Raskaus etenee ja vauva kasvaa – yhdeksäs raskauskuukausi häämöttää jo nurkan takana! Kaiken kaikkiaan olen voinut tässä raskaudessa suht hyvin. Etenkin kun seurailen monia muita odottajia, ovat vaivani olleet melko pieniä ja monet 10 vuotta nuoremmat kärsivät huomattavasti rankemmasta odotusajasta. Nyt kahdeksannen raskauskuukauden aikana olen kuitenkin saanut vaivoikseni erilaisia kipuja ja särkyjä, etenkin alaselän alueelle, mutta jotenkin suhtaudun niihin siten, että raskaus hyvin harvoin on täysin kivutonta aikaa. Eikä tätä loputtomiin kestä! Ja onhan tässä toki ollut närästystä alusta lähtien (onneksi on tehokkaat lääkkeet!), rannekanavan oireyhtymää, ajoittaista valtavana tuntuvaa väsymystä, sormien öistä puutumista, ähinää ja puhinaa ja huohotusta liikkuessa jne., mutta nuohan kuuluvat asiaan, niin tarvitseeko niitä edes mainita :D.

Turvotuksesta en ole vielä kärsinyt lainkaan ja jalat menevät edelleen helposti mihin tahansa kenkiin. Turvotusta hieman odottelin saapuvaksi, sillä nämä vaikeimmat viikot osuvat kuitenkin kesäkuukausiin ja nyt on ollut lämmin! Toki sitä ehtii vielä tulla… :P

Vauvalla on hyvin samanlainen kasvukäyrä kuin isoveljellään neljä vuotta sitten. Esikoisemmehan syntyi lopulta suunnitellulla sektiolla rv 41+5 painaen 4100 g ja ollen 53,5 cm pitkä. Painoarvion mukaan tämä poitsu kasvaa hieman pienempänä, mutta toki arviot ovat vain arvioita. Poikkitilan poitsu näyttää tämäkin olevan; viikollakin neuvolassa onnellisena poikittain mahassa hikkaili, mikä kyllä lisää omaan olooni hieman tuskaisuutta… Juuri kun vauva alkoi viihtymään poikkitilassa, alkoi toispuoleinen alaselkäsärkyni eli ihan mukavaa olisi, jos vauva asettuisi ns. normiasentoon, jolloin hänen painonsakin jakautuisi hieman tasaisemmin!

Olen kovin ihastunut kaikenlaisiin pandajuttuihin ja olikin pakko teettää tälle pienemmälle pojalleni parit pandapöksyt! Vaatteita en ole hirmuisesti muuten ostellut, sillä meillä on tallessa kaikki esikoisen vaatteet. Joitain kivoja vaatteita olen käytettynä ihan vaihtelun vuoksi ostellut, mutta on tuntunut turhalta laittaa mitään isoja summia rahaa vaatteisiin, sillä niitä löytyy jo ennestäänkin. Jotain syysvaatetta ostan sitten alkusyksystä, sillä toukokuisen isoveljen aikaiset ovat liian isoja heinä-elokuiselle.

Äitiyspakkauksenkin jätimme tällä kertaa välistä ja otimme sen 170 euroa rahana. Yhden äitiyspakkauksen vaatteet kun ovat vielä säilössä, niin tuntui turhalta haalia niitä tuplina. Ostamme rahalla sitten vauvalle jotain muuta tarpeellista.

Tämäkin poitsu tuntuu mahassa hyvin tomeralta tapaukselta ja rytmikin on lähes samanlainen kuin isoveljellään! Uuteen päivään heräillään vasta klo 11 maissa ja erittäin aktiivista potkimisaikaa on iltaisin klo 21-23. Yhtenä yönä heräsin siihen, kun nukuin kyljelläni ja vauva potki voimakkaasti patjaa vatsanahan läpi :D. Muuten olen kyllä saanut öisin tosi hyvin nukuttua ja tästä olen oikein hyvilläni! Välillä on toki niitä luonnon järjestämiä aamuöisiä heräilykausia, joista en ole päässyt perille, mikä järki niissä tänä raskausaikana on… Mikään ei voi etukäteen valmistaa meitä äitejä siihen öiseen heräilyrumbaan – omasta kokemuksestani totean, että vasta imetyshormoneista on siihen jonkinmoista apua!

