Tiistaitervehdys teille! Täällä alkaa jännitys nostaa päätään, sillä eräs jännittävä joulukuinen päivämäärä lähestyy… Tuo päivämäärä on syöpynyt mieleeni jo syyskuussa, jolloin saimme tiedon rakenneultran ajankohdasta. Ensi viikolla se sitten koittaa, onpa aika mennyt nopeasti! Joka päivä tuo asia mielessäni käy, mutta yritän sitten aika pian sysätä sen syrjään, jotta jännitys ei saisi liian suuria mittasuhteita – en kuitenkaan voi asioihin vaikuttaa tai niitä muuttaa. Täytyy vain toivoa parasta ja ajatella, että tapahtuu se, mikä on tarkoitettu. Tosin helpommin sanottu kuin tehty :).
Yksi asia, mitä olen aika paljon viime aikoina pohtinut, on vauvan nimivaihtoehdot. Olemme miehen kanssa samaa mieltä siitä, että nimi päätetään jo nyt odotusaikana, jotta on riittävästi aikaa miettiä eri vaihtoehtoja ja että se ehtii ns. muhia. Molemmille sukupuolille mietimme valmiiksi pari-kolme vaihtoehtoa, sillä olen kuullut tarinoita siitä, miten vauvalle on päätetty valmiiksi jokin nimi ja kun vauva on sitten syntynyt, ei nimi ole hänelle jostain syystä sopinutkaan. En ihan tiedä, uskonko moiseen omalla kohdallamme, mutta on silti hyvä olla niitä vaihtoehtojakin!
Nimien miettiminen onkin ihan lempipuuhaani, olen aina ollut kovin kiinnostunut nimistä. Ehkä joku lukija muistaakin, miten kerran täällä kerroin kolmesta lapsuuteni lempinukesta? Annoin niille nimiksi Melissa, Melina ja Melinda samalla haaveillen, että saisin ne sitten joskus aikuisena: kolme tytärtä noilla nimillä varustettuina :D. Ajatukset on ehkä hieman noista muuttuneet, mutta edelleen pidän nimistä Melissa ja Melina, myöskin Melida (pieni muunnos nimestä Melinda) olisi kiva, vaikkakaan nämä ei ihan top vitoseeni mahdu. Sanoin miehelle näistä nimistä pari päivää sitten ja hän tokaisi, ettei pidä mistään M-alkuisesta :D. OK, no ehkä sitten jotain muuta…
Tuo lapsuuden haave myöskin kolmesta tyttärestä on muuttunut: poika on luonnollisesti aivan yhtä tervetullut. Pojan nimiä emme ole kuitenkaan niin paljon pohtineet, koska olen huomannut olevani niiden(kin?) suhteen hieman nirso: pojille tuntuu olevan huomattavasti vähemmän kivoja nimiä kuin tytöille! Onkin oikeastaan vain kolme (tai no jos aivan totta puhutaan niin kaksi :D) nimeä, joita voin vakavasti mahdolliselle pojallemme etunimeksi harkita ja nämä nimet on myös sellaisia, jotka ovat olleet mielessäni jo vuosia. Onnekseni myös mies pitää näistä nimistä (tai yhtä niistä hän vielä makustelee :)), joten pojan nimen päättäminen olisi huomattavasti helpompaa kuin tytön. Toiseksi ja kolmanneksikin nimeksi on olemassa jo hyvät vaihtoehdot, joten koska valinnanvaraa on suht vähän, ei päätös pojan nimestä olisi kovin vaikea. Oikeastaan se on jo tehty! :D
Pidän kansainvälisistä nimistä, hieman erikoisemmista, mutta kuitenkin vain sellaisista, jotka oikeasti ovat jo ihmisten nimiä (joskus nimittäin kuulee aika villejäkin…). Ehtona nimille on myöskin se, että niiden tulee sopia suomen kieleen ja suomalaiseen suuhun eli ei mitään vaikeasti lausuttavia. Esimerkkeinä mieluisista vaihtoehdoista voisin mainita tyylillisesti oikeaan suuntaan olevat Isabella ja Sebastian (voi ei, tuli heti mieleen, että onko nuo molemmat Salkkareissa??? :/) sekä Olivia ja Oliver. Jälkimmäiset olivatkin pitkään suosikkejani, mutta jokunen vuosi sitten niitä alettiin ainakin täälläpäin antaa ihan liukuhihnalta ja sen myötä niistä tuli jo liian yleisiä. Harmittaa etenkin tuon Olivia-nimen suhteen – se oli mulla lempparina niin pitkään, mutta näyttäisi noita yhtä kivan pehmeitä ja feminiinisiä tyttöjen nimiä olevan muitakin!
Täytyy vielä sen verran tarkentaa, että jos meillä olisi ennestään Olivia ja syntyisi poika, ei hänestä tulisi Oliveria. Haluan jostain syystä eri alkukirjaimilla alkavat lasten nimet.
Vauvan sukunimi tulee olemaan ruotsalainen, ei mikään hirmuisen pitkä, mutta aika kovia konsonantteja sisältävä. Kiva senkin vuoksi, että satun pitämään pehmeistä etunimistä kaikkein eniten ;). Olen myös huomannut, että oikeastaan kaikki nimivaihtoehtomme ovat aika pitkiä – lyhyistä nimistä on löytynyt vain yksi mieluisa (tytölle, 3-kirjaiminen).
Sukujemme nimiä emme ole sen kummemmin tutkailleet (vain pari sukupolvea taaksepäin) emmekä koe, että nimen täytyisi tulla sieltä. Itselläni on sama toinen nimi kuin mummullani ja koska olen ainoa naispuoleinen kyseisestä sukuhaarasta, olisi sitä perinnettä ihan kiva jatkaa. Olenkin aina haaveillut, että jos saan tytön, tulee hänelle keskimmäiseksi nimeksi modernimpi versio omasta toisesta nimestäni. Aika harvinainen se on, mutta nimi kuitenkin. Version saa poistamalla kyseisestä nimestä kaksi kirjainta: yhden edestä ja yhden keskeltä. (Nyt kaikki läheiset siellä pohtii tuota nimeä, kerron kun tavataan :D.)
Pojan nimen suhteen on sellainen hauska sattuma, että mieheni nimi on ollut aina yksi vaihtoehtoni pojan nimeksi. Olen kirjoitellut noita kivoja nimiä vuosien mittaan erääseen kirjaan ja sieltä löytyy myös mieheni nimi jostain kymmenen vuoden takaa. Olisikin kiva laittaa se pojalle keskimmäiseksi nimeksi, mutta sekin aivan pienellä (yhden kirjaimen) muutoksella. Jotenkin vähän vierastan sitä, että sama nimi siirtyisi heti seuraavalle sukupolvelle – kauniita nimiä on maailma pullollaan, joten miksi käyttää ihan samoja! Tuntuu mukavalta, että molemmille sukupuolille on kuitenkin jokin tällainen nimen periytyminen mietittynä. Totta puhuen keksin tuon miehen nimestä lähtöisin olevan version tänä aamuna ja heti piti tekstata tulevalle isukille töihin. Vastauksena sain jotain tyyliin :) ootko miettiny koko aamun nimihommia? ja ideani oli kuulemma aika kiva juttu.
Tässä muutama lainattu kuva kivoista lastenhuoneista – sitäkin saa pian alkaa pohtimaan ja suunnittelemaan! Pyydän sitten teiltä ideointiapua, kun se alkaa olla ajankohtaista.
Nyt mua tietysti hirmuisesti kiinnostaisi tietää teidän ajatuksianne nimistä! Miten olette nimen päättäneet, kulkeeko nimi suvussanne, millaisista nimistä ylipäätään pidätte? Haaveiletteko saavanne jonkin tietyn nimen käyttöönne ja oliko nimet valmiina hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää? Nimiehdotuksiakin otan avosylin vastaan – jos eteen tulisikin jokin ihanuus, jota en ole vielä osannut miettiäkään! :)
(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)
Kivaa pohdintaa.
