“Mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista ei ainakaan
Eikä sammakoista oo kuullutkaan
Ei niitä voi kaupasta ostaa
Eikä verkoilla järvestä nostaa

Näitä ihmeitä joskus lahjaksi saa
Kun tarpeeksi paljon rakastaa
Pojat tehty on langoista rakkauden
Yhteen neulottu muruilla hellyyden

Haaveista kudottu on untuvatukka
Suudelmin silotettu posken nukka
Tähdistä kirkkaimmat silminä loistaa
Onni tää maailman murheita poistaa”

Johanna Niskanen

 

Törmäsin tähän runoon tänä aamuna ja oli pakko jakaa se heti täälläkin. Niin ihana ja liikuttava, sata kertaa parempi kuin se vanha versio! ♥

Ja tuli samantien mieleen tämänaamuiset hetket poikani kanssa. Kun hän aamulla pyysi päästä kainalooni ja siihen päästyään kuiskasi Katotaanko äiti vähän lastenohjelmia? Kuinka makoilimme siinä vierekkäin ja nuuhkin pientä, joka tuoksui vielä ihan unelta ♥. Miten reippaasti hän puki päivävaatteet ylleen ja lähti kohti keittiötä, aikomuksenaan antaa kissoille aamuruoka. Miten kivaa olikaan käydä yhdessä aamupalapöytään, syödä kananmunaleipää ja juoda maitoa. Herkutella päälle vielä jogurttia (olemme täysin koukussa Arlan Luonto+ -jogurtteihin!) ja mangomaku taitaa olla tällä hetkellä meidän molempien lemppari.

Aamupalan jälkeen naureskella toisen tempauksille ja sille, miten tosissaan hän matki jättiläisen kävelyä. Vastailla päiväkodin pihalla taas pariin otteeseen kysymykseen, milloin on hänen ryhmänsä vuoro hiihtää. Hiihtokamat onkin hankinnan alla tulevana viikonloppuna! Luistelua olemme jo harjoitelleet, mutta hiihto on vielä yhtä harjoituskertaa lukuunottamatta kokematta.

Ja nauttia siitä hetkestä päiväkodin eteisessä, kun toinen halaa ja pussaa niin kauan ♥. Sillä voimalla jaksaa taas yhden päivän erossaolon ja loppuviikko onkin sitten yhteistä vapaa-aikaa.

M on tosi reipas, toimelias ja energinen poika. Täytti juuri kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. On kovin avulias monissa kotitöissä ja kysyy usein, saako auttaa. Pyöräyttää sauvasekoittimella banaanilättytaikinan sileäksi. Auttaa latomaan takkapuita takkaan. Tekee lumitöitä siinä missä aikuiset miehetkin. Käyttää sujuvasti uutta Electroluxin Ergorapido-pikaimuriamme*. Näyttää tässä, miten imurista saa irti myös mini-imurin, jolla on kätevä imuroida esim. pöytätasoja:

Aiemman saman merkin pikaimurin ostimme vuonna 2010 ja voitteko kuvitella, että se oli käytössämme viime syksyyn saakka; tämän uuden saapumiseen saakka! Vasta sitten, kun imuroin tällä uudella imurilla, huomasin, kuinka tehoton se vanha imurimme jo olikaan. Huikea ero! Tässä nykyisessä akunkesto on huippu (näppärästi olen tehnyt koko talon pikaimuroinninkin muutaman kerran) ja imuteho ihan omaa luokkaansa. Ainakin meidän lapsi- ja lemmikkiperheessämme on toiminut ihan 10+ arvoisesti. Imuri nököttää lataustelineessään keittiön nurkassa, josta se on kätevä napata käyttöön aina tarvittaessa.

Nämä kuvat ovat joulukuulta; enää meillä ei ole joulukuusta olohuoneessa. Sen varastoon pakkaamisen myötä kotiin palasi ihana raikkaus ja valoisuus! ♥ Mietinkin juuri eilen, että tässä kuussa on perinteisesti ensimmäisten tulppaanien hankinta-aika!

