/

 

Pitäis varata aika hierojalle ja kampaajalle, se intialaisen päähieronnan lahjakorttikin on vielä tuossa laatikossa… Kasvohoitokin ois kiva näillä pakkasilla…
Tämänsuuntaisia ajatuksia pyörinyt mielessä viime viikkoina. En ole vain muistanut (= saanut aikaiseksi) soittaa ja varailla niitä aikoja, ennen kuin tänään. Istahdin oikein alas ja otin kalenterin esiin; alkoihan se täyttyä!

Hiusten latvat alkaa olla jo sen verran epäsiistin näköiset, että äkkiä nipsnaps! Samalla tyvikasvu piiloon, hiukan tekis mieli jotain vaaleanruskeaa raitaakin tähän vaaleaan päähän, hmm… Hartioissa tuntuu kireyttä aika ajoin; syksyn hyvään hierontaputkeeni tuli lähes parin kuukauden tauko tuossa joulun aikaan ja se tuntuu muhkuroina kallonpohjassa. Intialaiseen päähierontaan sain ajan ensi viikolle, ihanaa! Myös jännittävää, en ole sitä ennen kokenut – muilla kokemuksia?

Kosmetologilla käyn säännöllisesti muotoiluttamassa kulmani. Inhoan kulmien muotoilua pinsetein (en välittäisi tehdä sitä edes itse, sen verran tympeää ja tylsää puuhaa); kosmetologi tekee sen vahalla muutamassa minuutissa ja jälki on siisti monta viikkoa! Vaha on siitäkin kätevä, että se poistaa samalla kaikki ihonvärisetkin kulmakarvat, joita ei pinseteillä nyppimällä välttämättä huomaisi (ennen kuin kevätauringon myötä ;)). Nämä pakkaset saa taas kasvojen ihon kuivumaan entisestään: ihoa kiristää ja kirvelee. Herkuttelenkin ajatuksella, että kulmien siistimisen lisäksi voisin varata ajan kasvohoitoon: elämäni toiseen sellaiseen!

Lahjakortit tuollaisiin ihaniin palveluihin taitaa olla lahjoja parhaimmasta päästä! Oletteko muuten lukeneet Helsingin Sanomien Vuosi ilman tavaraa -artikkelin? Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä!

Tekis mieli tehdä kissat: ottaa tassuilla (tai käsillä…) päästä kiinni ja käpertyä kerälle nukkumaan. Jos joku vielä peittelisi ja siinä vieressä silittäisi <3. Mutta koska en ole kissa, pukeudun lämpimästi ja lähden töihin! Melkoisen ihanaa, että huomenna on perjantai! Nämä pakkaslukemat lupailevat kotoisaa takkatuliviikonloppua <3.

/

 

Mainitsin täällä loppuvuodesta, miten upean joululahjan sain blogini lukijalta. Lahja sisälsi yhteensä neljä taulua (!), joista esittelen tässä postauksessa nyt kaksi. Tämä kyseinen lukija, taulujen tekijä, otti minuun yhteyttä loppuvuodesta ja kysyi, pitäisinkö tämäntyylisistä tauluista – kiitoksena blogistani hän haluaisi antaa minulle ja perheelleni joululahjan. No nämä meidän keskenämme vaihtamat lukuisat sähköpostiviestit johtivat sitten lopulta siihen, että aivan joululomani alla kotiin saapuessani minua odotti portailla valtava postipaketti. Innosta hihkuen availin pakettia ja huokailin ihastuksesta toinen toistaan kauniimmille tauluille. Nuorempi kissa puri pakettikääreitä minun siinä intoillessani enkä yhtään valehtele kun sanon, että taisi siinä pari kyyneltäkin poskelle vierähtää. Tuntui niin hämilliseltä, että ihanko totta tämä lukija halusi antaa nämä kauniit taulut minulle! Kaikista liikuttavin näistä tauluista on mielestäni tämä tussityö kissasta ja lankakerästä:

Pieni kisulainen on taulussa hieman kenossa, aivan kuten leikkivä kissa oikeastikin usein on. Varsinkin nuorempi kisuneitimme oli juuri tuollainen keinuva hassukainen pentuna, kuviakin noista huojuvista asennoista on muistona :).

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä taulu on kokoa 50x50cm ja tuo ensimmäisenä mieleeni kotimme olohuoneen ja ruokailutilan ikkunoista avautuvat talviset pihamaisemat. Taulun tekijä, Pirjo, kirjoitti työstä näin:

Olen iloinen, jos voin taiteellani tuottaa elämyksiä. Olen itse yllättynyt lähes valkoisesta taulustani. Jännittävää miten ”vähän väriä onkin yhtäkkiä niin paljon”. Nimesin tämän lähes valkoisen taulun blogisi ja kotisi mukaan ”All you need is white” -työksi. Se muuttuu valaistuksen mukaan. Jos lähellä on kynttilä/kynttilöitä, työ on kauneimmillaan. Silloin sen pintastruktuuri tulee upeasti esiin.