Saapa nähdä miten vauvan rytmille käy, kun hän syntyy. Muistan, että esikoisella oli pitkään rytminä klo 10-23 ja sitten iltayhdeltätoista käytiin yö-/tissuttelu-unille. Nyt taitaa käydä niin, että tämä vauveli joutuu ikään kuin sopeutumaan meidän valmiiksi muodostamiimme rytmeihin, kun perheessä on jo yksi lapsi ennestään… Ei voi herätä uuteen päivään vasta klo 11, sillä siinä on pitänyt hoitaa jo aamutouhut ja viedä esikoinen päiväkotiin jne. :D

Tuleva isoveli odottaa vauvaa niin kovasti ♥. On ollut jo pitkään ihan päivittäin hänen puheissaan. Pussailee mahaa milloin missäkin, usein kaupan kassajonossakin. Toivottelee pikkuveljelle hyvää yötä iltaisin ja on jo tehnyt jakoa, mitä leluja vauva häneltä saa :D. Vanha pyörä ja potta taidettiin jakaa ensimmäisinä pois… Kun valittelen selkäsärkyä, tulee tuo neljävuotias hieromaan selkääni kysyen Auttaako tämä, äiti? On erittäin huomaavainen persoona ja päihittää huomaavaisuudessaan hyvin monet aikuiset miehet! On myös huumorintajua vaikka muille jakaa! Viime viikolla rannalla ähisin, kun en meinannut jalat puuduksissa päästä hiekalta ylös ja huusin, että odota, mä en pääse tämän pallon kans niin nopeasti ylös! M tuumasi No mää meen jo ennen ku on yö! Siellä minä sitten nauraa hekotin hiekalla edelleen, kun toinen odotteli jo autolla :D.

Synnyttämisessä eniten jännittääkin erossa oleminen tuosta esikoisestani! Olen neljän vuoden aikana ollut hänestä erossa neljä yötä ja niistä jokainen on ollut itselleni hieman rankka ja olen aina ikävöinyt lastani suunnattomasti. Tiedän, että tämä saattaa jonkun mielestä kuulostaa hullulta, mutta näin minä tämän asian koen. Ne illat ja nukkumaan käymiset näkemättä niitä kauniita nukkuvia kasvoja, oi voi ♥. Synnärillä oleminen ilman esikoistani – jo pelkästä ajatuksesta nousee pala kurkkuun! Onneksi hän saa vierailla siellä päivittäin.

Kokkolassa vietetään tänä viikonloppuna Mustakari in Memories -festaritapahtumaa ja sinne ajattelin sekä tänä että huomisiltana tämän pallomahani kanssa mennä! Tänään on pakko nähdä Lauri Tähkä (esiintyy vasta puolenyön jälkeen, auts) ja huomenna Kaija Koo. Huomenna päivällä menemme sinne sitten koko perheenä, sillä siellä esiintyvät tuolloin Hevisaurus ja Mimi & Kuku. Meillähän asustaa täällä melkoinen Hevisaurus-fani, joten riemu on rajaton!

Kyllä nyt on toukokuu antanut parastaan! Rannallakin tuli alkuviikosta käytyä ensimmäistä kertaa tälle kesää ja tuskastelin siellä tämän pallomahani kanssa vessakoppien puuttumista, kunnes hoksasin että niin joo, nythän on vasta toukokuu eikä heinäkuu… Ehkä kaupunki saa anteeksi tämän hitauden ;).

Pallomahan kanssa olen ollut kiitollinen siitä, että hyvin lämpimien päivien välissä on välillä niitä viileämpiäkin päiviä! Ehtii koti raikastua (täällä kun lämpötila nousee turhan korkeaksi paahteisten päivien takia ja olemmekin miettineet lämpöpumpun hankkimista pelkän jäähdytysominaisuuden vuoksi) ja tuntuu, että itsekin saa haukattua tuolloin kunnolla happea. Mitenkään hirmuisen tukalaksi en ole oloani kuitenkaan tuntenut, vaikka kahdeksas raskauskuukausi pyörähtää käyntiin parin viikon päästä. Selkäkin vihoittelee ainoastaan, jos kävelen huonoilla kengillä huonossa maastossa tai liian pitkiä matkoja. Supisteluita olen kokenut jo parin kuukauden ajan ja tämä on jotain, mitä en esikoisen odotusaikana kokenut koskaan – en edes käynnistyspillereillä! :D

Juuri eilen mietin, että tämä raskausaikani on hurahtanut ohi aivan hirmuista vauhtia ensimmäiseen raskauteeni verrattuna! En millään voi uskoa, että reilu pari kuukautta ja saan vauvan syliini ♥. Mies miettii, minkä näköinen veijari sieltä putkahtaa ja tuleva isoveli odottaa vauvaa yhtä innokkaasti ja puhelee pikkuveljestään päivittäin. Silittelee vauvamasua ja jakelee sille pusuja. Toivottelee iltaisin pikkuveljelle hyvää yötä. Ei pieni vauva vielä tiedäkään, mikä kultakimpaleisoveli häntä täällä odottaakaan ♥.