Mites teillä: minkä ikäisinä lapset ovat aloittaneet kotitöiden parissa? Törmäsin joskus tähän artikkeliin, jossa oli ikään perustuva listaus kotitöistä. Meillä M käyttää tosiaan rikkaimuria silloin tällöin (ei koko talon imurointiin, vaan lähinnä jos jotain pientä jossain), vie roskat roskiin ja likaiset vaatteet pyykkikoriin, tyhjentää astianpesukoneen ruokailuvälinelaatikon, kattaa pöytää, vie tavaroita (lähinnä pyydettäessä :D) paikoilleen… Oman huoneen siivous on aika vaiheessa, mutta eiköhän sekin taito pikkuhiljaa kehity. Nimittäin joka kerta, kun menemme hänen huonettaan siivoamaan, löytää hän aina jotain mielenkiintoista uutta lelua, jolla leikkiä ja siivoaminen jää, ennen kuin alkoikaan. Tuttua? :)
Tietenkään hän ei joka päivä raada täällä kotitöiden parissa :D, että sellaista satunnaista vielä, mutta pysyvästi ovat kuitenkin ohjelmassa. Pidämme tätä ominaisuutta tärkeänä, sillä sitten kun jossain vaiheessa koittaa viikkoraha-aika, on sen rahan eteen tehtävä töitäkin! Aivan kuten me vanhemmatkin pienenä teimme.

*Saatu blogilahjaksi.

 

Kalenterin lehti on kääntynyt joulukuuhun – ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää teille! ♥

Ja kiitos, että edelleen jaksatte näitä juttujani käydä lukemassa, vaikka blogi on pysynyt hieman normaalia hiljaisempana. Tosin en tiedä, onko tämä postaustahti ihan pysyvääkin sorttia. Mahdollisesti, sillä ainakaan 30 postausta/kuukausi -tahtiin en taida enää ehtiä. Kaksi viikkoa on vielä kiireitä MioSa. designin parissa ja eräs kiva kokkolalainen hyväntekeväisyysjuttukin, johon minua pyydettiin, on tuloillaan – jälkimmäisestä kerron teillekin myöhemmin lisää!

Eli kun täällä on tehty ympäripyöreää työpäivää kotiäitiyden ja -elämän ohella, niin kotisiivouspalvelu on ollut yksi tämän vuoden onnistuneimpia päätöksiämme. Vaikka se tehtiin vasta loppuvuodesta, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Olemme nauttineet tuosta herkusta nyt marraskuun ajan ja voi että ♥. Kolme kertaa on siivooja käynyt ja melkein olen itkenyt – onnesta. Poika on ollut vanhempieni luona ja minä työhuoneessani töitä tehden samalla, kun koti on puhdistunut. Olen jo jonkin aikaa tuota päätöstä mielessäni pyöritellyt ja eräänä lokakuun iltana taas työt klo 22 lopetettuani laitoin samantien siivoojalle viestiä. Viesti kuului jotakuinkin näin: Milloin pääsette tulemaan, tarve niin pian kuin mahdollista! :D

Miksi kotisiivouspalvelua tunnutaan jotenkin häpeiltävän? Mieltääkö joku sen vielä laiskuudeksi? Olisiko se kuitenkin elämästä nauttimista, keskittymistä itselleen mielekkäisiin asioihin? Että pitäisikö se sittenkin mieltää enemmänkin viisaudeksi? :D Itse sanoin viimeksi eilen miehelleni, että tunnen ansainneeni tämän 200 % ja piste. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että minulta jää aikaa joskus iltaisin vain olemiseen tai joskus päivisin vain poikani kanssa hassutteluun. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että delegoin omia töitäni muille; vaikka sitten vieraille ihmisille. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että täällä tuoksuu kaksi kertaa kuussa putipuhtaalta, vaikka minä en ole tehnyt asian hyväksi mitään. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että tunnen tämän järjestelyn ansiosta entistä suurempaa iloa arjessa. En tunne yhtään huonoa omatuntoa siitä, että kannatan paikallista yrittäjyyttä.

005

Hieman jännitin kertoa asiasta mummulleni, sillä ikäihmiset näkevät nämä asiat ehkä toisin. Mummuni on ollut aina kotona “töissä”: huolehtinut ruuat pöytään ja kodin puhtaaksi sekä kasvattanut siinä samalla kaksi poikaa. Ajattelin, että mummu ei ehkä ymmärrä asiaa siten, että tuon lisäksi minä teen tässä vielä palkkatyötä eikä se ole sen helpompaa, vaikka työpaikkani oman kodin katon alla sijaitseekin. Yllätyksekseni mummu tokaisikin heti, että mahtava asia! Ja samaan hengenvetoon Sää teet muutenkin ihan liikaa töitä!

