/

>

Terkut lumisateisesta iltapäivästä!
Työpäivä pulkassa ja kiva koti-ilta saunoineen kaikkineen edessä. 
Nautin kotona vielä tovin yksinolosta ja hiljaisuudesta, mies meni töistä suoraan harrastusten pariin. Tämmöiset hiljaiset hetket on ihania, jos päivä on muuten ollut hässäkän täyteinen. En laittanut edes valoja päälle, kolmen kynttilän valossa (kynttilät on sitteki vielä ihan jees tällaisina hetkinä!) hetken huoahdan, ilman musiikkia, ilman tv:n ääniä… Keittiöstä kuuluu miten kisut nuolee tyhjää broilerin fileesuikalepakettia työntäen sitä pitkin lattiaa… Burritolla ja hunajalla maustetut fileesuikaleet paistuu uunissa kasvisten kera, naminam! 

Tähän hetkeen sopii kivasti pieni haaveilutuokio! Mainitsin aiemmin viikolla, että mun hankintalistalla on musta nahkalaukku. Ajattelin hieman panostaa, käsilaukkuhan on sijoitus!
Tällä hetkellä vaihtoehtoja on useampikin; mm. tämä Michael Korsin suloisuus: (mustat hapsut irrottaisin kylläkin omasta laukustani…)

Yksi vaihtoehto on Marc by Marc Jacobsin Hillier Hobo, jota olenkin harkinnut jo pitemmän aikaa… Silti nuo kultaiset yksityiskohdat vielä mietityttää. 

Longchampilla ois useampikin kaunis laukkuvaihtoehto, kuten tämä yksi malli Roseausta:

Viimeisin vaihtoehto miellyttää ehkä kuitenkin eniten mun silmää, erittäin kaunis ja yksinkertainen! Juuri sellaista tarpeeksi yksinkertaista haluan, kyllästyn laukkuun jos siinä on liikaa erikoisia yksityiskohtia. Lisäksi mulle on tosi tärkeää ettei laukku ole tätimäinen, sillä tosi monet käsilaukut mun silmissä on… ;)
Makuasioita!

Omistatteko mahdollisesti jonkun näistä vai osaisitteko suositella jotain muuta mun mahdolliseksi uudeksi käsilaukuksi, näiden esimerkkien perusteella?


P.S. Tuli mieleen eräs palaute, jonka kerran sain… Siinä lukija kirjoitti, että hän pitää mun jutuista, vaikka ne onkin joskus aika höpöhöpö-juttuja… Höpöhöpö vai HoboHobo?
Oliko se merkki! ;D

/

 

Sellaistahan tarvii joka talous!
Se vahtii vieressä alusta saakka; jo siitä saakka kun puut kannetaan sisään. Seuraa miten sytyttäminen onnistuu, onko pelti varmasti auki…

Takkavastaavaa varten on takan vieressä jopa oma tuoli:

Kaikkitietäväisenä siinä patsastellaan ja hiukan närkästytään liiallisista neuvoista, hmph…
 ”Kyllä minä tiiän!”

Joskus hieman nolostutaan kun otetaan kuvia in action… Mutta vain hieman.

Nälkäkin takkavastaavaa usein vaivaa ja välillä yritetäänkin havitella jotain pientä murkinaa…

Sellainen takkavastaava! Ja muutenkin tämän perheen pikkupomo (kuten kuvasta voi päätellä)!

Kaunista talvista keskiviikkoa!

/

>

Tammikuu. Se on jännä kuukausi. 
Tammikuun ensimmäiset päivät kuluu yleensä mennyttä muistellen, omalla kohdallani lähinnä joulua muistellen. On jäljellä vielä pienen pieni haikeus siitä, että joulu on taas ohi. Aika pian se kuitenkin väistyy ja ajatukset suuntautuu uuteen vuoteen. Ehkä sitä mukaa kun muistaa kirjoittaa vuoden oikein erinäisiin papereihin yms., alkaa siihen myös innolla asennoitua. Vuosi on vasta alussa, mitä kaikkea tämän vuoden aikana voikaan tapahtua! 
Yleensä tammikuussa tulee tehtyä pieniä suunnitelmia uudelle vuodelle, asetettua itselleen erinäisiä tavoitteita… Itse haluan myös näin vuoden alkajaisiksi laittaa kotia tosi pelkistettyyn asuun kaiken joulun koristeluiden jälkeen. Se tuntuu ihanan kevyeltä ja puhdistavalta!
Tammikuussa huomaa jo päivän pidentyvän, musta tuntuu että huomaan sen jo nyt! Vai kuvittelenko vain, en tiedä… Vaikka se olisikin vain kuvitelmaa, sillä on silti muhun piristävä vaikutus :)

Äidiltä saamani amaryllis aukesi vasta uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi, tässä siitä viimeinen pala nautittavaksi:

Niin kaunis kukka!

Tammikuussa mulle tapahtuu yleensä myös se, että kynttilät ei enää niin iske. Niillä tunnelmoinnista nautin eniten elokuun lopusta joulukuun loppuun. Vaikka vieläkin on illat pilkkopimeitä, tuntuu että kovaa kyytiä kevättä kohti mennään eikä kynttilöitä enää tarvi! Vaikea selittää, mutta siltä alkaa nytkin jo tuntua. Silti niitä täytyy poltella vielä, kaapit pursuaa edelleen vaikka oonki pysyny lupauksessani enkä oo hankkinu niitä lisää yli vuoteen! Tuikut vetelee viimeisiään (niitä oon kyllä ostellu), mut pöytäkynttilöitä ja kruunukynttilöitä on vaikka millä mitalla!

Tässä yksi joululahja: Pentikin lasilinnut. Herkät ja suloiset <3. Ajattelin laittaa niihin pitemmät narut ja ripustaa ruokailutilan ikkunaan odottamaan kevättä.

Tammikuu on myös aikaa, jolloin nautin talvesta. Talvi on silloin parhaimmillaan, monen mielestä varmasti kauheimmillaan kovine pakkasineen ja valtavine lumikinoksineen… Mutta kyllä sen kestää kun tietää ettei ne pakkaset loputtomiin kestä ja aina on lumet juhannukseksi sulanu ;). Tosin muistan miten viime talvena ne hirmupakkaset kesti useita viikkoja! Kuulin tutuilta kauhujuttuja sähkölaskuista ja olin ikionnellinen, että meillä on talossa kalliolämpö :D

Tällaiset maisemat ruokailutilasta tänä aamuna, näihin rauhoittaviin näkymiin en kyllästy ikinä. Ja taas oon iloinen et jätettiin niin moni puu kaatamatta!

Takapihan rauhallisista näkymistä nautti tänä aamuna myös nuorempi kisuneitinen.
Meni aamiaisensa jälkeen istumaan olohuoneen ikkunoiden äärelle, tuijotti pitkään ja hartaasti ulos. Kymmenisen minuuttia ja tästä sohvani takaa alkoi kuulua tasainen nenätuhina. Kisu nukkui pienellä kerällä ikkunan edessä, just siinä lämpimimmässä kohdassa lattialämmitysputken kohdalla, siinä missä virtaa lämmin vesi.
Kisut nauttii talvesta sisällä.