Tämän olen huomannut taulusta jo itsekin! Jopa keskellä päivää se näyttää aina hieman erilaiselta valon määrästä riippuen: joskus tummemmalta, joskus lähes valkoiselta, joskus se sinertää, joskus se on täysin harmaa. Niin kaunis!

Olen niin riemuissani siitä, että lähdet rohkeasti kokeilemaan valkoisten seinien unohtamista. Oma tyylitajusi on niin kehittynyt, että voin jo nähdä sinut vaihtamassa taulua vaikkapa kukkien sävyyn sopivaksi. Kuitenkin niin, että yleisväritys on edelleen valko-harmaa-musta ja se jokin väriripaus on sitten taulun pikku mauste.

Katsotaan Pirjo ja muut, mihin tämä innostus vielä johtaa :). Täytyy kyllä sanoa, että ihan loistavasti Pirjo tunsi makuni ihan vain blogiani ja valokuviani lukemalla/katsomalla!

Ilouutinen! Pirjon loistavasta ehdotuksesta päätimme yhteistuumin järjestää pienen lukijakilpailun, jossa joku teistä voittaa omaan kotiinsa tuollaisen All you need is white -sarjaan kuuluvan taulun kokoa 50x50cm. Osallistut taulukisaan ihan vain jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 20.1.2013 klo 21 mennessä. Muista jättää itsestäsi nimimerkki sekä mielellään myös sähköpostiosoite, jotta tavoitan sinut vaivatta mahdollisen voiton osuessa kohdallesi. Jos haluat tiedustella Helsingissä asuvalta Pirjolta jotain hänen tauluihinsa liittyen, voit lähettää hänelle sähköpostia osoitteeseen taidepouttu@gmail.com.

Arpaonnea!

/

 

Olen saanut muutamia haasteita/tunnustuksia tässä viime kuukausina, kauneimmat kiitokseni niiden antajille! En valitettavasti ehdi kuitenkaan ihan kaikkia toteuttamaan, mutta pyrin silti aina laittamaan ne blogini postausluonnoksiin muistiin etteivät unohdu ja sieltä sitten sopivana ajankohtana poimin joitain toteutukseen. Osa haasteista on sellaisia, joita olen saanut ja toteuttanut useitakin kertoja näiden lähes kolmen blogivuoden aikana, joten niitä lähden toteuttamaan vähän nihkeämmin. Tätä haastetta en ollut kuitenkaan aiemmin saanut, joten tartuin tuumasta toimeen! Vaikkakin pyrin ja pidän kovasti hetkessä elämisestä, on joskus kiva muistella menneitä ja vastaavasti fiilistellä hieman tulevaakin. Tämän haasteen, jossa kuuluu muistella viime kesää kuudella kuvalla, sain Suffeliinilta.

Kesään kuuluu kesäinen nautiskelu, kiireetön olotila ainakin silloin tällöin, sopivina hetkinä. Pysähtyminen sekä ennen kaikkea kesäisten maisemien, tuoksujen ja äänten ihastelu.

Myöskään omista aikaansaannoksista nautiskelua ei pidä unohtaa: illanvietto vastavalmistuneella ja -kalustetulla terassilla. Ilta-auringosta nautiskelu ja paljuun pulahtaminen, ne kuuluivat olennaisesti viime kesään.

Pienet kesäshoppailupäivät muualla kuin kotikaupungissa. Shoppailusaldo toimii pitkään kivana matkamuistona.

Haaveiluhetket.

Turvalliset tarhapäivät ja innostuminen niistä :D.

Pienet irtiotot kotiympyröistä, kuten tämä viimekesäinen piipahdus Tukholmassa. Näistä kuvista muistan sen ihanan vapauden tunteen; lomafiiliksen ja palaan helposti tuohon hetkeen, kun istahdimme shoppailujen lomassa tuon ravintolan terassille nautiskelemaan. Oltiin niiiiiin lomalla, aurinko paistoi, mieli oli iloinen. Se fiilis on kesässä parasta ja sitä odotan hartaasti tulevaltakin kesältä!

Kirjoitinkin viikko sitten, että olin vihdoin liittynyt Pinterestiin. Palvelu on siitäkin kiva, että sieltä voi löytää uusia blogeja, näin kävi ainakin minulle! Heti ensimmäisenä ”Pinterest-päivänäni” löysin aivan ihanan ja inspiroivan blogin, jonka luin samantien alusta loppuun. Blogi on homevialaura ja sinne huikkaan tämän kesäisen haasteen tällä kertaa! :)