Mulla on ollut vähän samanlainen tilanne kuin sulla tuon Olivian kanssa. Olen jo ties miten monta vuotta sitten, varmaan teini-iässä keksinyt yhden tosi kivan tytön nimen – ja nyt 2000-luvulta lähtien sitä on annettu KAIKILLE! Eikä!!! Ihan epäreilua. Kyseessä on vielä eräs nimi suvustani, joten senkin takia harmittaa. Toisaaltaan olen kyllä päättänyt, etten annan välttämättä tämän vaikuttaa. Jos haluaisin antaa tytölleni nimen Olivia, sen antaisin. Oli meidänkin luokalla kaksi Annikaa ja kaksi Jenniä, eikä se ketään haitannut.:)
Ihan epäreilua tosiaankin! Mutta tuossa tilanteessa, jos kyseessä olisi suvussa kiertänyt nimi, varmasti käyttäisin sen joka tapauksessa, jos siitä olisin haaveillut. Mulla ei tuon Olivian suhteen ole sen kummempaa taustaa/historiaa, se on vaan todella kaunis nimi. Taisin ihastua siihen jo joskus lapsena Bill Cosby Showta katsellessani :D. Siinä taisi joku hahmo olla Olivia tai sitten hahmon oikea nimi oli Olivia, jäi sitten sieltä asti mieleeni.
Sitten jos nimi tulee tuttavapiiriin, ei sitä enää itse halua käyttää ja meille taitaakin päätyä ihan eri nimet :). Kaimoja tulee aina, sitä ei voi välttää ja miksi pitäisikään.
P.s. Tulit mieleeni tänään vielä uudemman kerrankin, kun saimme kutsun erään ystävämme lapsen ristiäisiin. Tytön nimeksi tulee Olivia. Hihiii!
:) Olivia on kyllä niin kaunis nimi, ei siitä pääse yli eikä ympäri!
Mulla on vuosia ollut oma keksimäni nimi valmiina tyttövauvalle. Nyt näyttää kylläkin vahvasti siltä että nimi ei koskaan tule käyttöön, taisi meikäläisen juna lasten saamisen suhteen mennä jo.
Voi kun olisi kiva tietää mikä se on :D.
Ja äläpäs noin sano, koskaan ei voi tietää :).
Haha, mun esikoinen on Melinda, siihen päädyttiin Uriah Heepin kappaleen kautta. Tokan nimestä ei päästy yhteisymmärrykseen joten aika pitkälti summanmutikassa almanakasta bongattiin. Kolmannen nimi tuli rakenneultran jälkeen sairaalan ulkopuolella :) kaikkien tyttärieni tokat ja kolmannet nimet on poimittu sukupuusta niin mun kuin myös isän, mulle tärkeä asia :)
Voi niinkö :D. Varmasti ihanat nimet kahdella nuorimmaisellannekin! Haluatko kertoa nekin? Kyselee utelias :).
Oi että, teillä on kyllä miehellä taivaalliset oltavat :D.
Toka on Nathalie ja kolmas on Elvina, me ollaan monikulttuurinen perhe niin nimien kriteerit oli kansainvälisyys :)
Ihana nimi tuo Elvina! Pistän korvan taakse.:) Onko ihan almanakkanimi?
Oi, todella kauniit nimet! Olen itsekin miettinyt tuota Nathalieta, kirjoitusasu voisi olla eri, mutta lausuttuna varmaankin sama :).
Me ollaan mietitty kans nimiä jo nyt raskausaikana, ilmeisesti tyttöä odotellaan joten painottuen enemmän siihen suuntaan. Nyt on yksi nimipari jo vähän niinkuin valittuna ja siitä juonnettu myös muksun työnimi. Toinen nimi on sama kuin minulla ja eka tuli ihan vaan päähänpistona eräästä laulusta. :D
Pojan nimessä (jos nyt kuitenkin sattuisi sellainen tulemaan) olen päättänyt jyrätä mieheni mielipiteen ensimmäisen nimen osalta, antti siitä tulisi.
Mua on välillä harmittanu, ettei meidän vauvelilla ole mitään työnimeä… Kutsumme häntä ihan vaan vauvaksi, mutta onhan tuo vauva yksi maailman kauneimmista sanoista, niin suloinen ja pehmeä :). Saapa nähdä sitten, jos rakenneultra muuttaisi tämän tilanteen!
Nauratti tuo viimeinen lauseesi :D.
Meidän pojan toinen nimi (hänellä on 2 nimeä) on sama kuin isän kolmas nimi. Kyseistä nimeä löytyy meidän molempien suvuista, joten koettiin se sopivaksi. Se myös sopii hyvin etunimeen. Jos meille joskus tyttö sinunaantuu, haluaisin hänelle toiseksi nimeksi edesmenneen mummini toisen nimen. Pitäisi vain keksiä siihen sopiva etunimi :D Tykkään, että jotain tällaista periytyvää nimessä on, mutta toisaalta en koe sitä välttämättömäksi ja jos kivoja nimiä ei suvusta löydy, niin mielummin sitten jotain ihan muuta! Mun mielestä on myös kiva, että etunimi on ihan ”oma nimi”, eli ettei anneta suoraan vaikka ukin nimeä pojalle. Mielestäni on myös hyvä pohtia etunimen ja sukunimen yhteensopivuutta. Jotenkin niiden pitäisi sointua yhteen ja olla samasta maailmasta :) Eli ei ehkä jotain Ridge Makkonen ;) Ja tosiaan, aina niitä kaimoja löytyy.. Kunhan nyt ei ihan samaa nimeä anna kuin parhaan ystävän lapsella :D Vaikka eipä siitäkään oikeastaan voi suuttua (kokemusta löytyy..)
Mullekin riittää, jos vauvalle tulee ihan vain meidän nimistä se toinen versio :). Se tuntuu jo tosi kivalta! En väkisin halua suvusta jotain nimeä valita, koska pidän niin erilaisista nimistä ja muutamia nimiä on tullut tässä makusteltua jo vuosikausia… Olisi harmi, jos niitä ei ”saisi” käyttää.
Kovin samanlaisia mielipiteitä sulla kuin mullakin! Esim. tuo Ridge Makkonen ja just tuo, että etunimeksi ihan joku uusi, jota ei suvussa ole aiemmin ollut. Saa lapsi sitten punoa oman elämäntarinan ihan uuden nimen ympärille eikä tule sellaista, että häntä verrataan johonkin edesmenneeseen… Oma nimi, oma tarina :).
Itse olen lähimmille ystävilleni muutamista nimilemppareista jo hyvän aikaa sitten kertonut, ikään kuin ”varannut” ne, mutta on kuulemma niin eri maku ettei huolta :D
Mäkin jo raskausaikana kuulutin valitsemaamme nimeä, mutta niin vain kävi, että eräs tuttava kovasti tykkäsi samasta :D Toisaalta (tämän hetkisestä) välimatkasta johtuen pojista tuskin kovin läheisiä koskaan tulee, joten väliäkös sillä. Kyse ei muutenkaan ole kovin yksilöllisestä nimestä, joten en koe, että kukaan olisi vienyt meidän keksintöä :D
Voi ei, ei noin saa tehdä!!! Mä varmaan suuttuisin :D.
Moi, meillä ensimmäisen lapsen (pojan) nimi on mieheni ehdottama. Toisen lapsen (pojan) nimi on äitini ehdottama – ja se nimi esiintyykin suvumme esi-isillä, heh mikä sattuma.. Molemmilla poitsuilla on isänsä toinen nimi toisena nimenä :)
Meillä tuntuu menevän niin, että minä ehdottelen nimiä ja mies kertoo, pitääkö nimestä vai ei. Olisi kiva kuulla hänenkin ehdotuksiaan, mutta ehtiihän tässä vielä, meinaan vain olla niin malttamaton :D.
