Selailin yhtenä päivänä vanhoja kuviani ja bongasin jokusen olohuonekuvan, jotka oli otettu suht samasta kuvakulmasta vuosien varrelta. Täytyi kerätä kuvat kasaan ja tehdä pientä vertailua. Sohva, lipasto ja pöytävalaisin ovat pysyneet samoina, mutta muut asiat ovat kuvissa vaihtuneet. Hassua, miten näiden kuvien myötä tuli ikään kuin ikävä joitain sisustusesineitäni; onneksi ne odottavat kaapissa uutta kauttaan! Esimerkkinä tuo valkoinen maljakko tässä ensimmäisessä kuvassa:

Olen ollut siihen ihan kyllästynyt ja se onkin ollut kaapissa jo pitkään. Onneksi en ole kuitenkaan laittanut sitä kiertoon, sillä tuon kuvan nähtyäni tykästyin siihen taas! Se sopiikin erinomaisesti pionikimpulle, joten ei muuta kuin ensi kesää odotellen… Hmm, mitkähän muut kukat näyttäisi siinä kivalta?

Tässä hieman värittömämpi look muutaman vuoden takaa. Liian väritöntä nykyiseen makuuni, mutta tuolloin tykkäsin. Näistä kuvista tuli kaipuu myöskin noita Juhani Melenderin taulujani kohtaan! Mulla on ollut tässä jo tovin käynnissä sellainen taulurumba ja taulut ovat seilanneet siellä täällä. Vaihtelua täytyy saada, ettei pääse kyllästymään! Mutta nyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen on noiden aika palata taas olohuoneeseen, se on selvä! Ostin nuo taulut ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestani. Vierailin Suvin kanssa hänen isänsä eli kyseisen taiteilijan työhuoneella ja kylläpäs siellä olikin toinen toistaan upeampia teoksia! Vielä kolmatta haaveilen, mutta sen aika tulee myöhemmin. Ensin täytyisi saada aikaiseksi tehdä pientä karsintaa nykyisen taulukokoelmani äärellä. Missä muuten säilytätte tauluja, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole esillä? Vievät valtavasti tilaa, vaikka jokaiselle ei omia kehyksiä olekaan (se vielä puuttuisikin :D).

Tämä on vanha kuva (ja siksi hieman epätarkka), joka henkii joulunodotusta ♥. Ja selvästi nuo kaksi taulua kaipaavat sen kolmannen kaverikseen, näytti liian tyhjältä kaksistaan! Tuo punainen ”joulutaulukin” on tällä hetkellä kaapissa, ehkä sille löytyisi tänä vuonna joulukodistamme paikka parin vuoden tauon jälkeen! Kuvan Eamesin tuoli on jo pitkään ollut työtuolinani, sillä se on matalampaa istumakorkeutta ja on siksi juuri soppeli työpöytäni ääreen.

Neljäntenä tähän vielä olohuoneen nykyinen lipastolook! Taulut ovat vaihtuneet ja mukaan on päässyt koivuinen kello. Lähivuosien aikana olen kaivannut mustavalkoharmaaseen sisustusmaailmaan pysyviä, lämpimämpiä sävyjä. Kausittain vaihtuvat sävyt eivät ole enää riittäneet. Ensimmäinen tuohon sävymaailmaan viittaava hankintani jokunen vuosi takaperin taisi olla tuo Cooee Designin hiekan sävyinen maljakko. Ihan lemppari ollut jo pitkään! Sen kaveriksi sopii niin hyvin paitsi puuteriroosat sävyt, myös vaalean persikkaiset! Sitä löytyy Marimekon tyynynpäällisestä, joka pilkistää hieman kuvan vasemmassa reunassa:

Tuon kyseisen tyynynpäällisen löysin nettikirppikseltä; oli ihan uusi ja laput paikoillaan. Myös nojatuolissa oleva Tine K Homen tyyny on kirppislöytö, samoin viereinen torkkupeitto. Niillä sain kivasti lisää tuollaisia lämpimiä ja maanläheisiä sävyjä kotiin!

Huvitti oikein, kun tätä edellistä kuvaa katsoin: Marimekon tyynyn vieressä on myöskin kirppistyynynpäällinen! :D Annon ihana hiekan sävyinen tyyny, joka on tosi pehmoinen ja kiva käyttää sohvalla makoillessa! (Kuka ikinä sitä sitten ehtiikään harrastaa…)

Mutta nyt on perhe taas ruokittu ja minä nautin vielä hetken cappuccinoani. Kello on 17.50 ja sanoin juuri miehelle, että nyt istun ensimmäistä kertaa tälle päivää alas ja olen tekemättä mitään ainakin 20 minuutin ajan! Taidan kohta napsauttaa saunan päälle ja siinäpä se illan ohjelma pääpiirteissään sitten onkin. Mukavaa viikonloppua! :)

He-hei! Se on jälleen tämä odotettu perjantai-ilta käsillä! Vaikka tätä viikonloppua usein kovasti odottaakin, niin pyrin kyllä tekemään arjestakin mukavaa ja odottamisen arvoista, sillä arkeahan tämä elämä enimmäkseen on. Ei elämää voi elää niin, että aina odottaa jotain muuta kuin sitä nykyhetkeä. Elämä on tässä ja nyt. Jos huomaa aina odottavansa viikonloppua tms. todella hartaasti, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä se johtuu ja mitä asialle ehkä voisi tehdä!

