Perinteisesti lokakuussa alan lisäämään kotiin jotain lähestyvästä joulusta kertovaa. Joskus ajankohta on osunut ihan lokakuun alkuun, joskus puolivälin tienoille ja joskus, kuten tänä vuonna, ihan lokakuun loppuun. Viime viikolla otimme esikoisen kanssa Joy-kynttelikön esille. Meitä hieman jännitti, onko monta lamppua palanut, sillä pari lamppua näytti niin tummilta. M intoili kovasti ja halusi olla se, joka kynttelikön napsauttaa päälle. Kaikki lamput syttyivät!

Kynttelikkö on tainnut olla aina tuossa kohtaa, tuon lipaston päällä. Tykkään siitä siinä, koska se valaisee noin keskeiseltä paikalta iltamyöhällä hyvin ja taas tämä sama näkökulma kuin joulukuusenkin kanssa: tästä näen sen myös keittiöön ja ruokailutilaan! Eräs tuttava sanoi mulle pari päivää sitten, että olen hyvin vahvasti visuaalinen ihminen ja näissäkin jutuissa sen huomaa;  ei ole se ja sama, mihin näitä juttuja kotona sijoittelee :D.

Mietin, että keittiön ikkunallekin olisi kiva saada vaihteeksi jokin kynttelikkö! Siinä on nyt 2010 joulusta lähtien ollut eräs pöytätähti, joten vaihtelu voisi olla ihan kiva juttu. Tosin kynttelikön täytyisi olla hieman korkeampi, jotta se näkyisi ulos ikkunankarmien yli. Mielestäni on aina ihana tulla kotiin, kun keittiön ikkunasta näkyy valoa! Keittiön ikkuna on pääsisäänkäynnille päin ja siinä ovea avatessa tulee kivan kodikas olo, kun viereisestä ikkunasta pilkistää valoa. Jouluisin se on joku jouluvalo ja muulloin viimeviikkoisen postaukseni kuvassa näkyvä ikkunavalaisin. Joskus tuon katosta roikkuvan valaisimen sijaan keittiössä on ollut korkeampi pöytävalaisin. Valaisin kuin valaisin, haluan sen näkyvän ulos! Olisiko teillä vinkata jotain kivaa kynttelikköä?

Sissyn lempipaikka olohuoneessa on sohva ja sieltä nimenomaan tuo täältäpäin katsottuna toinen sohvatyyny. Ei ensimmäinen eikä missään nimessä viimeinen eikä todellakaan edes puhuta divaaniosasta! Tämä kohta sen on oltava:

N kävi unille puoli kahdentoista maissa. Minä otin kameran käteeni, näpsin muutaman kuvan, tekaisin cappuccinon ja istahdin musiikkia kuunnellen hetkeksi koneelle tätä kirjoittamaan. Iltapäivällä taidamme pyörähtää kaupungilla hieman vaateostoksilla! Esikoinen tarvitsee vähän sitä sun tätä. Hän kasvaa pituutta ihan valtavaa vauhtia koko ajan ilman taukoja…

Jokos te olette laittaneet jotain jouluista kotiinne? :)

Näistä kuvista ja fiiliksestä tuli ensimmäisenä mieleeni sana hämäränhyssy, joten se päätyi myös otsikoksi. Sanana on niin hupaisa, että täytyi oikein tutkia, mitä sillä virallisesti tarkoitetaan! Päädyin lukemaan viiden vuoden takaisen mielenkiintoisen artikkelin Kotiliedestä. Siinä lukijat olivat saaneet kertoa, miten heidän lapsuudessaan tunnelmoitiin tänä vuodenaikana. Oliko pihalla lyhtyjä ja tunnelmoitiinko sisällä kynttilänvalossa?

”Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!”

Vastauksia oli monenlaisia ja niitä lukiessa saa kyllä nopeasti oivalluksen siitä, mitkä asiat ovat tänä päivänä paremmin! Eräs vastaus oli mielestäni jotenkin ihanan liikuttava ja tämän vastauksen kaltaista soisi tänäkin päivänä vielä enemmän olevan:

”Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).”

Tuosta viimeisestä vastauksesta jotenkin heijastuu sellainen elämän mutkattomuus ja yksinkertaisuus, hetkestä nauttiminen, kiireettömyys ja yhteisöllisyys; useamman sukupolven yhteiselo. Koko artikkelin pääset lukemaan täältä. Hämäränhyssy taitaa siis olla aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Juuri kuten näissä eilen ottamissani kuvissa.

Vietimme eilen kotipäivää ja päivä tuntui aivan lauantailta, vaikka olikin perjantai. Mies on ollut isyysvapaalla, joten hänkin oli eilen koko päivän kotona. Tein aamupäivän töitä samalla kun siivooja siivosi kotonamme ja sen jälkeen hääräilimme keittiössä koko perheen voimin. Teimme nakkikeittoa ja leivoimme kolme pellillistä sämpylöitä. Vanhempani piipahtivat ohikulkiessaan kahville ja mutustelimme kaikki yhdessä lämpimiä sämpylöitä. Kun vanhempani jatkoivat matkaansa, innostuimme leipomaan sämpylöitä vielä kolme pellillistä lisää! Näin saimme kaapissa vallinnutta jauhokaaosta hieman taltutettua; siellä kun oli avattuna kolmen viljan sämpyläjauhojen lisäksi grahamjauhoja, ruisjauhoja ja pari pussillista vehnäjauhoja. Kaikkia tuli tehokkaasti käytettyä ja osa sämpylöistä päätyi pakastimeen odottelemaan tulevia aamiaishetkiä. Oli jotenkin niin harmaa päivä eilen, että kynttilät saivat palaa aamusta iltaan!