Tuota olen itsekin ajatellut, että jos joskus saataisiin toinenkin lapsi ja se olisi samaa sukupuolta kuin ensimmäinen, haluaisin keskimmäiseksi nimeksi saman eli tuon meiltä vanhemmilta periytyvän :). Tuntuisi kurjalta, että vain toisella olisi isältä/äidiltä periytyvä nimi.
Poikien nimet tuotti meilläkin pohdintaa. Tyttöjen nimet olisivat olleet valmiina, mutta kaksi poikaa syntyi :D Heistä nuorempi on Oliver :)
Siis meillä on just toisinpäin eli tyttöjen nimiä joutuu pohtia enemmän kun vaihtoehtoja on niin paljon, pojalle on jo nimi valmiina (ainakin jos multa kysytään :D).
Voi, nimien miettiminen on niin ihanaa mutta niin vaikeaa..Itsellä on aika selkeät sävelet tytön nimen suhteen ja on aina ollut. Osa on tippunut aikojen saatossa pois, ihan vain jos nimeä on esimerkiksi annettu liikaa tai joku läheinen vei sen :) Osaan vain kyllästyy. Nyt on kyllä pari tosi vahvaa vaihtoehtoa. Näin raskausaikana on entisestään tullut mieleen myös, että kaitpa se pojankin nimi olisi hyvä olla tiedossa :) Mutta niitä on niin vaikea keksiä, varsinkin jos sukunimi jo rajaa pois jotain, ettei esimerkiksi tule liikaa r-kirjaimia. No onneksi on aikaa miettiä ja pohtia.
On se haasteellista, ei ole mikään pienin asia päättää toiselle nimi :).
Osaan nimistä tosiaan kyllästyy, siksikin on hyvä pohtia niitä ajan kanssa, niin erottuu ne kaikkein mieluisimmat sieltä joukosta ja muut ehtii tippua pois.
Oon miettiny kans tuota r-kirjainta, sukunimessä se on ja yhdessä nimessä myös, joka on vahvasti ehdolla tytön nimeksi… Mut jos molemmissa on vain yksi nimen keskellä, niin ehkä se menis..?
Mulla on nimipohdinta ollut käynnissä jo vaikka kuinka kauan, mies ei missään nimessä halua mitenkään kansainvälistä nimeä vaan mahdollisimman perinteisen suomalaisen… Mutta on vielä sllainenkin ongelma että kun läheiset on aloittaneet lisääntymisensä aiemmin, ne ovat ehtineet viedä vaikka mitä kivoja nimiä! Meidän pojasta olisi ehdottomasti voinut tulla Oiva, ellei ystäväni olisi jo antanut sitä nimeä lapselleen. Jotenkin tuntuisi ihan väärältä antaa sama nimi.
Monilla muilla onkin niin erikoisia nimiä, että niitä meillä nyt ei muutenkaan ajateltaisi. Mutta saman olen huomannut; tytöille löytyy nimivaihtoehtoja vaikka kuinka ja pojille on aika vähissä. En osaisi antaa lapselle nimiä kuten Matti tai Raimo. Niiden aika vaan tuntuu jo menneen.
Meillä rakenneultra vasta kolmen viikon päästä, kamala jännitys! Nyt tämä neiti vainoharha lähtee lainaamaan ystävältään sellaisen kotidopplerin kun yöt menee murehtiessa, oisko joku vialla… :/ Ihmeellisiä nämä hormoonit!
Heh, meillä just toisinpäin ettei kumpikaan halua mitään perinteistä suomalaista nimeä :). Kiva, että on niin erilaisia makuja! Oon samaa mieltä tuosta, etten antaisi samaa nimeä minkä joku ystävistäni olisi jo käyttänyt. Yhden ystäväni ihanalla tyttösellä on nimi, jonka olisin voinut antaa omallekin tytölleni, mutta en enää. Se nimi kuuluu tuolle kohta 4-vuotiaalle :D.
Munkin oli tänään kuunneltava sydänääniä, ei eilen tuntunu mitään liikettä koko päivänä ni alkoi jo mietityttää. Heti kun kuuntelin, alkoi tuntumaan :D. Toivottavasti saat mielenrauhan, yritä olla murehtimatta (vaikka tiedän kyllä miten vaikeaa se on, kun on jotain saanut päähänsä…).
Meille kävi juuri niin, että tytölle oli nimi päätettynä mutta kun hän syntyi, ei rakas lapsi ”näyttänyt” yhtään nimeltään :) Aino sai siis väistyä ja tilalle tuli ”tomerampi” ja r-kirjainta sisältävä mutta kuitenkin oikein suloinen nimi kuvastamaan kaunista mutta alusta asti tomeraa tytärtämme. Me emme tuon Aino-nimen lisäksi juuri muita nimiä miettineet, joten syntymän jälkeen tuli tosi kiire valita nimi ja se päätettiinkin vasta pari viikkoa ennen ristiäisiä. Tyttären toinen nimi on otettu sekä äitini että anoppini 2. nimestä, joten se oli helppo päätös :) Jos joskus saamme pojan, olemme ajatelleet hänestä Arttua, saa nähdä miten senkin nimen kanssa käy tosipaikan tullen.
Ihana oli lukea mietteitäsi ja palata omiinkin pohdintoihin. Onnellista odotusta!
Ai jaa, jännä! Mun edesmennyt mummu oli Aino ja nimi löytyy nyt sukumme nuoremmasta sukupolvestakin :).
Kiva kuulla, että pidit postauksesta :). Kiitos TaiKa!
16-v tyttäremme toinen nimi Olivia. Pappi ennusti kastetilaisuudessa nimen nousevan suosituksi. Ja näinhän tapahtui.
Minulla itselläni etunimi, jonka saa aina tavata jos haluaa sen oikein kirjotettuna. Näin harvinaista ja vaikeaa nimeä emme halunneet antaa. Toisaalta, etunimeksi emme halunneet myöskään antaa liian yleistä nimeä. Isän suvussa oli ollut tapana, että nuorin serkku antaa lapselle etunimen. Me emme perinnettä jatkaneet, nimi olisi ollut top kympissä ja sitä emme halunneet.
Sukunimeksi taas valitsimme äidin harvinaisen sukunimen.
Oi että! Silloin 16 vuotta sitten ollut varmasti harvinainen nimi.
Hmmm, mun miehellä tuota samaa: saa aina tavata sekä etu- että sukunimensä… Se täytyy senkin vuoksi ottaa vauvan etunimessä huomioon, koska sukunimeään joutuu kyllä tavaamaan.
Hih, salkkareissa juurikin Isabellan ja Sebastianin pojan nimi on Oliver. ;)
:D No niinpäs onkin, joskus taustalla auki tuo kanava Salkkareiden aikaan ja kyllähän siinä kärryillä pysyy, vaikka katsoisi pari kertaa vuodessa. Onkohan mulla joku piilevä Salatut elämät -pakkomielle..?
Emme tienneet aikoinaan, kumpaa odotamme, mutta mutu-tuntuma oli vahva, että se olisi poika. Minä salaa vähän haaveilin tytöstä… Nimi oli päätetty pojalle jo ihan alussa. Tytön nimi jäi vähän roikkumaan johtuen tästä vahvasta poika meille tulee -fiiliksestä. Kun aamulla tuli lähtö sairaalaan, istuin sängynlaidalla ja sanoin miehelle, että mitäs jos se onkin tyttö, meillä ei ole sille nimeä! Mies, joka nojasi ovenkarmiin sanoin tytön nimen ääneen ja sitten lähdettiin. Siitä ei keskusteltu sen jälkeen, ennen kuin seuraavana päivänä, kun vanhemmat tuli sairaalaan käymään. Isäni kysyi, että mikäs tulee tytölle nimeksi. Katsoimme mieheni kanssa toisiamme ja sanoimme sen mieheni sanoman nimen ääneen ja sillä hetkellä tajusin, kuinka tyttö näyttikin ihan siltä nimeltä! Minä pidän pehmein konsonantein varustetuista nimistä. Tyttömme nimi on juuri sellainen. Sen lisäksi pidän kansainvälisyyttä plussana ja nimi taipuukin niin englanniksi, espanjaksi kuin vaikka venäjäksi sellaisenaan!