Täällä on tähän perjantaihin herätty tänä aamuna klo 6.10. Puoli seitsemältä olimme koko perhe olohuoneen sohvalla, mies tosin jo töihin lähtöä tekemässä. Meidän yksivuotiaamme on päättänyt, että aamukuuden jälkeen ei välttämättä tarvitse nukkua, ikinä, eikä kenenkään tässä talossa. Aika karu muutos, kun esikoinen saattoi päästellä kymmeneenkin… Toki hän vastaavasti valvoi sitten illallakin pidempään. Tänä iltana pojat kävivät yöunille jo puoli kahdeksan maissa. Jännä nähdä, alkaako huominen päivä vielä aikaisemmin kuin tänään! Tällainen rytmi on kuitenkin mukavaa nyt, kun lapsia on enemmän kuin yksi: on tärkeää saada iltaan tätä omaa aikaa!

Tulin piipahtamaan blogissa ennen kuin istahdamme miehen kanssa sohvalle tämäniltaisen Vain elämää -jakson pariin. Katsomme kaikki sarjat aina tallenteina. Vältämme näin mainokset ja voimme katsoa ohjelmat omien aikataulujemme mukaisesti. Odotan kovasti illan jaksoa, sillä luvassa on Lauri Tähkän päivä, jei!

Tähkästä heiniin ja trendeihin, nimittäin olen lukenut ja havainnoinut, että heinät ovat kuulemma nyt kovin trendikkäitä sisustuksessa! Viime kuukausina olen ollut kyllä pihalla kuin lumiukko kaikista sisustukseen liittyvistä asioista, mutta toki oman kodin sisustuksen parissa hääräillyt ihan entiseen tapaani. Heiniä meiltä on löytynyt jo vuosikausia erilaisina rykelminä ja kokoonpanoina; niiden sävyt on tosi kauniita eikä niihin kyllästy varmaan koskaan! Loppukesästä mulla oli aikomuksena poimia kotiin vielä muutama osmankäämi, mutta harmillisesti se aina jäi. Esikoisellekin tuosta pienestä haaveestani kerroin ja takapenkiltä kuului lähes joka automatkalla: ”Äiti tuolla on niitä juttuja mitä sää halusit! Mää voin tulla sun kans hakemaan!” Bongaamamme kasvupaikat vaan oli aina suht haastavia, joten taisi jäädä nyt seuraavaan kesään meidän osmankäämireissut.

Heinät säilyvät hyvinä vuodesta toiseen eikä kimppuja välttämättä tarvitse uusia. Tuo yläkuvan kimppu on alkukesältä ja käytin sitä mm. esikoisen synttäreillä toukokuun alussa. Se hieman varisee, jos sitä liikuttaa. Olen kuullut mm. äidiltäni, että siihen voisi suihkia hiuslakkaa, niin ei enää varisisi – en ole vielä testannut tuon toimivuutta, oletteko te?

Valkoisessa pullossa oleva heinä on peräisin upeasta kimpusta, jonka eräs ystäväni toi reilu vuosi sitten toisen lapsemme syntymän kunniaksi ♥.

Mutta nyt pieni kierros keittiöön ja sitten kutsuukin sohva!

Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

Perjantai-ilta! ♥ Onkohan tämä koko viikon ihanin hetki, en tiedä. Kyllä aika kärkisijoille yltää! Kun on tehty kotona jonkinmoiset viikkosiivoukset, saatu perhe ruokittua, käyty tekemässä viikonlopun ruoka- & herkkuostokset ja sammutettu työhuoneen valot. Sitten on aika sytytellä kynttilät ja napata villasukat jalkaan ja herkkukipot käteen! Nauttia yhdessäolosta ja perheen kesken touhuamisesta. Ei sitä kuitenkaan kovin pitkään ehdi perjantai-iltaisin tehdä, sillä tässä osoitteessa alkavat iltatoimet jo klo 19, oli arki tai pyhä. Silloin käydään iltapalapöytään, tosin joskus käydään suihkussa tai saunassa jo ennen iltapalaa, joskus vasta sen jälkeen.

Kuitenkin kun kello on iltakahdeksan (niin kuin juuri nyt), ovat molemmat pojat sängyissään unilla – joko jo nukahtaneina tai sitten vasta unta etsimässä. Iltakahdeksasta alkaa meidän aikuisten oma sekä parisuhdeaika. Usein puuhailemme omiamme ja sen jälkeen katsomme yhdessä esim. jotain sarjaa (viime aikoina Frendejä, ikisuosikki ♥). Nyt syksyllä on mukavaa tämä kotoilu, kun niin moni sarja alkaa taas pyöriä telkkarissa. Itse katson tv:tä tosi vähän, mutta nyt syksyllä seuraamme miehen kanssa yhdessä mm. Ensitreffit alttarilla -sarjaa. Odotamme myöskin innolla The Wallin uutta tuotantokautta!
Jos mies katsoo jotain omaa ohjelmaansa tai puuhastelee autotallissa, minä saatan kirjoitella ystävien kanssa tai (toivon ainakin ehtiväni) postailla silloin tällöin tänne blogiini. Saatan myös katsoa tabletilta Emmerdalea. Se on ollut vuosikymmeniä suosikkini. Se on sellainen ihana rentoutuskeino, kun saa uppoutua jonkin hyvän ohjelman pariin eikä tarvitse ajatella mitään muuta – ne hetket on tärkeitä!

