Huh mikä viikko onkaan loppumaisillaan! Muutenkin viime viikot ovat olleet tässä osoitteessa hyvin paljon normiarjestamme poikkeavia. Mies oli ensin kolme viikkoa isyysvapaalla, jonka jälkeen hän oli viikon työmatkalla Keski-Euroopassa. Kun kuukauden tauon jälkeen koitti ns. normiarkiviikko, alkoikin se jo tiistain kohdalla olla jotain ihan muuta.

Ensin tuli tieto rakkaan tätini menehtymisestä. Suru-uutisen keskellä alkoi 1-vuotiaamme oksentaa (oksensi onneksi vain kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä eli pääsi vähällä!). Loppujen lopuksi tauti kävi läpi myös minut ja 5-vuotiaamme. Me kaksi emme todellakaan päässeet vähällä, mutta eilen oli esikoisellakin jo ensimmäinen kokonainen terve päivä eli tauti on selätetty. Samaan aikaan tautia potiessa stressasin työni näkökulmasta alkavaa Postin lakkoa. Täysin oikeutettu lakko, mutta kova isku pienyrittäjälle!

Eilinen ja tämä päivä on mennyt kotia järjestellessä, sillä paikat menevät uskomattoman nopeasti sikinsokin! Huonovointisena maatessani ajattelin, että aivan sama mikä kaaos, vietämme vaikka joulua näin, kunhan vain saan maata ja nukkua :D. Kun olin selvinnyt oksenteluvaiheesta, kärsin vielä ihmeellisestä tärinästä ja heikotuksesta, kuumekin nousi ja päätä särki kokonaisuudessaan kolme päivää. Yllättävän äkkiä sitä ihminen kuitenkin tokenee ja laittaa paikat ojennukseen! (Vaikka kiitettävästi mies kyllä kodin hoiti, en sillä sano lainkaan!) Pesuaineita tuli lotrattua eilen illalla ihan olan takaa – mikä ihana tunne!

Nyt täällä lapset nukkuvat ja pesukone pyörii, aamulla starttaa uusi viikko. Suru ja menetys ovat läsnä, vaikka muut asiat alkaisivatkin järjestymään. Suru ja menetys ovat kuitenkin asioita, joista emme pääse koskaan eroon. Meidän on vain hyväksyttävä ne osaksi elämäämme ja se vie aina oman aikansa.

Lämpöistä Isänpäivän iltaa ♥.

Perinteisesti lokakuussa alan lisäämään kotiin jotain lähestyvästä joulusta kertovaa. Joskus ajankohta on osunut ihan lokakuun alkuun, joskus puolivälin tienoille ja joskus, kuten tänä vuonna, ihan lokakuun loppuun. Viime viikolla otimme esikoisen kanssa Joy-kynttelikön esille. Meitä hieman jännitti, onko monta lamppua palanut, sillä pari lamppua näytti niin tummilta. M intoili kovasti ja halusi olla se, joka kynttelikön napsauttaa päälle. Kaikki lamput syttyivät!

Kynttelikkö on tainnut olla aina tuossa kohtaa, tuon lipaston päällä. Tykkään siitä siinä, koska se valaisee noin keskeiseltä paikalta iltamyöhällä hyvin ja taas tämä sama näkökulma kuin joulukuusenkin kanssa: tästä näen sen myös keittiöön ja ruokailutilaan! Eräs tuttava sanoi mulle pari päivää sitten, että olen hyvin vahvasti visuaalinen ihminen ja näissäkin jutuissa sen huomaa;  ei ole se ja sama, mihin näitä juttuja kotona sijoittelee :D.

Mietin, että keittiön ikkunallekin olisi kiva saada vaihteeksi jokin kynttelikkö! Siinä on nyt 2010 joulusta lähtien ollut eräs pöytätähti, joten vaihtelu voisi olla ihan kiva juttu. Tosin kynttelikön täytyisi olla hieman korkeampi, jotta se näkyisi ulos ikkunankarmien yli. Mielestäni on aina ihana tulla kotiin, kun keittiön ikkunasta näkyy valoa! Keittiön ikkuna on pääsisäänkäynnille päin ja siinä ovea avatessa tulee kivan kodikas olo, kun viereisestä ikkunasta pilkistää valoa. Jouluisin se on joku jouluvalo ja muulloin viimeviikkoisen postaukseni kuvassa näkyvä ikkunavalaisin. Joskus tuon katosta roikkuvan valaisimen sijaan keittiössä on ollut korkeampi pöytävalaisin. Valaisin kuin valaisin, haluan sen näkyvän ulos! Olisiko teillä vinkata jotain kivaa kynttelikköä?

