Katson usein lastani ja hänestä otettuja kuvia ja mietin, että tuo pieni poika on kauneinta minun maailmassani.
Samalla toivon, että jokainen lapsi saisi olla ainakin omille vanhemmilleen se ihanin, kaunein ja ihmeellisin asia maan päällä. Jokainen lapsi ansaitsee sen.

Ilman kuvia unohtaisi monet asiat. Surettaa ihan ajatellakin! Unohtaisi, miten yli-ihana hän oli vauvana, miten supersöpö yksivuotiaana. Miten hänen hiuksensa kihartuivat tuolloin, kunnes alle kaksivuotiaana istahdimme ensimmäistä kertaa parturin tuoliin. Nyt hän käy siellä jo kuin vanha tekijä parturille kuulumisiaan rupatellen. Miten ihanat pulloposket hänellä oli ja on edelleen. Miten usein olenkaan kuullut “Ihan isänsä näköinen, ei voi erehtyä! Mutta äitin nenä. Ja posket!” Kyllä kyllä ja näistä poskistamme olemme suunnattoman ylpeitä :D ♥.

Unohtaisin sen, miten hänellä oli yksivuotiaana hassu vaihe pitää jalkaa syöttötuolin tarjottimella, myös syödessä. Ja kun menit korjaamaan asentoa yrittäen piilottaa jalkaa… Mikä temperamentti sieltä kuohahtikaan! :D

Nyt tästä rakkaasta esikoisestani on tulossa isoveli. Onnekas on pieni vauvamme, kun saa kasvaa tämä ihana hassutteleva satusetä isoveljenään. Järjestin teille arvonnan vauvamme sukupuoleen liittyen; saitte veikata, kumpi meille syntyy. Huomattavasti suurin osa teistä veikkasi tyttöä. Minulla itselläni ei ole mitään ns. äidinvaistoa omaan odotusaikaiseen sukupuolen veikkaukseen; olen ollut molemmilla kerroilla ihan pihalla kumpi vauva mahassa majailee :D. Tällä kertaa sain kuitenkin ihmeellisen varman tunteen, kun olin astumassa ovesta ulos ja lähdössä miehen kanssa rakenneultraan. Se tunne oli hyvin rauhallinen ja varma. Laitoin eräälle ystävälleni viestinkin tuolloin ja kirjoitin, että nyt tuli erittäin vahva tunne siitä, että vauva on poika ja niinhän se on ♥.

Tämä äiti saa toisen tuollaisen poikamaisen sydänkäpysen ja isi saa toisen pikkukaverin ♥.

En voi sanoa, etteikö vaatekaupoilla kirpaise, kun en saa tälläkään kertaa ostella niitä kauniita tyttöjen vaatteita. Eri värejä kuin esikoiselle, sillä emme kuulu niihin, jotka haluavat pukea poikavauvansa vaaleanpunaiseen. Sitten taas samaan aikaan olen niin ikionnellinen siitä, että saan toisen tuollaisen mussukan pojanviikarin, jota pusutella mennen, tullen ja palatessa. Suunnattoman kiitollinen siitä, että saamme toisen lapsen, joka tuo perheeseemme sisarusrakkauden. Onnellinen siitä, että esikoisemme saa pikkuveljen ♥.

Poikammehan arvasi alusta asti, että vauva on poika. Kun näytin hänelle ensimmäisen ultrakuvan kysyen mikä tässä on, hän vastasi kana :D. Pian sen jälkeen hän alkoi kuitenkin veikkaamaan, että vauva on poika enkä voi sanoin kuvailla sitä riemua auton takapenkillä, kun hän kuuli, että vauva tosiaan on poika! Hänellä on ollut jo viikkokausia vauvalle nimikin: Veikko, heh! Erikoisinta tässä on se, että emme tunne ketään Veikkoa, mutta edesmennyt pappani oli Veikko (M ei häntä koskaan ehtinyt tapaamaan). Veikko-pappa oli syntynyt 8.5.1914 eli päivälleen sata vuotta aiemmin kuin M. Emme ole kuitenkaan puhuneet papasta Veikkona, vaan Halkokarin pappana. Aika jännä yksityiskohta vai mitä! Sen kuitenkin tiedän jo tässä vaiheessa, että Veikkoa vauvasta ei tule – se olkoon nyt tämä odotusajan nimi ;).

