Hei vaan ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Maaliskuu on rientänyt ohitse valtavaa vauhtia! Ensi viikolla jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ihan nurkan takana. Odotamme kovasti perheen yhteistä pääsiäislomaa. Toivottavasti saamme aurinkoa pääsiäispyhiksi. Korona on läsnä tänäkin pääsiäisenä, joten lapset tuskin naapuritaloissa trulleina kiertävät, mutta isovanhempien oven takana ainakin. Olemme muutenkin kyläilleet isovanhemmilla lähes entiseen tapaan, sillä Keski-Pohjanmaalla ollaan edelleen koronan suhteen epidemian perustasolla. Toivotaan, että tämä jatkuu tulevinakin kuukausina! ♥

Viime pääsiäisenä piirsimme lapsille vihjekartat (sekä ulko- että sisätiloista) ja vihjeet opastivat pääsiäisylläreiden äärelle. Esikoinen tykkäsi tästä pääsiäismunajahdista jopa enemmän kuin perinteisestä trulleilusta, joten se taitaa olla ohjelmassa tänäkin pääsiäisenä! Tulevina vuosina on sitten varmaankin ohjelmassa sekä trulleilua että pääsiäismunajahtia! ;D

Maaliskuussa, heti naistenpäivän jälkeen, täytin vuosia. Alkoi viimeinen vuoteni kolmekymppisenä! Mietin, että voisin ostaa itselleni jonkin synttärilahjan, hmm mitähän se voisi olla. En ehtinyt päättää ennen kuin niitä ideoita alkoi tulemaan vastaan kuin sieniä sateella…

Olin pienesti haaveillut vekkivalaisimesta ja etsinyt sitä kirppiksiltä tuloksetta ainakin vuoden verran. Toki niitä on kirppiksillä vastaan tullut, mutta ei mitään tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa. Joulun tienoilla mietiskelin jo tilaavani HAY:n Matin-pöytävalaisimen joko lilana* tai tummanvihreänä*… Kunnes pari viikkoa sitten näin sen erään kirpputorin ylähyllyllä: kävelin nopeasti hyllyn luokse ja nappasin valaisimen äkkiä käteeni ettei vaan kukaan muu ehdi! Väri oli niin yllättävä, etten olisi arvannut tykästyväni tähän! Mietin, että tämä on ehkä jopa hieman ruma ja silti aivan ihana :D. Syvänvihreä sävy, jollaista en olisi arvannut kotiimme missään muodossa päätyvän. Erityisesti varjostin on aivan ihana sekä sävyltään että muodoltaan:

Aikamoinen budjettivaihtoehto HAY:n vastaavan rinnalla! Toki Matin-valaisimen jalkaosa on paljon tämän jalkaosaa kauniimpi, mutta itselleni turvallisempi vaihtoehto testailla tätä sävyä kotiimme muutamalla eurolla kuin lähes parilla sadalla.
Makustelin aluksi vaihtoehtoa, että maalaisin valaisimen jalan, mutta päädyin pitämään sen alkuperäisen sävyisenä. Kotona huomasin tarran valaisimen kyljessä: Lene Bjerre Design. Nimeltä tuttu tanskalaismerkki ja valaisin todennäköisesti jotain heidän vanhaa mallistoaan.

Alkuun valaisin oli tuossa olohuoneen lipastolla, mutta siirtyi siitä sitten ruokailutilan perälle. Tuossa olkkarin kohdassa tarvitaan nimittäin iltaisin hieman enemmän valoa kuin mitä tämä valaisin tarjoaa ja niinpä Panthella pääsi takaisin tähän vakiopaikkaansa.

Ajattelin, että siinäpäs kiva synttärilahja, kunnes heti perään bongasin nettikirppikseltä toisenkin haaveeni: selkeälinjaisen vanhan, puisen vitriinin! ♥

Vitriinin tarjouskauppa oli sulkeutunut edellisenä iltana eikä myyjä ollut hyväksynyt tarjouksia. Niinpä otin häneen yhteyttä, sovimme hinnan ja haimme vitriinin kotiin. Olin suunnitellut tätä kalustetta alunperin ruokailutilan peräseinälle, mutta alkuun laitoimme sen olohuoneeseen, kunnes päättäisin, mitä teen ruokailutilan nykyiselle kaapille. Päätin, että nykyisestä kaapista en halua ainakaan vielä luopua, joten tämä vitriini jää ainakin nyt toistaiseksi olohuoneeseen. Mies tykästyi siihen kovasti tuossa ja tykkää sen mustasta sävystä – hän, joka ei ikinä ota kantaa kotimme sisustukseen tai kommentoi mitään sisustusjuttuja millään tavoin! :D Niinpä ajattelin, että sekin on jokin merkki ja vitriini on nyt sitten jätettävä tuohon, heh!

Useita vuosia olen jo tällaisia sillä silmällä tiiraillut, mutta aina kaikissa on ollut jotain pientä vikaa: liian korkea, liian koristeellinen kaartuvine listoineen, ei ollenkaan umpinaista ovea, lasihyllyt… Toki monet noista yksityiskohdista olisi saanut muutettua, mutta ajattelin odottaa, sillä asialla ei ollut mikään kiire. Kirppishankinnoissa maltti on useinkin valttia, paitsi silloin, kun se oikea yksilö osuu kohdalle!

