Meidän härdellintäyteinen toukokuumme lähestyy loppuaan, mutta palataanpas vielä muutaman kuvan verran alkukuuhun, jolloin juhlimme rakkaan esikoisemme neljävuotissynttäreitä! Juhlavieraita oli lähes 20 ja tältä näytti synttäriherkkupöytä, jossa tukeuduimme jälleen Leivontapalvelu HyväKakun* apuun – jo kolmatta vuotta peräkkäin! Se on vähän niin, että kun löytää sen just eikä melkein täydellisen, ei sitä halua enää helposti toiseen vaihtaa!

Nyt oli ensimmäiset synttärit, joiden suunnitteluun itse syntymäpäiväsankari osallistui. Hän sai päättää kakun! Aiemmin hän on kertonut toiveita kakun maun/sisällön suhteen, mutta tällä kertaa hän sai päättää myös sen, miltä kakku näyttää. Täällä on vahva Muumi-vaihe meneillään ja se valikoitui myös kakun teemaksi. Näytin hänelle kuvia erilaisista täytekakuista ja Haisuli-kakun näkeminen sinetöi päätöksen; sen jälkeen ei auttanut enää näyttää kuvia mistään Ryhmä Hau -jutuista tai Oktonauttien hahmoista – Haisuli sen olla pitää!

Hän halusi siis Haisulin kuvan kakun päälle ja loput kakusta suunnittelin minä. Ajattelin, että joku suklaavaluma värikkäine karkkeineen voisi olla juuri passeli pienelle herkkusuullemme ja kyllä hän olikin kakkuun tyytyväinen – kuten myös me muut kakulla herkutelleet! Kakun sisältä löytyi mansikka- ja kinuskimousset tuoreilla mansikanpaloilla höystettynä – nam!

Täytekakun vieressä oli vielä pienempi kakku: vadelma-valkosuklaajuustokakku browniespohjalla. Itse olen täysin koukuttunut appelsiinikakkutaikinasta tehtyihin maitosuklaakuorrutteisiin cake popseihin, joten niitä nähtiin synttäripöydässämme tänäkin vuonna!

Lisäksi äitini tarjoutui leipomaan juhliin suussasulavaa suklaapiirakkaa sekä taivaallisen herkullisen voileipäkakun, joka niin ikään kerää kehuja vuodesta toiseen! Juhlapäivän aamuna tekaisin pöytään vielä pientä suolaista cocktailtikkujen sekä kaupan lihapasteijoiden myötä.

Ihanat synttärit saimme viettää tänäkin vuonna! M sai lahjaksi meiltä vanhemmiltaan Puky-potkupyörän, jolla mennään jo melkoisen hurjaa vauhtia. Hän on potkupyöräillyt nyt kaksi vuotta ja taitaakin seuraava pyörä olla sitten jo polkupyörä (ilman apurattaita). Muiden lahjojen joukosta löytyi mm. useita monsteriautoja ja kaivureita (äiti ei ole näistä poikien härveleistä ikinä oikein perillä :D), saippuakuplia, pallo, Adidaksen verkkapuku, sähkökitara, vesipyssy ja rahaa. Mahtavia lahjoja; sekä hyödyllisiä että hauskoja! Osa lahjarahoista on laitettu säästöön ja osalla poika on saanut ja saa itse valita kaupasta jotain mieluisaa. Mm. poliisien parkkitalo ja muutama auto siihen on jo tullut hankittua.

Tänään haen pojan päiväkodista hieman aiemmin ja aloitamme vapaiden vieton! Olen ihan innoissani illalla FB-kirpparilta tekemääni löytöön: läjä juuri oikean kokoisia ja ihanan sävyisiä vaatteita kympillä! Useita T-paitoja, housuja, neule, huppari ja shortsit. Osa vaatteista Benettonin ja KappAhlin eli testatusti laatuvaatetta. Tällaisista löydöistä tulee aina niin hyvä mieli!

Mukavaa viikkoa teille!

*Osa leipomuksista saatu.

