Toukokuussa vietettiin nuoremman kissamme 5-vuotissynttäreitä, tänään vanhempi kissamme täyttää 10 vuotta <3. Niisk. Toivon koko sydämestäni, että edessä on vielä vähintään toinen yhteinen vuosikymmen. Ainakin tämä 10-vuotias neiti on erittäin hyväkuntoinen, leikkisä ja villikin vielä välillä. Ikinä ei ulkoisesti osaisi ikää arvata!
Kerronpa teille hieman meidän taustaa; miten tämä ihana ja kultainen kissa minulle isäinpäivänä 2002 päätyi. Asuin tuolloin Pohjois-Pohjanmaalla, olin palaamassa isäinpäiväviikonlopun vietosta kotikaupungistani. Samalla kun saavuin rivitaloasuntoni pihaan, tuli naapurini kaveri kysymään, haluaisinko kissan. Olin aivan et täh, kissan, minä? En tiedä mitään kissoista. (Kuvittelin olevani täysin koiraihminen: meillä oli koko lapsuuteni ajan kultainennoutaja, vaikka sen päivän jälkeen aloinkin karttaa jakoa koira- tai kissaihmisiin. Jos ihminen on eläinrakas, hän on eläinrakas, eläimestä riippumatta.) Tyttö laittoi aivan pienen pörröisen kissapalleron kävelemään maahan, se sipsutteli keittiöni ikkunan alapuolella kukkapenkissä. Suloinen kuin mikä. Tyttö oli pelastanut kissan todennäköiseltä kuolemalta jostain maatalosta, tavoitteenaan löytää edes sille koti. Emosta ja kisun sisaruksista ei oikein ollut tietoa, sisaruksia ei varmaankaan enää ollut. Kieltäydyin kuitenkin kissasta ja menin sisään purkamaan laukkujani. Tunnin sisällä aloin miettimään asiaa uudestaan; voisin viedä kissan mummulleni, joka oli melko yksinäinen papan nukuttua vuotta aiemmin pois. Niinpä hetken epäröityäni soitin naapurin ovikelloa näytätkö sitä kissaa vielä… Pieni pehmoinen kissavauva kainalossahan mä sitten kotiini astelin. Oli tosiaan sunnuntai-ilta, päätin että perjantaina kouluviikon jälkeen vien sen lähikaupungissa asuvalle mummulleni. Arvelin kissan iäksi 8 viikkoa ja päätin syntymäpäiväksi 1.9., saman kuin mummullani. Seuraavina vuosina muita kissanpentuja nähtyäni oivalsin, että kissa taisi olla vasta 5-6 viikkoinen minulle saapuessaan. (Tästä huolimatta kissasta tuli täysin normaali, ei hätää.) Olin koko tuon sunnuntai-illan ihan kissanpennun lumoissa ja mietin hänelle nimeä, oi hän oli niin ihana pieni! <3 Kovin leikkisä ja kulki perässäni joka paikkaan, viihtyi sylissä silitettävänä pitkiäkin aikoja. Uteliaskin kuin mikä!
Seuraavana päivänä kyselin kissoista jotain tietäviltä koulukavereiltani, mitä voisin pienelle syöttää ja suoraan koulusta kurvasin kauppaan ostelemaan ruokaa, hiekkalaatikon, leluja ym. kissatarvikkeita. Pirpana odotti innokkaana kun tulin kotiin. Tyttö, jolta kissan sain, tuli samana iltana katsomaan, miten kisu oli kotiutunut. Leikkisän ja täysin kotiutuneen kissan uusine tarvikkeineen nähdessään totesi kyyneleet silmissä kylläpäs löysin sinulle ihanan kodin. En ollut vielä keksinyt kissalle nimeä, mutta päätin lopulta nimetä sen ystäväni ehdotuksen mukaan.
Koitti perjantai ja lähdin kissa mukanani mummuni luo. Vietin siellä koko viikonlopun mummun ja kissan seurassa. Kissa oli alle viikossa oppinut nimensä ja tuli aina kutsuessa luo! Sunnuntaina koitti kotiinlähtöni aika, kamala itkuhan siitä seurasi. Itkin ikävää koko kotimatkan ja koti tuntui niin kovin tyhjältä, kun pieni raitainen pirpanani puuttui sieltä. Maanantai-iltana koulupäivän päätteeksi lähdin kissalle nimen keksineen ystäväni kanssa mummuni luo; hakemaan kissani kotiin! <3 :D
Kissa vieraili ahkerasti mummuni luona, oli siellä hoidossa joskus pitempiäkin aikoja (ulkomailla asuessani). Usein kisu sai hoitopaikan myös vanhempieni luota, se onkin meidän kissojen vakiohoitopaikka :). Tämä 10-vuotias neiti on kovin seikkailumielinen ja vaihtelunhaluinen, joka varmasti juontaa juurensa ensimmäisistä yhteisistä vuosistamme, jolloin muutimme useita kertoja paikkakunnalta toiselle ja matkustelimme paljon sekä autolla että junalla. Aina kuitenkin pysyimme yhdessä ja muutimme sellaisiin asuntoihin, mihin kissakin oli tervetullut. Se oli ensimmäinen kriteeri asuntoja valitessani. Kissa sopeutui uuteen kotiin aina mainiosti ja todella nopeasti, riitti kun oli tuttu ihminen mukana.
