Kesäillassa, kun sataa vettä ja viluttaa, on harmaata ja kosteaa, kannattaa järjestää pieni, koko perheen yhteinen herkutteluhetki! Sytyttää kesätuliainen pöytään marjaisaa tuoksua tuomaan ja ryhtyä leipomaan. Musiikkina kattoon ja ikkunoihin ropiseva kesäinen vesisade. Sekä kolmevuotiaan useasti, hieman kärsimättömällä äänellä toistuva Onko jo valmista -kysymys.

Meillä tähän oli viikolla toinenkin syy, nimittäin mieheni syntymäpäivä. Mitään pyöreitä hän ei täyttänyt, mutta pitäähän sitä nyt ainakin kakku olla! Nopeasti tekaistu sitten, ajattelin, kun hän ei olisi kakkua edes odottanut… Hieman on kotikutoisen näköinen, kun en halunnut kermavaahdolla sitä kuorruttaa, mutta olipahan sitäkin maistuvampi! Alimmaiseen kerrokseen muussasin tuoreita mansikoita kermavaahdon kera. Keskimmäisessä kerroksessa on hasselpähkinäsuklaalevitettä, banaaniviipaleita sekä kermavaahtoa ja päällä jälleen mansikkasosetta, kermavaahtoa ja mansikkaviipaleita. Pojastani on kuoriutunut melkoinen suklaahirmu! Aina jos esim. jäätelöissä on vaihtoehtona suklaa, valitsee hän sen. Aiemmin lempparimaku oli vanilja, mutta se on nyt vaihtunut suklaaseen.

Mietin tuossa viikolla sellaista asiaa, että tykkäänköhän sittenkään kesästä yhtä paljon kuin muista vuodenajoistamme? Tähän asti olen luullut niin, mutta mutta… Tykkään kyllä tosi paljon kesän tuoksuista, maisemista, vihreydestä, valoisuudesta (vaikkakin pimeät illat ja yöt ovat enemmän oma juttuni) ja siitä, että aamulla voi hipsiä ulos vaikka yövaatteissa! Ja onhan kesäillassa se oma taikansa! Lisäksi kesällä on jotenkin rennompaa ja helpompaa kaikkien lähtemisten kanssa, kun ei tarvitse juurikaan pukea eikä autoa lämmitellä… Silti mietin, että onkohan meidän suomalaisten jotenkin pikkupakko tykätä kesästä, kun se on niin lyhyt? Aiheuttaako jonkinmoisia paineita, että pakko tykätä, kun tämä on kohta ohi..? En ole nimittäin vielä tavannut ihmistä, joka ei tykkäisi kesästä. Tai ainakaan ei ole tullut puheeksi! Tuntuu myös siltä, että kesä on jonkinmoinen välivaihe; silloin kotona tehdään vain pakolliset kotihommat ja sitten taas mennään.

Odotan kyllä jo syysiltoja, en mahda sille mitään! Se on niin ihanaa kotiin käpertymisen aikaa ♥. Tuntuu, että nyt valoisina iltoina ei ole sitä samaa tunnelmaa kuin silloin, kun ulkona on pimeää jo kahdeksan jälkeen. Silloin on niin mukavaa käpertyä sohvannurkkaan ja sytytellä parit kynttilät. Ihan parasta tunnelmaa! Näistä kynttiläkuvista (ja kesän yli tuolilla nököttäneestä lampaantaljasta) heräsi jo hieman sellainen kiva syysfiilis… Syksyllä ulkoilma on myös ihanan raikasta ja iso plussa myös siitä, että kaikki ötökät ovat poissa! Ajatteleeko kukaan samalla tavalla?

Mitäs teille muuta, lomat käynnissä? :)

Säntäilen täällä paikasta toiseen kuunnellen Rauli Pähkää (kuten poikani sanoo :D) ja yritän saada mahdollisimman paljon kaikkea valmiiksi ja tehtyä – loman lähestyessä nimittäin! Miehellä alkaa kesäloma tänään, minulla on vielä alkuviikosta hieman töitä. Kesälomani ei tokikaan ole kuten miehellä: täyttä lomailua 3-4 viikkoa. Minun lomani on muutama päivä siellä täällä ja välissä aina hieman työntekoa. Tämä sopii täydellisesti silloin, kun tekee työtä, josta suunnattomasti nauttii! ♥

