Lasten myötä olen oppinut arvostamaan syksyä ihan uudella tavalla. Nautin siitä pesämäisestä kotitunnelmasta, joka syksyyn kuuluu. Kesällä ollaan niin paljon ulkona ja toki syksyisinkin, mutta kyllä syksyllä iltaisin ollaan jo aiemmin sisällä koko perhe. Syysillat alkavat olla pimeitä ja haluan saada lapset sisälle oman kodin lämpöön suojaan sateilta ja koleilta ilmoilta. (Kun taas sitten talven tullen niihin pakkasasteisiin on tottunut eikä kylmä tunnu enää missään :D).

Meillä ei kesäisin takkaa juuri käytetä ja nytkin taisi tulla puolen vuoden takkatulitauko, kunnes taas tällä viikolla oli aika palata takkatulesta nauttimaan ja sen ympärillä fiilistelemään. Ja kyllä oli mukavaa kokkailla arkiruokaa perheelle, kun takassa paloi tuli!

Sytyttelin kynttilöitä, laitoin kivaa musiikkia taustalle ja ruuan uuniin. Nämä pienet, usein arkipäiviin muutenkin kuuluvat jutut tuntuivat tosi mukavilta takkatulen kera!

Isovanhempien pihan puista olemme saaneet herkuteltaviksemme sekä omenoita että luumuja:

Hirveän kiireistä on arkemme nykyään! Monia juttuja, joita ei arkisin ehdi edes miettimään, lykkääntyy viikonlopuille. Tänään on vuorossa yksi niistä: lähes räjähdystilaan ehtinyt varastomme saa tämän iltapäivän aikana järjestelmällisemmän ilmeen. Yritykseni tarvitsee lisää säilytystilaa ja sieltä on tarkoitus raivata tilaa myös näille tarvikkeille. Tarvitsisimme varastoon myöskin lisää metallihyllyjä, nykyiset ovat kymmenen vuotta sitten Clas Ohlsonilta hankittuja. Ovat alle 40 cm syviä ja mietiskelin, että niitä voisi laittaa kaksi peräkkäin, jolloin syvyyttä olisi enemmän, sillä tilaa tälle kyllä varastossa on! Saapa nähdä, mihin ratkaisuun tänään päädymme.

Nyt juon cappuccinon loppuun ja nautin tästä päiväuniajan rauhallisesta hiljaisuudesta. Ihania syyspäiviä teillekin! ♥

Tämä blogi on minulle hieman kuin päiväkirja. Ei tokikaan yhtä avoin ja ”salainen” kuin oikea päiväkirja olisi, mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan. Tigrun kuolemasta lähtien tunsin vahvasti, että haluan kertoa ja kirjoittaa asiasta täällä, mutta yli viikkoon en voinut edes kurkistaa blogiin. Eilen kun sain postauksen valmiiksi ja julkaistua, helpotti se oloa huomattavasti ja tänne on taas helpompi tulla.

Tänään on ollut oikein mukava päivä. Täynnä töitä enkä ehtinyt juuri muuta edes miettimään. Esikoinen oli esikoulussa, kuopus päiväkodissa ja mies työssään. Minä Sissyn kanssa kotitoimistolla. Iltapäivällä haimme yhtä koko perheen herkkumurkinaa: aasialaista noutoruokaa, söimme yhdessä ja lähdimme lähikauppaan karkkipäivän ostoksille. Sieltä mukaani tarttui viikkojen tauon jälkeen kukkakimppu, jossa on harsokukkaa, eukalyptuksen oksa ja viisi kauniin hempeän sävyistä ruusua.

Katkoin ruusuista lähes kaikki vihreät lehdet pois, jotta hempeämmät sävyt pääsivät paremmin esiin. Kokeilin kimppua myös eukalyptuksen oksan kanssa, mutta ei se sopinut siihen, joten oksa pääsi omaan pikkumaljakkoonsa keittiön ikkunanurkkaukseen.

Olen nyt loppukesästä (meinasi lipsahtaa alkusyksystä :D) tykästynyt pieniin, erivärisiin lasisiin tuikkukippoihin. Myös värilliset lasimaljakot näyttävät nyt erityisen kauniilta. Etenkin kauniisti läpikuultava ruskea lasi ja savunharmaa lasi miellyttävät silmää!

Tämä kuvassa näkyvä tuikkukippo on sävyltään harmaan vihertävä (yllättävä sävy kotonani!). Postauksen ensimmäisessä kuvassa taitaa sävy olla kaikkein lähimpänä todellista. Sen kaverina on usein vaaleanpunertava ja harmaa lasituikkukippo. Kaikki erilaisia, mutta samaa kokoluokkaa. Kaikki käytettynä eri kaupungeista ostettuja.

