Sitä ollaan nyt saatu sekä kotiin että ulos, mikäs sen mukavampaa! Aamulla oli niin kiva herätä ja kurkata pakkaslukema. Kaunis kuura oli vuorannut ulkona kaikki pinnat – puutkin näyttää heti kauniimmilta eikä enää ollenkaan niin surullisilta kuin aiemmin. Eilen vielä mietiskelin, että meidän nurtsi on ehkä kirkkaamman vihreä näin marraskuun lopussa kuin mitä se oli kesällä… Nyt näyttää paremmalta ja enemmän marraskuiselta, kiitos kuuran.
Kotiin tekee kovasti mieli vaaleita puunsävyjä valkoisen keskelle, ihan hillitysti vain. Myöskin ihanat luonnonvalkoiset palmikkotorkkupeitot sekä lampaantaljat miellyttävät silmää – sellaiset kotoa jo löytyykin. Tosin haluaisin vielä yhden lampaantaljan, sellaisen oikein paksun ja muhkean, tuo nykyiseni on hieman ohkaisempi. Anttilassa myydään juuri oikeanlaisia, mutta 69,90 euron hinta sai vielä miettimään… Lämmittävä lampaantalja olisi ihana myös vauvan käyttöön ensi talvena.
Pärekorin siirsin yhdestä makuuhuoneesta olohuoneeseen, ostin tuon viime talvena markkinoilta. Jos mä oisin kissa, nukkuisin siinä!
Mutta ei nämä neidit… Tuon palleroiseni kun yritin asetella taljan päälle koriin, niin sehän pomppasi kuin vieteriukko sieltä pois. Ei me mitään hörhelöitä haluta…
Kävin tänään kampaajalla, hiuksilleni ei oltukaan tehty mitään sitten kesäkuun… Nyt laitettiin raitoja ja leikattiin latvoista kymmenisen senttiä, mikä ihana piristys! Kyllä mua hieman nauratti aamulla, kun huomasin jännittäväni tuota reissua tai ennen kaikkea kävelyosuutta autolta kampaamoon :D. Mutta onneksi ei ollut juurikaan liukasta ja hyvä, että varasin riittävästi aikaa, niin sain hyvin sipsuteltua sen pari sataa metriä parkkihallista kampaamoon. Näin sitä pienetkin arkiset jutut on joskus ison suunnitelman takana, heh!
Paluumatkalla tein vielä mutkan Moda Aukiaan, mutta SNÖ of Swedenin koruhyllyköstä ei tällä kertaa tarttunut mitään matkaan. Niinpä piipahdin vielä Glitterissä ja sieltä löytyi etsimäni joulukuuta silmälläpitäen: korvikset ja kaulakoru. Täytyypäs kuvata ne joku päivä! Tämänpäiväisellä reissulla kiittelin taas kenkiäni: vuosi sitten ostamani mustat EMU:t ovat osoittautuneet loistohankinnaksi! Ensimmäiset kengät, joissa en edes -30 asteella tarvitse villasukkia ja ensimmäiset kengät, joilla ei tarvitse liukastella – joka euron arvoiset!
Mutta eipä kummempia tällä erää – kohti perjantaita ja viikonloppua, vaikka tähän tyyliin:
Voihan hömelö katti, ei taida ymmärtää minkä ihanan nukkumapaikan menetti! :) Noh, onneks sitä voi käydä uudestaan testaamassa salaa vaikka yöllä, ettei mamma vaan näe. Koska oishan se noloa, jos mamma näkis, tuumais kissa. ;)
Rentoa tulevaa viikonloppua!
Mun hömelö tosiaankin <3. Muistan toissatalvelta, miten yllättäen vuoronperään testasivat taljaa. Olin laittanut sen lattialle ja ensin päälle meni makoilemaan vanhempi kisu ja tunnin päästä nuorempi :D. Vain hetken, testausmielessä u know... Kiitos samoin teille!
Voi Luoja tuota kissan ilmettä! :) :) On se vaan niin ihanan ilmeikäs kattimus…
Heh :). Tältä nuoremmalta kyllä löytyy ilmeitä joka tilanteeseen!