Tämä kyseinen pojan nimi tuli käyttöön hyvillä ystävillämme. Poika sai nimekseen täysin samat ekat ja tokat nimet, kuin mitä meillä oli ollut ajatuksena. Ja tämän nimen siis tiesivät kaikki lähipiirissämme, että sitä oltiin mietitty. Sen sijaan tyttäremme toinen nimi, jonka minä olisin alunperin antanut tyttärelle ensimmäiseksi nimeksi, päätyi hyvän ystäväni tyttären etunimeksi ja siitä vähän (joidenkin mielestä ehkä aiheettomasti) pahoitin mieleni. Tuntui, että miksi kaikki ottivat käyttöön ”meidän” nimet, kun maailma on pullollaan muita nimiä. Olisin halunnut pitää tyttäreni nimet ikään kuin tyttärelläni vain, enkä antaa niitä ihan lähimpään piiriin käyttöön. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta sellainen olo tuli. Tuo pojan nimi ei haittaa, sillä meille ei sitä poikaa koskaan tule, joten hyvä, että hyvä nimi meni käyttöön.
Pakko vielä mainita, että olen samaa mieltä kanssasi, nämä nimikeskustelut on hyvä käydä raskauden aikana. Työkaverillani on 5 lasta ja jokaikisen kohdalla on odotettu lapsen syntymään asti nimikeskustelun kanssa ja pari kertaa ristiäisiä on jouduttu siirtämään, kun eivät ole päässeet nimestä yhteisymmärrykseen :)
Mulla on kyllä kans vahva tuntuma sukupuolesta, ollu ihan alusta asti, voi jännitys osuuko se oikeaan vai ei :D. On meillä silti molemmille nimet mietittyinä tai vielä mietinnän alla. Aika varmasti näistä nyt kielen päällä olevista nimistä nimi valitaan, niin kauan ne on mielessä olleet.
Mulla on vahva veikkaus teidän tytön nimestä, taisin tuosta kuvauksesta arvata heti ;). Onpa teillä mukava tarina nimen taustalla!
Aika kurjaa tuollainen ns. toisen nimen käyttäminen, et yhtään aiheettomasti pahoittanut mieltäsi, olisin minäkin pahoittanut! Miksi tosiaan ottaa toisen nimi, nimiä on maailma pullollaan.
oli pakko kommentoida tähän meidän lasten nimistä.. eli meidän pojan nimi on Oliver ja tytön nimi Isabella:D on vissiin aika samanlainen maku meillä nimien suhteen, kun pojan kolmas nimi on Sebastian:D kaverit välillä nauraa, että suoraan salkkareista on lapsien nimet:D monet oli varmoja, että meidän tytöstä tulee Olivia, kun poika on Oliver, mutta itse en tykännyt antaa niin samankaltaisia nimiä. Toiset nimet tulee molemmille suvusta, eli pojalle isän toinen nimi, ja tytölle mun toinen nimi:)
Näyttäis olevan aika samanlainen maku kieltämättä! :D
Minäkään en mielelläni antaisi lapsille samankaltaisia nimiä, ainoastaan jos kyseessä kaksoset niin saisivat sointua jotenkin kivasti yhteen. Silloinkaan niiden sama alkukirjain ei olisi välttämättömyys.
Meillä nimivaihtoehdot ovat olleet valmiina molemmilla kerroilla ja vaihtoehdotkin.Mutta tosiaan, kun lapsi on syntynyt ja siihen on tutustunut ja sen oam persoona sieltä heijastelee, voi nimiä muuttua.Ensimmäisen kohdalla Aleksi vaihtui Mikaeliksi ja toisen lapsen kohdalla oli ihan ennalta mietityn nimensä ”näköinen”.Opettajana olen kohdannut jos jonkinlaisia nimiä ja sitä kautta mieleen on tullut; nimen pitäisi olla sinällään lapsen helppo sanoa (jos sukunimi lapselle vaikea,sis. esim. s- ja r- kirjaimia, etunimiin niitä ei kannata valita -> lapset raadollisia toisiaan kohtaan, jos ei äänteet heti suju).Kannattaa myös miettiä mitä lempinimiä nimestä johdetaan, jos on selvää, että kaunis nimi muuttuu rumaksi kutsumanimeksi, valintaa kannattaa miettiä.Yleensä joistakin nimistä tulee ns. muotinimiä ja luokassani on tälläkin hetkellä 3 Annaa, 3 Sofiaa ja 2 Fiaa – lapset eivät siitä kyllä kärsi ;)
Tuo persoonaan tutustuminen ensimmäisinä viikkoina onkin tärkeää, silloin juuri huomaa nimen soveltuvuuden.
Itse mietin noista mainitsemistasi asioista enemmänkin juuri tuota r-kirjainta etunimeen, että onko huono, koska se on sukunimessäkin… Yhdessä mieluisassa tytön nimessä kun tuo kirjain olisi. No täytyy miettiä :).
Täälläkin on siis nimiasiat olleet mielessä. :)
Meidän tytölle oli etunimi jo valmiina ennen syntymää. Nimi oli sellainen, että olin siitä nimestä pitänyt jo ihan pienestä tytöstä asti. Lyhyt, suomalainen ja ei ihan kovin yleinenkään. No tytön synnyttyä mieleeni tuli tyttöä katsellessani, että tahdon kutsua häntä tietyllä nimellä ennen oikean nimen antamista (halusimme siis pitää tuon oikean etunimen salassa ristiäisiin asti). Noh, kuinka ollakaan, tykästyimme tähän kutsumanimeen ihan hirveästi ja niin siinä kävi, että se pääsi tytölle toiseksi nimeksi. Ihan vähillä kyllä oli ettei mennyt ensimmäiseksi, mutta halusin kuitenkin loppujen lopuksi sen alkuperäisen nimen. Puoli sukua oli ihan varma, että tästä kutsumanimestä tulee tytön oikea nimi ja hämmästys oli suuri kun pappi nimeä luetteli. :D Kukaan ei olisi ikinä osannut arvata oikeaa nimeä. Monesti tyttöä kutsutaan molemmilla nimillään ja hän itsekin osaa kertoa kokonimensä, eli se toinen nimikin elää vahvasti mukana.
Tälle tulevalle vauvalle on jo nimi myös valmiina, jos on tyttö tulossa. Mutta, pojan nimien kanssa olen hieman hukassa. Tahtoisin jotain suomalaista, lyhyttä ja silti hieman harvinaista, eli vähän samaa sarjaa kuin tuo tyttömme nimi. Ei siis mikään ihan helppo tehtävä. Itse pidän juuri enemmän vähän lyhyemmistä nimistä, ehkä sekin vaikuttaa, että sukunimemme on melko pitkä. Olen itse myös hieman aina kärsinyt pitkän nimen kirouksesta, sillä etunimeni, tyttönimeni ja nykyinen sukunimeni ovat kaikki melko pitkiä.
On muuten pitänyt kysyä, että joko tunnet pienen liikkeet? Meillä tuntuu jo pientä tuikkimista. <3
Ihana nimitarina teillä! Näitä on aina niin mukava kuulla :).
Tunnen liikkeitä, tosin en kovin montaa kertaa päivän aikana vielä. Oli kyllä huikeaa niitä ensimmäisiä kertoja tuntea! Kirjoittelinkin aiheesta viime viikolla enemmän täällä:
http://allyouneediswhite.indiedays.com/2013/11/20/pienia-jalkoja-ja-liikkeita-sohvalla/
Jos nyt olisin nimiä antamassa niin olisi 4 EI-kriteeriä:
-ei mikään viime vuosien top-10 -nimistä
-ei kaksoinimiä eikä varsinkaan niitä ilman väliviivaa tyyliin Anttijohannes
-ei mikään millä on kaksi tai useampi kirjoitustapa mutta lausutaan samoin: Niko/Nico, Nina/Niina, Ada/Aada, Julia/Juulia.