Nyt lähdemme tästä pikkuhiljaa veljeni osoitteeseen kyläilemään, joten ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Tyypillisesti nyt, kun meillä on jotain menoa, pikkumies nukkuu ulkona rattaissa hyvin pitkään. Juuri tuli kaksi tuntia täyteen ja täytyi käydä jo tarkistamassa, hengittääkö hän. Tää on niin tätä! Mukavaa viikonloppua! :)

Minä ajattelin, että odotetaan nyt edes 24.10. saakka tämän postauksen kanssa, voi sitten julkaista sillä verukkeella, että jouluaattoon on tasan kaksi kuukautta, joten täältä pesee! Tämän postauksen verran vielä joulufiilistelyä, seuraavaksi sitten muita aiheita! Lupaan! :D

Onkohan jo jossain päin Suomea satanut pysyvä lumi? Toki Lapissa varmasti, mutta onko muualla? Ei ole tullut seurattua, niin en yhtään tiedä. Minä niin haaveilen siitä aamusta, kun saa herätä valkoiseen lumimaisemaan ♥. Ja että se lumi olisi pysyvä! Valkoinen maa, upean valkoisina hohtavat puut ja se taianomainen valkoinen maisema ylipäätään voittaa aina tämän pimeyden ja synkkyyden!

Viime jouluna olohuoneemme ikkunatähdet olivat ensimmäistä kertaa eri tavalla: ne olivat vierekkäin oikean puoleisella seinällä (näkyvät toisessa kuvassa) ja huone näytti näin kivasti leveämmältä. Taidan silti tykätä enemmän tästä perinteestä, jossa tähdet ovat eri seinustoilla:

Se on jännä juttu, miten joskus jouluna tulee testattua jotain uutta ja sitten se joulu ei tunnukaan samalta! Se ei tunnu niin joululta kuin aikaisempina jouluina. Sitten joulun loputtua sitä miettii, että seuraavana jouluna teen sitten eri tavalla. Toki joulun tekevät oma perhe ja ne lähimmät ihmiset siinä ympärillä, mutta kyllä vain tällaisillakin asioilla on oma roolinsa! Näin ainakin tällaisen tunneihmisen kohdalla – tunnistatteko samaa itsessänne? Esimerkkinä juuri nuo ikkunatähdet; viime joulu tuntui erilaiselta, kun tähdet eivät olleet kuten ennen :D. Sama joulukuusen sijoittelun kanssa; sille on se yksi ainoa oikea paikka ja se on tässä olohuoneen ja ruokailutilan taitekohdassa:

Jouluna 2015 joulukuusi oli ikkunanurkkauksessa ja joulu ei vain tuntunut samalta! Kivalta se näytti sielläkin, mutta se joku fiilis jäi puuttumaan. Jotkut asiat vain ovat perinteitä eikä niitä kannata mennä sörkkimään! Tässä tuota kyseistä joulua:

Opin tuosta joulusta sen, kuinka tärkeää on, että joulukuusi näkyy ruokapöytään ja sitä voi ihastella sieltäkin käsin. Sillä joulunahan vietetään aikaa ruokapöydän ääressä tämän tästä, joten kyllä se kuusikin sinne kuuluu:

Toinen tärkeä seikka itselleni tässä asiassa on se aatonaaton ilta, kun kaikki on valmista ja lapset ovat käyneet yöunille. Istahdan olohuoneen sohvanurkkaukseen kaikkien joulutyynyjen kera ja fiilistelen jouluvalojen loisteessa. Vain joulumusiikkia taustaäänenä. Mitään muita valonlähteitä ei ole kuin ikkunatähdet, joulukuusen valot ja ehkä joku muu valosarja (mihin se tänä vuonna päätyykään) sekä Joy-kynttelikköni. Siemailen siinä kupposen lämmintä glögiä ja nautin hetkestä täydestä sydämestäni! Vuodessa ei ole toista iltaa, jossa olisi tuo sama fiilis ♥. Jouluaattoillassakin on oma fiiliksenä enkä ole vielä osannut päättää, kumman illan fiilis on ihanampi, ovat niin erilaisia keskenään! Aatonaattoon kuuluu se ihana kutkuttava tunne, joka syntyy siitä, kun aatto on vielä edessäpäin, kun taas jouluaattoillassa on ehkä se pienenpieni haikeus, että nyt se aatto on vietetty. Mikä ilta on teidän mielestänne joulussa paras?

Joulukukista suosikkini on vuodesta toiseen valkoinen amaryllis ja niitä ostelen perinteisesti ensimmäisen kerran jo marraskuussa. Niihin ei kyllästy ikinä, ovat niin upeita! Viime jouluna tein niistä kimpun eukalyptuksen oksien kera ja sen voisinkin tänä jouluna toistaa, tykkäsin kovasti! Nuo eukalyptuksen oksat ovat ruokailutilassamme edelleen. Säilyvät kivasti kuivakukkinakin!

Tällaisesta maisemasta haaveilen ja vaikka tämä kuva onkin useamman vuoden takaa, muistan, että viime jouluksikin saimme vastaavan!

Se näkyykin tässä kuvassa, jonka otin viime jouluaattona, kun tuolloin neljän kuukauden ikäinen vauvamme nukkui päiväuniaan ihanien kuurankukkien ympäröimänä:

Erään joulun sininen hetki:

Tämän kuvan otin viime jouluaattona. Kello oli varmaan jotain aamuyhdeksän paikkeilla ja olimme juuri perinteisesti käyneet aattoaamun saunassa. Sekin yksi jouluperinne, josta en luovu! Meillä käydään aattona aamusaunassa ja toki myös iltasaunassa, jos joku niin haluaa :).

Nyt ei muuta kuin tätä seuraavaa, ihanaa joulua odottelemaan ja tästä odotuksen tunnelmasta nauttimaan! ♥