Mitäs teille muille raskaanaoleville kuuluu? Millainen vointinne on ollut? Onko toukokuun lämpö ollut hyvästä vai pahasta? Sen tässä kyllä huomaa, että mitä kuumempi ilma, sitä vähemmän vauva mahassa liikkuu ja se on ajoittain hieman huolettanut. Asiaankuuluvaa kuitenkin kuulemma.

Olen ottanut rennosti aina kun mahdollista, sillä jos liikaa puuhastelee, supistelee ihan koko ajan ja maha on kova kuin kallio. Tämän toukokuun tiesin jo etukäteen olevan rankka, sillä miehellä on ollut paljon ylitöitä ja arki on ollut yksinään minun harteillani. Ensi viikolla kuitenkin helpottaa ja hyvä niin! Jospas sitten pääsisimme takaisin kotiprojektiemme kimppuun, sillä monen asian täytyy vielä valmistua ennen kuin perhekokomme kasvaa. En halua mitään ylimääräistä härdelliä niihin vauvan syntymän jälkeisiin päiviin tai viikkoihin, sillä jo itsessään vauvan syntymä on niin elämää mullistava asia, että haluan pystyä keskittymään yksistään häneen ja esikoiseeni – sen he molemmat totisesti siinä uuden äärellä ansaitsevatkin! ♥

Toukokuun parhaita paloja ovat olleet ehdottomasti työpäivän jälkeiset hetket riippukeinussa jompikumpi kisuista mahan päällä. M on samalla leikkinyt joko meidän tai naapurin pihalla kavereidensa kanssa. On niin ihanaa, että vieressä asuu lapsiperheitä ja lapset saavat leikkiä keskenään tämän tästä! Menorcalle viime syksynä ostamani hellehattu on ollut ahkerassa käytössä ja iltaisin on ollut aivan parasta istahtaa hetkeksi lasiterassin suojaan ja katsella ilta-auringon valaisemaa pihaa. Luonto vihertää nyt niin kauniisti!
Lasiterassilla kyllä kelpaa, siitepölyltä suojassa! Illat ovat saattaneet olla vielä vähän viileitä, mutta lasiterassilla on ollut edelleen lämmin – kiitos koko päivän porottaneen auringon. Tämä on neljäs kesä Lumonin lasitetun terassimme kera ja hankinta on ollut kyllä ihan parhaasta päästä.

Hyvin erikoinen toukokuu on ollut tänä vuonna. Ihan jo siltäkin kantilta, että olemme käyttäneet kesävaatteita todella ahkerasti. Viime elokuussa kirjoitin blogiin, että poika pärjäsi koko kesän läpi vain kaksilla shortseilla, voitteko kuvitella! Nyt tarvittaisiin oikeastaan kahdet shortsit päivässä, sen verran touhukasta on tuo pienten poikien elämä :D. Hän kun on käyttänyt nyt lähes ainoastaan shortseja, on jalat polvista alaspäin myös sen näköiset: aivan täynnä pieniä naarmuja, ruhjeita ja mustelmia… Parit talvella polvista puhki kuluneet housut lyhenivät kätevästi shortseiksi heti alkukesän lämpimiin päiviin!

Eilen illalla popsimme tuoreita mansikoita, vadelmia ja mustikoita terassin aurinkotuoleissa vielä iltayhdeksältä (äitiinsä tullut marjahirmu!). Mietin siinä samalla, että talvi-iltoina poika olisi ollut tuohon aikaan jo syvässä unessa. Niin ihanaa ottaa ilo irti näistä kesäisistä päivistä ja illoista, sillä koskaan ei tiedä, milloin nämä loppuvat! Kesään kuuluu myös hieman rennompi ote syömisten ja nukkumisten suhteen, vaikkakin pyrin kyllä pitämään edelleen suht samoista rytmeistä kiinni; ne kun niin suuresti helpottavat elämää. Eilen illalla poika nukahti yöunille vasta iltakymmeneltä, mutta heräsi normiaikaan klo 8. Oli aika nuutunutta ilmettä tuossa päivällä, mutta päikkäreille ei suostunut. Tänä yönä varmasti uni maistuu!

