Hei vaan ja toivottavasti teille kuuluu hyvää!

Maaliskuu on rientänyt ohitse valtavaa vauhtia! Ensi viikolla jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ihan nurkan takana. Odotamme kovasti perheen yhteistä pääsiäislomaa. Toivottavasti saamme aurinkoa pääsiäispyhiksi. Korona on läsnä tänäkin pääsiäisenä, joten lapset tuskin naapuritaloissa trulleina kiertävät, mutta isovanhempien oven takana ainakin. Olemme muutenkin kyläilleet isovanhemmilla lähes entiseen tapaan, sillä Keski-Pohjanmaalla ollaan edelleen koronan suhteen epidemian perustasolla. Toivotaan, että tämä jatkuu tulevinakin kuukausina! ♥

Viime pääsiäisenä piirsimme lapsille vihjekartat (sekä ulko- että sisätiloista) ja vihjeet opastivat pääsiäisylläreiden äärelle. Esikoinen tykkäsi tästä pääsiäismunajahdista jopa enemmän kuin perinteisestä trulleilusta, joten se taitaa olla ohjelmassa tänäkin pääsiäisenä! Tulevina vuosina on sitten varmaankin ohjelmassa sekä trulleilua että pääsiäismunajahtia! ;D

Maaliskuussa, heti naistenpäivän jälkeen, täytin vuosia. Alkoi viimeinen vuoteni kolmekymppisenä! Mietin, että voisin ostaa itselleni jonkin synttärilahjan, hmm mitähän se voisi olla. En ehtinyt päättää ennen kuin niitä ideoita alkoi tulemaan vastaan kuin sieniä sateella…

Olin pienesti haaveillut vekkivalaisimesta ja etsinyt sitä kirppiksiltä tuloksetta ainakin vuoden verran. Toki niitä on kirppiksillä vastaan tullut, mutta ei mitään tarpeeksi miellyttävää vaihtoehtoa. Joulun tienoilla mietiskelin jo tilaavani HAY:n Matin-pöytävalaisimen joko lilana* tai tummanvihreänä*… Kunnes pari viikkoa sitten näin sen erään kirpputorin ylähyllyllä: kävelin nopeasti hyllyn luokse ja nappasin valaisimen äkkiä käteeni ettei vaan kukaan muu ehdi! Väri oli niin yllättävä, etten olisi arvannut tykästyväni tähän! Mietin, että tämä on ehkä jopa hieman ruma ja silti aivan ihana :D. Syvänvihreä sävy, jollaista en olisi arvannut kotiimme missään muodossa päätyvän. Erityisesti varjostin on aivan ihana sekä sävyltään että muodoltaan:

Aikamoinen budjettivaihtoehto HAY:n vastaavan rinnalla! Toki Matin-valaisimen jalkaosa on paljon tämän jalkaosaa kauniimpi, mutta itselleni turvallisempi vaihtoehto testailla tätä sävyä kotiimme muutamalla eurolla kuin lähes parilla sadalla.
Makustelin aluksi vaihtoehtoa, että maalaisin valaisimen jalan, mutta päädyin pitämään sen alkuperäisen sävyisenä. Kotona huomasin tarran valaisimen kyljessä: Lene Bjerre Design. Nimeltä tuttu tanskalaismerkki ja valaisin todennäköisesti jotain heidän vanhaa mallistoaan.

Alkuun valaisin oli tuossa olohuoneen lipastolla, mutta siirtyi siitä sitten ruokailutilan perälle. Tuossa olkkarin kohdassa tarvitaan nimittäin iltaisin hieman enemmän valoa kuin mitä tämä valaisin tarjoaa ja niinpä Panthella pääsi takaisin tähän vakiopaikkaansa.

Ajattelin, että siinäpäs kiva synttärilahja, kunnes heti perään bongasin nettikirppikseltä toisenkin haaveeni: selkeälinjaisen vanhan, puisen vitriinin! ♥

Vitriinin tarjouskauppa oli sulkeutunut edellisenä iltana eikä myyjä ollut hyväksynyt tarjouksia. Niinpä otin häneen yhteyttä, sovimme hinnan ja haimme vitriinin kotiin. Olin suunnitellut tätä kalustetta alunperin ruokailutilan peräseinälle, mutta alkuun laitoimme sen olohuoneeseen, kunnes päättäisin, mitä teen ruokailutilan nykyiselle kaapille. Päätin, että nykyisestä kaapista en halua ainakaan vielä luopua, joten tämä vitriini jää ainakin nyt toistaiseksi olohuoneeseen. Mies tykästyi siihen kovasti tuossa ja tykkää sen mustasta sävystä – hän, joka ei ikinä ota kantaa kotimme sisustukseen tai kommentoi mitään sisustusjuttuja millään tavoin! :D Niinpä ajattelin, että sekin on jokin merkki ja vitriini on nyt sitten jätettävä tuohon, heh!