Onko ihme, että meinasi se alkusyksy tuolla lauseessa lipsahtaa… Niin hämäriä alkavat nämä elokuun illat jo olla. Siitä olenkin oivaltanut, miten paljon rakastankaan syksyä(kin)! Tykkään yli kaiken viettää pimeitä syysiltoja kotona oman perheen kanssa tunnelmoiden. Ehkä juuri niitä sellaisia hetkiä elämässä, jolloin olen onnellisimmillani. Ilman mitään sen kummempaa. Mutta kuitenkin siinä on se ihan kaikki, mitä tarvitaan. Rakastettavan ja ehkä vähän tylsänkin tavallista. Parasta.

Vaaleanpunaiset sävyt löysivät viikolla kotiimme kuin vahingossa! Keskiviikon kauppareissulla kuopuksen kanssa löysin ihanan vaaleanpunertavia tulppaaneja ja eilen upeita kirsikanoksia! Suunnittelin alunperin laittavani ne samaan maljakkoon, mutta loppujen lopuksi tykkäänkin näistä enemmän nyt erillisinä kimppuina. Täytyy kuvata vielä ne tulppaanitkin, niissä on niin kiva sävy. Kylläpä nämä toivat kotiin ihanaa piristystä ja hieman jo sellaista keväisempää fiilistä!

Tämä viikko on ollut säiden puolesta melkoisen upea: auringonpaistetta ja pakkasta. Upean talvilomaviikon saivat täällä nekin talvilomalaiset, jotka eivät Lappiin sitä lähteneet viettämään! Takkaa on tällä viikolla lämmitetty päivittäin ja nautittu valoisammista aamuista. Olen tosin huomannut, että illat saisivat olla pimeitä vuoden ympäri; en kaipaa päivänvaloa ilta-aikaan. Iltaan kuuluu se hämärässä tunnelmassa keittiössä häärääminen ja sohvalla rentoutuminen. Öistä puhumattakaan!

Tässäpäs nämä ruokailutilamme vaaleanpunaiset sävyt:

Yleensä blogikuvissa suosin less is more -tekniikkaa (niistä alkuvuosien kuvapläjäyksistä poiketen), sillä itse tykkään enemmän siitä, että joka kuvassa on hieman jotain uutta annettavaa. Nyt ehkä tuon kimpun ansiosta lähti vähän lapasesta… En kuitenkaan yleensä koe mielekkääksi sitä, että kuvakulmaa on liikutettu kymmenen senttiä oikealle, mutta muuten kuva on täysin sama kuin seitsemän edellistä. Mitähän mieltä te lukijat tästä olette?

Helmikuussa meillä on ollut monenlaista juhlaa. Ensin oli kummityttömme ristiäiset – tuo isäänsä tullut unikeko muuten nukkui kuin tukki koko toimituksen ajan sylissäni eikä tiennyt mitään, kun päätä kasteltiin kolme kertaa! Seuraavaksi oli vuorossa isäni syntymäpäivät ja tänään juhlistamme isäni eläköitymistä! Menemme porukalla syömään; vanhempani ja sekä minun että veljeni perhe. Olen sitä mieltä, että elämässä pitää juhlistaa kaikenlaisia pieniäkin tapahtumia, näistä isommista puhumattakaan, ja jos niitä ei ole, sitten niitä vaikka keksitään!

Luksusta tähän talveen on tuonut sellainen seikka, että päätimme pitää miehen talviloman hieman eri tavalla. Näin koemme saavamme siitä suurimman hyödyn juuri meidän arkeemme! Hän nimittäin pitää lomansa yksi päivä/viikko -systeemillä ja onpas ollut mukavaa tämä ihan koko perheen kannalta! Mitään pitempää reissua kun meillä ei suunnitelmissa ollut, tuo tällainen talviloma miehellekin kuulemma enemmän iloa kuin yhdellä kertaa käytetty. Nyt hän saa tehdä viisi viikkoa nelipäiväistä työviikkoa eli iloa riittää huomattavasti pitemmäksi aikaa! Jokin pieni lomareissu tehdään kyllä vielä maaliskuun aikana ihan jo esikoisen mieliksi ♥. Toki kuopuskin saa siellä elämyksiä, mutta hän ei osaa vielä samalla tavalla odottaa vaihtelua arkeen kuin viisivuotiaamme.

Toivottavasti nämä kuvat tuovat teille yhtä paljon iloa, kuin minä olen tuosta noin seitsemän euron kimpusta saanut! Tunnelmallista karkauspäivää! ♥