Tämä oli kooltaan täydellinen: korkeus vain 165 cm, mitä pidin tärkeänä. Vitriinissä on alaosa umpinainen, joten siitä plussaa (saa roinaa piiloon). Plussaa myöskin puuhyllyistä sekä siitä, että vitriinin sivut ovat myös lasia eivätkä umpinaiset. Muutenkin kaapin ilme on ihanan pelkistetty ja suoraviivainen. Ainoastaan vetimet vaihdan (uudet saapuivat tänään!) ja maalisävyä mietin, sillä mielestäni tuo on kotonamme turhan musta. Ehkä siihen silmä tottuu, mutta jos ei, se maalataan. Siihen on parikin vaihtoehtoa: sisältä valkoinen ja ulkoa hiekan sävyinen tai ulkoa valkoinen ja sisältä hiekan sävyinen. Kumpaa äänestät? Se on sisältä nyt jo valmiiksi valkoinen, mutta maalipinnassa on valumia ja pinttynyttä tahraa, joten on kiva maalata se huolellisemmin.

Mutta maalaamisella ei ole mikään kiire. Niinpä se voisi olla alkuun tällaisenaan meillä, sillä jos se maalataan, sitä ei maalata myöhemmin enää takaisin mustaksi. Niinpä nautitaan tästä lookista nyt alkuun, tuumaa kaapissa viihtyvä kisunen!

Nyt toivottelen teille ihanaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonloppua! Seuraavaan postaukseen ei tule kulumaan kuukautta, kuten edellisen ja tämän välissä vierähti ;).

*Sisältää mainoslinkin.

Varmasti jokainen pikkulapsiarkea elävä tietää tunteen, kun niitä pieniä tekemättömiä askareita kertyy kertymistään… Sellaisia, jotka eivät ole arjen toimivuuden tai sujuvuuden kannalta välttämättömiä, mutta joita olisi kiva silloin tällöin kuitenkin päästä tekemään! Kun pääset illalla istahtamaan sohvalle, silmät bongaavat sieltä täältä noita pieniä juttuja. Tuo lamppu pitäisi pyyhkiä kostealla, jotta olisi kirkkaampi. Voi tuosta kukasta on nuo kaksi lehteä lakastuneet ja unohdin taas nyppiä ne roskiin. Onpa tuo taulurivistö vinossa, edelleen… Äh, unohdin taas nimikoida ne ja ne kengät. Juu tiedän kysymättäkin, että miehelläni ei moisia ajatuksia iltaisin päässä surraa, mutta minulla kyllä! :D Ei nyt joka ilta, mutta säännöllisesti…

No nytpäs omistin tämän lauantaiaamupäiväni kyseisille askareille! Varmasti jäi vieläkin jotain tekemättä, mutta ainakin osa on nyt tehty kotitöiden lisäksi. On pyykätty ja pyyhitty pölyjä, kasteltu kukkia ja kuskailtu tavaroita omille paikoilleen. Ja ehdin vielä tännekin! Mies lähti poikien kanssa jäähallille ja ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä kotona. Saan tehtyä rauhassa ruuankin valmiiksi, jotta pääsevät suoraan syömään ja taapero siitä sitten sujuvasti päiväunilleen.

Riippuu kyllä paljon maljakosta, miltä mikäkin kukkakimppu näyttää! Aluksi laitoin nämä tulppaanit pienehköön, suoraan maljakkoon, jossa kimppu näytti hyvin ryhdikkäältä (kuva täällä Instagramissa). Siinä pari-kolme päivää ja nyt, kun katkoin uudet imupinnat ja vaihdoin veden, siirsin ne samalla tähän pyöreään lasimaljakkoon. Kun ovat tässä pari päivää, tulee kimpusta kivan rönsyilevä (jos vain saavat riittävästi vettä, että varret pääsevät kasvamaan).

Tämä onkin vuoden kolmas tulppaanikimppuni. Ensimmäisen sain vuosipäivänä (punakeltaisia), toisen ostin hempeän liloina ja nyt tämä kolmas, jossa on sekoitus valkoista ja vaaleanpunaista. Aivan ihana sävy tämä!

Loppuvuodesta käytettynä ostamani Artekin jakkara on löytänyt paikkansa ruokapöydästämme esikoisen tuolina:

Kuopus istuu vielä pöydän päässä Stokken Steps-tuolissaan, joka on muuntautunut käteväksi juniortuoliksi. Normituoli olisi hänelle vielä liian matala ja syöminen olisi hankalaa. Vaikka toki hän on itse tästä täysin eri mieltä ;).