Useita vuosia olen jo tällaisia sillä silmällä tiiraillut, mutta aina kaikissa on ollut jotain pientä vikaa: liian korkea, liian koristeellinen kaartuvine listoineen, ei ollenkaan umpinaista ovea, lasihyllyt… Toki monet noista yksityiskohdista olisi saanut muutettua, mutta ajattelin odottaa, sillä asialla ei ollut mikään kiire. Kirppishankinnoissa maltti on useinkin valttia, paitsi silloin, kun se oikea yksilö osuu kohdalle!

Tämä oli kooltaan täydellinen: korkeus vain 165 cm, mitä pidin tärkeänä. Vitriinissä on alaosa umpinainen, joten siitä plussaa (saa roinaa piiloon). Plussaa myöskin puuhyllyistä sekä siitä, että vitriinin sivut ovat myös lasia eivätkä umpinaiset. Muutenkin kaapin ilme on ihanan pelkistetty ja suoraviivainen. Ainoastaan vetimet vaihdan (uudet saapuivat tänään!) ja maalisävyä mietin, sillä mielestäni tuo on kotonamme turhan musta. Ehkä siihen silmä tottuu, mutta jos ei, se maalataan. Siihen on parikin vaihtoehtoa: sisältä valkoinen ja ulkoa hiekan sävyinen tai ulkoa valkoinen ja sisältä hiekan sävyinen. Kumpaa äänestät? Se on sisältä nyt jo valmiiksi valkoinen, mutta maalipinnassa on valumia ja pinttynyttä tahraa, joten on kiva maalata se huolellisemmin.

Mutta maalaamisella ei ole mikään kiire. Niinpä se voisi olla alkuun tällaisenaan meillä, sillä jos se maalataan, sitä ei maalata myöhemmin enää takaisin mustaksi. Niinpä nautitaan tästä lookista nyt alkuun, tuumaa kaapissa viihtyvä kisunen!

Nyt toivottelen teille ihanaa ja mahdollisimman aurinkoista viikonloppua! Seuraavaan postaukseen ei tule kulumaan kuukautta, kuten edellisen ja tämän välissä vierähti ;).

*Sisältää mainoslinkin.

Loppiaistervehdys teille! ♥

Varmaankin jokainen meistä somessa pyörivistä on törmännyt viime kuukausina itsetehtyihin kierrekynttilöihin! Ne on toki kauniita, mutta omaan makuuni tuntui liian työläältä väkertämiseltä tähän hetkeen, heh! Samoin vahakynänestevesiseoksessa pyöritetyt kynttilät, jotta niihin saisi marmorikuvioita. Niinpä testasin tätä paaaljon helpompaa tapaa saada kynttilöihin marmoripintaa:

Tähän ei tarvita kuin yksi palamassa oleva kynttilä, jonka liekissä toista kynttilää pyörität ja se on aika lailla siinä! Niin nopeaa, ettei cappuccinokaan ehtinyt marmoroidessa jäähtymään!

Jokaisesta kynttilästä tulee uniikki ja riippuu ihan tekijästä, millaista pintaa kynttilään tulee. Jos liekki vain hieman hipaisee kynttilän pintaa, tulee kuviosta vaaleampaa. Jos kynttilä seisahtuu liekin kohdalla, tulee kuviosta tummempaa. Kokeilemalla selviää! Nopeat liikkeet kannattaa olla, jotta kuviosta tulee eläväisempi. Itselläni oli tulla enemmänkin raita- kuin marmorikynttilöitä, kunnes osaan hoksasin vaihtaa taktiikkaa/kädenliikettä.

Ensimmäisen kynttilän valmistuttua mietin, että se muistuttaa kyllä enemmän teiniajan mustavalkoisia maastohousujani kuin marmorikuviota, mutta ei se oo niin justiinsa! :D

Itselläni on tässä kruunukynttilöitä (ja yksi antiikkikynttilä ylemmässä kuvassa), mutta toimii toki myös paksumman pöytäkynttilän kanssa! Ja koska pöytäkynttilä on paksumpi, saa siihen taas ihan erilaista marmorikuviota kuin näihin ohuempiin kynttilöihin. Täytyy ehkä testata vielä sellaista!