-Ei väkisin väännettyjä tyyliin Emmeliina.
Huomasin tässä, että en ole noita top-10 -listoja koskaan edes seurannut! Mitäköhän nimiä siellä on :D.
Heh, mulla oli joskus murkkuikäisenä yks lempparinimi tytölle ja se oli Saraella :D.
Mekin mietittiin nimet jo hyvissä ajoin ennen syntymää valmiiksi. Itse asiassa jo loppukeväästä meillä oli nimet plakkarissa ja vain yhdet nimet kummalekin sukupuolelle. Emme uskoneet siihen, että se mieli voi muuttua siinä vaiheessa kun lapsi syntyy.
Tytön nimi on perinteinen suomalainen nimi, joka ei ole kovin yleinen ja on lähellä minun omaa nimeä. Toinen nimi on yhdistelmä (siis kaksi nimeä on sulautettu yhteen, ei kaksoisnimi) mummujen nimistä ja täten siitäkin tuli suht harvinainen.
Pojan nimi olisi tullut suoraan suvusta. Kummankin edesmenneet isät ja toinen vaari olisi siinä nimessä olleet. Ja voi siitä nimestä olisi tullut aivan ihana… :)
Onnea nimiviidakkoon =)
Kiitos vain, viidakko onkin aikamoinen! Tuntuu, että mitä enemmän miettii, sen vaikeammaksi asia käy :D.
Ihanan liikuttavia nuo kertomasi nimitarinat.
Itse mietin aikanaan jo hyvissä ajoin nimiä ennen lasten syntymää.. koska lähes aina miehellä oli joku kielteinen kommentti kuten ”mulla tulee koira mieleen.” Nyt meiltä löytyy kaksi tyttöä,Meea ja Pihla. ♡
Voi noita miesten kommentteja :D. Täälläkin on mies tyrmännyt vaikka mitä, mutta ei silti ole itse ehdottanut tilallekaan mitään :D. Musta on vähän alkanut tuntua, että hän kertoo ehdotuksensa ristiäisaamuna.
Ihanat nimet teidän tytöillä, erityisesti Meea ollut aina mieleeni! :)
Meillä itse asiassa Meea ehdotti mies jo raskauden alkupuolella ja minä emmin. Ristiäisaamuun asti sitä pohdin.
Ai jaa! Itse olen sitä ehdottanut miehelle, mutta hän ei tykännyt :(. Tosiaan joku ihme M-alkukirjain-vastaisuus :D.
Ehkä se on meidän naisten juttu miettiä tulevien lasten nimiä jo sieltä nukkeleikeistä asti. Itsellä ei ole vielä mitään kiirettä nimeä valitsemaan, mutt kyllä niitä on tullut mietittyä ja monta suosikkia on ollut ja monta on jo tippunut ajan kuluessa. Minulle on tärkeää ettei oman lapsen nimestä tule pahoja mielikuvia, haluan lapselle ”hyvän ihmisen nimen”. Esim. olin pari vuotta sitten päiväkodissa töissä ja siellä oli aivan ihana pikkuinen Niklas-poika, joten siitä nimestä tulee aina mukavia ajatuksia ja olisi hienoa antaa se nimi vaikka tulevaisuudessa omalle pojalle. Veljeni perheessä poikien nimet alkavat isän etunimen ensimmäisellä kirjaimella ja tyttöjen äidin nimen ekalla kirjaimella. Olisi kiva sitten joskus tulevaisuudessa toteuttaa samaa ajatusta, etenkin kun itse tykkään paljon M-alkuisista tyttöjen nimistä. :)
Eräs ystäväni on raskaana ( aika samoissa vaihessa kuin sinullakin) ja heillä on kuulema jo nimi valittuna. Nimi on heidän kesäasuntonsa kadunnimessä oleva nimi, joka sopii niin tytölle kuin pojalle. Minusta onn todella kaunis ajatus antaa lapselle nimeksi se paikka jossa hän on saanut alkunsa, kun tapauksessa ei ole mikää Teboilin vessa tai vastaava. :D
Minusta olisi kiva kuulla noita sinun vaihtoehtoja. Päivitys oli kiva, mutta koko ajan vaivasi lukea, kun oli koko ajan ulkopuolella sinällään siitä mistä sinä puhut. :)
Minäkin mielelläni valitsisin sellaisen nimen, jota kantavaa en entuudestaan tunne. Tai jos tuntisinkin, niin jostain hyvästä asiasta kuten sinä :).
Voi, ymmärrän erittäin hyvin tuon mitä kirjoitit loppuun, itseänikin vaivaisi ja on usein vastaavissa tilanteissa vaivannutkin! En kuitenkaan nyt tässä vaiheessa halua nimiä paljastaa, koska ei ole varmaa, mikä niistä lapselle päätyy. Ja ne, mitkä eivät päädy esikoiselle, niin mahdollisesti seuraavalle, jos sellainen meille joskus suodaan. Mutta sen verran voin paljastaa, että ihan sydän hypähti tuon Niklas-nimen kohdalla: se on toinen niistä pojan nimistä, joita vakavasti harkitsen eli siis toinen vaihtoehto mahdollisen poikamme nimeksi. Tosin meidän Niklas kirjoitettaisiin hieman eri tavalla :).
Sanonpa minäkin sanasen, vaikka aihe ei ole vielä itselle ajankohtainen.Olen itse lapsi, jonka etu- ja sukunimessä oli R-kirjain ja eikös mitä, olin ”R-vikainen” vielä alakoulun neljännellä luokalla.Voi sitä jännityksen määrää,kun piti nimi ääneen sanoa – ja voi niitä nimihirviöitä, mitä muut nimestäni keksivät.Nyt aikuisena kannan nimeäni ylpeänä, sain kauniin nimen vanhemmiltani, mutta nuo lapsuuden ikävät muistot eivät häviä, joten en itse koskaan anna omalle lapselleni nimeä, jossa on r- tai s-kirjain.
Ilman muuta saa sanoa, vaikka aihe ei ajankohtainen olisikaan!
Kiva että kirjoitit tuosta kokemuksestasi, se sai miettimään sitä yhtä tytön nimeä, josta niin kovasti pidän… Siinä on keskellä r-kirjain, kuten sukunimessäkin… Onko sinun nimessäsi r-kirjain ensimmäinen kirjain vai jossain keskellä? Itse en koe s-kirjainta ongelmaksi: se on minunkin nimessäni ja sukunimestä löytyy r, en ole koskaan kokenut niitä ongelmaksi.
Etunimessäni on keskellä r.Ja kyllä tuo S on lähes yhtä haitallinen, jos et sitä osaa sanoa.Aika yleistä alakoululaisilla, että s tai r uupuu.