Meillä oli aamulla -5 pakkasta ja vaikka tosi kylmältä tuntuikin niin on kyllä paljon parempi näin mitä semmonen loskakeli, vielä kun sais sitä lunta.
Lampaantalja on kyllä hyvä vauvalle vaunuihin ja on myös kiva laittaa pulkkaan lämmikkeeksi :)
Meillä on marraskuun alusta asti ollut ulkona jouluvalot ja sisällekin jo lasten kanssa tuotiin joulukoristeitam tonttuja, pukkeja, sun muita, mutta joulumieltä ei vielä oikein tahdo löytyä. Jospa se löytyisi sitten kun marraskuu vaihtuu joulukuulle. Joululahjat meillä on lapsille jo ostettu ja suurin osa tilattukin netin kautta. Saa vain odotella pukkia tuomaan lahjat. Minä niin tykkäisin laittaa lahjat kuusen alle ja olisi ihana herätä aattona kun kuusen alus olisi täynnä lähjoja, mutta vielä kun lapset uskovat pukkiin niin täytyy ottaa pukki vierailulle. Tosin meillä pukkin on ollut mieheni isä ja jo toissa vuonna tyttö tuumas, että tuo pukki oli tuta et tutalla on pukin vaatteet. Viime vuonna jouduttiin taas ottaa tuta pukiksi kun toinen pukkisuunnitelma peruuntui, mutta tätä vuonna pukki on pukki ja tuta saa tulla lasten viereen sohvalle istumaan, että näkevät ettei se tuta mikään pukki oli. Vaikea yrittää uskotalla tuollasille 4,5v et ei se tuta oo pukki, höpö höpö.
Joululahjoista puheen olleen, kerroinki sillon että siskoni saa ennen joulua kolmanne lapsen. Meidän suvussa riittää ilonaiheita sillä toinen sisareni saa keväällä kaksoset :) meidän tuplien lisäksi toiset tuplat meidän sukuun tai oikeastaan kolmannet, sillä sisareni joka ne kaksoset saa, on itsekin kaksonen :)
Taas pitkä kommentti ja asiasta toiseen :) Hauskaa marraskuun loppua ja joulun odottelua!
Meillä oli eilen aamulla pakkasta -7, tälle aamulle en lukemaa kurkannutkaan, kun lumouduin valkoisesta maasta! Yöllä oli satanut lunta :).
Ihania joulumuistoja teillä! Ja varmasti nyt joulufiiliskin kasvaa, kun saatiin lunta. Satoiko teillä? Toivotaan etteivät sula pois enää ollenkaan!
Voi teilläkin on jännä kevät sitten tiedossa, ihanaa! Munkin suvussa on kaksosgeeni, joten vähän jänskätti ekassa ultrassa, mutta yksi bebe siellä näytti porskuttavan :).
Satoi meilläkin ja on kyllä ihanaa kun maa on valkoinen, toivottavasti vaan pysyis :)
Toivotaan niin! :)
Tutkimattomia ovat kissojen tiet, ajatukset ja muut mietteet. Minäkin olisin kissana mielelläni tuohon käpretynyt, mutta tämän talouden kissa olisi ehkä myös sen kiertänyt kaukaa. Olen nimittäin kokeillut taljaa korissa, mutta kun ei niin ei.
Todella! Ja siinäpä onkin osa heidän valtavan suurta viehätysvoimaansa, kun eivät ole niin ennalta-arvattavissa :).
