Sisustuskuvahaaste vetelee viimeisiään, tänään ruksataan yli sanat olohuone ja sohva. Samassa postauksessaan, koska kuuluvat niin luontevasti yhteen.


Halusimme olohuoneeseemme ison divaanisohvan, jossa mahtuu useampi ihminen istumaan ja ainakin pari ihmistä helposti rentoilemaan :). En halunnut erillisiä sohvia, koska silloin väistämättä toinen niistä olisi sijoittunut jollain tapaa ikkunan eteen ja ikkunanäkymän peittämistä haluan välttää viimeiseen asti. Pidän myöskin siitä, että sohvalta käsin voi katsella ulos.

Tällä nykyisellä kokoonpanollamme ei ainakaan ole ollut mitään ongelmia; sohvalle mahtuu helposti kaksi aikuista ja kaksi kissaa vähän rennommastikin, miten nyt vain haluaakaan olla (tai miten mahtuu kissojen väliin asettautumaan!). Monet leffaillat on tässä vietetty ja oikeastaan tänäkin viikonloppuna voisi olla leffailta paikallaan! 


Ihanaa kun alkaa näkyä päivä päivältä kesäisempiä maisemia sisälle kotiin; sinistä taivasta ja vehreyttä, erityisesti koivun rungot on mieleeni!
Tällainen näky oli tänään olohuoneessa sillä välin ku me miehen kans pestiin ja puunattiin terassi kesäkuntoon: 


Selkeesti tyypit odottaa kesäolohuoneen valmistumista! Hyvä ettei kuorsaus kuulunu ulos asti tuolta sohvan nurkasta…

Meidän perheessä saa kainalopaikasta joskus ihan tosissaan pitää kiinni, sinne on nimittäin muutamakin halukas…
Eikä ihme, kainalopaikka on paras paikka! Sen taitaa tämä ilmekin jo kertoa: 


Tilasin tälle lauantaille aurinkoa ja sitähän saimme. Oli tosi mukava pestä terassia auringon lämmittäessä, ensimmäisen kauniin perhosenkin näin! Nautittiin terassilla myös ensimmäiset simat & munkit :)
Kuvia näette jonain toisena päivänä. Nyt lähden laittautumaan, sillä kun mies kotiutuu moottoripyöräilemästä, lähdemme illan viettoon!

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin!

Tämä kuuluu taas tähän ”miksi kotimme on pääosin neutraalin valkoinen ripauksilla mustaa ja harmaata”.
Jotta voisin käyttää kivasti vaihdellen ja ennen kaikkea kotiimme sopivasti monia erivärisiä pieniä piristeitä! Tässä tapauksessa esimerkiksi pöytätabletein ja ruusuin vaihtui kokonaan ruokailutilan ilme. Ja erittäin pienellä rahalla:


Ostin tabletit jo viime vuonna, kun täällä vielä oli Hemtex, ajatellen, että niille tulee varmasti joskus vielä käyttöä. Ja viime viikolla se päivä koitti.
Eli hiukan alle kuudella eurolla muuttui ruokailutilan yleisilme (jos ei ruusuja lasketa mukaan). Pinkkejä tyynyjä mulla oli ennestään, joten muutama sellainen olohuoneen sohvalle ja tilat yhdistyy kivasti toisiinsa samansävyisten väripilkkujen ansiosta.


Pidän enemmän tableteista kuin kaitaliinoista, vaikka nekin kyllä ihan kauniita ovat. Ehkä olen vain tottunut enemmän tabletteihin. Tabletteja meiltä löytyy muutamia erilaisia, tykkään vaihdella niitä useamman kerran vuodessa. Kesällä niitä tarvitaan myös terassin eli kesäkeittiön puolella, joten niitä saakin olla ihan kiva valikoima :P

Näitä pinkkejä tabletteja mulla on kuusi, mutta joskus ostan tabletteja vain neljä. Esim. niitä keväisen limenvihreitä tabletteja ostin vain neljä, ajattelin värin olevan sellainen että neljä riittää ;). Aina pöydässä ei ole kuutta ihmistä, joten ihan turhaan pitää kahta ylimääräistä tablettia kattauksessa. Neljän tabletin kattauksessa pöydän keskelle jää enemmän tilaa jollekin näyttävämmälle maljakolle tai asetelmalle ja valkoinen, tyhjä pöytätilahan on pelkästään kaunista :)