Kissa on niin mahtava persoona! Hän on valloittanut kaikkien hänet tuntevien ihmisten sydämet. Kissa on puhdasta kultaa, ainutlaatuinen, herkkä, kiltti, niin kovin viisas. Herkkyys ja viisaus näkyvät jo hänen katseestaankin. Äärimmäisen ihmisrakas, sylikissa. Hän voisi helposti elää ilman muita kissoja, mutta ilman ihmisiä hän ei voisi elää. Hän sietää kissakaveriaan, mutta sydänystäviä he eivät ole eikä heistä sellaisia koskaan tule. Parhaimpia hetkiä on kuitenkin ne, kun näen miten hän nauttii leikkiessään kissakaverinsa kanssa ja varsinkin ne, kun hän tekee aloitteen niihin leikkeihin. Monta kuukautta sähisi nuoremmalle kisulle hänen meille muuttaessaan, mutta rauhoittui lopulta nähdessään ettei uusi perheenjäsen vienyt hänen paikkaansa ja aikaa olla mamin sylissä oli yhtä paljon kuin aiemminkin.
Tämä kissa rakastaa sylin lisäksi pehmeitä nukkumapaikkoja, lämpöä, yhteislenkkejä, kermavaahtoa, katkarapuja, kaikenmoisia leikkeleitä. Ja paaaljon muitakin herkkuja, tai noh, ruokaa ylipäätään! Kesällä kevyemmin, mutta nyt kerätään taas talvivarastoa pikkuhiljaa. Omaa hennon kehräysäänen, johon on ihana nukahtaa. Nukkuu yöt mielellään tyynyni vieressä siten, että alempi tyyny vedetään hänen pään alleen (ylempi on sitten mun vapaassa käytössä) :D. Odottaa tyynyn vieressä istuen, että asettelen tyynyt oikein ja asettautuu sitten paikalleen. Tykkää että hänet peitellään. Välillä kovin ylpeä luonne. Ei tykkää, että hänen kustannuksellaan nauretaan. Suutahtaa helposti, mutta leppyy vielä helpommin.
Kovin tottelevainen: uskoo heti sanan ei. Tosin katsoo aluksi kauniilla suurilla silmillään, että miten voit kieltää minulta mitään. Tykkää, kun pusutetaan otsaan Intiapilkun kohdalle. Rakastaa nuolla jätskipaperit sekä jogurtti- ja rahkapurkit jne. Erittäin kaunis ja hento naukumisääni, käyttääkin ääntään ahkerasti, jos on tarvetta. Kisun miau on täydellisesti artikuloitu, tarkka kissa kun on. Kuitenkin joskus suutahtaneena tai kyllästyneenä saattaa sanoa miääääh. Naukumisia on monia erilaisia eri tarkoituksiin: mulla on nälkä, haluan ulos, haluan syliin, halipula, tylsää. Näiden lisäksi sitten tarpeen vaatiessa ne hiukan ärhäkkäämmät ääntelyt ja löytyypä sieltä mm. ankkaääntä, sammakkoääntä, lohikäärmeen sähinää jne. Monipuolinen eläin, sanoisin.
Vetäytyy joskus omiin oloihinsa murjottamaan:
Murjotus unohtuu, kun tarjoaa jotain herkkupalaa ;).
Tällainen, ja paljon muuta, on mun synttärisankari.
Mikä onni, että hän silloin elämääni tupsahti!
Kissa, johon mulla on ihan erityinen yhteys, sellainen, josta tiedän ettei samanmoista muodostu koskaan enää minkään muun kissan kanssa. Kissa tulkitsee mun äänensävyä: moittii jos korotan ääntä, lohduttaa kun itken, nuolaisee usein leuastani hellyyttään osoittaen. Niin rakas ja ainutlaatuinen, jota kuvailemaan ei koskaan sanat riitä.
Pentukuviakin mulla kisusta on, mutta ne on perinteisinä kuvina enkä jaksanut alkaa niitä nyt skannaamaan.