Tuo miksi kirjoitin miehen lomaksi 3-4 viikkoa, johtuu siitä, että emme ole vielä päättäneet, lähdemmekö syksyllä aurinkolomalle Välimerelle. Jos lähdemme, mies lomailee nyt vain kolme viikkoa ja jos emme, hän lomailee kokonaisen kuukauden. Ihan pian täytyisi varmaan se päätös tehdä tai ainakin parin viikon sisällä! On vain niin vaikea päättää, sillä nyt aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä eikä tunnu siltä, että ulkomaille olisi lähdettävä. Syksyllä tilanne voi kuitenkin olla toinen… Muistan, miten lähes koko viime elokuun satoi ja harmittelimme, kun emme säästäneet lomia syksylle. Onko teillä matka etelän lämpöön varattuna? Ja sitten se mun lentopelkoni, HUOH… Neljä vuotta edellisestä lennosta, joten sanomattakin selvää, että sehän on tässä näin pitkäksi venyneessä lennottomassa ajassa vain kasvanut.

Mansikoiden syömisen ja riippukeinussa lekottelun vastapainoksi ajattelin lomalla mm. maalata tuon mustan tuolini! Mullahan on noita nykyään kaksi :D, joten toisen voi maalata ja toisen jättää mustaksi, ehkä… Se taitaa päästä sitten ruokaryhmän yhteyteen, sillä nyt ruokapöydän ympäristö näyttää hieman orvolta vain neljän tuolin kera.

Ruokapöytä on tällä hetkellä vuorattu työjutuillani, joten taidanpa siirtyä sinne suuntaan pikkuhiljaa, jotta saan jutut ajoissa piiloon uteliaalta pikkuherralta. Hän on tänään viimeistä päivää päiväkodissa, heinäkuun lomailee ♥. Toivon, että onnistumme luomaan hänen elämänsä ensimmäisestä kesälomasta ihanan, mansikoilta ja vadelmilta maistuvan loman täynnä mukavaa yhdessäoloa. Sellaisen, jonka jälkeen mieli on täynnä lämpimiä kesälomamuistoja, kun arkeen paluu taas koittaa.

Tällaisia ajatuksia täällä tänään näin loman lähestyessä. Nyt toivottelen teille ihanan aurinkoista viikonloppua – sellaista on ainakin tälle suunnalle luvattu!

P.S. Olen jo kuukausia suunnitellut uutta tuotetta, jonka lisään myyntiin vielä tämän kesän aikana. Näitä olette muutamaan otteeseen toivoneetkin! Kurkkaahan MioSa. designin Facebook- ja Instagram-sivuille niin näet, mistä on kyse. Siellä voi esittää myös sävytoiveita! Ja jos et noita kanavia käytä, voi toiveita esittää myös täällä blogin puolella (Instagramiahan pääsee kurkkimaan, vaikka siellä ei omaa tiliä olisikaan) :).

Helatorstain viettoa, alkuilta jo, äkkiä meni tämä arkipyhä! Aamulla aika tuntui matelevan, mutta sitten päivään ilmaantuikin ohjelmaa kuin itsestään. Miehellä oli harrastushommia autotallissa, oli kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, Presidentti Mauno Koiviston hautajaisten seuraamista ja ajelullakin kävimme. Ostin pojalle samalla muutamia kesäulkovaatteita käytettyinä, sillä tällä menolla uudet eivät ulkokäytössä kovinkaan montaa päivää ehjinä pysy! Jos ensimmäisen ulkoilun jälkeen housunpolvet ovat puhki, harmitus on huomattavasti pienempi, jos housut ovat maksaneet euron eikä kolmekymppiä. Nyt ei tarvitse varoa eikä mielestäni noin pienen tarvitse muutenkaan vaatteitaan vielä osata varoa. Tässäpäs vielä muutama helatorstain miete…