Joskus jos satun löytämään aivan yli-ihanat tabletit, ostan niitä vastaavasti kahdeksan tai enemmänkin! On hyvä olla muutama varalla, vahinkoja aina sattuu, ja on myös kiva, että kesäkeittiössä on samat tabletit kuin sisällä :)

Kuten kuvasta näkyy, ovatkin kesällä lähestulkoon samaa tilaa, vain ”ikkunaseinä” välissä:

Tuosta ruokailutilan seinästä tulikin mieleeni eräs muisto rakennusajalta… Oli todella helteinen kesäpäivä, siivoilin siinä pihaa ja mies, noh mies rakensi taloa :D. Taloon oli vasta pystytetty ulkoseinäpiirat ja se alkoi pikkuhiljaa hahmottua. Tuossa ruokailutilan seinässä oli valtava aukko isolle ikkunalle ja sen vieressä lasiparioville. Mies tokaisi hämmästyneenä siis meillehän tulee tuo seinä lähes kokonaan ikkunaa!
Se oli yksi hauska oivallus niiden satojen raksa-ajan oivallusten joukossa ;)


Olen silloin tällöin saanut kysymyksiä kiiltovalkoisen pöydän naarmuuntumisesta. Sehän on selvä, että pöytä kuin pöytä naarmuuntuu. Ja aina kiiltävästä pinnasta naarmut erottuu paremmin kuin mattapinnasta. Vaikka tabletit jonkun verran pöydän pintaa suojaavatkin, koen aina tuossa maaliskuun tienoilla sen
ääh apua -tunteen, kun kevätaurinko tulee niin kauniisti sisään paljastaen ihan kaiken. Tuolloin pöydän naarmut ihan hyppää silmille. Pari päivää saatan hiukan harmistella, mutta sitten silmä tottuu. Asia on loppujen lopuksi melkoisen pieni ja ehkä turhamainenkin, joten se korjaantuu muuttamalla ajatusmaailmaa :D. Sitten kun meidän pöydän pinta alkaa olla enemmän ja oikeasti häiritsevästi naarmuilla, viemme sen valmistusliikkeeseen hiottavaksi ja uudelleenmaalattavaksi; näin pöytämme on muutamalla kympillä taas kuin uusi.

Puupöydät on mielestäni asia erikseen: niitä naarmut ja kolhut ja elämisen jäljet vain kaunistaa!Ihanaa & aurinkoista lauantaita! :)

Moni ihminen voi olla sellainen, mutta niin myös moni kissa!
En valehtele yhtään, kun kerron, että aina kun meidän kodin ovesta astuu sisään roskaruuan kanssa (erityisesti hampurilaisateriat ja pizzat on hittejä!) tulee vanhempi kisuneitinen samantien nuuskimaan. Hän on erittäin aktiivinen roskaruokakerjääjä!

Kokeile siinä sitten syödä ku vastassa on tämmöinen naama: (ja kröhöm, joskus meillä syödään olkkarin pöydän ääressä :P)

Tänne katoaa helposti puolet hampparista! Eikä pelkästään pihvi, vaan myös sämpylä uppoaa ja voi minkälaisten mässytysäänten saattelemana :D


Roskaruuan suhteen osat näillä kissoilla on perinteisistä poikkeavat: nuorempi yrittää tässä tapauksessa tällaista vaivihkaista taktiikkaa ;)


Ai, en yhtään huomannu, onko siellä jotain namia? (Hyvä yritys, mutta ulkona oleva kieli on kyllä jo paljastanut :D) On ne niin hassuja höpsyköitä ♥

Kivaa viikonloppua kivat!
Hmm… Pitäisköhän koukata iltapäivän kotimatkalla jossain take away -paikassa… En mä muuten, mut noi kissat… Kylhän te tiedätte!