Ihanaa syyskuuta kaikille ja onnea mun pienelle ystävälleni! <3
Ihana muru ja ihana tarina ♥ Tuli ihan kyynel silmään sitä lukiessa! Sylintäydeltä onnenrapsuja pikkuiselle ja paljon virkeitä elinvuosia tulevaan!
Mä en myöskään ikinä muuttaisi sellaiseen paikkaan, johon ei saisi kissoja/lemmikkiä ottaa. Nytkin uutta kotia suunnitellessa oli myös kisut ja heidän turvallisuutensa mielessä!
Onko sulla murusesta ja hänen kaveristaan pentukuvia? Ois kiva nähdä niitäkin! Mua harmittaa, kun kisujen meille tullessa en ollut mitenkään kovin innostunut kuvaamisesta ja pentukuvat onkin jääneet ihan minimiin (olemattomiin) :(
kiitos kauniista viestistä <3. nuoremmasta kisusta täällä olikin silloin toukokuussa pentukuvia, tästä vanhemmasta ei ole pentuajalta digikuvia enkä jaksanut alkaa paperikuvia skannaamaan :)
<3 <3 <3
<3
Onnea!! Eiköhän neidolla oo vielä monta vuotta edessä!! :) meillä vetelee vanhempi raitahaalari 16. Vuotta ja nuorempi 14. Vuotta… Vanha neiti on jo vähän vanhus ja nukkuu paljon, mutta nuori herra juurikin kiskoo tuolla menemään hirveetä laukkaa ja loikkaa, leluhiiri suussa!! :D
toivotaan! tosin joku sairaus voi iskeä ihan yllättäenkin :(. mut ei mietitä sellaisia!
terkut teidän kaksikolle :))
Voi ihana tarina, lueskelin sitä kyyneleet silmissä! Ihanat kisukaverit sinulla, taas kissakaipuuni nostaa päätään… Joskohan sitä lähivuosina saisi hankittua taas oman kissan, lapsena minulla oli paljon kissoja, mutta en halunnut kaupunkiin muuttaessani riistää niitä pois maaseudun rauhasta <3
Vietähän mahtava viikonloppu synttärisankarin ja -vieraan parissa!
kiitos Heidi! toivottavasti saat pian oman kisun tai kaksi :)
Voi miten liikuttava! Tuli ihan mieleen kuva meidän kisusta Trivial Pursuit -laatikossa :) Se kisu eli 20-vuotiaaksi, joten teilläkin voi hyvin vielä olla kymmenen yhteistä vuotta lisää edessä <3 Nyt meillä asustelee yksivuotias brittikissaneiti :)
:D laatikot on parhautta! ja mitä pienempi, sen parempi :D
ja toivotaan niin! <3
Ihanasti kirjoitit S <3<3 täälläkin kyyneleet silmissä luettiin :) Onnea synttärisankarille!
kiva että oot tuota mieltä :)
kiitos J <3
Voi kyynel, miten kauniisti kirjoitit <3 Tositosi lämpimät onnittelut 10v-neidille. Tätä rakkautta kisuja kohtaan, ei voi ymmärtää kuin toinen kissaihminen. Kissat antaa niin paljon ja jokainen on persoona isolla P:llä. Onnellista juhlapäivää teille <3
kiitos paljon Nuppu! totta puhut :)
Onnea ja rapsutuksia kisuliinille :) Aivan ihana tadrina, täällä ihan sydän pakahtuu!
kiitos ihana Niina! <3
Onnea kissaneidille! <3 Mahtavan kodin on saanut kyllä :)
heh, kiitos Jenni <3
Onnea ja pitkää ikää! Kauniisti kirjoitit :) Meillä on 10v. synttärit helmikuussa, enkä voisi kuvitella eloa ilman häntä. On ne niin rakkaita <3 Minun kotona on ollut kissoja jo ennen syntymääni, joten olen aina elänyt vähintään yhden kissan kanssa.
kiitos paljon <3. en minäkään voi edes kuvitella sitä aikaa, kun ehkä joudun ilman näitä rakkaita elämään, pelkkä ajatuskin saa itkemään!
