/

 

Katsoin tässä yhtenä päivänä ns. toisella silmällä Pomon päiväkirja -elokuvaa (Man about town). Elokuvassa oli kolme hyvää asiaa: päänäyttelijä Ben Affleck ja nämä kaksi upeaa haaveideni valaisinta:

Panthella on ollut haaveissani kauemmin kuin AJ, josta alunperin ajattelin, että ehdottomasti musta ja lattiamallisena. Sittemmin olen tullut toisiin ajatuksiin: pöytämallisena ja valkoisena! Sellaisena se oli tuossa elokuvassakin ja vahvisti tätä ajatustani entisestään.
Panthellan näkisin olohuoneessa tai ruokailutilassa, AJ pääsisi joko työpöydälle tai makuuhuoneeseen. En ole vielä edes päättänyt, tulenko hankkimaan näitä valaisimia, molemmat tai vain toisen tai en kumpaakaan, nämä nyt pyörivät vain haaveissani. Haaveillahan voi aina; osa haaveista jää haaveiksi ja osa käy toteen…
Tosin jo vuoden säästämäni FDS:n alekoodi polttelee mielessä siihen malliin, että sen voisi kohta käyttääkin :P. Säästeliäs luonne on saanut aikaan sen, että olen kasannut ostoslistaa nyt yli vuoden verran kasaan ja miettinyt ja pohtinut, pohtinut ja miettinyt… Ajattelin, että teen sitten kerralla isomman tilauksen, niin se -20 % tuntuukin jo jossain ;D. Nautin tällaisesta suunnitelmallisuudesta, mitä tulee hankintoihin. Mielestäni on mukava säästää rahaa jotain haaveilemaani juttua varten, nähdä kuinka potti kasvaa ja mielellään luopua joistain turhista (tilpehööri)hankinnoista sen vuoksi, että saan ostettua niillä rahoilla jotain mieluisampaa ja pitkäikäisempää. Kun näkee vähän vaivaa hankintojensa eteen, niitä arvostaa ihan eri tavalla. Koen, että jos samantien silloin aikoinani, kun tuohon Panthellaan huomioni kiinnitin, olisin sen tilannut, en varmastikaan arvostaisi sitä yhtä paljon kuin jos hankkisin sen vasta nyt, näiden vuosien jälkeen. Silloin se olisi ollut ikään kuin erittäin kallis heräteostos ja mieleni valaisimen suhteen voisi helposti ja piankin muuttua; huomaisin ehkä etten pidäkään siitä. Tämän vuoksi mietin aina tosi pitkään kalliimpia hankintoja, euroraja taitaa mennä tuossa viidenkympin paikkeilla :D. Ilman muuta riippuu mikä tuote milloinkin on kyseessä: jos maljakko maksaa 50 euroa, harkitsen ostosta aika pitkään, mutta jos valaisin maksaa sen verran, en harkitse kovinkaan kauan. Voi olla, että jostain blogin lukijasta tuntuu tylsältä seurata, kun taas haaveilen jostain enkä sitä ehkä kuitenkaan hanki – omasta mielestäni tämä on puolestaan järkevää ja tämä on minun tapani, ollut aina ja tulee toivottavasti myös aina olemaan.

Esimerkkinä voisin käyttää vaikka tuota ylläolevissa kuvissa näkyvää Ikean valaisinta, jonka ostin vähän vajaa vuosi sitten. En muista tarkkaa hintaa, mutta 7 euroa ei varmasti kauas heitä. Tämän nähdessäni tykästyin kovasti valaisimen ulkonäköön enkä tainnut harkita sen hankkimista kolmea minuuttia kauempaa. Koen silti, että ostos oli onnistunut; pidän valaisimesta kovasti, vaikka se onkin ”ihan vain Ikeasta”. Voi silti olla, etten arvosta tätä valaisinta yhtä paljon kuin esim. Soihtuani tai Milk-pöytävalaisintani; tämän hankinta kun tapahtui hetken mielijohteesta eikä sen hankintaan tarvinut juurikaan säästöjään käyttää. Mutta kun tuntee oman makunsa tarkkaan, on suuri todennäköisyys että tällaiset pienet heräteostoksetkin onnistuvat! :)

Mun piti kirjoittaa vain noista kahdesta pöytävalaisimesta, mutta juttu lähti vähän paisumaan, heh! Tajunnanvirtaa… Mitäs teidän valaisinhaavelistalta löytyy vai löytyykö mitään?

Tuotekuvat lainattu ROOM21.

/

 

Koska tämän kissaneidin ilme varasti huomion jo sunnuntaisessa postauksessani, ajattelin että laitetaas tuutista ulos koko kuvasarja! Kuvat on aikajärjestyksessä ja kissan ilmeistä käy kyllä erittäin selvästi ilmi, mitä mielessä kulloinkin on…

Alussa havaittavissa pientä innostusta ja uteliaisuutta hei mitäs sulla siellä on, mutta kun huomaa, mistä on kyse (valokuvaamisesta), muuttuu ilme aika kyllästyneeksi tyyliin sun pitäis jo tehdä jotain tolle sun riippuvuudelles… Lopulta käännetään jopa pää pois kuin sanoakseen mä en kestä enää ees kattoo...
Ei kai mun pieni linssilude ole saanut yliannostusta valokuvaamiseen?