Minä olen kans aina miettinyt nimiä, vain yksi (Julia) on seurannut mukana =) Esikoiselle (poika) tuli kaksiosainen nimi jota on vain hänellä, viiva nimen välissä tekee erikoiseksi. Eka nimi on niiiin perisuomalainen nimi kuin vain voi olla ja toinen on suvusta, sekä minun veljelläni ja isälläni että mieheni veljellä ja isällä on sama toisena nimenä. Vasta nimen antamisen jälkeen kävi ilmi että mieheni isälläkin oli sama toinen nimi =D (Mieheni kun ei muista tällaisia asioita =D) Tämä toinen nimi sisältää vielä mieheni nimen, joka on ihan hauska juttu sekin. Noin puoli vuotta poitsun syntymän jälkeen mieheni serkku sai pojan ja he huomasivat vasta pari päivää ennen nimiäisiä että olivat laittamassa samaa nimeä kuin meidän pojalla =D (heillä vain oli ilman viivaa) Muuttivat sitten yhtä kirjainta ensimmäisestä nimestä ettei olisi ollut ihan sama nimi sukunimeä myöten. Onneksi asuvat eri paikkakunnalla mutta Itellan tuntien olisi sitä postia saattanut mennä väärälle pojalle =P Tälle nykyiselle masukille on tytön nimi jo valmis, mies päätti ensimmäisen nimen ja minä loput kaksi. Toinen on mummoni nimi ja toinen on tuo Julia =D Mutta jos tulokas onkin poika, onkin vaikea hommeli edessä. Pitäisi löytää yhtä supisuomalainen nimi kuin esikoisella, joka ei kuitenkaan olis joka Matilla ja Laurilla nimenä. Ja sit sen miettiminen että olisko toisenkin pojan nimessä viiva vai ei…. Toivottavasti olis tyttö, se selviää ehkä kolmen viikon päästä ultrassa =D
Matti muuten ei ole yleinen nimi pienillä pojilla ;)
Mun enolla ja setällä se on, kaverin isällä ja kaverilla myös, joten itsestä se tuntuu yleiseltä =D
Kiva tarina poikanne nimestä! Voi iiks mua jännittää tuo ultra, se on tänään taas yhden päivän lähempänä! :)
Hei,
Tiedän niin tunteen.
Meillä on täällä 9 pvän ikäinen tyttö ja nimeä kovasti pohditaan. Suosikkinimiä on jokunen, mutta vaikeaa on päättää missä järjestyksessä ja mitkä nimistä sopisivat keskenään parhaiten, apua! Onneksi on vielä aikaa ristiäisiin :)
Lämpimät onnittelut Minttu! Mukavia nimipohdintoja sinne! :)
Ihania pohdintoja :)
Ihan muuta asiaa kyselen eli mistä tilasit tuo tosi kauniin lumipallovalonauhakoristeen? Sen tämän vuoden uutuuden joulukodissasi.
t. Hanna
Tilasin sen syksyllä Millan Putiikista! :)
Oi vitsi miten ihania pohdintoja! Meille tytön nimi tuli ihan selväksi valinnaksi jo raskausaikana ja kun ensimmäisen kerran näimme hänet, totesimme nimen sopivan kantajalleen. Toisten nimien kanssa olikin enemmän pohdintaa ja meillä ne tulivat suvusta.
Minulla olisi sinulle sisustusaiheinen haaste. Tulehan kurkkaamaan: http://modernistikodikas.blogspot.fi/2013/11/koko-koti-yhdessa-postauksessa.html
Kiitos Kerttu haasteesta! Tuunpas kurkkaamaan, millaista olisi luvassa :).
Nimipohdinta on niiiin ihanan kamalaa :) Niitä kun riittää. Väestörekisterin netissä tuli seikkailtua (nimipalvelu) silloin kun se oli ajankohtaista. Jooan pikkusiskolle olisin halunnut nimen Jinna, mutta mies sanoi, että siitä tulee Harjakaisen ninnannnunna liikaa mieleen. Just joo… tytöstä tuli Eevi. Muksujen pikkuserkku on Rianna, ihana nimi sekin!
En tiennytkään teidän tytön nimeä muuten aiemmin! Ihanat nimet :). Riannakin on kaunis!
Mistä sä tiedät että minä oon minä!? =D Jos mä joskus haluan kommentoida johonkin toiseen (tietysti!) blogiin jotain anonyymia, ni tietääkö nekin kuka mä olen?! No nyt ainakin pojan nimestä tunnistit, mutta jääkö joku muu tunniste? Ihan vaan mielenkiinnosta, uteliaisuus heräsi!
No tässä tunnistin tosiaan Jooasta, mutta joskus näen sun sähköpostiosoitteesta, jos oot jättäny sen. Tänne jää myös IP-osoite näkyviin, mulle siis :).
Ok. Nauratti kun et joskus julkassu mun ps.vuodatuksia =D Hyvä kun sensuroit, kun itellä karkaa mopo käsistä! Tsemppiä kisuliinin kanssa. Jos kuljet Lahdessa päin ni tulehan poikkeamaan!
Täh, nyt en tiiä yhtään mistä puhut! Oon aina julkaissu kaikki sulta tulleet kommentit sellaisinaan, koko blogihistorian aikana jättänyt julkaisematta max viisi kommenttia eikä tuollaista tilannetta ole ollut kuukausiin. Jos olisin jättänyt jotain sun juttuja julkaisematta, olisin kyllä laittanut sulle fb:ssa viestiä :D. Nyt mua tietysti hulluna vaivaa et mitä olit siihen kirjoittanut??? :)
Piti vielä tuosta sähköpostiosoitteen jättämisestä sanoa, että se on siitä hyödyllinen juttu, että saat tämän vastaukseni sähköpostiisi :). Muuhun niitä ei käytetä ja näkyvät vain minulle.
Kiitos tsempeistä! Ja täälläkin aina vierailupaikka, jos Keski-Pohjanmaalla pyöritte!
Voi, nimipohdinta on kivaa! :D Ollaan poikaystävän kanssa jo mietitty sopivia ja kauniita nimiä meidän tuleville lapsille, vaikka lapsen hankinta ei ole vielä edes lähellä. :) Ollaan jo päätetty muutamia nimiä mitkä ovat kauniita ja joita luultavasti käytämme. Tosin lähes kaikki nuo nimet ovat poikien nimiä, en tiedä miksi tyttöjen nimiä on mielestäni paljon vaikeampi miettiä ja löytää sopivia! :D Ehkä tämä johtuu siitäkin, että miehen sukunimi on hieman erikoinen ja harvinainen, monet nimet eivät vain sovi sen kanssa. :D Olen aina pitänyt eräästä nimestä, mutta ystäväni valitsi tämän nimen tyttärelleen joten sitä en halua sitten enää valita. :D
Mun mielestä on myös hauskaa että meillä ollaan päätetty jo nimet, mutta tuttavapariskunta, jonka lapsen ristiäiset ovat tammikuussa, ovat täysin tietätämättömiä lapsen tulevasta nimestä. :D Oli kyllä ihanaa käydä eilen katsomassa pientä 3 viikon ikäistä vauvaa ja sain pitää häntä jopa sylissä! :) Hän tuhisi ja nukkui sylissäni <3 :)
Niin on! Ja nimiä ollaan mekin miehen kanssa mietitty jo muutaman vuoden ajan :D.
Voi, siitä onkin aikaa kun itse olen viimeksi noin pientä vauvaa sylissäni pidellyt :).
Nimen täytyy tuntua hyvältä ja luonnolliselta lausua. En osaa sitä selvemminkään luonnehtia. Kaikkien nimien tulee sointua luonnollisesti yhteen.
Ps. Käyppä kurkkaamassa, millaisen joululahjaidean löysin kissojen omistajille ;)
Olen samaa mieltä! Ja voi tuota lahjaideaa :D. Mä luulen, että vaikka meidän kisuille tuollaisen hankkisi, makoilisivat he siinä tuolin päällä mieluiten :D.
Voi, nimipohdintaa! :) Se ei ole kyllä mikään helppo juttu se! Tai mulla on ollut yläasteelta asti pojan ja tytön nimi mielessä, joihin tykästyin silloin. Nämä nimet meidän lapsilla nyt ensimmäisinä niminä ovat :)
Toisten nimien kanssa (tai kolme nimeä kummallakin on) olikin sitten vaikeampaa. Tytön kolmas nimi on muuten Melina :) Varsinkin pojan toista nimeä pähkäiltiin pitkään, kunnes eräänä yönä heräsin yhtäkkiä ja nousin oikein istumaan ja sanoin sen nimen ääneen.
Ihana juttu siinä nimessä on se, että mikäli mieheni isovanhemmat olisivat pojan aikanaan saaneet niin isoisä olisi ehdottomasti halunnut sen nimen pojalleen <3 Tämä isoisä harmiksi nukkui pois noin vuotta ennen pojan syntymää, jota on isoäiti harmitellutkin. Olen ihan varma että tämän nimen isoisä kävi minulle kertomassa <3
Olipa kaunis tarina tuon poikanne yhden nimen taustalla! Oletpa kauan sitten tykästynyt tiettyihin nimiin; itselläni on yläasteen jälkeen nimet jo muutamaan otteeseen vaihtuneet ;).