Suoritin arvonnan poikaa veikanneiden kesken ja arpaonni osui nimimerkkiin Aikku! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Ihanaa torstai-iltaa! :)

Puoliväli ylitetty, jee! ♥

Se tietää myös sitä, että rakenneultra on ihan nurkan takana. Olemme miehen kanssa tälläkin kertaa samaa mieltä siitä, että jos vain sukupuoli näkyy, otamme tiedon mielellämme vastaan. Sukupuoli on niin suuri osa ihmisen identiteettiä, että haluan ajatella vauvaa tästä eteenpäin jompana kumpana enkä vain vauvana. Tiedän myöskin erään pikkumiehen, joka haluaisi jo tietää, onko se vauva pikkuveli vai pikkusisko!

Ajattelin tähän vähän vertailla näitä kahta raskauttani ja sitten saisitte heittää sukupuoliveikkauksia kehiin! Voisin sitten arpoa oikein arvanneiden kesken jonkin kivan yllärikaulakorun yritykseni MioSa. designin valikoimasta!

Ensimmäisessä raskaudessa voin kaikin puolin suht hyvin! Alussa oli pientä väsymystä, mutta se ei kestänyt kovinkaan pitkään. Pahoinvointia ei ollut juuri nimeksikään (pitiköhän vain pari kertaa oksentaa…), kuvotusta lähinnä. Kaikki kylmä ja raikas upposi! Mitään rasvaista ruokaa ei tehnyt mieli, mutta mitään suuria makeanhimojakaan en kokenut. Himoitsin lähinnä pakastemarjoja…

Tällä toisella kierroksella väsymys oli alussa niin jäätävää, että epäilin sen johtuvan jo jostain muusta kuin raskaudesta. En olisi noussut joulukuussa ollenkaan, jos ei olisi ollut pakko… Pahoinvointi on ollut suht voimakasta kuvotusta, oksentaa ei ole tarvinnut. Tietyt hajut ja ruuat saivat lähes oksentamaan, ehkä suurin inhokki oli sika-nautajauheliha! Tällä kertaa on tehnyt enemmän mieli rasvaista ruokaa; enemmänkin ylipäätään ruokaa kuin mitään herkkuja! Makeanhimoa ei ole ollut juurikaan, mutta olen taas himoinnut pakastemarjoja: etenkin mansikoita. Tämän raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana sai kyllä hyvin tarkkaan miettiä, mitä saisi syödyksi… Viikon ruokalistojen miettiminen oli tuskaa, sillä hyvin moni ruoka sai aikaan pelkkää kuvotusta. Etenkin kokkaaminen oli paha! Siinä kun tuli väkisinkin haisteltua sitä ruokaa, ei sitä tehnyt sitten enää mieli syödä. Hävettää myöntää, mutta yhdessä vaiheessa suurin herkkuni oli Saarioisten jauhelihapizza :D. Hyi yäk, en ollut syönyt niitä yli vuosikymmeneen ja sitten yhtäkkiä kannoin niitä kotiin joka kauppareissulta… Nyt taitaa taas mennä aika pitkä aika seuraavan hankintaan :P.

Närästyksestä olen kärsinyt molemmilla kerroilla, mutta nyt tiesin pyytää tehokkaat lääkkeet jo ennen kuin se paheni viime kerran kaltaiseksi. Viime raskaudessa kiloja kertyi 9, nyt taidetaan päätyä aika samoihin lukemiin. Tosin nyt raskauden viimeinen kolmannes osuu kesään, joten sitä turvotusta on varmaan mahdoton ennustaa… Ensimmäisessä raskaudessa iho ja hiukset voivat mielestäni oikein hyvin, nyt tunnen oloni huomattavasti enemmän rähjääntyneeksi. Olenpa saanut tässä matkan varrella kokea jopa muutaman finnin sitten teinivuosien!

