Kun otsikon osaset laitetaan yhteen, saadaan tällaista:

Tässä kolmas lahjatauluni lukijalta, Pirjolta. Hieman tummempi, joka sopii upeasti pimeisiin talven iltoihin ja öihin. Taulu näyttää joka kerta hieman erilaiselta; en ole vielä oikein päättänyt, mitä se esittää. Tulkinta vaihtelee mielessäni ja se riippuu aina siitäkin, miltä etäisyydeltä taulua katsoo. Suurimman osan ajasta näen siinä kuitenkin rantakiviä, kuohuvan kosken ja vesihöyryä/sumua. Niistä muistuu mieleen loppukesän pimenevät illat.

Voi lähes kuulla kosken kuohuvan, kun tauluun oikein uppoutuu!

Brit-tuoksuni loppui, mutta pullo sai jatkoaikaa. Tästä vinkistä kiitän Lauraa! Harmi vain, että pullo on näin pieni, mutta tyhjeneehän noita… Kiva pieni koristus vaikka vaatehuoneeseen tai kaunistautumispisteeseen! Tai työpöydälle tai kylpyhuoneen poreammekulmaukseen…

Loppuun pieni makukysymys: onko nämä tämän postauksen pystykuvat mielestänne liian isoja? Onko vaikea katsoa näin suurta kuvaa, jota joutuu (ainakin omalla koneellani) rullaamaan alaspäin ennen kuin näkee koko kuvan? Toinen vaihtoehto, mitä myös käytän, on kaksi pystykuvaa rinnakkain. Pointtina mulla on se, että haluan myös pystykuvien olevan tekstialueen levyisiä, se tekee mielestäni blogini ulkoasusta selkeän. Mielelläni kuitenkin pitäisin näistä kahdesta tavasta jomman kumman (varmasti tulen kyllä molempiakin vaihtelun vuoksi käyttämään), mutta olisi kiva kuulla lukijan mielipide asiaan: kumpaa kannatatte?

 Mukavaa lauantaita!