Meillä ei ole lapsia, ja olemme päättäneet ettei tulekaan (ikäkin alkaa olla kohta este). Mutta nimipohdinta on kivaa :D!
Muistanet varmaan, että minulla oli ihana kissa, jonka nimi oli Olivia ;). Joskus haluaisin vielä poikakissanpennun, jonka nimeksi tulisi Oliver. Ymmärrän kyllä, jos jotakuta närkästyttää ihmisten nimet eläimellä…
Itse olen siis oikeastikin Pilvi-niminen. Ihan ok nimi, mutta olen kyllä saanut kärsiä siitä. Enää ei jaksa naurattaa, kun kymmenettätuhannetta kertaa kuulee samat vitsit, laulut ja väännökset nimestäni. Tiedän kyllä, etteivät ihmiset huomautuksia ilkeyttään tee (paitsi oli kouluaikoina ilkeitäkin nimittelyjä), mutta silti… Tosin kyllä nimeäni kauniiksikin kehutaan. Ja nykyisin on jo enemmän kaimoja minullakin ja muitakin luonnonnimiä yleistynyt, esim. Lumi, Pyry jne. 70- ja 80- luvuilla olin kuitenkin harvinaisuus :/.
Rumia nimiä ei olekaan kun oikein alkaa makustelemaan nimiä, että miltä ne kuulostavatkaan. Mielestäni kuitenkin pitäisi ottaa sukunimikin huomioon, ettei yhdistelmästä tule hullunkurinen. Ehkä nykyisin kannattaisi valita nimi, joka olisi kansainvälinen (tai ulkomaalaisenkin helppo lausua), mutta silti suomalaiseen suuhunkin sopiva. Työmarkkinat laajenevat tulevaisuudessa entisestään ja matkustelukin varmasti yleistyy :).
Mukavia odotushetkiä sinulle :)!
Tottahan toki muistan kauniin Olivia-kissanne <3. Mun mielestä aivan hyvin sopii ihmisten nimet eläimille, ilman muuta! Toisinpäin voisi ehkä olla vähän hassua :).
Kiitos Pilvi! Ja tiedän muuten erittäin hyvin mitä tarkoitat noilla ainaisilla "nimivitseillä"...
T. Satu meni saunaan...
:D
Tuossa vieressäni tuhisee nelikuinen Lauri, työnimeltään Ilmari :-) Työnimi tuli meillä rakenneultran jälkeen, kun kerroimme isovanhemmille vauvan todennäköisen sukupuolen ja ukkini alkoi kutsua vauvaa Ilmariksi. Sen jälkeen vauva olikin kaikkien puheissa Ilmari ja ristiäisten jälkeen tuntui vähän oudolta alkaa kutsua häntä Lauriksi.
Minusta pojalle oli vaikeampi keksiä kivaa nimeä, kun valikoimaa oli tosiaan jotenkin todellä vähän. Ja sitten vielä moni hyvältä kuulostanut nimi löytyikin jo tuttavapiiristä. Halusin vauvalle melko lyhyen nimen, koska meilä molemmilla on lyhyet nimet. Lisäksi toivoin r-kirjainta nimeen, siitä tulee jotenkin reippautta (hassuja mielleyhtymiä…) ja halusimme nimen, joka löytyy suomalaisesta kalenterista. Meilläkin metodina oli pääasiassa minä-ehdotin-mies-kommentoi :-)
Alusta asti oli selvää, että poika tulee saamaan isänsä toisen nimen. Minä sitten vänkäsin aikani ja sain tahtoni läpi eli etunimiä tuli kolme, jolloin myös minun suvustani periytyi yksi etunimi, joka on minulle tärkeä. Jos ei olisi ollut näitä suvusta tulevia nimiä, niin Ilmari olisi ollut vahva ehdokas toiseksi nimeksi.
Nimen valinta on kyllä iso juttu, tuleehan siinä naulittua yksi asia toisen puolesta (useimmiten) loppuelämän ajaksi, tuntuu melkoiselta vastuulta :-)
Oikein kiva nimi teidän pojalla ja mukava tuo työnimen syntyminenkin :). Saapa nähdä, syntyykö meidän vauvalle rakenneultran jälkeen työnimeä!
Itsekin haluan vauvalle ehdottomasti kolme nimeä, miehellekin se oli ok, hänellä itselläänkin on kolme. Kauniita nimiä on niin paljon, että haluan käyttööni mahdollisimman monta :D.
Ihanaa aikaa teillä nuorilla. Mietin tässä kun ennenvanhaan sanottiin ettei nimi miestä pahenna, mitähän sekin lopulta tarkoitti?. Mutta minulle tuli mieleeni antaa sinulle muutamia sukuhaaramme nimiä. Vilppaan sisarusparvesta, veli Juho Oskari, USA:ssa nimestä muunneltiin Oscar. Sitten oli Iida Johanna, Minua viehättää myös tätien ja setien toiset nimet, kuten Johannes, Alisa, Maria, Eedit.
Olipa kiva että kerroit näitä! Noista tykästyin nimiin Oscar ja Eedit :).
Nimipohdintaa on harrastettu täälläkin, tosin ihan muuten vain.
Lapsia ei ole hetkeen ainakaan tulossa. :)
Olivia, Sofie, Aada, Emilia, Mariel, Aurora ja Mariella olis mun suosikkinimiä tytöille.
Emiliaa oon miettinyt aina, nyt oon jo melkein hylännyt sen ku avomiehen hyvällä ystävällä on sen niminen tytär ja minunkin ystäväni tyttärestä tuli Emilia.
Mariella on taas ihanan ystäväni nimi ja oon aina ajattelut, että se on kaunis nimi ja sopisi omalle lapsellekin.
Pojasta voisi tulla Oliver, Viljami, Eemil, Valdo tai Luca. Ilman sen kummempia tarinoita, nuo nimet vaan kuulostaa kivoilta.
Italialaisia nimiä on mukava lueskella, sieltä löytyy ihania suomalaiseenkin suuhun sopivia nimiä.
http://lapsennimi.com/italialaiset-nimet/
Minäkin olen miettinyt nimiä jo vuosikaudet :). Kauniita nimiä listasit!
Itse tykkään kovasti nimestä Emelia. Vuosikausia sitten mun nimisuosikkeja olivat myöskin Lara ja Luka/Luca, mutta sitten tuo Luka-nimi yleistyi tosi paljon. Itse asiassa Lara ja Luca oli sydämellinen italialainen pariskunta, johon tutustuin asuessani Espanjassa :).
Isabella ja Sebastion ON Salkkareissa, ja olivatpa vielä pariskuntakin :D ihan hävettää että tiedän tuon, salkkarit on kauhee sarja x)
Nimien pohtiminen lapselle on vaikeaaaaaa :o
Niin repesin tästä kommentistasi! :D
Oi, Melina on ihana nimi (serkkuni nimi) ja antaisin varmasti tyttärelle, jos ei olisi niin läheinen sukulainen. :D
Meillä asustelee Sofia Aurora Josefina & Benjamin Eric Jeremiah ♥ Sofian kutsumanimeksi piti tulla tuo Aurora, mutta kummasti tuo Sofia jäi käyttöön ristiäisten jälkeen. :D
Jos meille joskus 10000000000 vuoden päästä tulee vielä kolmas, nii pojasta tulis todennäköisesti Daniel ja tytöstä… Se on mysteeri. Jos tämä kakkonen oisi ollut tyttö, hänestä olisi tullut Danilla. :)
Tosi kauniit nimet! Meillä on hyvin samanlainen nimimaku :). Mä oon myös aina tykännyt nimestä Daniel, mutta se on miehen kummipojan (veljenpoika) toinen nimi, joten ei taideta sen vuoksi valita samaa.