Yksityinen terveydenhoito ei todellakaan automaattisesti tarkoita parempaa terveydenhoitoa, vaikka hintalappu jotain sensuuntaista olettaa antaisikin. Olen todella pettynyt siihen, miten poikaa maanantaina yksityisellä lääkäriasemalla hoidettiin tai oikeastaan jätettiin hoitamatta. Usko lääkäriin oli vielä maanantai-iltana kova, mutta tiistai todisti toisin. Harmitti, miksi ei tutkittu nielua, sillä kaulan imusolmukkeet selvästi pullottivat jo silloin ja poika oli kerran minulle kurkkuaan valittanut. Lääkäri vilkaisi yhden ainoan kerran nieluun ja koska se ei kunnolla onnistunut, jätti asian sikseen. Crp:n jälkeen kotiin, vaikka kuumetta oli 40 astetta. Sama tiistaina ja sanoin miehelle, että keskiviikkona teen uuden lääkärireissun, ei tästä mitään tule – tiedättekö, se äidinvaisto! Eilen tein sitten hetken töitä, kun äitini oli pojan seurana. Kuume nousi taas puoliltapäivin 40 asteeseen. Kun se hetkeä myöhemmin näytti jo 41 astetta, hyppäsimme autoon ja suuntasimme suoraan lastenosastolle. Kiitos julkinen terveydenhoito; minua pojan äitinä kuunneltiin, kun selitin hänen oireitaan ja kaikki tarpeellinen tutkittiin eikä mitään jätetty puolitiehen tai arvailujen varaan! Vieläkin pala kurkussa siitä kultaisesta ja rautaisen ammattitaitoisesta kohtelusta, jota osaksemme saimme ♥. Koska tämä tuntuu olevan jo enemmän kuin sääntö eikä poikkeus, taidan jatkossa kääntyä aina julkisen sektorin puoleen. Ainoana miinuksena olen pitänyt jonoja ja sen vuoksi erityisesti lapsen kanssa suosinut yksityistä, mutta hoidon laatu ratkaisee.

Poika sai antibioottikuurin, jonka aloitimme heti eilen illalla. Sen ansiosta kuume on pysynyt poissa ja pieni on virtaa täynnä! Siitä asti, kun hänen kuumeensa noin korkeaksi nousi, takaraivossani jyskyttivät sekä keuhkokuumeen että streptokokin mahdollisuudet. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vain noissa taudeissa kuumeeni on ollut korkeimmillaan – juuri siellä 40 asteessa. Näin tälläkin kertaa, sillä pojalla näyttää olevan juuri kyseinen nielutulehdus. Sydäntä särkee, sillä hän kärsi ihan turhaan kaksi lisävuorokautta sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen! Lisäksi missasimme pojan elämän ensimmäisen päiväkotikevätjuhlan, sillä koska hän ei saanut lääkkeitä ajoissa, ei hän ehtinyt toipua kuumeesta kevätjuhlaan mennessä. Varmasti uskotte ja tiedätte, kuinka kovasti olisin halunnut nähdä hänet siellä esiintymässä! ♥

Mietin tänään myös sellaista, miten helpottavaa uhmakohtaus voikaan kolmen päivän sairastelun jälkeen olla – helpottavaa kuunneltavaa äidille ainakin! Lapsella on energiaa uhmata, kun isi meni ja kääntyi aivan väärästä risteyksestä! Jaksoi raukka raivota 10 pitkää minuuttia. Näihin reagoimiseen saimme juuri kolmevuotisneuvolassakin infoa. Itse menen edelleen aivan täysin rauhalliseen tilaan, kun lapsi raivoaa enkä yritäkään hillitä hänen raivoaan. Täytyyhän sen päästä ulos, ei tunteita voi tukahduttaa! Noin kohtaus menee suht nopeasti ohi ja lapsi haluaa sen jälkeen heti syliin ja halaukseen; on selvästi itsekin hämmentynyt, mikä se sellainen raivo oli!

Kävimme Prismassa pienillä heräteostoksilla, miehen idea. Ajattelin ostaa samalla uusia kasvojenpuhdistussieniä, sillä olen luvannut tehdä tänään miehelle kotikasvohoidon, heh! Niiiiin kauan hän on sitä jo odottanut, että enää en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä lykätä asiaa… :P Sanoin sitten siellä hammastahnahyllyllä, että ai niin, käydäänpäs hakemassa isille niitä meikkisieniä! Poika hihkui tuota kaupassa muutamaan otteseen hyvin kuuluvalla äänellä ”Isille meikkisieniä!”, mies oli ylpeä :D.

Tämä hortensiani voisi liittyä postaukseen vaikka siten, että hämmästelin tänään taas ties kuinka monettako kertaa, että kylläpä tuo vain imeekin vettä! Aika lailla joka tai joka toinen päivä saa olla kastelemassa?

Tällainen viikko täällä tähän mennessä! Seuraavaksi vähän iltapalaa ja sen jälkeen ilta-antibiootin kanssa vääntämistä… Sitten helatorstain iltaa viettämään! Jospas jaksaisin tänään itsekin hieman valvoa, eilen kun tuli nukahdettua pojan kanssa yhtä aikaa yöunille… :)