Meiltä löytyy kotoa yksi pieni vaaleanharmaa makramee, joka pääsi nyt joulun jälkeen esille. Totta puhuen olin unohtanut sen erääseen roinakoriin, joka on keittiöjakkaramme päällä arjen apurinani :D. Sinne olin sujuvasti sujauttanut tämänkin, kunnes tässä alkuvuoden järjestelyinnossani (joka onneksi jatkuu edelleen) törmäsin siihen parin kuukauden tauon jälkeen!

Makramee valmistui käsissäni eräässä työpajassa, johon osallistuin alkusyksystä veljeni avovaimon ja ystäväni kanssa. Kärsimätön perfektionisti meinasi suoraan sanottuna nakata langat muutamaankin otteeseen olan yli, mutta tulipa siitä nyt jonkinlainen. Mallikappaleen kaltaista en tehnyt, joka siellä taisi olla tarkoituksena valmistaa :D, vaan sain päähäni toisenlaisen mallin, jonka sitten väkersin.

Otin joulukranssin pois seinältä, poistin siitä rusetin ja näin siitä tulikin joulukranssin sijaan eukalyptuskranssi, joka pääsi aulaamme! Kranssin paikka jäi sopivasti tyhjäksi ja huomasin, että makramee sopii sävyineen täydellisesti tauluparin kaveriksi:

Tuunasin makrameeta hieman, kun olin ripustanut sen seinälle. Vasta seinällä leikkasin helmalangat viistosti ja lisäsin puurenkaan pitämään reunalangat yhdessä. Vasta sitten siitä tuli valmis :D. Leveyttä sillä on noin 30 cm verran eli suht pikkuruinen, mutta riittää meille! Ja toki siihen tuo oman lisänsä se, että se on omin käsin tehty.

Olin alustavasti ajatellut jotain isoa taulukollaasia tuohon lipaston yläpuolelle, 5-7 taulua, mutta tykästyinkin nyt tähän riisutumpaan malliin kuin vahingossa ja tällä mennään nyt sitten hetkisen verran! Meillä on makkarissa pari taulukasaa, jotka odottavat seinille pääsyä, mutta osa niistä joutuu nyt kyllä kaapin uumeniin odottelemaan vuoroaan. Olohuoneen päätyseinälle on kuitenkin tulossa jokin kolmen taulun rykelmä ja makkarin seiniltä puuttuvat taulut myös kokonaan! Kaikki aikanaan…

Tein työhuoneeseeni euron second hand -hankinnan, joka oli niin ihastuttavan sävyinen, että päätyikin olohuoneen lipastolle nyt alkuun. Laatikon punertavan lila sävy sopii myös taulujen sävyihin ja sain olohuoneeseen raikkautta, jota sinne joulun jälkeen kaipasin.

Tästä bambukulhostani on myöskin muodostunut hieman sellainen sujautus-kippo: milloin sieltä löytyy päältä riisumani korut, milloin korvatulppia, pikkuautoja tai kaukosäätimiä…

Tammikuun aurinko paistoi viime viikolla yhtenä päivänä niin ihanasti, että oli heti napattava kamera käteen! Seinälle muodostui kiva varjo olohuoneen kattovalaisimesta:

Löytyykö sinun kodistasi makramee? Oletko itse kokeillut tehdä sellaista?

Meillä on tällä hetkellä aika monta viherkasvia. Loppuvuodesta myin kaksi pois, koska joulukoristeiden alkaessa ottaa valtaa alkoi tuntumaan siltä, että viherkasvit veivät liikaa tilaa ja oli aika karsia pari pois. Oletteko muuten ostaneet viherkasveja kirppispalstoilta? Minä en ole, mutta kerran olin ostamassa Torin kautta erästä ihanaa istukaista – se kuitenkin ehti mennä toisaalle. Nyt en muista enää sen nimeä, mutta hieman erikoisempi viherkasvi oli kyseessä. Täytyypä kurkkia, jos niitä jostain taas löytyisi…
Edit: Nyt muistin; kyseessä oli aitoviikuna!

Tällä hetkellä lempparini kodissamme olevista viherkasveista on tämä viikuna, jonka ostin kuopuksemme ristiäisten aikoihin syksyllä 2018. En muista, oliko tällä jokin tarkempikin nimi..? Tämän kuvan otin viime syksynä, kun viikuna oli ollut meillä vuoden:

Aika kivasti se on tuosta jo kasvanut ja lisää pukkaa parhaillaan! Tämän kuvan otin tänään:

Noita kukkavarsia on viikunassa kolme ja mietin, missä vaiheessa ne täytyisi jakaa eri ruukkuihin? Tuntuu, että yksi ruukku käy kohta ahtaaksi. Toisaalta tykkäisin tuosta kovasti noin, kun kolme on yhdessä! Mutta sehän kasvaa aika korkeaksikin käsittääkseni, joten jossain vaiheessa täytyy tehdä muutoksia. On ihanan helppohoitoinen tuo eikä ole moksiskaan tällaisen kömpelön ja unohtelevan hoitajan käsissä!

Kastelen kun muistan ja joskus (hyvin harvoin) tulee sumuteltua lehtiä. Pölyjäkin olen vähän turhan harvoin viherkasveistamme pyyhkinyt, mutta joskus sentään muistan. Tai innostun… Minulla on yleensä staattinen liina tässä tarkoituksessa käytössä.

Viikuna muodostaa mielestäni kivan (sävy)parin konjakkisen lepakkotuolin kanssa!