Mitä itse vauvasta osaan sanoa, niin hän vaikuttaa huomattavasti rauhallisemmalta tapaukselta kuin veljensä. Olen käynyt kolmessa ultrassa (ensimmäinen oli aivan alkuvaiheessa) ja näissä kahdessa jälkimmäisessä bebe on vain köllinyt ja nukkunut tyytyväisenä. Esikoinen ei ollut koskaan ultrattaessa paikoillaan, vaan pyöri ja liikkui melkoisen energisesti – sama mihin aikaan päivästä ultrattiin! Hän oli usein vain sellaista sekaista äärikuvamössöä liikkeineen. Hän liikkui myös mahassa hyvin tarmokkaasti ja ne liikkeet kyllä tuntuivat! Muistan M:n raskausajalta mm. sen jouluaaton aaton, kun tunsin ensimmäiset potkut! Istuin ruokapöydän ääressä, kun yhtäkkiä tuli niin tarmokas potku, että housujen vyötärönauha rullaantui alas :D. Käytin silloin vielä normihousuja; ei tokikaan mammahousujen vyötärönauhalle olisi noin käynyt, heh!

Poikamme luonteesta sai hyvin viitteitä siis jo raskausaikana ja sama touhukkuus on jatkunut aina näihin päiviin saakka! Uskon, että nimi on enne ja kun keksin pojallemme nimen vain muutamia päiviä ennen ristiäisiä, toi nimi minulle heti mieleen vallattoman, pilke silmäkulmassa hymyilevän ja elelevän pojanvekkulin ja juuri sellainen tuosta lähes neljävuotiaasta rakkaastamme on kasvanut ♥.

Kaiken kaikkiaan raskauteni ja raskausoireet ovat olleet suht samanlaiset keskenään; tässä nykyisessä suurimpana erona ensimmäiseen armottomampi alkuraskauden väsymys sekä finnit! :D

Kävimme muuten M:n kanssa viime viikolla vaatekaupoilla ja samalla tuli tehtyä vauvallekin ensimmäiset (kuvissa näkyvät) hankinnat! Parit housut ja bodyt tarttuivat mukaan, kauniin vaaleita ja neutraaleja sävyjä – ihanasti pienelle vauvalle sopivia ♥.

Miten teillä raskausoireet erosivat eri raskausten välillä vai erosivatko lainkaan? Arvasitteko oireiden perusteella vauvan sukupuolen?

Nytpäs sitä hauskaa arvontaa kehiin! Kumman veikkaat meille syntyvän ja perustelut?
Arvonnan viimeinen osallistumispäivä on 27.3.2018.

Loppuvuosi oli perheelleni raskas; ehkä muistattekin postaukseni Musta päivä perheessäni. Tuosta kului vain muutama päivä, kunnes varmistui eräs täysin päinvastaisia tunteita sisältänyt asia. Loppuvuosi oli täyttä tunnemyrskyä: huolta, murhetta, pelkoa, mutta myös iloa, onnea ja kiitollisuutta. Epäuskoakin ajoituksen suhteen.

Olen aiemminkin kertonut, että jotkin jättämänne kommentit jäävät ihmeellisen tarkasti mieleeni. En sitä välttämättä hoksaa edes silloin, kun kommenttia ensimmäistä kertaa luen, vaan kommentti saattaa putkahtaa mieleeni vuoden tai parin päästä. Eräästä mieleeni jääneestä kommentista kirjoitin vuosia sitten Kerron sulle salaisuuden… -postauksessani. Nyt kerron toisesta tuollaisesta kommentista, joka jätettiin nimimerkillä Annastiina poikamme synnyttyä postaukseeni Sinä:

Hurjan paljon onnea teidän koko perheelle! On ollut ilo seurailla “vierestä” teidän kasvuanne perheeksi. Toivotan lämpimästi onnellisia ja mieleenpainuvia ensihetkiä aarteenne kanssa. Toivottavasti tämä ei jää teidän ainoaksi vastaavaksi onnen hetkeksi! ;P

Tuo kommentin viimeinen lause on pyörinyt mielessäni aina silloin tällöin. Viime marras-joulukuun vaihteessa se muuttui todellisemmaksi, sillä silloin saimme tietää, että odotamme toista tuollaista maailman suurinta ja kalleinta aarretta ♥.