Mies hieman arkaillen lokakuussa kysyi, että onko tämä nyt pysyvä järjestely, että siivooja käy kahden viikon välein. Tuohon en osaa oikein vieläkään vastata, mutta vielä kerran tälle vuodelle he tulevat, sillä joulusiivouksen ostan heiltä myös. Joulusauna ei tunnu pätkääkään epäonnistuneemmalta, vaikka en ole itse niitä lauteita puhtaaksi kuurannutkaan! Minun tämän joulun suunnitelmani on rentoutua, nukkua hyvin päikkäreitä myöten sekä laiskotella! ♥ Tuohon komboon ei mahdu ajatuksia siivoamisesta.

koti

Olohuoneemme on vähän hyrskyn myrskyn; tavarat ja taulut seilaavat siellä sun täällä. Onpa osa tauluista lattiallakin, seinään nojailemassa… Odotamme nimittäin erästä olohuoneen huonekalua saapuvaksi, joka toivottavasti vihdoin ensi viikolla saapuu! Sitten alkaa olohuoneen sisustaminenkin, kun kalusteet alkavat olemaan paikoillaan. Jännittyneenä täällä jo odottelen enkä malta odottaa (joulu)olohuoneemme valmistumista!

Mies ja poika lähtivät vielä iltaulkoilulle ja minulla on edessäni ei-niin-mukava puuha. Nimittäin muutaman kuukauden rästihommat kirjanpidon tiimoilta… Vaikka olen jo vuosia käyttänyt tilitoimistoa, jää tässä itsellekin tiliotteiden tulostamista ja miljoonien kuittien tulostamista, kopioimista sekä lajittelua tehtäväksi. Ehkä kaikki eivät noita jälkimmäisiä itse edes tee, vaan sysäävät tilitoimistolle, mutta itse en vain kykene viemään sinne sellaista epämääräistä paperikasaa setvittäväksi. Mutta on se jännä juttu, miten tätä tulee välteltyä aina viimeiseen asti – aivan kuin aikoinaan tenttiin lukemista, haha! Silloin jopa siivoaminenkin oli maailman parasta! :D

Näistä arkisista ajatuksista joulukuuhun!

Vietimme parin yön viikonloppuloman Tampereella ja eilen illalla kotiinpalatessamme huomasin, että astianpesukone tuoksahti epämiellyttävältä, vaikka se oli juuri pessyt astiat ja näin ollen oli puhdas. Mieleeni muistui taannoin lukemani artikkeli ruokasoodan lukuisista käyttötarkoituksista. Ruokasooda on minulle kyllä ennestäänkin tuttu, sillä käytän sitä usein valkopyykinpesussa vanhan Pyykkipäivä-postaukseni tapaan sekä tahranpoistossa Ruokasoodasta on moneksi -postauksessani kertomaani tapaan.

Tämän hyödyllisen ruokasooda-artikkelin voit käydä lukaisemassa täällä. Artikkelin otsikko kuuluu: 19 kätevää ruokasoodaniksiä, jotka kaikkien tulisi tietää. Tuote, jota voi käyttää näin monipuolisesti, on todellakin vuosien saatossa lunastanut vakiopaikkansa kaapistani! Eilen mieleeni muistui tuon artikkelin numero 18: laita hieman ruokasoodaa tiskikoneen pesuainelokeroon ja käytä konetta tyhjänä. Ja kyllä, se todellakin toimi! Astianpesukone haisee/tuoksuu nyt samalta kuin uudet koneet ensimmäisinä käyttökertoina. Olipa helppoa! Seuraavaksi kiinnostaisi testata ruokasoodasta ja vedestä valmistettavaa tahnaa uunin puhdistukseen – onko teillä kokemusta tämän niksin toimivuudesta?

ruokasooda

Kuten kuvasta näkyy, purkin pohjalla on enää murusia, joten täytyykin ruksata tämän päivän kauppalistalle vielä ruokasooda! Hyödyllisyytensä ja monikäyttöisyytensä lisäksi on myöskin tosi riittoisa ja edullinen tuote. Ruokasooda on tosiaan lempituotteeni kotona, mutta oikeastaan sen rinnalle voisi nimetä vielä Universal Stonen, joka on toinen hirmuisen monikäyttöinen ja myrkytön kodin yleispuhdistusaine. Suosittelen tutustumaan! Näillä nikseillä uuteen viikkoon!