Hei,
olen aiemmin lukenut blogiasi ja ”ihmetellyt” intoiluasi kissojen suhteen tyylillä ”nehän on vain lemmikkejä”. Myös itselläni on eläimiä ja kyllä ne ovat toki tärkeitä ja niitä haluaa hyvin hoitaa, mutta kun on lapsia niin eipä kissoja tule paljoa enää kuvailtua ja niiden temppuja ihmeteltyä. Tästä ei pidä loukkaantua, en osannut tuota asiaa kauniimmin sanoa. Mutta siis en yleensä pohdi blogistien sielunelämää sen kummemmin, mutta jotenkin vaistosin sinun/teidän kaipauksen asian suhteen ja olen todella iloinen kun tänään pitkästä aikaa googlailin blogeja läpi ja näin tämän asian postauksessasi. On ihanaa, että lapsia syntyy kaltaisillesi emoille ja tulet ensimmäisten kuukausien aikana vauvan kanssa hämmästymään kaikesta siitä rakkaudesta mitä voi tuntea! Saat kuvata jatkossakin kissojasi ja varmasti kuvaatkin, mutta muutoksen tulet huomaamaan sinäkin, that’s for sure! Kissoille on mukavaa uutta ihmeteltävää pian siis luvassa, meillä hieman pelättiin tätä uutta paikoin kovaäänistä kapistusta, nyt isompien kanssa tullaan toimeen ja pienintä juostaan äkkiä jonnekin korkealle karkuun.
Kerran vielä haluan sanoa onnea ja ihanaa, että saatte tämän kaivatun perheenjäsenen. On lapselle suurin lahja päästä kotiin mihin hänet otetaan odotettuna lahjana avosylin vastaan <3 Tsemppiä myös hankaliin hetkiin, nekin on kaikki ohimeneviä. Terkut vaan täältä missä on mahatautia useamman pienen kanssa, huh huh… Lähdenkin tästä saunaan kun olo ei ole tämän päivän päälle kovin freesh!!
Kiitos onnitteluista! :) Ja voi, en tietenkään loukkaannu siitä, miten teillä tehdään. Toiset vain on eläinrakkaampia kuin toiset.
Sallinet minunkin esittävän eriävän mielipiteeni tähän asiaan :). Nimittäin olet tainnut tehdä vääriä päätelmiä, kun olet omien sanojesi mukaan ”pohtinut sielunelämääni”. En tunnistanut itseäni noista kuvailuistasi lainkaan. En ole myöskään koskaan sekoittanut kissoja ihmisvauvoihin tai purkanut kaipuutani vauvaan kissojamme kohtaan, olen ihan vain nauttinut kissojen seurasta vauvaa sen kummemmin ajattelematta. Vauvan aika tuli nyt ja luojalle kiitos, hän on meille sen onnen ainakin toistaiseksi suonut.
Väittäisin myös, että mulla on niin suuri sydän, että sinne mahtuu monta ihmistä ja kissaa (tai eläintä ylipäätään). Vaikka perhe tästä kuinka kasvaisi, rakkaus uutta perheenjäsentä kohtaan ei olisi muilta, vanhemmilta perheenjäseniltä pois: sitä vain tulisi sydämeeni lisää. Rakkauden määrä siis vain kasvaa eikä kissojen merkitys minulle tai miehelleni tule vähentymään lainkaan. Aika on asia erikseen: monihenkisessä perheessä aikaa on vähemmän/hlö kuin esim. yksilapsisessa perheessä. Näin ollen aika jakaantuu myös lasten ja lemmikkien kesken. Kissat joutuvat jakamaan aikamme vauvan kanssa, se on selvä, mutta yhtä tärkeitä he tulevat meille olemaan koko yhteiselämämme ajan, oli meillä sitten yksi tai kolme lasta. Tähän olen sitoutunut jo silloin, kun olen kodin näille kissoille antanut: toiselle 11 vuotta sitten ja toiselle 6 vuotta sitten. Kissat eivät ole meille lasten korvikkeita tai sellaisia, jotka voi sysätä syrjään, kun perheeseen tulee lapsia.
Olen viettänyt lapsuuteni 13 vuotta aivan upean kultaisennoutajamme ollessa perheemme arvostettu ja kunnioitettu jäsen. Sitä hän oli silloinkin, vaikka pikkuveljeni syntyi. Ei hänestä koskaan ajateltu, että hän on vain lemmikki, ei koskaan. Joka paikassa oli menossa mukana (aina lumilinnan rakentamisesta veneretkiin saakka), otettiin hänet kaikkialle mukaan ja voi miten hän nautti! Ja miten paljon huomiota, rakkautta ja palvontaa saikaan osakseen, kun koko nelihenkinen perhe sitä jakoi :). Ilman koiraamme lapsuudestani puuttuisi jotain olennaista ja tänä päivänä sydämessäni olisi iso aukko.