/

 

Sain muutama viikko sitten tämän samaisen haasteen sekä Girly style että Modernisti kodikas -blogeista – kiitos! Haasteessa tulee kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa. Aluksi ajattelin, etten enää toteuta näitä kyseisiä haasteita, koska en yksinkertaisesti enää keksi noita kahdeksaa paljastettavaa asiaa, mutta keksinkin ne sitten lopulta. Nämä kahdeksan seikkaa syntyi monen eri päivän tuloksena, ei tosiaan yhdeltä istumalta eli kuitenkin sen verran tiukkaa teki ;D

1. Lähden aina hieman myöhässä joka paikkaan ja sitten tien päällä tarkkailen koko ajan auton kelloa, olenko myöhässä, kauanko tästä vielä kestää sinne ja sinne jne. En ole aina ollut tällainen, tämä piirre jotenkin jäi muhun Espanjan kuukausinani. En kuitenkaan myöhästy, mutta on ärsyttävää kiirehtiä joka paikkaan ja tyyliin pukeutua matkalla autoon :D, joten yritän oppia tästä eroon ja hyvällä mallilla onneksi ollaan jo!

2. Usein näkee äidinkieltämme kirjoitettavan huonosti ja väärin, se surettaa (en tarkoita tällä nyt kirjoitusvirheitä). Mielestäni omaa kieltä tulisi vaalia, se kun ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Mietin joskus myös, että millaiseksihan kielemme muotoutuu, esim. millaista se on 50 vuoden päästä, kun nyt jo kirjoitetaan mitä ja miten sattuu. Ns. vapaamuotoiset kirjoitelmat on erikseen; tarkoitan lähinnä sitä, että valitettavan harva osaa tarpeen vaatiessakaan kirjoittaa virheetöntä kirjakieltä.

3. Äidinkielen perfektionismiin vielä liittyen; joskus mietin että luuleekohan joku mun luulevan, että värit kirjoitetaan englannin kielessä isolla alkukirjaimella (blogini nimeen viitaten ;)).

4. Haaveilen tällä hetkellä kovasti pienestä kaupunkilomasta sekä kotimaassa että ulkomailla. Haaveilen myöskin viikon mittaisesta aurinkolomasta. Vuosi 2012 oli vuosikausiin ensimmäinen vuosi, kun en lentänyt Suomen rajojen ulkopuolelle (ainoastaan välin Kokkola-Helsinki :D). Tänä vuonna aion kohdata pelkoni ja lentää; jos en sitä tee, voi olla että pelko tästä vain kasvaa…

5. En voi sietää Kummelia, se huumori ei uppoa muhun sitten ollenkaan. Samaa mieltä olen Putouksesta – jaksoin ensimmäisellä kaudella katsoa sitä ehkä kolme minuuttia ja jätin siihen ajatellen, että ohjelma on täyttä ajanhukkaa. Leena taisi olla viime vuoden voittaja? Siis voi että mulla tuli ja tulee korvista ulos ne ihmisten Leena-matkimiset kuten hirrrrrrrweän kaunis tai jajajajajajaja… Siis YÄÄÄÄÄK :D. Niin nähty ja kuultu!

6. Kun äitini odotti veljeäni (veljeni on minua yhdeksän vuotta nuorempi), salasin sen kaikilta ihan viimeiseen asti, koska mielestäni äitini oli liian vanha saamaan lasta (32-vuotias :D). Vain paras ystäväni tiesi, mutta hänkään ei kertonut kotonaan asiasta, asuimme vieläpä samalla kadulla. Vasta kun vanhempani lähtivät synnärille, menimme kysymään ystäväni kotoa, saisiko hän tulla meille yöksi etten joutuisi olemaan yksin. Samassa yhteydessä kuulin eteiseen lauseen no ku niille syntyy se vauva! Ystäväni äidin ilme oli varmasti näkemisen arvoinen :). Lisäksi muistan yhä elävästi, miten isäni tuli kotiin joskus aamuyöstä, heräsin siihen ja hän tuli heti kertomaan, että mulle oli syntynyt pikkuveli.

7. Liikenteessä hitaat ja törttöilevät kuskit saa mut näkemään punaista. En ymmärrä alinopeutta ajavia ihmisiä – jos on pakko ajaa alinopeutta, voi aina säännöllisin väliajoin mennä tien sivuun ja päästää se valtava autojono takaa ohitse. Alinopeutta ajavat aiheuttavat vaaratilanteita, koska synnyttävät turhia ohitustilanteita; ohitustilanteet voisi välttää ajamalla normaalinopeudella. Se, ettei uskalla ajaa norminopeuksia, kertoo epävarmuudesta liikenteessä ja tällöin kuski on mielestäni melkoinen riski liikenteessä monella muullakin tapaa.

8. Näin talvisin muistan aina erään kuumaakin kuumemman Espanjan kesän, jolloin italialainen ystävättäreni kyseli minulta asumisesta talvisessa Suomessa. Hän mm. ihmetteli, miten voimme ajaa autolla talvisin ja että ovatko kaikki tiemme lämmitettyjä, jotta ne pysyvät sulina niin että niiden päällä voi ajaa autolla :D

En laita tätä haastetta eteenpäin kenellekään, mutta voitte toki tehdä omia paljastuksianne kommenttiboxissa :). Tuohon kohtaani 8 liittyen; kiinnostaisiko teitä kuulla joskus noista Espanjan ajoistani? Esim. millaisessa talossa asuin jne.? Niiltä ajoilta mulla on ihan perinteisiä valokuvia, mutta saahan ne skannattua.