Hyvää Itsenäisyyspäivää! ♥

Täällä vietetään tätä arvokasta juhlapäivää oman perheen kesken kotona. Mietin tuossa äsken, että meillä ei ole pitkään aikaan ollut tällaista päivää, että olisimme kaikki kotona koko päivän ihan vain neljästään kissojen kera! Huomasin, että tällaiset päivät ovat kyllä hyvin tarpeellisia aika ajoin tässä pikkulapsiarkihässäkässä. Tekee oikein hyvää ja saa kotijuttujakin tehtyä hieman verkkaisemmalla tahdilla…

Tähän postaukseen otin puoliltapäivin muutaman kuvan ja nyt eletäänkin tätä aikaa, jolloin saa olla kamera kädessä heti, kun vähänkään päivä kirkastuu! Niitä minuutteja ei montaa ole, jos päivänvalosta haluaa nauttia ja sitä kuviin hyödyntää. Aamupäivällä, ennen kuvien ottamista, ulkoilimme ja laitoimme pihalle parit valosarjat ja sytytimme kynttilöitä.

Olen viime päivinä karsinut tavaraa: sekä kodissa esillä että kaapeissa olevia, joista jälkimmäisiä olen laittanut kiertoon. Teimme viikolla esikoisen huoneeseen suursiivouksen ja tyhjensimme ihan kaikki kaapit ja laatikot lattialle, jonka jälkeen pesin ne kaapit ja laatikot, ennen kuin täytimme ne uudella järjestyksellä. Sieltäkin karsimme hieman tavaraa: osa myyntiin ja osa pikkuveljelle jemmaan. Nyt sinne mahtuu sitten pari pukin tuomaa lahjaakin, kun on enemmän väljyyttä ovien takana!

Amarylliksiä olen ostanut jo kaksi (vai jopa kolme, en muista). Ensimmäisen kuitenkin perinteisesti jo marraskuussa. Katkon niistä aina varret maljakkoon, sillä tykkään niistä enemmän kimppuna kuin ruukkuversiona. Ostan aina kaksivanaisen, jotta saan ikään kuin kaksi kukkaa yhden hinnalla :D. Valkoinen amaryllis on vuodesta toiseen lempijoulukukkani, niin ihanan kaunis ja juhlava, ilahduttaa myös tosi monta päivää! Kunpa näitä olisi vuoden ympäri, mutta sitten taas niiden jouluolemus ei tuntuisi miltään…

Eräältä ihanalta ystävältäni sain toissaviikolla kauniin enkelin ♥.

Yhden uuden jouluvalon ostin tänä vuonna: tämän messinkisen kynttiläkranssin vai mikähän lie onkaan virallisesti… Yleensä hieman kartan tällaisia ei-oikeita-kynttilöitä, mutta tässä se näyttää niin aidolta, että läpäisi seulan! Kynttilä tuntuu käteen ihan oikealta kynttilältä ja sen liekki lepattaa kauniisti. Se on myös juuri oikean korkuinen; osassa olen nähnyt näitä kynttilöitä täyspitkinä. Ripustin sen ruokailutilan ikkunaan:

Tässä pari pikkujoululahjaa itselleni: Cooee Designin Ball-maljakko (vuosia sitten olen hankkinut samanlaisen hiekan sävyssä) sekä Marimekon Oiva Loimu -kynttilänjalka, jonka löysin Facebook-kirppikseltä käyttämättömänä. Kuukauden olin tuota aktiivisesti etsiskellyt, kunnes se tuli tuolla tavoin vastaan – mikä tuuri! ♥

Pyrin nyt selkeyttämään kotia tavaran lisäksi värimaailman suhteen, sillä huomaan, että kotona on ollut viime kuukausina makuuni hieman liikaa väripilkkuja. Tai toki olen silloin niistä tykännyt, mutta nyt haluan yhtenäisempää ja valkoisempaa värimaailmaa. Joku varmasti ihmettelee ja jonkun silmään kotimme on varmasti hyvin valkoinen, mutta nämä kuvat eivät tokikaan kerro kaikkea kokonaisilmeestä. Nyt alkaa näyttää silmiini riittävän valkoiselta ja on mukava pukea kotia jouluun.

Joka joulu tavoittelen selkeää joulusisustusta. Minimalismiin en pyri, sillä se ei ole minua, mutta sellainen selkeä ja riisutumpi ilme olisi kiva, mutta aina ”epäonnistun” tavoitteessani, sillä haluan ne tietyt jutut esille joulusta toiseen ♥. Jokunen pienempi joulujuttu tulee vielä esille lähempänä joulua.