Lisäksi teemme ehkä yhdessä iltapalaa ja herkuttelemme. Pointti on siinä, että iltojen täytyy olla rentoa olemista, akkujen lataamista, jotain, mistä molemmat nauttii! Se on myös ainoa aika vuorokaudesta, kun voimme jutella kaksistaan mistä vain ja ilman keskeytyksiä. Meidän rakas 5-vuotiaamme on mestarikeskeyttäjä… Onhan tässä jo yli vuosi harjoiteltu sitä oman vuoron odottamista, mutta kaikki aikanaan :D.

Joka tuutista toitotetaan pienten lasten vanhemmille, että ei saa unohtaa parisuhdetta! Ja olen samaa mieltä, kyllä tässä on saanut vuosien varrella seurata monta surullista tarinaa. Klassisin erimerkki on se, kun toisella on jatkuvasti omia menoja ja toinen jää useimmiten yksin kotiin. Ehkä tuota aikansa jaksaa, mutta kun lapset kasvavat, kasvavat myös vanhemmat – erilleen. On hyvin vaikeaa saada yhteyttä toiseen takaisin, jos on eletty vuosia yhdessä, mutta erikseen. Vuosien mittaan ehtii muodostua sellainen kuilu pariskunnan osapuolten väliin ja sitä ei hetkessä umpeen saakaan – useimmiten ei enää koskaan. Omaa aikaa täytyy toki olla, mutta myös sitä parisuhdeaikaa! Se ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin oma aikakaan. On toki myös sellaisiakin suhteita, joissa ei niin välitetä viettää aikaa kaksin. Niistä usein tuleekin mieleeni, että puoliso täytyy valita siten, että hänen kanssaan haluaa viettää aikaa! Jos ei sellaista halua ole, on puoliso väärä. Näin mustavalkoisesti sanottuna, kaikkihan aina vaikuttaa kaikkeen…

Olen välillä puhunut ystävilleni näistä asioista. Olemme keskustelleet, että mitä pariskunnat tekevät yhdessä. Harrastavatko jotain, matkustelevatko yms. Hyvin yleistä tuntuu olevan, että kotona ollaan ja möllötetään, mutta jos se on molemmista mukavaa, niin miksi pitäisi tehdä jotain muuta? Etenkään arki-iltaisin! Joskus viikonloppuisin on toki mukavaa käydä kaksin vaikka syömässä tai leffassa, mutta ei sitäkään tule joka kuukausi harrastettua. Tuollaisista pienistä treffituokioista olisi kuitenkin hyvä pitää kiinni, vaikka edes joka toinen kuukausi! Piristää mukavasti arkea ja sitä maanantaiaamua, kun tietää, että tulevana viikonloppuna pääsemme miehen kanssa kaksin leffaan, kuten silloin joskus vuosia sitten ennen lapsia. Pieni tuokio riittää ja tuo potkua elämään! Ja siihen parisuhteeseen! Eikä sen aina tarvitse olla jotain ihmeellistä kuten Pariisin matka. Kahvilassa käynti naapurikaupungissakin on mukavaa vaihtelua! Tällaisen toteutimme miehen kanssa kesällä prätkällä ja pyörähdimme Pietarsaaressa. Muistan vieläkin sen helteisen päivän, kun mies oli käskenyt pukea päälle farkut ja hupparin ja mitä vielä. No paluumatkalla olin pelkällä topilla kyydissä ja se riitti, tuntui aivan ihanalta se lämmin tuuli, vaikka se meinasikin siinä vauhdissa irrottaa rintsikatkin mukaansa! :D

Minun piti tulla toivottamaan teille hyvät viikonloput, mutta juttu lähti hieman rönsyilemään… Olen tainnut kaivata tätä kirjoittamista aika paljon ♥. Tuntuu ihanalta kirjoitella täällä taas ja toivon, että löydän tälle aikaa säännöllisesti! Huomaan, että tämä on mukava keino ikään kuin nollata päätä ja uskokaa tai älkää, näinä päivinä sitä nollaamista riittää! :D

On kyllä niin ihanaa, että on viikonloppu! Ei sillä, että arjessa olisi mitään vikaa, mutta on viikonlopussa ihan oma tunnelmansa, kun voi viettää aikaa koko perheen kera. Huomenna meillä on aikomus vierailla isomummun (minun mummuni) luona ja sunnuntaina saamme joukon ystäviä kylään!

Miten teillä vietetään perjantai-iltoja ja ennen kaikkea sitä parisuhdeaikaa?