Unohdin nimeni, ei ollut tarkoitus nimettömänä kirjoittaa :(
ei hätää :)
onnea pienelle <3
kiitos <3
Kaunis ja koskettava tarina <3
Onnea!!
kiitos että muistat mun pientä :)
Voi nyyh miten ihana tarina <3
Tästäkin tarinasta huomaa miten suunnattoman paljon sinä kisuja rakastat ja miten hyvän ja rakastavan kodin ja hoivan neideille annat <3
Kissamaiset onnittelut ja rapsutukset päivänsankarille ja tassunheilutukset myös meidän tytöiltä :) Täällä kisut nukkuu jaksaakseen taas illalla valvoa ja leikkiä. Meidänkin vanhempi mirri on 10 v. ja niin kaikesta sydämestäni toivon, että vielä on toinen vuosikymmen edessä <3
Kuten myös teillä <3
kiitos kauniista sanoistasi ystäväni <3 ja kiitos myös onnitteluista :)). silitykset teidän typyille! <3
Ihana ja onnellinen tarina!<3 Kyyneleet täälläki silmässä. Toivon teille vielä monia yhteisiä vuosia! Kyllä kai tuollaisella rakkaudella ja hellällä hoivalla kisu elääkin pitkään:)
voi kiitti Aikku, tuli ihan kyyneleet silmiin <3
Paljon onnea kissille! <3 uskon, että hän saa niin paljon huolenpitoa ja rakkautta että toinen 10 vuotta tulee helposti täyteen :) Meidän kissamme täytti viime kuussa 2-vuotta, aika menee kuin siivillä! Vastahan hetki sitten kävin minäkin kissani "pelastamassa", muut hänen sisaruksistaan olivat jo kokeneet kurjan kohtalon… tuo meidän herra oli mennyt kyseisenä päivänä ovelasti piiloon, ehkä hän tiesi että häntä ollaan tulossa hakemaan rakastavaan kotiin :)
kiitos Jenna! <3 kultaisesti sanottu, toivotaan että se on totta! harmi kun kissat ei voi elää yhtä pitkään kuin ihmiset, tämä 10 vuottakin meni yhdessä hujauksessa! ihana tarina teidänkin kissalla, kohtalo johdatti teidätkin yhteen :)
Vaaleanpunainen anturatervehdys ja hyrisevän lämpöiset onnen toivotukset kisulle ja paljon rapsutuksia sekä monia, monia yhteisiä, hyviä vuosia teille. Oma kissani täytti viime toukokuussa 19 vuotta ja poweria riittää edelleen, mitä nyt välillä iskee vanhan ukon marmatus vaihde päälle. Toivottavasti myös meidän yhteinen taipaleemme saa vielä jatkua pitkään. Aika menee niin nopeasti..
kiitos ihanista onnitteluista! :))
ja paljon silityksiä sinne 19-vuotiaalle!
Voi, miten ihana tarina <3 Ihan kyyneleet tuli silmiin! Kiitos, kun jaoit sen kanssamme! Ihanaa ja herkullista synttäripäivää Kisulle =)
eipä kestä, kiitos itsellesi Enna :)
Isot Onnittelut vanhimmallekki raitahaalarille <3
Toivon vielä pitkiä yhessäolon vuosia teille <3
Meänki kisukaksoset täyttävät 27.10. jo 14v ja ovat elämänsä kunnossa :)
Silitysrapsutukset teän kaksikolle <3
kiitos Satu! <3
terkkuja teidän misukoille :)
Voi että miten suloinen kertomus. Minullakin on Juuso-poika, joka on iältään vasta 10 kuukautta, mutta hän on ehtinyt antaa elämäniloa jo monta tuhatta kiloa <3
uskon sen, silityksiä hänelle!
Onnea synttärisankarille!!
Minä kissanomistajana niin ymmärrän nuo sinun tuntemuksesi kissojasi kohtaan. Meillä tätä nykyistä viisivuotiasta herraa hellitään, kannellaan sylissä ja paijaillaan ihan kilpaa. Ja kyllä onkin ihana perheenjäsen.
Niin äläkä huoli, 10-vuotias kissa on vasta sellainen keski-ikäinen – meidän edellinen eli 19,5 vuotiaaksi :)
kiitos Maisa! kuulostaa kivalta :)). ja oon samaa mieltä; 10 vuotta ei ole kissalle vielä ikä eikä mikään!
<3<3<3
<3 :)
Niin kaunis teksti, että kyyneleet tippasivat! Paljon onnea kisumuruselle vielä jälkikäteen <3 Kyllä sen tosiaan huomaa kissastakin, kuinka paljon rakkautta se kodissaan saa :)
kiitos Kaisa! <3 kyllä varmasti huomaa ja hyvä niin :))
♥♥♥
♥
Ihana muru, paljon onnea sopolaiselle. <3
kiitos paljon <3
Aaaaww ihana tarina! Pidän näistä kisupostauksista niin kovasti. Oma vanhus viettää taas, olisikohan peräti 16., kesäänsä mökillä mummon kanssa.. Voih, ihan sydän pakahtuu :)
mukava kuulla että nämä on mieleesi! kiitos kommentistasi Hannah :)
Voi, liikuttava kertomus ja ihanaa että löysitte toisenne <3! Kisuhan on tuskin keski-iässä, joten monia vuosia on vielä edessäpäin :)!
:) niin, totta! <3