Näky, joka on ihan pakko tallentaa tännekin; ei näitä (toivottavasti) joka vuosi tapahdu! Näin talvisen lumiset on vappumaisemat täällä – miltä teilläpäin näyttää?

Jos joku miettii ja epäilee, niin kyllä; nämä kuvat on otettu tänään, vajaa tunti sitten. Toivoin sitä valkoista talvea ja sehän sitten tulikin, vaikkakin vasta keväällä. Nyt on kyllä niin mielenkiintoista nähdä, millaisen kesän saamme ja millainen joulu on taas tulossa… Jouluna pitää olla lunta ja piste! Siltä varalta, että ensi jouluna ei ole, voin sitten katsella näitä kuvia… Kyllähän tuossa olohuoneen sohvalla istuskella kelpaa, kun edessä avautuu tällainen maisema, mutta kun ehti päästä jo jonkinmoisiin kevätfiiliksiin, niin onhan se hassua!

Nyt tässä mietin, kun kello näyttää cappuccinotaukoa, että lämmittäisinkö sittenkin glögit?

P.S. Jos teillä ei ole lunta, älä kommentoi. :D

Jo toinen pääsiäispäivä käsillä! Olen huomannut, että kun on lapsi, kuluvat pääsiäispyhät huomattavasti nopeammin kuin ennen lasta. Joskus pääsiäisenä tuntui jopa aika tulevan pitkäksi, mutta ei enää! Nyt olemme vain nauttineet lomailusta ja laiskottelusta koko perheen kesken.

Tykästyin viime vuonna Pääsiäisviikon kimppu -postauksessani vilahtaneeseen, keltaisista tulppaaneista ja pajunkissoista muodostuneeseen kimppuun, joten sellainen syntyi täksikin pääsiäiseksi kuin huomaamatta. Jotenkin se keltainen tulppaanikimppu on sellainen vakio pääsiäisenä; aivan kuten mämmikin. Joukkoon vielä pääsiäistunnelmaa kruunaamaan muutama pajunkissa ja se on siinä. Yksinkertainen toimii!

Olen tässä talven mittaan testaillut tulppaanikimppuja eri tavoin. Kun isken ne maljakkoon kauppareissun jälkeen alkuperäisessä kääreessään ja annan olla tunnin sillä tavoin, tulee kimpusta terhakas; tulppaanit sojottavat ryhdikkäinä ylöspäin. Jos taas avaan kääreet heti ja asettelen tulppaanit maljakkoon, muodostuu kimpusta jo ensimmäisen vuorokauden sisällä rennompi; tulppaanit nojailevat maljakon reunoihin laiskan näköisesti ja kaartuvat jonkin verran. Kummassakin asettelussa on puolensa!

Tänä pääsiäisenä olen huomannut, että mämmi ei enää minulle maistu. Aiempina pääsiäisinä olen nautiskellut sitä vaniljakastikkeen kera, mutta muistelin kyllä, että jo viime pääsiäisenä se jäi osaltani kaappiin. Tänä vuonna söin sitä kerran. Poika ei halunnut edes maistaa :D, kun taas mies on syönyt mämmiä jo yli kuukauden ajan…

Täällä on tänä pääsiäisenä lomailtu, lepäilty, kyläilty ja syöty hyvin! Kuten aina viikonloppuisin, myös nyt pääsiäispyhinä olemme tehneet niin, että joka toinen aamu toinen saa jäädä nukkumaan pitempään. Eilen ja tänään ei tarvinnut vuorotella, sillä poikakin nukkui kahdeksaan ja tänä aamuna jopa puoli yhdeksään! Ihanaa, että pienellekin uni maistuu eikä tarvitse aamuisin herätellä ♥. Saapa nähdä miten käy huomenna, kun koittaa päiväkotiaamu… Täytyy varmaan tänään yrittää skipata päikkärit, jotta uni tulisi illalla ajoissa. Eilen yritin saada häntä nukkumaan tunnin verran ja vasta vähän ennen puolta kymmentä alkoi tuhina kuulumaan!

Tänään ajattelimme tehdä ulkoiluretken Ohtakariin, jonne luontoäiti on tehnyt jäisen yllätyksen. Jääröykkiöitä on ajautunut rantaan valtaviksi kasoiksi ja ne loistavat kuulemma erikoisen sinivihreinä. Luin jostain, että viimeksi moista näkyä on voinut hämmästellä 60-luvulla, joten ei varmaankaan ihan heti ole uutta vastaavaa luvassa!