Tämä lokakuun viimeinen päivä on omiaan pieneen muisteloon! Ajattelin nimittäin kurkistaa hieman taaksepäin ja muistella tekemiäni joulukattauksia aiemmilta vuosilta. Tämän idean sain Facebookin aamulla muistutellessa vuoden takaisista puuhistani: tuolloin vietin työpäivää tehden kattauksia ja valokuvaten niitä!

Ensimmäinen kattaus oli tummanpuhuva, jossa oli tehosteväreinä punaista ja kultaa:

Toinen kattaus oli vaaleampi ja luonnonläheisempi, mutta ei omaan silmääni niin erityisen jouluinen, vaikka pöydällä havuja olikin ja valosarjakin taustalla tuikki:

En yleensä koskaan suunnittele joulukattauksia mitenkään etukäteen, vaan ne syntyvät aattoaamuna aamusaunan jälkeen hetken mielijohteesta. Joskus saattaa tulla pieni kiirepaniikki, kun haluankin pöytään liinan, joka on vielä ihan ruttuinen… Poika puuhastelee isänsä kanssa jotain mukavaa (viime jouluaattona pelasivat tuossa vaiheessa ulkona jääkiekkoa) ja minä hääräilen kattauksen ääressä. Jouluaatto on niin ihania hetkiä täynnä! Se aamupäivä vielä suht hiljaisessa kodissa, kunnes sitten iltapäivän puolella on talo täynnä lämpöä ja puheensorinaa ♥.

Tällä kertaa huvittaa tehdä poikkeus ja suunnitella kattausta jo näinkin hyvissä ajoin, heh! Ajattelin näistä aiemmista kattauksistani poimia ne kivoimmat jutut tämän joulun kattaukseen. Vaikka jokainen kattaus on aina sinä käsillä olevana jouluna tuntunut juuri täydelliseltä, näin jälkikäteen huomaan, että yhtä sun toistakin yksityiskohtaa voisi jättää pois…

Viime vuonna katoin joulupöydän Vanamo Decon tekstiilein* ja kattauksen pääsävyinä olivat valkoinen ja harmaa. Tuolloin pidin muistaakseni taukoa kamerasta ja kuvia tuli taltioitua vain puhelimen kameraan. Kuvasaldoa mm. tuosta kattauksestani löytyy Välipäivien haahuilua -postauksestani. Tykkäsin kovasti kattaustekstiileistä, mutta tänä jouluna kaipaan kattaukseen ehkä jotain punaista!

Vuonna 2015 joulukattauksemme olikin raikkaan punavalkoinen, kuten Punavalkoinen joulupöytä -postauksestani näkyy. Kattaus oli ehkä jopa liiankin raikas ja siitä jäi ikään kuin se joulun tunnelma puuttumaan. Ehkä enemmänkin vain talvikattaus? Ne on kuulkaas tarkkoja juttuja nämä!

Poikani syntymävuonna, jouluna 2014, joulupöytämme näytti tältä (postaus Joulupöydän kattaus):

Ihan kiva kattaus tuokin, mutta ehkä liian valkoinen… Ja ehkä havut joulupöydässä eivät sittenkään ole oma juttuni…

Entäs sitten tulppaanit jouluna – ei, kerta riitti ja tuo testikerta osui jouluun 2012; postaus Kurkistus Joulupäivään. Tulppaanit edustavat minulle kevättalvea, valoisan kauden alkua ja kuuluvat tammikuuhun, kun päivä pitenee. Muutenkaan lemppareiden joukkoon eivät yletä tällaiset joulunpunaiset tulppaanit, mutta pitihän sitä kokeilla! Jouluna on omat, tunnelmalliset kukkansa. Kärkipäässä valkoiset amaryllikset ♥.

