Varmasti jokainen pikkulapsiarkea elävä tietää tunteen, kun niitä pieniä tekemättömiä askareita kertyy kertymistään… Sellaisia, jotka eivät ole arjen toimivuuden tai sujuvuuden kannalta välttämättömiä, mutta joita olisi kiva silloin tällöin kuitenkin päästä tekemään! Kun pääset illalla istahtamaan sohvalle, silmät bongaavat sieltä täältä noita pieniä juttuja. Tuo lamppu pitäisi pyyhkiä kostealla, jotta olisi kirkkaampi. Voi tuosta kukasta on nuo kaksi lehteä lakastuneet ja unohdin taas nyppiä ne roskiin. Onpa tuo taulurivistö vinossa, edelleen… Äh, unohdin taas nimikoida ne ja ne kengät. Juu tiedän kysymättäkin, että miehelläni ei moisia ajatuksia iltaisin päässä surraa, mutta minulla kyllä! :D Ei nyt joka ilta, mutta säännöllisesti…

No nytpäs omistin tämän lauantaiaamupäiväni kyseisille askareille! Varmasti jäi vieläkin jotain tekemättä, mutta ainakin osa on nyt tehty kotitöiden lisäksi. On pyykätty ja pyyhitty pölyjä, kasteltu kukkia ja kuskailtu tavaroita omille paikoilleen. Ja ehdin vielä tännekin! Mies lähti poikien kanssa jäähallille ja ajattelin, että minusta on enemmän hyötyä kotona. Saan tehtyä rauhassa ruuankin valmiiksi, jotta pääsevät suoraan syömään ja taapero siitä sitten sujuvasti päiväunilleen.

Riippuu kyllä paljon maljakosta, miltä mikäkin kukkakimppu näyttää! Aluksi laitoin nämä tulppaanit pienehköön, suoraan maljakkoon, jossa kimppu näytti hyvin ryhdikkäältä (kuva täällä Instagramissa). Siinä pari-kolme päivää ja nyt, kun katkoin uudet imupinnat ja vaihdoin veden, siirsin ne samalla tähän pyöreään lasimaljakkoon. Kun ovat tässä pari päivää, tulee kimpusta kivan rönsyilevä (jos vain saavat riittävästi vettä, että varret pääsevät kasvamaan).

Tämä onkin vuoden kolmas tulppaanikimppuni. Ensimmäisen sain vuosipäivänä (punakeltaisia), toisen ostin hempeän liloina ja nyt tämä kolmas, jossa on sekoitus valkoista ja vaaleanpunaista. Aivan ihana sävy tämä!

Loppuvuodesta käytettynä ostamani Artekin jakkara on löytänyt paikkansa ruokapöydästämme esikoisen tuolina:

Kuopus istuu vielä pöydän päässä Stokken Steps-tuolissaan, joka on muuntautunut käteväksi juniortuoliksi. Normituoli olisi hänelle vielä liian matala ja syöminen olisi hankalaa. Vaikka toki hän on itse tästä täysin eri mieltä ;).

Tämä ihana 60-luvun nojatuolini on ollut uudessa asussaan niin rakastettu kodissamme, että on saanut käsinojiin viiden vuoden aikana jonkin verran tummentumaa. Olisiko vinkkiä, millä saisin kangasta puhdistettua? Yritän aina laittaa tuon taljan tuolla tavoin, jotta suojaisi samalla hieman käsinojaa…

Bongaa edellisestä kuvasta kisun rakastama paikka sohvalta! Meillä on lattiat niin täynnä roskia et huh huh, kertoo kiireisestä viikosta. Meillä nimittäin tehdään koko talon imurointi kerran viikossa (miehen kotityö) ja itse tapaan imuroida pikaisesti viikolla, mutta nyt se oma imurointikertani on jäänyt välistä ja sen kyllä huomaa… Nooh jos ei muitakaan häiritse niin miksi muakaan! :D

Mutta koska kello on nyt yksitoista, täytyy mun siirtyä keittiön kokkausnurkkaukseen, sillä kohta tämä ruokapöydän ympäristö on täynnä menoa ja meininkiä! Kivan leppoisaa lauantaita teillekin!

Joulun aikaan kuuluu monia ns. ensimmäisiä hetkiä! Ensimmäinen kausivalo esiin, ehkä joku polttaa silloin syksyn ensimmäiset kynttilät, ensimmäiset joulutortut leivotaan ja maistellaan jonain sopivana ajankohtana, ostetaan ensimmäiset joululehdet tai -kirjat, tutustutaan sesongin glögivalikoimaan ja testataan uutuusmaku tai sitten siihen ensimmäiseen glögihetkeen valitaan se tuttu ja turvallinen ikisuosikki!