Aamiaisen jälkeen leivoin kirpsakan sitruunapiirakan viimeistä pääsiäispyhää juhlistamaan ja kohta ajattelin alkaa lämmittämään lounasruokaa eilisen jämistä. Ruokaa on kaapissa sen verran, että sitä taitaa riittää vielä muutamaksi päiväksi eteenpäinkin… Keksin tälle päivälle erään pienen askareenkin, kun satuin eilen vilkaisemaan kattoa juuri auringonsäteiden siihen osuessa: ilmanvaihtoaukkojen ympärykset ovat kipeästi pesun tarpeessa! Pojan synttäritkin lähestyvät, joten tarjoilujakin voisi hieman miettiä ja suunnitella…

Nyt näkyi tiellä isä ja poika lähestyvän kotia, joten lounasruokaa kehiin! Poika on päässyt nyt pääsiäisenä potkupyöräilemään ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn ja loistavasti näkyi sujuvan heti talven jäljiltä. Tuolla se pieni nytkin potkuttelee talvihaalari päällään ♥. Mitenkäs teidän toinen pääsiäispäivä on lähtenyt sujumaan?

Tänä pitkäperjantaina aamu alkoi kuin minä tahansa sunnuntaiaamuna: leppoisasti, ilman kiireitä kotoillen. On se muuten kumma juttu, että päiväkotiaamuina poika porskuttaisi yöunia pitkästi yli kahdeksaan ja olen joutunut häntä jo aamuisin herättelemäänkin (muuten tulee päiväkodissa ongelmia päiväuniaikana ja on jo tullutkin…), mutta sitten kun koittaa vapaapäivän aamu, hän herää seitsemältä ja jos oikein hyvin sattuu, ehkä nukkuu jopa puoli kahdeksaan. Aina ja jokaikinen kerta näin. Kuka ohjelmoi lapset tällä tavoin ja miksi ihmeessä? :D

No oli niin tai näin, en valita tuosta, sillä poikamme nukkuu pääsääntöisesti yönsä todella hyvin. On nukkunut syksystä 2015 lähtien lähes kellonympäryksen yössä, joten olemme miehen kanssa todella onnekkaita. Kun tuollaiseen tottuu, onkin yllättäen kohdalle osuva huutoyö aika rankka. Viime yönä poika huusi sängyssään vähän väliä; huusi ja itki ja kirkui. Taidamme tehdä päivällä pienen pääsiäisajelun, jotta hän saa ottaa edes jonkinmoiset torkut, kun ei muuten kotioloissa päiväunia nuku, ei sitten millään.

Sisustin eilen kotiin vähän pääsiäistä; viime vuonna puuhelmistä tekemiäni pääsisäispupuja, koristemunia, sulkia, pajunkissoja…

Aika pastelliselta näyttää meidän pääsiäinen, mutta niinpä se on tainnut näyttää jo aika monena pääsiäisenä! En osaa pääsiäisenä koristella räikeillä perusväreillä enkä mustavalkoharmaalinjalla, mutta ihanaa kun niitä saa ihastella muiden kuvista! Tällainen pastellinen pääsiäinen uppoaa parhaiten omaan kotiini. Se on jotenkin sellainen ihanan raikas tuulahdus talven jälkeen, kun kevät on käsillä (ei puhuta tämän kevään etenemisestä tämän enempää…) ja kesä häämöttää edessäpäin ♥.

Aamiaisen jälkeen koristelin pojan kanssa huomisia virpomisoksia (minä koristelin, mutta poika sentään väliin huikkasi, mitä väriä mihinkin…) ja lounaan jälkeen vuorossa olisi pitkäperjantain pääsiäismunan metsästys. Keksin tuollaisen muistaakseni viime vuonna erään lukijan kertomuksen pohjalta; kivaa, kun pitkäperjantaina on joku oma hauska juttunsa, jota lapsi saa odottaa! Kerroin jo aamulla, että ruokailutilaan ilmestynyt pääsiäistipu on täällä yöllä häärinyt ja piilotellut ylläreitä, joita saamme sitten lounaan jälkeen yhdessä etsiä.

Huominen kuluukin mukavasti sukulaisilla virpoen ja illalla suuntaamme perinteisesti pääsiäiskokolle. Oikeastaan ihan mukavaa, että nyt on vielä vähän pakkasta; jospas kokolla ei olisi huomenna niin mutavelliä kuin aiempina vuosina! Virpomiset jakaantuvat tällä kertaa sunnuntaillekin; ajattelimme silloin käydä mummuanikin katsomassa.

Poikamme syntymän jälkeen pääsiäiseeni kuuluu myös aina vahvasti kolmen vuoden takaiset tunnelmat ja niiden muisteleminen. Tuolloin lankalauantaina lähdimme osastolle synnytystä käynnistelemään ja sieltä kirjoitin Sinua odotan -postaukseni. Tuolloin oli huhtikuun 19. päivä ja poikammehan syntyi vasta toukokuun kahdeksantena päivänä useiden käynnistely-yritysten jälkeen suunnitellulla sektiolla. Pitkän ja tunteikkaan matkan kuljimme, kunnes hänet syliimme saimme ♥.

Hyvää pitkäperjantaita!