Loppiaistervehdys teille! ♥

Varmaankin jokainen meistä somessa pyörivistä on törmännyt viime kuukausina itsetehtyihin kierrekynttilöihin! Ne on toki kauniita, mutta omaan makuuni tuntui liian työläältä väkertämiseltä tähän hetkeen, heh! Samoin vahakynänestevesiseoksessa pyöritetyt kynttilät, jotta niihin saisi marmorikuvioita. Niinpä testasin tätä paaaljon helpompaa tapaa saada kynttilöihin marmoripintaa:

Tähän ei tarvita kuin yksi palamassa oleva kynttilä, jonka liekissä toista kynttilää pyörität ja se on aika lailla siinä! Niin nopeaa, ettei cappuccinokaan ehtinyt marmoroidessa jäähtymään!

Jokaisesta kynttilästä tulee uniikki ja riippuu ihan tekijästä, millaista pintaa kynttilään tulee. Jos liekki vain hieman hipaisee kynttilän pintaa, tulee kuviosta vaaleampaa. Jos kynttilä seisahtuu liekin kohdalla, tulee kuviosta tummempaa. Kokeilemalla selviää! Nopeat liikkeet kannattaa olla, jotta kuviosta tulee eläväisempi. Itselläni oli tulla enemmänkin raita- kuin marmorikynttilöitä, kunnes osaan hoksasin vaihtaa taktiikkaa/kädenliikettä.

Ensimmäisen kynttilän valmistuttua mietin, että se muistuttaa kyllä enemmän teiniajan mustavalkoisia maastohousujani kuin marmorikuviota, mutta ei se oo niin justiinsa! :D

Itselläni on tässä kruunukynttilöitä (ja yksi antiikkikynttilä ylemmässä kuvassa), mutta toimii toki myös paksumman pöytäkynttilän kanssa! Ja koska pöytäkynttilä on paksumpi, saa siihen taas ihan erilaista marmorikuviota kuin näihin ohuempiin kynttilöihin. Täytyy ehkä testata vielä sellaista!

Täytyi ihan kurkata vuoden taakse, mitä silloin loppiaisena puuhastelimme ja silloin olinkin postaillut Alkuvuoden raikkautta kotiin -postaukseeni ihanan raikkaasta kimpusta, jonka heti vuoden alkuun hankin. Vuosi sitten loppiaisena tein postaukseni mukaan myös töitä ja se kertookin vuodentakaisesta elämänvaiheestamme, sillä kuopus oli vielä kotihoidossa. Näin ollen minä käytin usein kaikki pyhät töiden tekoon, sillä mies on pyhät ja viikonloput aina vapaalla. Onneksi nyt on toisin ja saan viettää tätäkin vapaapäivää yhdessä perheeni kanssa! Aikansa kutakin ja arvokkaita olivat nekin kuukaudet, joilla saimme ”pelattua” kuopukselle lisää ikää ja hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa vasta kaksivuotiaana ♥.

Täällä on kovat pakkaslukemat (-15 astetta) loppiaisen kunniaksi ja takka sytytettiin heti aamutuimaan. Pojat kävivät ulkoilemassa omalla pihallamme kaksin ja tulivat reilun puolen tunnin kuluttua takaisin sisälle posket tulipunaisina. Heti takan eteen lämmittelemään! Esikoisemme on niin ihana kuusivuotias, joka huolehtii pikkuveljestään aina niin hienosti, että voimme paremmin kuin hyvin luottaa heidät toviksi kaksin ulkoilemaan (toki ikkunasta tapahtumia seuraillen). On heillekin tärkeitä hetkiä nuo, kun saavat kaksin ulkona touhuta ♥.

Meillä on miehen kanssa tänään merkkipäivä, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun (pienen harkinta-ajan jälkeen) lyöttäydyimme yhteen! Ajattelimme juhlistaa tätä pienimuotoisesti menemällä ravintolaan syömään. Emme vain ole päättäneet paikkaa, joten täytynee äänestää asiasta tai ehkä jopa arpoa paikka! Esikoisellakin kun on tähän aina vahva mielipiteensä ja kaksivuotias toki kaikuna perässä, joten saapa nähdä mistä itsemme lopulta löydämme! :)

Hei vaan ja ihanaa alkanutta joulukuuta! Instagramista on muotoutunut kätevä ”miniblogi”, mutta nyt ehdin siirtää muutamia joulunodotuksen tunnelmia tännekin.
Itsenäisyyspäivää vietämme kotosalla: esikoinen lähti kavereidensa kanssa ulkoilemaan, kuopus on päiväunillaan, mies autotallissa harrastamassa ja minä cappuccinon kera tätä postausta näpyttämässä! Cappuccinon lisäksi täällä tuoksuu pikkukinkku, jonka laitoimme uuniin aamulla! Yleensä olemme näin itsenäisyyspäivänä ottaneet joulukuusen esiin, mutta voi olla, että se joulupuuha siirretään nyt ensi viikonloppuun, jotta kuusta ei tarvitse tänään kiireessä muiden puuhien lomassa koristella.

