Tiedättekö sen fiiliksen, kun joulukuun alussa sataa vettä? Se fiilis iski suoraan kasvoihini tänä aamuna vähän ennen yhdeksää, kun esikoinen käveli reippaana autoon päiväkotireppu kädessään ja minä tulin perässä kantaen vauvaa turvakaukalossaan. Kun sain pojat paikoilleen takapenkille ja käynnistin auton, tulvahti autoon sellainen lämpöinen joulufiilis! Nimittäin jouluradiossa soi juuri tuolloin ihana vanhanajan White Christmas Bing Crosbyn laulamana. Sitä fiilistellen vilkaisimme esikoisen huoneesta näkyvää joulutähteä (hän on siitä niin onnessaan ♥) ja ajelimme kohti päiväkotia. Matkaa oli taitettu noin 500 metriä, kun takapenkiltä kuului Mää haluan kuunnella Hevisaurusta. Mutta minä haluaisin kuunnella tämän laulun, tämä on niin ihana joululaulu! Ei tuo oo mikään joululaulu, tuo on ristiäismusiikkia, mää haluan Hevisaurusta nyt heti ennen ku tää matka loppuu! Tämä laulu loppuu kohta, sitte kuunnellaan Hevisaurusta. Tässä lauletaan ihanasta, oikein lumisesta, valkoisesta joulusta! ♥
Ja niin me ehdimme kuunnella vielä pätkän Hevisaurustakin ennen kuin olimme päiväkodin pihalla ja näin myös päiväkotilainen oli tyytyväinen. Tässä onkin taas muutama päivä fiilistelty Hevisaurusta oikein urakalla, sillä lauantaina olimme heidän keikallaankin – jo toinen keikka tälle vuodelle ja neljävuotias oli ikionnellinen!

Mua niin huvitti tuo vertaus ristiäismusiikkiin ja pärskin sille kotona oikein huolella! :D Se tosiaan ehkä aavistuksen kuulostaa samalta kuin papin laulut täällä meillä kotona pikkuveljen ristiäisissä… Tuli mieleeni, että en halua edes ajatella sitä aikaa, kun takapenkiltä ei enää kuulu omia musiikkivaatimuksia! Voi tätä joulunodotusta noiden mun pienten, tomerien poikien kera, niin koko maailman parasta ♥.

Ihanaa joulundotusta teillekin! ♥ ♥ ♥

Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)

No heipparallaa! Se on heinäkuukin ehtinyt lähes puoliväliin, mutta täällä ollaan – edelleen vauva mahassa! Tosin viikolla näytti yhtenä iltana siltä, että nytkö mä synnytän; sen verran rankat supistukset iski päälle ja kestivät lähes kolme tuntia. Yllättäen kuitenkin loppuivat ja nukahdin puoliltaöin täysin uupuneena sohvalle. Olin juuri saanut pojan yöunille, kun supistukset alkoivat ja mies oli tietysti prätkäilemässä… Pientä paniikkia ehti pukata, sillä en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa ja se epätietoisuus: kuuluuko tämä varmasti asiaan? oli aika hämmentävää.

Todennäköisesti ihan rasituksesta johtuivat, sillä olimme juuri palanneet kolmen päivän lomamatkalta, jossa kävelin päivittäin pitkiä matkoja näissä hellelukemissa ja heti reissun jälkeen oli raskauskuvaukset rannalla ja kaikenlaista muutakin mahtui kalenteriin! Nyt otan vähän iisimmin, vaikka toki tässä jo turvallisilla viikoilla ollaan, sillä vauva on puolentoista viikon päästä täysiaikainen. Kotona on kuitenkin jatkuvasti jotain puuhaa ja kotitöitä, joten ei tämä elämä sohvalla makoiluksi sentään mene… Vauvan huone on vaiheessa, mutta eipä vauveli huonettaan heti tarvitsekaan. Sehän on alkuun lähinnä hänen tavaroitaan varten, jotta kaikkea ei tarvitse säilyttää olohuoneessa. Sänky on sentään valmiina häntä odottamassa; loput ehtii syntymän jälkeenkin, sillä nämä hellekelit eivät inspiroi maalaamaan. Itse näitä helteitä en kovin pahoina pidä, mutta niiden johdosta kotonamme on aivan liian kuuma ja se tukaloittaa oloa! Ilmalämpöpumppu menee siis todellakin hankintaan, kunpa sen vain ehtisi tämän kesän aikana seinään saamaan…

Mutta sitten otsikkoon! Voitin pari viikkoa sitten pienen tarjouskilpailun kivoista Lundian Classic-sarjan yöpöydistä, joista kehitin itselleni pienen pakkomielteen. Yöpöydät ovat normaalia kookkaammat, joten ajattelin heti, että niistä tulisi lipasto olohuoneen uudelle seinänpätkälle. Saisin kivasti lisää säilytystilaa ja tuo seinän kalustaminen ratkeaisi samalla kuin itsestään. Yöpöydät ovat mittojensa puolesta kuin tehdyt tuohon syvennykseen! Kalusteet ovat mäntyä eivätkä jää tuollaisiksi; tiesin heti, että haluan maalata ne jollain kivalla sävyllä, mutta millä?

Pyörittelin mielessäni sekä mustaa, valkoista että vaaleanharmaata. Mustan hylkäsin pian, sillä pölyongelma… Lisäksi haluan, että laatikoiden kivat vedinsyvennykset erottuvat selvästi ja voi olla, että tummaan sävyyn hukkuisivat. Valkoista meillä taas riittää; oikeastaan kaikki muut kalusteet/lipastot kotonamme ovat valkoisia, joten ehkä tämä hukkuisi valkoisena liikaa valkoiseen seinään? Jokin vaalea persikkakin, mintusta puhumattakaan, olisi sävynä aivan ihana, mutta kyllästyisinkö..? Niinpä vahvimmilla on nyt vaaleanharmaa, sellainen ihana helmenharmaa – miltä kuulostaa? Toinen yöpöytä on jo hiottu ja odottelee autotallissa nyt enää sävypäätöstäni :P.