Tämä ehkä osaltaan selittää parin kuukauden hiljaiseloa blogissani. Voimani olivat ihan minimaaliset. Koko joulukuun olisin halunnut nukkua. Nukuin ainakin 10 tunnin yöunia, mutta päivälläkin täytyi nukkua kolmet minipäikkärit. Ensimmäiset ennen puoltapäivää, toiset kolmen jälkeen ja kolmannet viiden-kuuden maissa. Päiväkotipäivinä tuo oli mahdollista, mutta muina päivinä ei… En ole ikinä elämässäni tuntenut moista väsymystä! Jos yritin koneella kirjoittaa, kun väsymys oli pahimmillaan, ei siitä tullut mitään! Harmaa kalvo peitti silmäni enkä kerta kaikkiaan nähnyt kirjaimia selvästi. Jo arkipäivän normaalit aamutoimet saivat energiavarastot loppumaan. Jos janotti, sain kerätä voimia vedenhakureissuun enkä oikeasti liioittele yhtään! Pyykkivuoret kasvoivat ja tein kotitöistä vain aivan välttämättömimmät. Vähän väliä löysin itseni sohvalta… Rimaa hipoen mentiin pari kuukautta! :D Välillä olin todella huolissani, että voiko pelkkä raskaushormoni tehdä tällaista (epäilin jo hemoglobiiniakin, mutta siitä väsymys ei johtunut), mutta ilmeisesti voi, sillä nyt olen jo jonkin aikaa saanut elää ilman tuota väsymystä. Mitään tuollaista en kuitenkaan esikoista odottaessani tuntenut! Silloin väsymys taisi kestää pari viikkoa eikä se ollut yhtään näin voimakasta…

Tässä on nyt neljäs raskauskuukausi hyvässä vauhdissa, ensimmäinen kolmannes tuli ylitettyä jo tovi sitten. Laskettu aika on päivälleen kuuden kuukauden kuluttua. Poikamme täyttää päivälleen kolmen kuukauden kuluttua neljä vuotta. Hänestä tulee maailman ihanin, kultaisin ja huolehtivaisin isoveli ja vauvamme on hyvin onnekas, kun saa kasvaa tuo ihana, vallaton ja pilke silmäkulmassa elävä pikkumies isoveljenään ♥.

Olen niiiiin onnellinen sekä itseni että mieheni puolesta ja varsinkin poikamme puolesta! Olen onnellinen neljän isovanhemman puolesta sekä yhden isoisovanhemman, 86-vuotiaan mummuni, puolesta. Hän hoki olevansa niin ikionnellinen, kun kerroin hänelle, että M:sta tulee isoveli. Silmäkulmiani sain pyyhkiä mummuni reaktion nähdessäni ♥.

Entäs kissat sitten..? Täytyy sanoa, että heitä hieman säälin, sillä nyt pojalla on menossa taas melkoisen vauhdikas kissavaihe. Vielä vauva tähän härdelliin niin saapa nähdä mitä kissat tuumaavat… Toivottavasti vanhempi kisunen ei ihan hirveästi stressaa! Viimeksihän hän pudotti melkein koko turkkinsa raskauttani stressatessaan, raasu ♥. No jos niin käy taas, niin onneksi siinä loppuvaiheessa on kesä, niin ei kisun tarvitse palella :).

Tämä tieto saa tosiaan meidän puolestamme olla nyt julkista. Enää en aio mahaani peitellä enkä asiaa salailla :D. Sydämeni pohjasta toivon, että kaikki menee tälläkin kerralla hyvin. Pieni huoli on matkassa koko ajan, sillä en hetkeäkään pidä lasten saamista itsestäänselvänä asiana. Olen myös hirmuisen helpottunut ja onnellinen, että saan vihdoin jakaa tämän asian teidänkin kanssanne! ♥

Onko siellä mahdollisesti joku toinenkin samassa vaiheessa odotusta? :)