Tämä pieni ja hassu viiksinaama viettää tänään 6-vuotissynttäriään. Ennen normaalia aamuyhdeksän aamiaista tarjoiltiin jo aamuseiskalta pieni herkkupala. Molemmille tietysti; toinen on synttärisankari ja toinen synttärivieras. Kissojen mehukestit!
Vuosi sitten kisun täyttäessä 5 vuotta, kirjoittelin hänestä hiukan enemmän Pieni synttärisankari mun -postauksessani. Tuossa postauksessa näkyy myös murmelini kissaäiti, joka tässä hiljattain nukkui pois. Kissa oli sukulaisperheeni kissa – niin kultainen ja kiltti, joka sai elää piiiiitkän ja onnellisen elämän. Tuon kissan jälkeläisiä on sekä ystävilläni että sukulaisillani, ihania pakkauksia kaikki! Kaikista noista näkemistäni kissoista tämä meidän kissa näyttää ehkä eniten tulleen kissaäitiinsä: sama turkin väritys, pieni koko (mm. lyhyet jalat ja lyhyt selkä) sekä hieman erikoiset ja aavistuksen vinot silmät.
Erittäin vahva ja suloisesti kissaäidiltä peritty piirre on myös kurnausääni, joka pääsee aina tutun ihmisen tai kissakaverin yllättäen kohdatessaan :D. Tämä kissa ei puske jalkoihin, kuten vanhempi kisumme tekee – tämä kissa päästää iloisen kurnausäänen ja venyttää sitten itsensä minun tai miehen jalkaa vasten, syliin pyrkien <3.
Kisun lempivuodenaika on juuri alkamassa, sen saattaa huomata myös aavistuksen multaisesta tassusta..? Likaiset varpaat on kesäisin tuttu näky, kenellä tahansa! Kesämielellä, vesi kielellä :)
Mutta nyt, koska olen tuolle ihanalle kissalle kodin antanut, on velvollisuuteni ja kunnia-asiani hemmotella häntä tänään! Alkaen aamuysin kolmen ruokalajin aamiaisesta: alkuruuaksi katkarapuja, pääruuaksi Shebaa ja jälkiruuaksi nokare kermavaahtoa. Maistuis varmaan muillekin?