Yksi iso jouluaskel otettiin tänään, sillä kasasimme joulukuusen! Olemme joinain aiempinakin vuosina tehneet sen juuri näin itsenäisyyspäivänä. Illalla on sitten mukava istahtaa olohuoneen sohvalle Linnan juhlia seurailemaan, kun joulukuusi luo ihanaa tunnelmaa ympärilleen!

Kuusi on vasta kasattu ja oksat eroteltu, seuraavaksi se saa valot ylleen. Sitten ennen varsinaisia koristeita ajattelin kieputella sen oksille sellaista pientä, pallomaista helminauhaa – ensimmäistä kertaa ikinä! Ostin nauhaa pari pakettia jo yli kuukausi sitten, kun se tuli kaupassa vastaan. Voi olla, että itse koristeiden laittaminen jää huomiseen, sillä kello on jo neljä ja on taas aika aloittaa ruuanlaitto. Napsaisin tämän viimeisen kuvan miehen pitäessä kahvitaukoa, mutta tästä jo selviää tämä kuusemme vakiopaikka:

Millaisissa merkeissä Sinun itsenäisyyspäiväsi on sujunut? 

Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

Kun on kaksi pientä lasta, jotka saavat vapaasti leikkiä kotonaan omia leikkejään ja viedä leluja mukanaan sinne tänne, on suht hankalaa ottaa kotikuvia ennen massiivista raivausoperaatiota! Ja minä kun tykkään kirjoitella tätä blogia suht spontaanisti postauksia etukäteen suunnittelematta. Monesti tulee fiilis, että huvittaisi kirjoittaa, mutta kuvat on ottamatta… Elän muutenkin niin hetkessä, etten oikein osaa ajatella, että seuraavana viikonloppuna otan viikkosiivousten jälkeen kotikuvat paria seuraavaa postausta silmälläpitäen! Mutta ehkä pitäisi, jos haluan kotikuvia silloin tällöin postailla..? Nimittäin kotimme on harvoin joka paikasta sellainen, että huvittaisi kaivaa kameraa esille kokonaiskuvia ottaakseen :D. Sen vuoksi rajatut kuvakulmat on usein aika pop!

Nämä kuvat otin kuitenkin viime viikolla, kun siivooja oli käynyt. Hän käy meillä kerran kuukaudessa ja tuon yhden päivän ajan kotonamme on kaikki omilla paikoillaan ♥. Siitä hetkestä nautimme (mies tykkää järjestyksestä lähes yhtä paljon kuin minä :D)! Aina puhumme, että yritetään nyt säilyttää tämä järjestys ja kas kummaa, seuraavana aamuna näyttää jo ihan toiselta! Aiemmin ihmettelin, että kuka täällä sotkee, mutta vuosien mittaan olen huomannut kerääväni aina joko omia siellä täällä lojuvia tavaroitani tai pyydän esikoista keräämään omiaan… Toivon, että kuopuksemme tulisi tässä isäänsä eikä juuri jättäisi tavaroitaan lojumaan!

Tältä näyttää kotonamme tänä syksynä ennen kodin maltillisesti alkavaa pukeutumista jouluun! Ennen joulujuttujen saapumista haluan hieman karsia tavaraa, sillä nyt esillä on vähän sitä sun tätä, jotka ovat vain kiireessä ajautuneet paikoilleen sen kummemmin asiaa miettimättä. Lopputulos on sitten sellainen, että tavaraa on omasta mielestäni esillä hieman liikaa. Makuasioita; joku saattaa ajatella, että ei ollenkaan liikaa ja toinen ajattelee päinvastoin. Huomaan, että meillä on tavaraa esillä kuitenkin paljon enemmän kuin vaikka neljä vuotta sitten. Maku aina muuttuu ja välillä tykkää tällaisesta runsaammasta ilmeestä ja välillä karsitummasta. Nyt haluan hieman karsia, sillä joulun aika on yleensä niin kovin runsasta, että jos ne tähän vielä lisäisi, tulisi ihan tavaraähky!

Sain tuon keittiössä tällä hetkellä nököttävän huonekuusen miehen äidiltä jokunen vuosi takaperin. Yllättävän hyvin olen saanut pidettyä sen hengissä! Tuo on toinen huonekuuseni; ensimmäinen kuoli käsiini alle vuodessa. Tämä on tainnut kestää jo kolme tai jopa neljä vuotta! Kasvaa maltillisesti, mutta hyvinvoivana. Ihana ympäri vuoden, mutta etenkin näin joulun lähestyessä tosi kiva!