Olipas mukava ottaa aikaa ja tulla kirjoittelemaan tänne pitkästä aikaa! Nyt vasta kirjoitellessani huomasin, että tätä ja teitä on ollut oikein ikävä ♥. Ihanaa viikonloppua – minä sukellan terassin kautta saunan lämpöön! :)

Katson usein lastani ja hänestä otettuja kuvia ja mietin, että tuo pieni poika on kauneinta minun maailmassani.
Samalla toivon, että jokainen lapsi saisi olla ainakin omille vanhemmilleen se ihanin, kaunein ja ihmeellisin asia maan päällä. Jokainen lapsi ansaitsee sen.

Ilman kuvia unohtaisi monet asiat. Surettaa ihan ajatellakin! Unohtaisi, miten yli-ihana hän oli vauvana, miten supersöpö yksivuotiaana. Miten hänen hiuksensa kihartuivat tuolloin, kunnes alle kaksivuotiaana istahdimme ensimmäistä kertaa parturin tuoliin. Nyt hän käy siellä jo kuin vanha tekijä parturille kuulumisiaan rupatellen. Miten ihanat pulloposket hänellä oli ja on edelleen. Miten usein olenkaan kuullut “Ihan isänsä näköinen, ei voi erehtyä! Mutta äitin nenä. Ja posket!” Kyllä kyllä ja näistä poskistamme olemme suunnattoman ylpeitä :D ♥.

Unohtaisin sen, miten hänellä oli yksivuotiaana hassu vaihe pitää jalkaa syöttötuolin tarjottimella, myös syödessä. Ja kun menit korjaamaan asentoa yrittäen piilottaa jalkaa… Mikä temperamentti sieltä kuohahtikaan! :D

Nyt tästä rakkaasta esikoisestani on tulossa isoveli. Onnekas on pieni vauvamme, kun saa kasvaa tämä ihana hassutteleva satusetä isoveljenään. Järjestin teille arvonnan vauvamme sukupuoleen liittyen; saitte veikata, kumpi meille syntyy. Huomattavasti suurin osa teistä veikkasi tyttöä. Minulla itselläni ei ole mitään ns. äidinvaistoa omaan odotusaikaiseen sukupuolen veikkaukseen; olen ollut molemmilla kerroilla ihan pihalla kumpi vauva mahassa majailee :D. Tällä kertaa sain kuitenkin ihmeellisen varman tunteen, kun olin astumassa ovesta ulos ja lähdössä miehen kanssa rakenneultraan. Se tunne oli hyvin rauhallinen ja varma. Laitoin eräälle ystävälleni viestinkin tuolloin ja kirjoitin, että nyt tuli erittäin vahva tunne siitä, että vauva on poika ja niinhän se on ♥.

Tämä äiti saa toisen tuollaisen poikamaisen sydänkäpysen ja isi saa toisen pikkukaverin ♥.

En voi sanoa, etteikö vaatekaupoilla kirpaise, kun en saa tälläkään kertaa ostella niitä kauniita tyttöjen vaatteita. Eri värejä kuin esikoiselle, sillä emme kuulu niihin, jotka haluavat pukea poikavauvansa vaaleanpunaiseen. Sitten taas samaan aikaan olen niin ikionnellinen siitä, että saan toisen tuollaisen mussukan pojanviikarin, jota pusutella mennen, tullen ja palatessa. Suunnattoman kiitollinen siitä, että saamme toisen lapsen, joka tuo perheeseemme sisarusrakkauden. Onnellinen siitä, että esikoisemme saa pikkuveljen ♥.

Poikammehan arvasi alusta asti, että vauva on poika. Kun näytin hänelle ensimmäisen ultrakuvan kysyen mikä tässä on, hän vastasi kana :D. Pian sen jälkeen hän alkoi kuitenkin veikkaamaan, että vauva on poika enkä voi sanoin kuvailla sitä riemua auton takapenkillä, kun hän kuuli, että vauva tosiaan on poika! Hänellä on ollut jo viikkokausia vauvalle nimikin: Veikko, heh! Erikoisinta tässä on se, että emme tunne ketään Veikkoa, mutta edesmennyt pappani oli Veikko (M ei häntä koskaan ehtinyt tapaamaan). Veikko-pappa oli syntynyt 8.5.1914 eli päivälleen sata vuotta aiemmin kuin M. Emme ole kuitenkaan puhuneet papasta Veikkona, vaan Halkokarin pappana. Aika jännä yksityiskohta vai mitä! Sen kuitenkin tiedän jo tässä vaiheessa, että Veikkoa vauvasta ei tule – se olkoon nyt tämä odotusajan nimi ;).

Suoritin arvonnan poikaa veikanneiden kesken ja arpaonni osui nimimerkkiin Aikku! Olen lähettänyt sinulle sähköpostia.

Ihanaa torstai-iltaa! :)