Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)

Haluan lähettää teille vielä tätäkin kautta isot ja lämpimät kiitokset kaikista viesteistänne ♥ ♥ ♥ 

Ihan hiljaisena en halua blogia pitää, sillä nyt on hyvä olla monenlaista tekemistä ja välillä haluan piipahdella täälläkin. En myöskään halua, että tänne tullessani näen aina ensimmäisenä edellisen postaukseni… Joten kirjoittelen aina kun siltä tuntuu!

Tänään olen tehnyt puolikkaan työpäivän pojan viettäessä aikaa vanhempieni luona. Kohta suuntaan sinne itsekin, mieskin tulee sinne suoraan töistä. Saman katon alle kokoontuu myös veljeni avovaimonsa kera. Nimittäin tänä vuonna meillä tehdään hieman toisin ja nautimme jouluaterian jo tänään! On joulukinkkua ja laatikoita ja mitä nyt asiaan kuuluukaan! Ehkä tästä voisi ottaa uuden jouluperinteen muiden joukkoon? Toki syömme jouluaterian jouluaattonakin, mutta nyt myös näin joulukuun alkajaisiksi. Olkoon tämä vaikka pikkujoulumme!

Ja totta puhuen tuntuu jo hyvin jouluiselta… Mietin eilen, että mistä se joulu syntyykään? Ei se synny siitä, mitä päivää kalenteri näyttää, vaan se on sellainen eräänlainen tunnetila. Kun on ne läheiset ympärillä, jouluista musiikkia ja jouluinen tunnelma ruokineen ja kynttilöineen kaikkineen, se synnyttää sen joulun tunteen. Lahjojakaan ei tarvita, mutta toki niitä sitten aattona lapsemme vuoksi jaellaan.

Näistä mietteistä: ihanaa alkanutta joulukuuta teille jokaiselle!

Tähän vuodenaikaan kuuluu, että pikkuhiljaa otetaan pieniä jouluaskelia kohti joulua! Viime vuonna tämä meni hieman eri tavalla kuin olin suunnitellut, sillä kiireisen syksyn päätteeksi sain kurjan influenssan korkean kuumeen kera ja niissä tunnelmissa menikin sitten päivät ennen joulua. Muistan, miten puin kotimme jouluasuun viikko ennen joulua: koko jouluasu yhden päivän aikana! Toimi se niinkin, mutta oma tyylini on tämä, että niitä jouluaskelia otetaan pikkuhiljaa lokakuusta lähtien. Lokakuussa vielä hyvin maltillista, mutta nyt marraskuussa ikkunaan pääsivät ensimmäiset joulutähdet. Keittiön ikkunalle sekä eilen illalla olohuoneen ikkunoihin:

Nyt on tosiaan viime vuoteen nähden ihan eri tavalla aikaa valmistella kodin joulusisustusta, sillä nyt kaikki iltani ovat perheaikaa, kun viime vuonna pojan kotihoidosta johtuen tein kaikki illat töitä. Nautin niin paljon, että ehdin leipoa poikani kanssa pipareitakin minä iltana tahansa! ♥

On tainnut tämä rakkauteni jouluun tarttua jonkin verran tässä reilun vuosikymmenen aikana mieheenkin, sillä hän osti perjantain kauppareissulla heräteostoksena pikkukinkun. Miehet ehkä pitävät enemmän tästä joulun herkuttelupuolesta, varmasti naisetkin, mutta pääasia, että löytää sen oman tapansa nauttia tästä ihanasta ajasta! Niinpä täällä on nyt aamusta asti leijaillut ihana kinkun tuoksu ja kissat ovat parkkeeranneet keittiöön :D. Ikään kuin harjoitusjoulu ennen varsinaista joulua! Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun meillä tällainen pikkukinkku paistetaan. Illemmalla sitä sitten maistelemme; saapa nähdä miltä maistuu! Ja toki kissat saavat osansa myös, se on selvä.

Veljeni pyysi eilen kummipoikaansa heidän hoiviinsa sunnuntaipäivää viettämään ja niinpä poika lähti sinne aamupäivällä pulkka mukanaan. Minä olen tehnyt päivän töitä. Kovin jouluiselta on tuntunut, liekö syynä uunissa paistuva kinkku, joulumusiikki vai joulutähdet. Ihana sunnuntai joka tapauksessa! Illalla ajattelin vielä leipoa joulutorttuja pikkuapulaisen kera.

Se suurin kodin jouluaskel taitaa olla joulukuusi; valojen viritteleminen ja koristeiden asetteleminen. Joka joulu haaveilen aidosta joulukuusesta, sellaisesta oikein tuuheasta, mutta sitten mieleeni tulevat neulaset… Tökkii niin se ajatus niiden siivoamisesta joulunpyhien aikana, että ehkä vanha ikikuusemme pääsee esille tänäkin jouluna. Lisäksi nuorempi kissamme on sen verran kuriton tapaus vielä 10-vuotiaanakin, että tuskin antaisi aidon kuusen olla rauhassa. Mikähän olisi sopiva ajankohta kuuselle… Tosin ei sitä oikein osaa eikä tarvitsekaan suunnitella, se on sellainen fiilisjuttu – se ilmestyy olohuoneeseen sitten, kun siltä tuntuu!

Olohuoneen ikkunatähdet luovat huoneeseen sellaista ihanan tunnelmallista ja pesämäistä fiilistä, josta nautin suunnattomasti aina iltojen pimeydessä! On ihan täydellistä käpertyä sohvannurkkaan pehmoisten tyynyjen ja torkkupeittojen kera. Selailla joululehtiä ja vain nauttia siitä käsillä olevasta tunnelmasta. Tämä ominaisuus on saanut minut tykkäämään taas sohvastamme, vaikka ehkä muistattekin, miten kypsä olin siihen reilu vuosi sitten? Päätin sitten, että uuden sohvan aika koittaa joskus myöhemmin, nyt mennään tällä. Tuntui tuhlaukselta hankkia uusi sohva vain siksi, että olin nykyiseen kyllästynyt (vaikkakin monestakin syystä). Sohva on sen verran arvokas hankinta, että kulutetaan tätä nyt vielä, kun se kuitenkin ihan ehjäkin on. Ostimme sitten sohvarahoilla alkuvuodesta uuden sängyn, sillä se oli kiireellisempi hankinta vanhan oltua jo niin kulunut. Lisäksi olen uudestaan tykästynyt tuohon divaanisohvamuotoon, sillä tuo nurkkaus on just paras ja kisaammekin miehen kanssa iltaisin aina siitä, kumpi sinne ensimmäisenä ehtii…

Joulukuusi tulee kruunaamaan olohuoneen pesämäisen tunnelman, sillä se katkaisee joulun ajaksi suoran näköyhteyden olohuoneesta keittiöön ja rajaa olohuoneen paremmin omaksi tilakseen. En malta odottaa niitä iltoja! Nyt kun tulin muistelleeksi viime joulua, huvittaisikin laittaa joulukuusi paikoilleen mahdollisimman pian… Mutta kyllä me ainakin itsenäisyyspäivän yli odotamme, uskoisin… Jokos teillä on otettu jouluaskelia?