Minulla yhdistyi kaksikin ”ensimmäistä” juttua tässä yhtenä päivänä. Lämmitin ensimmäisen glögikupposen (Valion Hehkua, jossa ihana kirsikkainen maku!) ja uppouduin ihanan Talven henki -joulukirjan* pariin. Sain kirjan blogin kautta ja se sisältää laajasti monenlaista aina syksystä joulunviettoon. Sellaista nautinnollista ja verkkaista jouluun valmistautumista erilaisin askarein; oli sitten kyseessä askartelut, leipomiset tai kodin sisustaminen jouluun.

Tämä Ilona Pietiläisen kirjan kansikin on tosi kaunis, tunnelmallinen ja ihanan lämminhenkinen:

Hieman joulumusiikkia ja tuiketta taustalle, niin tämä pieni arjen rauhoittumisen hetki on tehnyt tehtävänsä ♥.

Kirjaa on tullut selailtua jo useaan otteeseen ja tuntuu, että aina sieltä löytyy jotain uutta. Vaikka kotini on enemmän modernin kuin maalaisromanttisen tyylin koti, näin jouluisin ihastelen valtavasti sellaista ihanan pirttimäistä, ehkä jopa hieman vanhan ajan joulutunnelmaa – sellaisista kuvista tulee niin lämmin fiilis! Juuri tuollaisiakin hetkiä ja tunnelmia tämä kirja tarjoaa, mutta esillä on muitakin joulutyylejä.

Perinteisesti ensimmäinen jouluaskeleenikin on tullut otettua ja Joy-kynttelikkö pääsi hämäriä päiviä ja pimeitä iltoja valaisemaan. Saan tästä joka vuosi näihin aikoihin aina lukuisia kysymyksiä, sillä valitettavasti kynttelikön valmistus on lopetettu ja varapolttimot ovat kiven alla. En tiedä, myydäänkö niitä enää missään, todennäköisesti ei. Itse ostin tämän kynttelikön kymmenen vuotta sitten ja varapolttimoitakin tuli hamstrattua muutama paketti, kun kynttelikön valmistus lopetettiin. Niitä onneksi riittää vielä muutamalle joululle. Varmasti tähän jotkut toisetkin polttimot kävisivät, kun vain selvittäisi asiaa…

Täällä lapset nukkuvat ja joulumusiikki soi. Ajattelin selailla nyt vuorostaan muutamia joululehtiäni! Mukavaa loppuviikkoa ja alkanutta marraskuuta!

*Kirja saatu.

Lasten myötä olen oppinut arvostamaan syksyä ihan uudella tavalla. Nautin siitä pesämäisestä kotitunnelmasta, joka syksyyn kuuluu. Kesällä ollaan niin paljon ulkona ja toki syksyisinkin, mutta kyllä syksyllä iltaisin ollaan jo aiemmin sisällä koko perhe. Syysillat alkavat olla pimeitä ja haluan saada lapset sisälle oman kodin lämpöön suojaan sateilta ja koleilta ilmoilta. (Kun taas sitten talven tullen niihin pakkasasteisiin on tottunut eikä kylmä tunnu enää missään :D).

Meillä ei kesäisin takkaa juuri käytetä ja nytkin taisi tulla puolen vuoden takkatulitauko, kunnes taas tällä viikolla oli aika palata takkatulesta nauttimaan ja sen ympärillä fiilistelemään. Ja kyllä oli mukavaa kokkailla arkiruokaa perheelle, kun takassa paloi tuli!

Sytyttelin kynttilöitä, laitoin kivaa musiikkia taustalle ja ruuan uuniin. Nämä pienet, usein arkipäiviin muutenkin kuuluvat jutut tuntuivat tosi mukavilta takkatulen kera!

Isovanhempien pihan puista olemme saaneet herkuteltaviksemme sekä omenoita että luumuja:

Hirveän kiireistä on arkemme nykyään! Monia juttuja, joita ei arkisin ehdi edes miettimään, lykkääntyy viikonlopuille. Tänään on vuorossa yksi niistä: lähes räjähdystilaan ehtinyt varastomme saa tämän iltapäivän aikana järjestelmällisemmän ilmeen. Yritykseni tarvitsee lisää säilytystilaa ja sieltä on tarkoitus raivata tilaa myös näille tarvikkeille. Tarvitsisimme varastoon myöskin lisää metallihyllyjä, nykyiset ovat kymmenen vuotta sitten Clas Ohlsonilta hankittuja. Ovat alle 40 cm syviä ja mietiskelin, että niitä voisi laittaa kaksi peräkkäin, jolloin syvyyttä olisi enemmän, sillä tilaa tälle kyllä varastossa on! Saapa nähdä, mihin ratkaisuun tänään päädymme.

Nyt juon cappuccinon loppuun ja nautin tästä päiväuniajan rauhallisesta hiljaisuudesta. Ihania syyspäiviä teillekin! ♥