Tämä ihana 60-luvun nojatuolini on ollut uudessa asussaan niin rakastettu kodissamme, että on saanut käsinojiin viiden vuoden aikana jonkin verran tummentumaa. Olisiko vinkkiä, millä saisin kangasta puhdistettua? Yritän aina laittaa tuon taljan tuolla tavoin, jotta suojaisi samalla hieman käsinojaa…

Bongaa edellisestä kuvasta kisun rakastama paikka sohvalta! Meillä on lattiat niin täynnä roskia et huh huh, kertoo kiireisestä viikosta. Meillä nimittäin tehdään koko talon imurointi kerran viikossa (miehen kotityö) ja itse tapaan imuroida pikaisesti viikolla, mutta nyt se oma imurointikertani on jäänyt välistä ja sen kyllä huomaa… Nooh jos ei muitakaan häiritse niin miksi muakaan! :D

Mutta koska kello on nyt yksitoista, täytyy mun siirtyä keittiön kokkausnurkkaukseen, sillä kohta tämä ruokapöydän ympäristö on täynnä menoa ja meininkiä! Kivan leppoisaa lauantaita teillekin!

Loppiaistervehdys teille! ♥

Varmaankin jokainen meistä somessa pyörivistä on törmännyt viime kuukausina itsetehtyihin kierrekynttilöihin! Ne on toki kauniita, mutta omaan makuuni tuntui liian työläältä väkertämiseltä tähän hetkeen, heh! Samoin vahakynänestevesiseoksessa pyöritetyt kynttilät, jotta niihin saisi marmorikuvioita. Niinpä testasin tätä paaaljon helpompaa tapaa saada kynttilöihin marmoripintaa:

Tähän ei tarvita kuin yksi palamassa oleva kynttilä, jonka liekissä toista kynttilää pyörität ja se on aika lailla siinä! Niin nopeaa, ettei cappuccinokaan ehtinyt marmoroidessa jäähtymään!

Jokaisesta kynttilästä tulee uniikki ja riippuu ihan tekijästä, millaista pintaa kynttilään tulee. Jos liekki vain hieman hipaisee kynttilän pintaa, tulee kuviosta vaaleampaa. Jos kynttilä seisahtuu liekin kohdalla, tulee kuviosta tummempaa. Kokeilemalla selviää! Nopeat liikkeet kannattaa olla, jotta kuviosta tulee eläväisempi. Itselläni oli tulla enemmänkin raita- kuin marmorikynttilöitä, kunnes osaan hoksasin vaihtaa taktiikkaa/kädenliikettä.

Ensimmäisen kynttilän valmistuttua mietin, että se muistuttaa kyllä enemmän teiniajan mustavalkoisia maastohousujani kuin marmorikuviota, mutta ei se oo niin justiinsa! :D

Itselläni on tässä kruunukynttilöitä (ja yksi antiikkikynttilä ylemmässä kuvassa), mutta toimii toki myös paksumman pöytäkynttilän kanssa! Ja koska pöytäkynttilä on paksumpi, saa siihen taas ihan erilaista marmorikuviota kuin näihin ohuempiin kynttilöihin. Täytyy ehkä testata vielä sellaista!

Täytyi ihan kurkata vuoden taakse, mitä silloin loppiaisena puuhastelimme ja silloin olinkin postaillut Alkuvuoden raikkautta kotiin -postaukseeni ihanan raikkaasta kimpusta, jonka heti vuoden alkuun hankin. Vuosi sitten loppiaisena tein postaukseni mukaan myös töitä ja se kertookin vuodentakaisesta elämänvaiheestamme, sillä kuopus oli vielä kotihoidossa. Näin ollen minä käytin usein kaikki pyhät töiden tekoon, sillä mies on pyhät ja viikonloput aina vapaalla. Onneksi nyt on toisin ja saan viettää tätäkin vapaapäivää yhdessä perheeni kanssa! Aikansa kutakin ja arvokkaita olivat nekin kuukaudet, joilla saimme ”pelattua” kuopukselle lisää ikää ja hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa vasta kaksivuotiaana ♥.

Täällä on kovat pakkaslukemat (-15 astetta) loppiaisen kunniaksi ja takka sytytettiin heti aamutuimaan. Pojat kävivät ulkoilemassa omalla pihallamme kaksin ja tulivat reilun puolen tunnin kuluttua takaisin sisälle posket tulipunaisina. Heti takan eteen lämmittelemään! Esikoisemme on niin ihana kuusivuotias, joka huolehtii pikkuveljestään aina niin hienosti, että voimme paremmin kuin hyvin luottaa heidät toviksi kaksin ulkoilemaan (toki ikkunasta tapahtumia seuraillen). On heillekin tärkeitä hetkiä nuo, kun saavat kaksin ulkona touhuta ♥.

Meillä on miehen kanssa tänään merkkipäivä, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun (pienen harkinta-ajan jälkeen) lyöttäydyimme yhteen! Ajattelimme juhlistaa tätä pienimuotoisesti menemällä ravintolaan syömään. Emme vain ole päättäneet paikkaa, joten täytynee äänestää asiasta tai ehkä jopa arpoa paikka! Esikoisellakin kun on tähän aina vahva mielipiteensä ja kaksivuotias toki kaikuna perässä, joten saapa nähdä mistä itsemme lopulta löydämme! :)