Täytyi ihan kurkata vuoden taakse, mitä silloin loppiaisena puuhastelimme ja silloin olinkin postaillut Alkuvuoden raikkautta kotiin -postaukseeni ihanan raikkaasta kimpusta, jonka heti vuoden alkuun hankin. Vuosi sitten loppiaisena tein postaukseni mukaan myös töitä ja se kertookin vuodentakaisesta elämänvaiheestamme, sillä kuopus oli vielä kotihoidossa. Näin ollen minä käytin usein kaikki pyhät töiden tekoon, sillä mies on pyhät ja viikonloput aina vapaalla. Onneksi nyt on toisin ja saan viettää tätäkin vapaapäivää yhdessä perheeni kanssa! Aikansa kutakin ja arvokkaita olivat nekin kuukaudet, joilla saimme ”pelattua” kuopukselle lisää ikää ja hän pääsi aloittamaan päiväkotitaipaleensa vasta kaksivuotiaana ♥.

Täällä on kovat pakkaslukemat (-15 astetta) loppiaisen kunniaksi ja takka sytytettiin heti aamutuimaan. Pojat kävivät ulkoilemassa omalla pihallamme kaksin ja tulivat reilun puolen tunnin kuluttua takaisin sisälle posket tulipunaisina. Heti takan eteen lämmittelemään! Esikoisemme on niin ihana kuusivuotias, joka huolehtii pikkuveljestään aina niin hienosti, että voimme paremmin kuin hyvin luottaa heidät toviksi kaksin ulkoilemaan (toki ikkunasta tapahtumia seuraillen). On heillekin tärkeitä hetkiä nuo, kun saavat kaksin ulkona touhuta ♥.

Meillä on miehen kanssa tänään merkkipäivä, sillä tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun (pienen harkinta-ajan jälkeen) lyöttäydyimme yhteen! Ajattelimme juhlistaa tätä pienimuotoisesti menemällä ravintolaan syömään. Emme vain ole päättäneet paikkaa, joten täytynee äänestää asiasta tai ehkä jopa arpoa paikka! Esikoisellakin kun on tähän aina vahva mielipiteensä ja kaksivuotias toki kaikuna perässä, joten saapa nähdä mistä itsemme lopulta löydämme! :)

Hei vaan ja ihanaa alkanutta joulukuuta! Instagramista on muotoutunut kätevä ”miniblogi”, mutta nyt ehdin siirtää muutamia joulunodotuksen tunnelmia tännekin.
Itsenäisyyspäivää vietämme kotosalla: esikoinen lähti kavereidensa kanssa ulkoilemaan, kuopus on päiväunillaan, mies autotallissa harrastamassa ja minä cappuccinon kera tätä postausta näpyttämässä! Cappuccinon lisäksi täällä tuoksuu pikkukinkku, jonka laitoimme uuniin aamulla! Yleensä olemme näin itsenäisyyspäivänä ottaneet joulukuusen esiin, mutta voi olla, että se joulupuuha siirretään nyt ensi viikonloppuun, jotta kuusta ei tarvitse tänään kiireessä muiden puuhien lomassa koristella.

Tänä syksynä beige ja ruskea ovat miellyttäneet erityisen paljon, myös sellainen oranssiin taittava ruskea ja kupari! Kaikki taisi saada alkunsa ruokailutilan uusista samettiverhoista; niistä sain sävykimmokkeen ja pikkuhiljaa ruskean eri sävyt ilmestyivät kotiimme pieninä yksityiskohtina.

Tämä on mennyt jopa niinkin pitkälle, että tämän vuoden joulukoristeita nähdään kodissamme juuri näissä edellämainituissa sävyissä. Etsiskelin pitkään paperiorigamikoristeita, mutta ne olivat kaikkialla kivoissa sävyissä loppuunmyyty! Eilen kävi todella hyvä tuuri, sillä satuin löytämään kirppikseltä kaksi avaamatonta (yht. 6 kpl) pakettia House Doctorin paperikoristeita kauniin harmaanruskean sävyssä. Niiden kaveriksi löysin vielä pari pakettia ruskean ja kuparin sävyisiä joulupalloja. Kattaus on valmis:

Kaksi Iittalan pomeranssin sävyistä kynttilälyhtyä kruunaavat kokonaisuuden. Löysin ne molemmat käytettyinä: vuosi sitten Kivi-kynttilälyhdyn ja pari viikkoa sitten tuon yläkuvassa näkyvän Raami-kynttilälyhdyn. Tuo sävy on tosi kaunis, kun sisällä palaa kynttilä!