Sissyn lempipaikka olohuoneessa on sohva ja sieltä nimenomaan tuo täältäpäin katsottuna toinen sohvatyyny. Ei ensimmäinen eikä missään nimessä viimeinen eikä todellakaan edes puhuta divaaniosasta! Tämä kohta sen on oltava:

N kävi unille puoli kahdentoista maissa. Minä otin kameran käteeni, näpsin muutaman kuvan, tekaisin cappuccinon ja istahdin musiikkia kuunnellen hetkeksi koneelle tätä kirjoittamaan. Iltapäivällä taidamme pyörähtää kaupungilla hieman vaateostoksilla! Esikoinen tarvitsee vähän sitä sun tätä. Hän kasvaa pituutta ihan valtavaa vauhtia koko ajan ilman taukoja…

Jokos te olette laittaneet jotain jouluista kotiinne? :)

Kun on kaksi pientä lasta, jotka saavat vapaasti leikkiä kotonaan omia leikkejään ja viedä leluja mukanaan sinne tänne, on suht hankalaa ottaa kotikuvia ennen massiivista raivausoperaatiota! Ja minä kun tykkään kirjoitella tätä blogia suht spontaanisti postauksia etukäteen suunnittelematta. Monesti tulee fiilis, että huvittaisi kirjoittaa, mutta kuvat on ottamatta… Elän muutenkin niin hetkessä, etten oikein osaa ajatella, että seuraavana viikonloppuna otan viikkosiivousten jälkeen kotikuvat paria seuraavaa postausta silmälläpitäen! Mutta ehkä pitäisi, jos haluan kotikuvia silloin tällöin postailla..? Nimittäin kotimme on harvoin joka paikasta sellainen, että huvittaisi kaivaa kameraa esille kokonaiskuvia ottaakseen :D. Sen vuoksi rajatut kuvakulmat on usein aika pop!

Nämä kuvat otin kuitenkin viime viikolla, kun siivooja oli käynyt. Hän käy meillä kerran kuukaudessa ja tuon yhden päivän ajan kotonamme on kaikki omilla paikoillaan ♥. Siitä hetkestä nautimme (mies tykkää järjestyksestä lähes yhtä paljon kuin minä :D)! Aina puhumme, että yritetään nyt säilyttää tämä järjestys ja kas kummaa, seuraavana aamuna näyttää jo ihan toiselta! Aiemmin ihmettelin, että kuka täällä sotkee, mutta vuosien mittaan olen huomannut kerääväni aina joko omia siellä täällä lojuvia tavaroitani tai pyydän esikoista keräämään omiaan… Toivon, että kuopuksemme tulisi tässä isäänsä eikä juuri jättäisi tavaroitaan lojumaan!

Tältä näyttää kotonamme tänä syksynä ennen kodin maltillisesti alkavaa pukeutumista jouluun! Ennen joulujuttujen saapumista haluan hieman karsia tavaraa, sillä nyt esillä on vähän sitä sun tätä, jotka ovat vain kiireessä ajautuneet paikoilleen sen kummemmin asiaa miettimättä. Lopputulos on sitten sellainen, että tavaraa on omasta mielestäni esillä hieman liikaa. Makuasioita; joku saattaa ajatella, että ei ollenkaan liikaa ja toinen ajattelee päinvastoin. Huomaan, että meillä on tavaraa esillä kuitenkin paljon enemmän kuin vaikka neljä vuotta sitten. Maku aina muuttuu ja välillä tykkää tällaisesta runsaammasta ilmeestä ja välillä karsitummasta. Nyt haluan hieman karsia, sillä joulun aika on yleensä niin kovin runsasta, että jos ne tähän vielä lisäisi, tulisi ihan tavaraähky!

Sain tuon keittiössä tällä hetkellä nököttävän huonekuusen miehen äidiltä jokunen vuosi takaperin. Yllättävän hyvin olen saanut pidettyä sen hengissä! Tuo on toinen huonekuuseni; ensimmäinen kuoli käsiini alle vuodessa. Tämä on tainnut kestää jo kolme tai jopa neljä vuotta! Kasvaa maltillisesti, mutta hyvinvoivana. Ihana ympäri vuoden, mutta etenkin näin joulun lähestyessä tosi kiva!

Viherkasveja meille on muuttanut parin viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa lisää… Nyt niitä taitaa olla lähes 15 ja tämä määrä on tällä hetkellä ihan riittävä. Löytyy pari-kolme peikonlehteä (olen istuttanut yhden lisää, kevättä odotellessa!), kaktuksia, jukkapalmua, kilpipiileaa, palmuvehkaa ja eräs kookas viikuna, joka ei näissä kuvissa näykään.

Tähän näkymään olen erityisen tykästynyt kotonamme:

Puolitoista vuotta sitten laitoimme tuon käytävän umpeen ja teimme sinne työhuoneeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi ikinä mitään tyhjää käytävää ollutkaan! Väliseinän rakentamisella saimme neliöt tuostakin tilasta hyötykäyttöön ja bonuksena olohuoneeseen yhden tunnelmanurkkauksen lisää.

Nyt on pienet pojat syöneet iltapuuron, sämpylät sekä smoothiet, hihkuneet & lilluneet poreissa (pienempi ensimmäistä kertaa elämässään eikä hirmuisesti tykännyt :D) ja käyneet yöunille. Minä ajattelin sukeltaa joululehtien kautta Frendien maailmaan! Kivaa torstai-iltaa!