”Pahimman pula-ajan keskeltä löytyy lapsuuden ihanin joulumuisto”
kuuluu otsikko ja kuvassa suloistakin suloisempi mummo. Käytän mummosta nimeä Anni.
”30-luvun alussa elettiin pulavuosia. Anni oli tuolloin 7-vuotias pikkutyttö ja hänen lapsuudenkodissaan tämä joulu oli kaikkein vaikein.
– Koko syystalvi oli hyvin ankeaa aikaa. Äiti ja isä olivat iloisia ihmisiä, mutta vielä tänä päivänä muistan, miten vakava olemus ja katse vanhemmillani oli. He miettivät, miten selvitään talvesta, tulevasta joulusta ja kaikista maksuista.
Metsätöiden pysähdyttyä perheen isä oli töissä isossa talossa, josta hän sai perheelleen jouluksi sianlihaa. Äiti lähti aatonaattoiltana kauppaan, kun kolmen lehmän kermasta piti jäädä voita vielä myytäväksi. Hän sai ostettua riisiä ja oli jo aiemmin leiponut kotona joulupullaa.
– Äiti oli ompelija ja oli ommellut minulle ja siskolleni esiliinat ja veljelleni jotain vaatetta joululahjaksi. Mummo oli kutonut sukkia ja käsineitä. Äiti oli kauppaan lähtiessä toivonut, että olisi saanut edes yhden ostoisen lahjan lapsilleen, mutta rahat eivät lahjoihin riittäneet.
Annin äiti oli mennyt pyörällä kauppaan ja takaisin tullessaan talutti pyörää ylös isoa mäkeä.
– Yhtäkkiä äiti huomasi lumihangessa tien vieressä kaksi pakettia. Hän otti ne mukaansa, kun ei tiennyt, kenen lahjoja ne olivat. Toisessa pikkukäärössä oli kaksi nenäliinaa ja toisessa iso lakritsipiippu. Nenäliinoissa luki värssy: ”Satu meni saunaan, pani laukun naulaan”.
Annin äiti kiitti Jumalan johdatusta paketit löytäessään. Anni sai siskonsa kanssa nenäliinat joululahjaksi ja velipoika sai lakritsipiipun.
– Jouluaattoiltapäivällä saunottiin äitin tullessa navetasta. Sitten äiti keitteli hellalla riisipuuroa ja paistoi sianlihaa. Muistan elävästi, kun istuimme pöydän ympärillä. Äiti oli leiponut hyvää leipää ja sianlihat olivat paistinpannulla pöydässä. Leipää kastettiin sianlihasta irronneeseen rasvaan. Muistan, kuinka otin nenäliinan taskusta pyyhkiäkseni sormiin tarttuneen rasvan. Siinä ruokapöydässä istuessani ajattelin, että minä olen maailman onnellisin pikkutyttö, kun sain niin ihanan nenäliinan lahjaksi.
– Tämä on lapsuuteni ihanin joulumuisto, vaikka silloin elettiin vaikeinta pula-aikaa, Anni muistelee.
Ennen talvisodan syttymistä ajat ehtivät tämän joulun jälkeen jo parantua.
Tänä vuonna Annilla on edessään uudenlainen joulu, koska se on ensimmäinen joulu ilman keväällä kuollutta aviomiestä. Anni kehuu silmät kyynelissä ja lämpöä äänessään edesmennyttä aviomiestään.
– Kyllä minun lapseni kuskaavat minua jouluna paikasta toiseen, mutta joulu ei siltikään ole sama ilman Marttia. Ehdimme kuitenkin olla yhdessä lähes 60 vuotta, Anni huokaisee.”
Tämän artikkelin muistan aina joulun lähestyessä ja pian joulustressinpoikanen tuntuu niin turhanpäiväiseltä.
Unohdetaan stressi, nautitaan joulun tunnelmasta ja rakkaimpiemme seurasta ♥.
Joskus se pienin ja vaatimattomin lahja voi tosiaan olla se tärkein ja ikimuistoisin.
****
Loppuun pieni kevennys:
Jos ne joulusiivot on stressinaiheuttajana, ei niitäkään tarvi kauan murehtia:
1. Tee uusi kansio tietokoneeseen.
2. Anna kansiolle nimi ”Sekainen huoneisto”.
3. Paina hiiren oikeata näppäintä poistaaksesi kansion.
4. Silloin tietokone tulee kysymään:
”Haluatko poistaa sekaisen huoneiston kokonaan?”
5. Paina kyllä-nappia.
6. Nosta jalat pöydälle, ota drinkki ja nautiskele ;)
