Ai että mulla on mukavia ja jännittäviä juttuja! Näin eilen niin ihanan näyn iltapäivällä, kun kävin avaamassa oven – vaikka tiesin, mitä portailta löydän, kyllä siinä sydän pakahtui. Kolme pientä tytön tylleröä siinä rivissä äiteineen <3. Tylleröt iältään 5, kohta 4 ja 2. Isot reput selässään, reput täynnä leluja. Kun ne reppujen sisällöt levittäytyi tuohon olohuoneen lattialle, en voinut muuta kuin ajatella, että sopivatpa meidän kotiin ja sisustukseen täydellisesti! :D

Sanon aina, kun meille tulee lapsiperhevieraita, että saa ottaa omat leluvarastot mukaan (meiltä kun niitä ei vielä toistaiseksi löydy)! On tärkeää, että lapsillakin on mukavaa ja aika kuluu. Olipa ihana seurata eilen tuon kolmikon touhuja ja leikkejä samalla kun vaihdoimme kuulumisia. Kun mies kotiutui harrastuksestaan, huikkasin että tuuhan kurkkaamaan meidän olohuoneeseen miten ihana näky! :)

089-crop-crop

Olen todella ylpeä meidän kattimateista, olivat niin rohkeita ja reippaita koko vierailun ajan, heh. Nuoremmasta kissasta en ole koskaan ollutkaan huolissani, on niin rohkea ja reipas tapaus ja häntä ylväästi pystyssä seisoskelikin tyttöjen muodostaman silitysringin keskellä, käsiä haistellen ja vähän nuolaistenkin. Vanhempi kissamme on hänkin todella ihmisrakas, mutta hieman varovaisempaa sorttia (tehokkaampi itsesuojeluvaisto kuin nuoremmalla uhkarohkealla…) eikä hän pidä kovista äänistä tai äkkinäisistä liikkeistä. Oli silti ihana nähdä, että lähes koko vierailun ajan kisu pysytteli samassa huoneessa eikä luikkinut karkuun. Makoili sohvan käsinojalla, asento oli rento, mutta silmät kokoa lautanen :D. Tarkkana kuin porkkana! Tytöt kävivät silittelemässä tasaisin väliajoin, todella nätisti osasivat käsitellä kissaa (kahdella tytöistä on omakin kissa). Juuri tuollaiset kokemukset lapsista auttavat kisua pääsemään jännityksestään ja hän saa rohkaisua. Jos kissa olisi kokenut tilanteen uhkaavaksi, olisi hän juossut karkuun, ei olisi hyökännyt lapsia päin.

Yritin houkutella tyttöjä meille yökylään, mutta kyllä he kotiin halusivat :D. Jäimme sitten miehen ja kissojen kanssa nelistään kotiin. Mutta ei kuulkaas mennyt kuin tunti ystävien lähdöstä, kun oma pienemme ilmoitti, että hei äiti ja isi, kohta saatte mut yökylään! <3

097

Istuin nimittäin sohvalla satsumoilla herkutellen, kun yhtäkkiä tunsin oikealla puolella aivan mahan pinnassa sellaisen selvästi ylöspäin nousevan kuplan, joka lopulta puhkesi. Meni pari sekuntia ennen kuin hoksasin kummastella että wo-hou, mikä toi oli! Sen jälkeen alkoi liikehdintä. Ei mitään kalan pyrstön hipaisuja tai perhosen siipien lepattelua, vaan kunnon möyrimistä ja joka puolella! Sellaista tunnetta, kuin joku olisi jollain tylpällä esineellä painellut sisäpuolelta ulospäin, liikuttanut esinettä samalla sivusuunnassa. Tunne kestää sekunnista kolmeen sekuntiin eikä aina ole ollenkaan miellyttävä, vaan jopa jonkin verran kivulias. Parhaiten liikkeet tuntuvat, kun istun risti-istunnassa (ajatella, jalkani taittuu jo hetkeksi tuohon vänkyräasentoon!). Hassua tässä on se, että tunsin näitä samaisia liikkeitä ensimmäisen kerran jo pari viikkoa sitten! Laitoin ne vain silloin jonkinlaisten kasvu- ja kiinnityskipujen piikkiin, mutta enää en laita. Tässä parin viikon aikana tuntemukset ovat olleet täysin satunnaisia ja hävinneet välillä päiväkausiksi, mutta nyt tunnen niitä jatkuvasti (poislukien unitauot) enkä usko, että nämä tästä enää mihinkään häviävät :). Nyt päivää kohti tunteet on olleet laimeampia eikä niin kivuliaita, ehkä sinne on nyt saatu raivattua kunnon möyrimisväylät? Liikkeitä tuntuu kyllä melkoisen kokonaisvaltaisesti, että en voi muuta kuin kehaista, että tehokasta tilankäyttöä vauva!