Pieni pöytäkuusikin valoineen on löytynyt kirppikseltä. Siinä oli hento, kultainen tähtinauha ympärillä ja jätin sen paikoilleen, sillä se välkehtii kivasti valojen ansiosta. Kuusen jalkana toiminut kori ei ollut niin kiva, joten laitoin kuusen vanhaan minipärekoriini. Kuusi valaisee aulaa tunnelmallisesti:

Ensilumikin koettiin marraskuussa, pitkän odotuksen jälkeen! En tiedä kumpi odotti enemmän lunta; minä vai M, mutta kovasti me molemmat sitä odotimme! Pikkupakkanen ja lumivalkoiset maisemat kuuluvat ehdottomasti joulunodotukseen.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201127_135814-1-1440x1920.jpg

Tänä vuonna olen tehnyt aiempien kymmenenkin joulun edestä kotiimme uusia jouluvalohankintoja! Kymmenen joulua on tässä kodissa vietetty, nyt on vuorossa yhdestoista ja sen kunniaksi halusin hieman päivittää jouluvalojamme. Alkoi vain hieman kyllästyttää se vakiotähti tässä keittiön ikkunalla, joten se sai paikan nyt esikoisen huoneesta ja tilalle löysin Clas Ohlsonilta tämän simppelin kynttelikön, jossa on kaunis puinen jalka. Keittiön ikkunalle tulevassa kynttelikössä piti olla hieman korkeutta, jotta valo näkyisi ulos asti ja tässä on ihan riittävästi.

Meillä on ollut tosiaan sen kymmenen joulua aika lailla samat jouluvalot joka ikkunassa! Keittiössä se tähti, olohuoneen ikkunoissa jättitähdet, jokunen valosarja siellä täällä… No nyt tuli ostettua eräs valokranssi tuon kynttelikön lisäksi sekä eräs toisenlainen tähti, joka päätyi ruokailutilan ikkunaan. Siinä aiemmat joulut valaissut koriste paloi loppuun eikä siihen voinut hankkia uusia polttimoita, joten oli sitten hieman painavampikin syy hankkia uutta. Tuo ruokailutilan uusi tähti näkyy postauksen viimeisessä kuvassa.

Joulunodotukseeni kuuluu vahvasti myös jokapäiväiset cappuccinotuokiot. Arkisin ne vietetään töiden parissa, näin vapaapäivisin sohvalla omassa nurkkauksessani:

Etupihan tuijiin laitoimme viime viikonloppuna perinteisen valosarjan ja nyt on valosarja ensimmäistä kertaa myös saunaterassin puolta valaisemassa.

Himmeli taisi keikkua esillä heinäkuun helteilläkin :D, mutta onpahan nyt valmiina paikoillaan:

Happy Lights -pallovalot pimenivät tänä syksynä, monta vuotta ne kestivätkin! Jouduin sitten hankkimaan niihinkin uuden valosarjan. Aiemmat olivat hehkulamppuversiot, nyt myydään ainoastaan led-versioita ja harmillisesti niiden sävy valkoisten pallojen sisällä ei ole yhtä kaunis kuin hehkujen… Jotenkin vihertävän keltainen! Oletteko huomanneet samaa?

Välkkyvät tonttupipot sekä isoveljellä että pikkuveljellä kuuluvat tähän vuodenaikaan, kuinkas muuten!

Askarteluita on mielessä jos minkälaista, mutta aika ei aina ole yhtä mieltä motivaation kanssa! Jotain kranssia ajattelin kuitenkin taas testailla. Harmillisesti missään täällä ei myydä rottinkirenkaita 30-40 cm halkaisijalla. Myynnissä on joko pientä 20-senttistä tai ihan jättiä, yli puolimetristä. Tähän ajattelin sitten laittaa vanhan messinkirenkaani:

Jonkinmoista pikkujouluiltamaakin saimme miehen kanssa viettää, kun pojat olivat fammon ja faffan kanssa pipareita leipomassa. Kävimme ravintolassa syömässä, olipas mukavaa vaihtelua syödä rauhassa ja jutellakin keskeytyksettä! ♥

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on 20201128_150801-1440x1920.jpg

Ihanan tunnelmallisia, sinisiä hetkiä aamuin ja illoin! Pientä tuiketta ja tunnelmaa päivät tulvillaan. Nyt on se hetki, kun tätä joulunalusaikaa toivoisi kestävän vielä ainakin kaksi ylimääräistä viikkoa…

Ihanaa joulunodotusta Sinulle ja hyvää itsenäisyyspäivää! ♥