Mieheni on näistä asioista kanssani täysin samaa mieltä, sen todistaa myöskin hänen aamuinen viestinsä, joka päättyi sanoihin ”hemmottele myös kissoja” <3.
En tarkoittanut asiaa aivan noin vakavasti, yritin sen myös sanoa. Mutta ymmärrät myöhemmin mitä minä tarkoitin.
Haleja jokaiselle perheenjäsenelle!
Vastasin perusteellisesti, jotta asia tuli kerralla selväksi.
Täällä on sadellut tänään koko iltapäivän ja illan lunta. Vitsit että ulkona on nyt valoisaa ja kaunista. Vaikea ymmärtää kissan ajatusmaailmaa, kun ei tuollainen pörröpeti kelpaa. :)
Täällä oli tullut lumi maahan yön aikana, voi mahtavuutta!!! <3 Luonto on nyt todellakin niin kaunis ettei sanat riitä kuvaamaan :).
Moikka! Minkälaista mitoitusta ne emukengät on? Pohdin tilaamista netistä ja vastauksesta olisi apua! :)
Moi Kurre! Voi nyt pistit pahan, mutta kävin tarkistamassa kengistä. Siellä oli lappunen, jossa luki koko 8 ja meidän kokomerkinnässä 39. Kengännumeroni on normaalisti 38, mutta joskus olen joutunut ostamaan jopa numeroa 39 olevat kengät. Näistäkin tilasin silloin 39, sillä ajattelin että on hyvä jättää villasukkavara ja jalat palelevat helpommin, jos kenkä on napakka. Nooh, niitä villasukkia ei tosiaan ole tarvinnut, sillä kenkä on niin lämpöinen ja sisältäpäin vuorattu. Omaan jalkaani tämä koko oli juuri sopiva. Ja nehän voi vaihtaa, jos tulee huti!
En ymmärrä oikein minäkään noita ”sielunelämän tutkailuja”. En usko yhtään tippaa, että tämä bloggari Satu olisi niitä, joilta kissa lähtee, kun vauva tulee. Niitäkin on valitettavan paljon.
Meilläkin on 4 ihan yhtä rakasta tyttöä. Kahdella niistä on 4 jalkaa ja viikset.
Juu ei lähde kissat :). Omassa lähipiirissämme on kymmeniä sellaisia lapsiperheitä, joissa on myös lemmikkejä – ei minkäänmoisia ongelmia eikä kukaan ole miettinyt lemmikeistä luopumista. Hullua hommaa! (Toki hengenvaaralliset allergiat on asia erikseen.)
Ihana kommentti! :)
Voi miten ihanan näköistä teillä on. Ja miten kaunista, kun maa on valkoinen. Täällä eletään vielä sysipimeyden keskelle ja lunta odotetaan kovasti.
ps. Meillä oli koira lasten syntyessä, joka oli aina yhtä rakas ja tärkeä -myös lapsille! Meille eläin oli perheenjäsen eikä lasten syntyminen sitä muuttanut. Ei se rakkaus lopu tai ehdy, vaikka kohteita tulisi lisääkin. :)
Voi kiitos Rousku! <3
Toivottavasti tekin saatte pian lunta! Noin minäkin ajattelen, että ei se rakkaus vähene sitä mukaa, kun perhe kasvaa - päinvastoin! :)
Ostin viimevuonna http://www.satulasoppi.net meille lampaantaljan. Sellaisen vähän pitempikarvaisen ja isomman! Aivan mahtava, ollut meillä keinutuolissa ja olen enempi kuin tyytyväinen:) sinulla on ihana blogi, jota tulee luettua viikoittain. Onnea perheenlisäyksen odotukseen <3 kisukuvat on ihania (meillä 2poikakissaa ikää 6kk) :)
Kiitos vinkistä Maikki! Kiitos myös ihanasta blogipalautteestasi ja onnitteluistasi, lämmittää mieltä kovasti :). Onpa teillä siellä ihana kisukaksikko!