>

Kiireettömiin sunnuntaiaamuihin kuuluu haaveilu, näin myös meillä tänään! 
Ja aivan ihanan kodin löysinkin :P. Jos asuisin kerrostalossa, ois tällainen ullakkoasunto kyllä aivan napakymppi!

Keittiössä ihastuin erityisesti kalusteisiin sekä viinipullotelineeseen:

Kyllä maistuis sunnuntaibrunssi tässä keittiössä!

Koska mulla on nyt joku vaaleansinisen ihannoimiskausi meneillään, ei varmaan tarvi sanoa mitä mieltä oon tästä makuuhuoneesta ;)

Vaaleansininen sopii täydellisesti piristämään valkoisen, luonnonvalkoisen ja tumman puun yhdistelmää!

Kuvat

Leppoisaa sunnuntaiaamupäivää toivotellen,

>

Mun mieleen on jääny lukijan jo hyvän aikaa sitten esittämä toivepostaus; miten stailaisin kotini myyntikuntoon? 
Erittäin mielenkiintoinen kysymys, jota en kuitenkaan ole sen kummemmin ehtinyt miettiä muuten kuin lähinnä keittiön osalta. Enpä oikeastaan tiedä stailaisinko kotia mitenkään erityisemmin edes… Siivous ja ylimääräisten tavaroiden karsiminen riittäisivät mielestäni. 
Valokuvista on usein puhetta; jättääkö omia valokuvia myyntinäyttöön näkyville vai ei..? Mielipiteitä on luonnollisesti suuntaan ja toiseen. 
Miten te koette tämän asian; sekä myyjän näkökulmasta että mahdollisen ostajan?
Keittiö ja kylpyhuone taitavat olla ne ratkaisevimmat huoneet asunnossa/talossa myyntiä silmälläpitäen. Niiden toivotaan olevan kunnossa, sillä niiden remontoimiseen kuluu yleensä eniten rahaa. Jos olisin myymässä kotiani (mitä en ole), kiinnittäisin huomiota varsinkin keittiön kodikkuuteen ja siihen, että siitä tulee asutun näköinen; sellainen, että sinne haluaa mennä puuhastelemaan! Ehkä leipoisin ennen näyttöä :), sillä tuoksut ovat tärkeitä ja luovat mahdollisiin ostajiin positiivisia mielikuvia. Ja mikä estää jättämästä muutamia herkullisen näköisiä leipomuksia näkösällekin…
Spagettikattilan pitäisin ehkä kaapissa, vaikka ihan kivalta se tässä näyttääkin!
Ruokapöydälle kukkia & hedelmiä…

Tunnelmavalaistusta, jotta keittiö pääsee oikeuksiinsa…

Pullantuoksua…

Yrttejä ja mausteita koristamaan keittiön kulmausta…

Ehkä lehti pöydälle kahvikupposen kera?



Kukkia laittaisin ruokailutilaan ja olohuoneeseen.
Liiat tavarat karsisin pois ettei ne häiritsisi näytössä vierailevia ja veisi huomiota itse kohteelta. Liika tavara voi myöskin vaikeuttaa kuvittelemaan, millaista täällä olisi jos tämä olisi meidän koti…
Samoin mielestäni on ehdottoman tärkeää olla puhdasta ja siistiä. Oma mielenkiintoni lopahtaisi, jos menisin myyntinäyttöön taloon, jossa olisi likaista: lattialla roskia, keittiön välitilassa tahroja, leivänmurusia pöydillä, lattiakaivot likaisia… Kiinnittäisin huomioni epäkohtiin enkä ehkä näytön jälkeen muistaisi mitään itse talosta :D. Eikä tuollaiset asiat todellakaan houkuta ostamaan!


Kylpyhuoneessa sais tuoksua jokin ihana saunatuoksu kuten terva. Saunaan laittaisin esille perinteiset saunatuotteet (laudeliinat, saunatyynyt, löylykiulu & -kauha), mahdollisesti muutama kynttilä kylpyhuoneen puolelle…
Eli ei sen kummempaa stailausta, nuo nyt varmasti löytyy jokaisen kylppäristä muutenkin :)


WC:n puolelle jotain pientä nättiä tekstiilien ja saippuapurkkien muodossa. 

Kuvat täältä ja täältä.


Ois kiva kuulla, miten te ootte valmistautunu myyntinäyttöön (myyvän osapuolen näkökulmasta) tai oletteko kenties käyneet jossain ihan karmaisevassa myytävässä kohteessa..?
Mitkä on mielestänne ne tärkeimmät piirteet, kun stailataan myyntikohdetta?

 

Nyt on taas pienen tauon jälkeen vuorossa hiukan matkajuttua!

Heti ensimmäisenä päivänä Sisilian Trapanissa huristelimme vespalla vuoristoon. 
Sanoin miehelle alkumatkasta ettei mennä kovin ylös, vähän matkaa vaan ja katellaan maisemia. No ylös astihan me mentiin, yli 10 km:n matka vuoristokylä Ericeen.
Mä en tajua mikä mullekin muka korkeanpaikankammoiselle tulee noilla ulkomaan vuoristoteillä, pakko päästä ylös asti ihanien maisemien toivossa ;D
Samoin kävi Sardiniassa viime syksynä


Ja upeita maisemiahan riitti! Aivan upeat näkymät oli alas Trapanin kaupunkiin. Toivottavasti kuvista välittyy edes osa maisemien kauneudesta!

Netistä luin ettei kovin moni uskaltaudu näille teille ominpäin. Mun mielestä ei mitään vaaraa, jos vaan nätisti pysyttelee omalla kaistalla ja lähestyy mutkia varovasti. Paikalliset näytti ajelevan enimmäkseen varovasti ja fiksusti autot ohitti meidät & vespan :)
Paljon vaarallisemmillakin vuoristoteillä ollaan ajeltu, tämä reitti ei siis todellakaan ollu sieltä pahimmasta päästä. 

Vuoristokylään pääsee kyllä köysirataakin pitkin, mutta silloin jää paitsi näistä näkymistä, jotka avautuu pitkin vuoristoreittiä:

Välillä pidin kameraa ja kuvasin, mutta aika pian sen laitoin kuitenkin laukkuun ja pidin vespasta kiinni ;)

Välillä tuli kyllä hiukan sellainen ”this is the end of the world” -fiilis! Ei siksi, että ois pelottanu :D, vaan maisemien rauhallisuuden takia…

Vuoristokylä Ericeen saavuttuamme jalkauduimme ja lähdimme kiertelemään viehättäviä pikkukujia. Erice sijaitsee Erice-vuorella noin 750 metriä meren pinnan yläpuolella ja on mielestäni ehdottomasti vierailun arvoinen paikka. 

Näissä maisemissa kyllä kelpas nauttia virkistäviä juomia:

Ericen pienimmät kadut oli superliukkaita mun espadrilloilla, hui!

Kuvaan tämä jotenki päätyi vinona, ei se muistaakseni paikan päällä mitenkään kalteva ollut, heh…

Vuoristokylän kirkko:

Ja sitten paluumatkalle, takaisin alas Trapaniin!
Näkymä edessä ja sivulla ja joka puolella oli tosi kaunis; taivas ja meri sulautuivat upeasti toisiinsa:

Tästä kuvasta pystyy jotenkuten erottamaan rannan, jossa vietimme viimeisen lomapäivämme

Ylemmästä kuvasta näkee myös selvästi, miten erikoisen kivalla paikalla Trapani sijaitsee ja miten pitkä ranta kaupungilla on!

Ihania muistoja matkalta ♥