Täällä vietellään kuopuksen kanssa kotipäivää ja esikoinen on vielä hetken päiväkodissa. Sen jälkeen suuntaammekin ystäviä tapaamaan. Kivaa viikonloppua teillekin! :)

Joskus se ei vaadi paljoa! Ruokaostoksilla isket silmäsi tosi kauniiseen kukkakimppuun ja koko kodin alkuvuoden sisustus alkaa rakentumaan sen ympärille! Mutta arvatkaas mitä! Kun perjantai-iltana kimpun bongasin, en raaskinut ostaa sitä :D. Ajattelin, että lähes kymppi kukista, jotka kuihtuvat muutamassa päivässä, on liikaa. Kunnes sitten sunnuntaina samaisessa kaupassa ruokaa ostaessani nappasin kimpun ostoskärryyni (samalla aiemmille ajatuksilleni silmiäni pyöritellen) ja mikä tuuri, että juuri se kimppu vielä oli siellä! Kimppuja oli nimittäin montaa eri sävyä, mutta tätä yhtä sävyä oli vain tämä yksi kimppu.

Valkoista, hennon persikkaisen vaaleanpunertavaa ja runsaasti vihreää. Yleensä en välitä kimpuista, joissa on paljon vihreää, mutta tämä jotenkin ihastutti ja kovasti! Ihanan rönsyilevä ja rento, raikas kimppu ♥.

Joulu on siirretty kaappiin odottamaan joulun aikaa 2020 (eli lokakuuta). Joulun loppuminen on hyväksytty enkä enää sure sen perään. Tätä surua koin eniten aikana ennen lapsia ja vielä esikoisen vauva-aikana. Sittemmin lapset ovat pitäneet niin arjessa ja hetkessä kiinni, ettei aikaa moiselle jää :D. Myöskin suunnitelmissa oleva kotimaan viikonloppuloma piristää kummasti!

Pallovalot saavat valaista vielä pitkään, ne eivät kuulu kodissamme mitenkään jouluun, vaan ovat kausivaloja ja voivat olla esillä ympäri vuoden. Talvikausi on pitkä ja pimeä – lisävaloa tarvitaan!

Miksi sitten olin pihistelemässä tämän kimpun kanssa? Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että viime vuoden aikana sisäistin hyvin tehokkaasti ajatuksen arjesta, jossa karsitaan turhat asiat. Rajan asetin kuitenkin tarkasti ja se menee siinä, että mitään elämää ja arjen iloja liikaa rajoittavia juttuja ei saa karsia, vaan kaikki sellainen extra, joiden menetys ei juuri missään tunnu ja joiden karsimista ei jää harmittelemaan. Esim. en tilannut koko vuotena yhtään mitään lehteä, koska tiesin, että niiden lukemiselle ei vielä jäisi aikaa ja näin ollen lehdet jäisivät lehtitelineeseen pölyttymään. Se muutaman kympin säästö lehtitilauksen kohdalla ei ole suuri, mutta kun vastaavia ns. turhia menoja on vuodessa vaikka kymmenen, puhutaan jo aika isosta summasta. Netflixiä olin tilaamassa, mutta koejakson loputtua irtisanoin sopimuksen. Koejakso oli opettanut, että en ehdi seuraamaan mitään sarjaa; Emmerdalessakin on jo tekemistä! (Etenkin, kun nykyään tulee kaksi jaksoa päivässä, iiks!) Tuostakin palvelusta olisin siis maksanut täysin turhaan.

Tähän liittyy myös sellainen ajatus, että ostetaan vain tarpeeseen. Tämä toimii jo erittäin hyvin monella eri osa-alueella (kosmetiikka, pyyhkeet, vuodevaatteet jne.), mutta kodin sisustukseen en ole sitä vielä laajentanut. Kodin sisustaminen on myös harrastukseni ja tuottaa arkeeni valtavasti iloa! Joten en koe suureksi rikokseksi sitä, että ostan välillä kotiin jotain vaihtelua; tosin viime vuonna näistä murskaavalla prosentilla suurin osa oli 2nd hand -hankintoja. Laitan myös ahkerasti tarpeetonta kiertoon ja rahoitan tätä mieluisaa harrastustani suurelta osin tällä tavoin.

Entä mitä tämä tällainen turhien kustannusten karsiminen on elämääni tuonut? Selkeyttä ajatuksiin ja kotiin, hyvää omatuntoa ja hankintojen entistä suurempaa etukäteispohdintaa. En koe, että olisin juuri koskaan ostanut mitään hieman arvokkaampaa tuosta noin vain, vaan aina hankintoja suunnitellen. Ja hyvä onkin suunnitella, jotta sitten on valmiina, kun se toivottu ja etsitty juttu tulee ehkä käytettynä vastaan! Tällä tavoin löysin syksyllä baarijakkarammekin. Lisäksi se on säästänyt minulle rahaa ja sen ansiosta sain kesällä lyhennettyä asuntolainaamme isomman erän. Rahaa jää myös aiempaa enemmän sellaisiin mieluisiin juttuihin, jotka tekevät arjesta mukavampaa: siivouspalveluun, ulkona syömiseen ja matkusteluun!

Tämän kimpun hankinta opetti kuitenkin taas sen, että näissä en pihistele! Tähän säästämiseen saattaa nimittäin jäädä hieman koukkuun ja kaikkia hankintoja (paitsi ruokaa) tulee tarkasteltua suht kriittisesti :D. Nämä tuovat kuitenkin niin paljon iloa ja silmäkarkkia arkeen, että maksavat itsensä siinä takaisin. Aivan kuten ne useat amarylliksetkin, jotka vuoden viimeiset viikot kotiamme piristivät!

Täällä aloittelen juuri työpäivääni, mutta töiden parissa ei suinkaan koko loppiainen vierähdä.

Mitäs teillä on päivän ohjelmassa?