Tänä syksynä beige ja ruskea ovat miellyttäneet erityisen paljon, myös sellainen oranssiin taittava ruskea ja kupari! Kaikki taisi saada alkunsa ruokailutilan uusista samettiverhoista; niistä sain sävykimmokkeen ja pikkuhiljaa ruskean eri sävyt ilmestyivät kotiimme pieninä yksityiskohtina.

Tämä on mennyt jopa niinkin pitkälle, että tämän vuoden joulukoristeita nähdään kodissamme juuri näissä edellämainituissa sävyissä. Etsiskelin pitkään paperiorigamikoristeita, mutta ne olivat kaikkialla kivoissa sävyissä loppuunmyyty! Eilen kävi todella hyvä tuuri, sillä satuin löytämään kirppikseltä kaksi avaamatonta (yht. 6 kpl) pakettia House Doctorin paperikoristeita kauniin harmaanruskean sävyssä. Niiden kaveriksi löysin vielä pari pakettia ruskean ja kuparin sävyisiä joulupalloja. Kattaus on valmis:

Kaksi Iittalan pomeranssin sävyistä kynttilälyhtyä kruunaavat kokonaisuuden. Löysin ne molemmat käytettyinä: vuosi sitten Kivi-kynttilälyhdyn ja pari viikkoa sitten tuon yläkuvassa näkyvän Raami-kynttilälyhdyn. Tuo sävy on tosi kaunis, kun sisällä palaa kynttilä!

Pieni pöytäkuusikin valoineen on löytynyt kirppikseltä. Siinä oli hento, kultainen tähtinauha ympärillä ja jätin sen paikoilleen, sillä se välkehtii kivasti valojen ansiosta. Kuusen jalkana toiminut kori ei ollut niin kiva, joten laitoin kuusen vanhaan minipärekoriini. Kuusi valaisee aulaa tunnelmallisesti:

Ensilumikin koettiin marraskuussa, pitkän odotuksen jälkeen! En tiedä kumpi odotti enemmän lunta; minä vai M, mutta kovasti me molemmat sitä odotimme! Pikkupakkanen ja lumivalkoiset maisemat kuuluvat ehdottomasti joulunodotukseen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201127_135814-1-1440x1920.jpg

Tänä vuonna olen tehnyt aiempien kymmenenkin joulun edestä kotiimme uusia jouluvalohankintoja! Kymmenen joulua on tässä kodissa vietetty, nyt on vuorossa yhdestoista ja sen kunniaksi halusin hieman päivittää jouluvalojamme. Alkoi vain hieman kyllästyttää se vakiotähti tässä keittiön ikkunalla, joten se sai paikan nyt esikoisen huoneesta ja tilalle löysin Clas Ohlsonilta tämän simppelin kynttelikön, jossa on kaunis puinen jalka. Keittiön ikkunalle tulevassa kynttelikössä piti olla hieman korkeutta, jotta valo näkyisi ulos asti ja tässä on ihan riittävästi.

Meillä on ollut tosiaan sen kymmenen joulua aika lailla samat jouluvalot joka ikkunassa! Keittiössä se tähti, olohuoneen ikkunoissa jättitähdet, jokunen valosarja siellä täällä… No nyt tuli ostettua eräs valokranssi tuon kynttelikön lisäksi sekä eräs toisenlainen tähti, joka päätyi ruokailutilan ikkunaan. Siinä aiemmat joulut valaissut koriste paloi loppuun eikä siihen voinut hankkia uusia polttimoita, joten oli sitten hieman painavampikin syy hankkia uutta. Tuo ruokailutilan uusi tähti näkyy postauksen viimeisessä kuvassa.

Joulunodotukseeni kuuluu vahvasti myös jokapäiväiset cappuccinotuokiot. Arkisin ne vietetään töiden parissa, näin vapaapäivisin sohvalla omassa nurkkauksessani:

Etupihan tuijiin laitoimme viime viikonloppuna perinteisen valosarjan ja nyt on valosarja ensimmäistä kertaa myös saunaterassin puolta valaisemassa.

