareen vasta näin matkan jälkeen paremmin tutustunut (tämäkin hyvin epätyypillistä minulle :D), olen löytänyt vaikka kuinka monta uutta menorcalaiskylää ja -rantaa, joissa haluan vielä vierailla. Niinkin pieneksi saareksi sieltä löytyy aina uusia yllätyksiä seuraavan poukaman takaa. ♥