Vuonna 2012 ennen joulua vietimme erästä viiden naisen pikkujoulukahvitusta ja silloin tein tällaisen kattauksen, joka on edelleen yksinkertaisuudessaan kovasti mieleeni:

Vaikka kattaus oli hyvin simppeli ilman mitään hörsylöitä, siinä on jotenkin sellaista joulun tunnelmaa, jota tavoittelen tänäkin jouluna! Sen ainakin tiedän, että valkoinen pöytä vaatii ylleen muutakin kuin valkoisen pellavaliinani, koska astiatkin ovat valkoisia. Ehkä pellavaliinan päälle vielä nuo mustat kangastabletit tai sitten jotain punaista… Minulta löytyisi sellainen punavalkoinen, pienen kaitaliinan tyylinen, taidankin kokeilla sitä pöydän keskelle poikittain. Meillä vietetään tulevana viikonloppuna sekä lauantaina että sunnuntaina pikkujouluja, joten sitähän voisi samalla loihtia jonkin harjoitusjoulukattauksen?

*Saatu osana blogiyhteistyötä.

Tällainen usein samanlaisena toistuva arki-iltojen kaava meillä: kun iltapäivä alkaa hämärtymään, sytyttelen kynttilöitä sinne tänne, laitan musiikkia soimaan ja sen jälkeen alan ruuanlaittopuuhiin. Tänä syksynä olen oivaltanut, että nämä kaksi pientä toimenpidettä (kynttilät & musiikki) saavat minut viihtymään keittiössä huomattavasti paremmin, joten niitähän on sitten käytettävä!

Liedellä kiehuu hiljaa jokin, uunissa paistuu jotain sen kaveriksi. Kynttilöiden liekit lepattavat, musiikki soi taustalla. Katan pöytää ja tämän hetken kissat hyödyntävät: heti on yksi viiksinaama keittiön tasoilla. Ihan pakko käydä nuuhkimassa kattilasta tulevia höyryjä, vaikka siinä meinaa naama samalla palaakin!

Törmäsin johonkin vanhaan kuvaani, jossa yksi nojatuoleistamme oli tässä ruokailutilan ja olohuoneen rajalla. Se näytti niin kivalta, että täytyi siirtää taas yksi nojatuoli tähän. Siitä tulikin aika houkutteleva nurkkaus lattiavalaisimen kera. Tähän myös takkatuli lämmittää ihanasti tai lämmittää se kyllä sohvalle asti… En malta odottaa niitä iltoja, kun tässä nojatuolin paikalla nököttää joulukuusemme ♥. Muistelen viime vuoden joulun aikaa: iltaisin oli niin ihanan tunnelmallista käpertyä sohvannurkkaan ja ihastella sivusilmällä joulukuusta. Niinpä tänä vuonna voin skipata sen perinteisen Mihin joulukuusi tänä vuonna -pähkäilyni; paikka on nyt jo hyvissä ajoin päätetty – kiitos viime vuoden joulumuiston!

Nyt kun tämä juttu näin yllättäen kääntyi jouluisiin aiheisiin, niin minäpäs taidan lähipäivinä kaivaa joulukoristelaatikkoni esille ja tehdä pientä penkomista! Ajattelin, että voisin ensimmäistä kertaa tämän kotimme aikana tehdä pientä joulukoristekarsintaa ja laittaa ehkä joitain kiertoon, jos sellaisia löytyy.

Toissapäivänä täällä meilläpäin satoi ensilumi ja sanoin pojalle, että nytpäs se pukki taisi lähteä poroineen matkaan! Pääsevät vihdoinkin liikkumaan, kun maassa on lunta. Poika totesi: Joo, ja se Korvatunturi on niin niin kaukana. Ymmärtää siis pienikin, että matka on pitkä ja vielä täytyy hetken verran jouluaattoa odotella :).

Meillä on ollut oikein mukava lauantaipäivä! Heti aamulla sain ystäväni pienen vauvansa kera kylään ja sen jälkeen suunnistimme fammon synttäreille. Siellä poika leikki innoissaan serkkujensa kanssa ja kotiin tultuamme oli vuorossa taas hieman puuhommia. Hiki tuli pintaan vesisateesta huolimatta ja kohta taitaakin olla pienen purtavan aika. Vielä olisi luvassa saunaa ja Gladiaattoreita, joita perheemme miesväki seuraa… Itse taidan sillä välin lueskella Kaikkien aikojen Joulu -lehteä, jonka ostin eilen. Ihanaa lauantai-iltaa teillekin! ♥