Viherkasveja meille on muuttanut parin viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa lisää… Nyt niitä taitaa olla lähes 15 ja tämä määrä on tällä hetkellä ihan riittävä. Löytyy pari-kolme peikonlehteä (olen istuttanut yhden lisää, kevättä odotellessa!), kaktuksia, jukkapalmua, kilpipiileaa, palmuvehkaa ja eräs kookas viikuna, joka ei näissä kuvissa näykään.

Tähän näkymään olen erityisen tykästynyt kotonamme:

Puolitoista vuotta sitten laitoimme tuon käytävän umpeen ja teimme sinne työhuoneeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi ikinä mitään tyhjää käytävää ollutkaan! Väliseinän rakentamisella saimme neliöt tuostakin tilasta hyötykäyttöön ja bonuksena olohuoneeseen yhden tunnelmanurkkauksen lisää.

Nyt on pienet pojat syöneet iltapuuron, sämpylät sekä smoothiet, hihkuneet & lilluneet poreissa (pienempi ensimmäistä kertaa elämässään eikä hirmuisesti tykännyt :D) ja käyneet yöunille. Minä ajattelin sukeltaa joululehtien kautta Frendien maailmaan! Kivaa torstai-iltaa! 

Näistä kuvista ja fiiliksestä tuli ensimmäisenä mieleeni sana hämäränhyssy, joten se päätyi myös otsikoksi. Sanana on niin hupaisa, että täytyi oikein tutkia, mitä sillä virallisesti tarkoitetaan! Päädyin lukemaan viiden vuoden takaisen mielenkiintoisen artikkelin Kotiliedestä. Siinä lukijat olivat saaneet kertoa, miten heidän lapsuudessaan tunnelmoitiin tänä vuodenaikana. Oliko pihalla lyhtyjä ja tunnelmoitiinko sisällä kynttilänvalossa?

”Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!”

Vastauksia oli monenlaisia ja niitä lukiessa saa kyllä nopeasti oivalluksen siitä, mitkä asiat ovat tänä päivänä paremmin! Eräs vastaus oli mielestäni jotenkin ihanan liikuttava ja tämän vastauksen kaltaista soisi tänäkin päivänä vielä enemmän olevan:

”Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).”

Tuosta viimeisestä vastauksesta jotenkin heijastuu sellainen elämän mutkattomuus ja yksinkertaisuus, hetkestä nauttiminen, kiireettömyys ja yhteisöllisyys; useamman sukupolven yhteiselo. Koko artikkelin pääset lukemaan täältä. Hämäränhyssy taitaa siis olla aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Juuri kuten näissä eilen ottamissani kuvissa.

Vietimme eilen kotipäivää ja päivä tuntui aivan lauantailta, vaikka olikin perjantai. Mies on ollut isyysvapaalla, joten hänkin oli eilen koko päivän kotona. Tein aamupäivän töitä samalla kun siivooja siivosi kotonamme ja sen jälkeen hääräilimme keittiössä koko perheen voimin. Teimme nakkikeittoa ja leivoimme kolme pellillistä sämpylöitä. Vanhempani piipahtivat ohikulkiessaan kahville ja mutustelimme kaikki yhdessä lämpimiä sämpylöitä. Kun vanhempani jatkoivat matkaansa, innostuimme leipomaan sämpylöitä vielä kolme pellillistä lisää! Näin saimme kaapissa vallinnutta jauhokaaosta hieman taltutettua; siellä kun oli avattuna kolmen viljan sämpyläjauhojen lisäksi grahamjauhoja, ruisjauhoja ja pari pussillista vehnäjauhoja. Kaikkia tuli tehokkaasti käytettyä ja osa sämpylöistä päätyi pakastimeen odottelemaan tulevia aamiaishetkiä. Oli jotenkin niin harmaa päivä eilen, että kynttilät saivat palaa aamusta iltaan!

Nyt lähdemme tästä pikkuhiljaa veljeni osoitteeseen kyläilemään, joten ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Tyypillisesti nyt, kun meillä on jotain menoa, pikkumies nukkuu ulkona rattaissa hyvin pitkään. Juuri tuli kaksi tuntia täyteen ja täytyi käydä jo tarkistamassa, hengittääkö hän. Tää on niin tätä! Mukavaa viikonloppua! :)