Olen aina ollut kiinnostunut kirppistelystä ja tavaran kierrättämisestä, mutta erityisen paljon olen ollut innostunut asiasta tämän vuoden ajan! Siihen on ollut useitakin syitä. Tämän vauvavuoden aikana on kotia tullut katsottua entistä kriittisemmin (ne alkuaikojen imetysmaratonit, jolloin silmä ehti kiertää kotia ympäri…) ja olen tehnyt mielessäni listaa siitä, mitä muutoksia koti kaipaa. Toisen lapsen syntymän myötä on myöskin ollut tarpeen miettiä kodin käytännöllisyyttä lapsiperheenä; eteisen ja aulan säilytysasiat ovat jatkuvassa mietintämyssyssä! Vieläkään en ole niitä saanut kokonaan ratkaistua, sillä en halua tinkiä visuaalisesta puolesta eikä tällä asialla nyt vielä mikään hirmuinen kiire ole ollutkaan.

Kolmantena seikkana se, että olen halunnut kotiin vaihtelua ja kirppislöydöillä saan sitä suht edullisesti ja ympäristöystävällisesti. Kodin sisustaminen on harrastus, josta saan voimaa arkeen ja iloa elämään. Neljäntenä syynä kirppisintoiluun ovat uudet kirppikset, joita Kokkolaan ilmestyi vajaa vuosi sitten. Toista niistä ei enää ole, mutta toisesta (Kirpputori Aikakone) tuli hyvin suosittu ja olen itsekin vuokrannut sieltä pöydän pari kertaa. Myynti on ollut hyvä ja sieltä tekemäni löydöt ovat olleet todella hyviä (enimmäkseen kodin sisustusta ja lastenvaatteita)! On mukava molemmin tavoin kannattaa paikallisia yrittäjänaisia, joista toinen on vanha tuttuni jo ala-asteen ajoilta. Tämän uuden kirppiksen myötä on tullut käytyä ahkerammin muillakin kirpputoreilla.

Viidentenä syynä vielä sellainen tärkeä seikka, että saan noista kirppisvierailuista mukavaa ohjelmaa ja vaihtelua arkipäiviimme! Kun esikoinen on päiväkodissa, on aina silloin tällöin mukava piipahdella kuopuksen kanssa kirppiksillä ystävien treffailun lisäksi. Eikä sieltä tietenkään joka kerta tarvitse jotain ostaa, itse se kiertelykin on mukavaa ja siihen jää ikään kuin koukkuun! Ei ikinä tiedä, mitä seuraavalta reissulta löytyykään. Olen huomannut tässä säännöllisessä kirppiskiertelyssä sen, että lähes kaikki, mitä kotiin haluaa/tarvitsee, tulee jossain vaiheessa kirppiksellä vastaan. Uskomatonta, mutta totta! Tällaisista voisin mainita pienen puisen seinänaulakon eteiseen lastenvaatteille (löytyi kahdella eurolla) sekä seinähyllyn aulaan, joka löytyi vitosella. Koivuhylly, jonka hioin ja mies maalasi valkoiseksi. Täytyypä kuvata se joku päivä!

Näillä olen saanut kotiin kivaa pientä vaihtelua eikä omatunto soimaa, jos/kun laitan ne sitten taas jossain vaiheessa itse kiertoon. Postauksen ensimmäisessä kuvassa lipaston päällä kirppislöytöjä ovat mm. siniharmaa ruukku ja vaaleanharmaa kynttilänjalka. Samaisen kuvan taustalla näkyvä maljakkokolmikko niin ikään kirpputorilta. Tästä seuraavasta kuvasta sekä maljakko, minikori että Tine K Homen kulho ovat kirppikseltä:

Kun vain malttaa odottaa ja nähdä vaivaa etsiäkseen, vaivannäkö palkitaan! Näin kävi viime lauantaina myöskin baarijakkaroidemme suhteen. Kymmenettä vuotta käytössämme olleet Kodin Ykkösestä aikoinaan hankitut baarijakkarat olivat niin kuluneessa kunnossa, että tahdoin vaihtaa ne. Jemmasin ne varastoon (odottamaan mahdollista ehostusta, sillä ovat ihan kivat kuitenkin), jos kaipaan joskus vaihtelua niidenkin osalta, mutta uudet baarijakkaramme ovat nyt tässä:

Mietin pitkään, tilaanko Artekin baarijakkarat vai nuo HAY:n. Asia oli vaihtelevasti mielessäni yli vuoden verran, kunnes nuo valkoiset baarijakkarat tulivat vastaani kotikaupunkini Facebook-kirppiksellä. Sanoin heti miehelle, että tämä on ihan kuin tarkoitettu näin ja asia oli sillä selvä. Sain baarijakkarat lähes puoleen hintaan uusien vastaavien hinnasta.

Jakkarat ovat ihan uudenveroisessa kunnossa, mitä nyt jokunen ruokatahra on ilmestynyt innokkaalta 5-vuotiaaltani (vasta kuvat paljastivat tämän itsellenikin :D). Hän tykkää syödä välipaloja tuossa baaritasolla ja nyt näihin jakkaroihin hän pääsee omin avuin paremmin istumaan kuin edellisiin.

Tiedän kyllä, että blogikommentit ovat suhteellisen sukupuuttoon kuollut laji, mutta kokeilen onneani: kuvassa -50% lapulla ostamani Monstera monkey leaf. Osa lehdistä oli hyvin ruskeita ja tuntuu, että se ruskea väri alkaa leviämään muihinkin lehtiin. Mistähän johtuu?

Nyt uskon, että päikkäriaika alkaa olla pikkuhiljaa loppumassa, joten päätän porinani tältä erää! Seuraavaan kertaan! :)

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joulukuun alussa sataa vettä? Se fiilis iski suoraan kasvoihini tänä aamuna vähän ennen yhdeksää, kun esikoinen käveli reippaana autoon päiväkotireppu kädessään ja minä tulin perässä kantaen vauvaa turvakaukalossaan. Kun sain pojat paikoilleen takapenkille ja käynnistin auton, tulvahti autoon sellainen lämpöinen joulufiilis! Nimittäin jouluradiossa soi juuri tuolloin ihana vanhanajan White Christmas Bing Crosbyn laulamana. Sitä fiilistellen vilkaisimme esikoisen huoneesta näkyvää joulutähteä (hän on siitä niin onnessaan ♥) ja ajelimme kohti päiväkotia. Matkaa oli taitettu noin 500 metriä, kun takapenkiltä kuului Mää haluan kuunnella Hevisaurusta. Mutta minä haluaisin kuunnella tämän laulun, tämä on niin ihana joululaulu! Ei tuo oo mikään joululaulu, tuo on ristiäismusiikkia, mää haluan Hevisaurusta nyt heti ennen ku tää matka loppuu! Tämä laulu loppuu kohta, sitte kuunnellaan Hevisaurusta. Tässä lauletaan ihanasta, oikein lumisesta, valkoisesta joulusta! ♥
Ja niin me ehdimme kuunnella vielä pätkän Hevisaurustakin ennen kuin olimme päiväkodin pihalla ja näin myös päiväkotilainen oli tyytyväinen. Tässä onkin taas muutama päivä fiilistelty Hevisaurusta oikein urakalla, sillä lauantaina olimme heidän keikallaankin – jo toinen keikka tälle vuodelle ja neljävuotias oli ikionnellinen!

Mua niin huvitti tuo vertaus ristiäismusiikkiin ja pärskin sille kotona oikein huolella! :D Se tosiaan ehkä aavistuksen kuulostaa samalta kuin papin laulut täällä meillä kotona pikkuveljen ristiäisissä… Tuli mieleeni, että en halua edes ajatella sitä aikaa, kun takapenkiltä ei enää kuulu omia musiikkivaatimuksia! Voi tätä joulunodotusta noiden mun pienten, tomerien poikien kera, niin koko maailman parasta ♥.

Ihanaa joulundotusta teillekin! ♥ ♥ ♥

Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)