Oi, minäkin rakastan nimiin tutustumista ja nykyisissä opinnoissani olen jopa päässyt niitä ihan tieteellisestikin tutkimaan. Olen samaan mieltä siitä, ettei pojille ole olemassa läheskään yhtä paljon kivoja variaatioita nimissä mitä tytöille on! Meilläkin oli tytölle kolme nimivaihtoehtoa, pojalle vain yksi.
Me haluttiin antaa lapsellemme vähän pitempi kuin kaksitavuinen nimi, koska kaveripiirissä kaikki lapset on jimejä, kimejä, ainoja ja veeroja. Tyttäremme nimeksi tuli Matilda ja nimi päätettiin jo raskausaikana. Tämä ihan sen vuoksi, että kun meille aikanaan tuli koira, oli raukan nimi vielä kuukausi kotiutumisen jälkeen ”Pikkuinen”, kun ei osattu päättää sopivaa nimeä…
Tyttäremme ei näyttänyt mielestäni ihan vauvana nimeltään, mutta on koko ajan kasvanut enemmän ja enemmän nimensä suuntaan. Nomen est omen vai miten se meni?
Jossain törmäsin Aurelia nimeen, joka on minusta kaunis (muunnos?) Aurorasta.
Kivoja ajatuksia! Nomen est omen, siihen uskon minäkin :). Aurelia on Auroran tapaan ihastuttanut itseänikin, mutta mies ei lämpene niille. Sukunimen kanssa voivatkin olla vähän vaikeita lapsellemme.
Meille syntyy pienokainen ihan millä hetkellä tahansa. Jo pari vuotta sitten, aikana ennenkuin edes tosissamme mietimme lapsen yrittämistä, keskustelimme lenkillä lasten nimistä. Sillon päädyttiin yhteistuumin samaan etunimeen ja se nimi oli tytön nimi. Jotenkin tytön nimiä on niin paljon enemmän kuin poikien mistä valita.
Nyt kun näyttää vahvasti siltä että meille on tyttö tulossa pitää nimivalinta edelleen paikkansa. Toinen ja kolmas nimi on vaihtunut useampaan kertaan. Pitkään toivoimme että jomman kumman suvusta löytyisi nimi jonka voisi antaa tulevalle pienokaiselle toiseksi nimeksi. Isänpäivänä tuli muuten vaan puhe tulevan faffan kanssa siitä minkä he olisivat antaneet tyttärelleen nimeksi mikäli heille joskus tyttö olisi syntynyt. Ja se oli siinä :) Toinen nimi päätetty. Kolmanneksi nimeksi pitkän pohdinnan jälkeen päätyy näillä näkymin joko Nathalie tai Natalie :)
Nyt vain jännittää kovasti että onko neiti varmasti neiti ja että onko neiti yhtään nimensä oloinen :D
Ai niin…ei meilläkään mies oikein nyt raskauden aikana jaksanut ottaa tosissaan näitä mun nimipohdintoja ennenkuin nyt loppua kohden. Sit on tahti kiihtynyt ku asiat on alkanu konkretisoitumaan :) Miehet vaan nähtävästi pääsee käyntiin vähän hitaammin :)
Oi teillä eletään jännittäviä hetkiä! Mun mies sanoikin tässä yhtenä iltana, et hän alkaa vasta rakenneultran jälkeen tosissaan miettiin nimiä, haluaa kuulemma eka tietää sukupuolen. Meinasin sanoa, että sitten alkaa olla myöhäistä, nimi on kohta jo päätetty :D.
Itsekkin pohdiskelen kovasti nimiä, ja juurikin niitä suomalaiseen suuhun sopivia, mutta kuitenkin hieman erikoisempia.
Itse olen tykästynyt Adelia nimeen, myös Lumia, Avelina, Adina ja Lilya kuulostaa kauniilta ainakin omaan korvaani.
Pojan nimistä kauniita ovat mielestäni esim. Gabriel, Mikael, Lucas, Daniel ja Eliel.
Siinäpä siis muutama ehdotus :)
Kiitos ehdotuksista! Hyvin sopivat omaankin nimimakuuni :). Lilyaa olen miettinyt minäkin tai se kirjoitettaisiin Lilia tai sitten muunnos Oliviasta: Livia.
Poikani nimi on Neo. Sitä nimeä en ole liiaksi tavannut, itse asiassa en yhdelläkään. On sitä kuitenkin jo parisen sataa vähintään annettu vrk:n mukaan. Lapsellani on siis kolme nimeä, koska kaikki ovat suh lyhyitä( toinen ja kolmas viisikirjaimisia), niin nimi kuulostaa paremmalta. Jos toinen nimi olisi vailla Kristian eli pitempi, niin se ei kaipaisi kolmatta. Tykätään nimestä kyllä hurjan paljon. Vuosia takaperin etsin huvin vuoksi ja vaihtelun kannalta internetin ihmeellisestä maailmasta erikoisempia nimiä (ne ovat erityisesti mieluisia) ja törmäsin tuohon. Kun nimen päättäminen tuli ajankohtaiseksi, katselin noita muistiin kirjoittamiani nimiä ja aloin makustella. Ykköseksi nousi tuo nimi. Toinen ihan kiva nimi oli Eljam. :)
Kiva nimi! En ole tainnut tuota aiemmin kuullakaan :). Myöskin Eljam oli ihan uusi.
Minä taidan arvata sen tytönnimen toisesta nimestäsi :)
Itsekin olen miettinyt jo ihan pienestä pitäen lasten nimiä. Pitkään suosikkina oli Aleksi kunnes siitä tuli niin suosittu. Mummoni toinen nimi oli Emilia ja tämän nimen haluaisin antaa lapselleni jos joskus tyttären saan :)
Laitappa mulle fb:ssa viestiä, osuiko sun arvaus oikeaan ;)
Emilia on kiva, pehmeä nimi.
Meidän tyttö on Vanessa :) Helppo nimi sanoa ja myös kansainvälinen nimi.Ensin meinattiin laittaa ihan supisuomalainen nimi,mutta sitten mies keksi tämän nimen ja siihen päädyttiin.Nimen antaminen on kyllä yllättävän vaikeaa,kauniita nimiä on niiiin paljon :D
Kaunis nimi, onpa ollut jo vuosia yksi mun suosikkinimenikin! :)
Me päätettiin mieheni kanssa jo ihan seurustelun alussa että jos saamme joskus tytön niin hänestä tulee Sofia. Se on myös minun toinen nimeni, harvemmin annetaan vanhemman toista nimeä lapselle etunimeksi mutta tämä miellytti molempia ja nyt tyttöremme on 5v ja täytyy sanoa että nimi sopii täydellisesti :) pienempi tyttäremme on Olivia :) toiset nimet heillä päättyy molemmilla samaan loppuosaan. Haluttiin heille jotain yhdistävää nimiin :)
Sofia on kaunis nimi, olen aina tykännyt. Myöskin kirjoitusasu Sophia on kaunis :). Tuo nimi on tosin jo suvussa käytetty, joten keksimme omallemme muuta, jos edes tyttö on :D.
Oma nimeni on yksi tämän hetkisistä nimisuosikeista, eli Sofia. Pienenä oma nimeni tuntui jotenkin tyhmältä. Sen hienoutta en osannut silloin arvostaa. Jännä juttu, miten oma nimi tuntuu omassa päässä kovin erilaiselta kuin mitä se muiden korvaan saattaa kuulostaa. Siihen varmaan vain ”turtuu”. Kaverini nimi on Arlene, tykkään siitä nimestä kovasti ja se saattaakin olla yksi nimiehdokkaista jos saan joskus tytön. Tällä hetkellä meille ajankohtaista nimipohdintaa on ollut koiran nimen päättäminen. Olen oikeastaan ihan häkeltynyt miten helposti suostuin miehen ehdotukseen :D
Olet ihan oikeassa! Voi ku nauratti toi viimeinen lauseesi :D.