Himmeli taisi keikkua esillä heinäkuun helteilläkin :D, mutta onpahan nyt valmiina paikoillaan:

Happy Lights -pallovalot pimenivät tänä syksynä, monta vuotta ne kestivätkin! Jouduin sitten hankkimaan niihinkin uuden valosarjan. Aiemmat olivat hehkulamppuversiot, nyt myydään ainoastaan led-versioita ja harmillisesti niiden sävy valkoisten pallojen sisällä ei ole yhtä kaunis kuin hehkujen… Jotenkin vihertävän keltainen! Oletteko huomanneet samaa?

Välkkyvät tonttupipot sekä isoveljellä että pikkuveljellä kuuluvat tähän vuodenaikaan, kuinkas muuten!

Askarteluita on mielessä jos minkälaista, mutta aika ei aina ole yhtä mieltä motivaation kanssa! Jotain kranssia ajattelin kuitenkin taas testailla. Harmillisesti missään täällä ei myydä rottinkirenkaita 30-40 cm halkaisijalla. Myynnissä on joko pientä 20-senttistä tai ihan jättiä, yli puolimetristä. Tähän ajattelin sitten laittaa vanhan messinkirenkaani:

Jonkinmoista pikkujouluiltamaakin saimme miehen kanssa viettää, kun pojat olivat fammon ja faffan kanssa pipareita leipomassa. Kävimme ravintolassa syömässä, olipas mukavaa vaihtelua syödä rauhassa ja jutellakin keskeytyksettä! ♥

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201128_150801-1440x1920.jpg

Ihanan tunnelmallisia, sinisiä hetkiä aamuin ja illoin! Pientä tuiketta ja tunnelmaa päivät tulvillaan. Nyt on se hetki, kun tätä joulunalusaikaa toivoisi kestävän vielä ainakin kaksi ylimääräistä viikkoa…

Ihanaa joulunodotusta Sinulle ja hyvää itsenäisyyspäivää! ♥

Facebookin muistoista vastaan tuli tämä kuva päivälleen kahdeksan vuoden takaa. Olipa mukava muisto! Olimme tuolloin asuneet tässä kodissamme kaksi vuotta; asujina minä ja mies sekä kissat. Lapsia ei vielä tuolloin ollut. Näkymä olohuoneesta aulan suuntaan oli hyvin avoin ja tuolloin aulan seinässä oli vielä tapettia (aika pian tuon jälkeen seinä maalattiin valkoiseksi).

Vuodet vierivät ja perheemme kasvoi kahdella lapsella. Makuuhuoneet loppuivat kesken ja huomasimme tarvitsevamme neljättäkin huonetta yritykseni tarpeisiin. Jossain vaiheessa mietimme uuden talon rakentamista, mutta päädyimmekin huomattavasti pienempään raksaprojektiin. Raskausaikana kevättalvella 2018 ryhdyttiin tuumasta toimeen: kuvassa näkyvä käytävä umpeen ja MioSa. designin toimipiste sinne! :D

Olen luvannut esitellä työhuoneeni täällä blogissani ja tiedän monen sitä jo odottavankin, mutta elokuu oli yritykselleni kaikkien aikojen kiireisin kuukausi ja kiireet jatkuvat edelleen, joten työhuone on hieman hyrskyn myrskyn… Yritän kuitenkin vielä tässä syksyllä ehtiä sen kuvaamaan!

Seuraavat kaksi olohuonekuvaa ovat viime syksyltä. Melkoinen ero entiseen tuon näkymän kanssa! Aiempina vuosina nautin siitä tilantunnusta ja ilmavuudesta, jota sain sohvalta käsin katsella. Nyt nautin suunnattomasti tästä pesämäisemmästä tunnelmasta, jonka muutos olohuoneeseemme toi.

Tämä viimeinen kuva on otettu toissaviikolla, aurinkoisena syysiltapäivänä. Siitä sohvannurkasta, joka on minun paikkani sohvallamme. Tuosta sohvan päädystä aukeaa parhaimmat näkymät ympäri kotia, siksikin siinä niin iltaisin viihdyn:

Mukava nähdä kuvista, miten koti tarpeiden ja elämäntilanteiden mukaan muuttuu! Eipä sitä kunnolla ilman kuvia kyllä muistaisi.

Mukavaa syyssunnuntaita!