Hieman täällä ollaan silmät ristissä, nimittäin viime yönä tuli selväksi, että tämä vauva ei ainakaan aamuöisin nuku… Siihen päälle vielä kakomisääni olohuoneesta ja ei muuta kuin vanhemman kisuneidin oksuja siivoilemaan! Nuoremmalle kisulle ei moisia vahinkoja satu, mutta vanhemmalle kisulle aina joskus (karvapallojen aiheuttamaa). Neljältä siis täällä olohuoneessa joulutähtien loisteessa siivoilin, nyt hieman väsyttää…

On kyllä hassu fiilis, tästä tuli yhtäkkiä niin paljon todempaa!
Joku oikeasti möyrii mun mahassa! <3

 

 

Mulla on ollut tässä jo hyvän aikaa suunnitelmissa hankkia olohuoneeseen uusia sohvatyynyjä, sellaisia, joissa pääväri olisi valkoinen. Tyynyt voisivat olla erilaisia kuvioiltaan ja materiaaleiltaan, mutta valkoinen väri ja ehkä myöskin koko 50 cm x 50 cm olisivat se yhdistävä tekijä. Olen nimittäin viimeisen seitsemän vuoden aikana hankkinut kahdessa erässä valkoisia sohvatyynyjä, edullisesti jostain marketista, kun ovat vastaan tulleet… Nooh, ne ensimmäiset värjääntyi edellisen kotimme punaisten sohvien myötä punertaviksi eikä mikään aine saa niitä enää täysin valkoisiksi. Tyynyjen kangas on myöskin ärsyttävän nyplääntyvää sorttia. Tähän nykyiseen kotiin ostin niin ikään valkoiset sohvatyynyt, materiaali on taftimaista/satiinimaista eikä se ole osoittautunut kovin kestäväksi käytännössä – meillä kun noita sohvatyynyjä myös ahkerasti pään/kissojen alla käytetään… Kahteen tyynynpäälliseen on tullut jo halkeamia, materiaali kun on niin haurasta. Joten yhtenä kriteerinä uusille tyynynpäällisille on myöskin laadukas materiaali! Eikä ne mielellään saisi imeä kissankarvoja itseensä…

Olen miettinyt kovasti tulevien tyynyjen sävyä ja aina päädyn valkoiseen: se on niin ihanan raikas ja sopii jokaiseen vuodenaikaan, siihen en kyllästy ja valkoinen väri myös raikastaa mustanharmaata sohvaamme kivasti. Lisäksi tuollaista kokoelmaa voi helposti rikastuttaa muilla tyynyillä; parilla väripilkulla yms. Yhden tyynyn tämän kokoelman aloittajaksi jo hankinkin, esittelen sen joku toinen päivä. Toiseksi tyynyksi on päätymässä upea Kuusikossa-tyynynpäällinen:

Kuvakansiot1-001

Tiedättekö, kun joskus jonkin tuotteen ensi kertaa nähdessään on ensimmäinen ajatus: Upea, tuon haluan! ? Juuri noin mulle kävi tämän tyynynpäällisen nähdessäni! Itseni tuntien tuota ei hirmuisen usein tapahdu, joten silloin kun tapahtuu, on toimittava.

Tuo voisi olla tulevan tyynykokoelmani joululisä, aika kiva vai mitä! Tuo pussilakanasettikin on kaunis, mutta ehkä liian tiheäkuvioinen omaan makuuni. Saman sarjan tiskiliinoissa kuosi toimii myöskin, keittiöpyyhkeestä puhumattakaan! Ostoskoriin klikkasin jo tuon Kuusikossa-tyynynpäällisen, vielä hetken mietin lisäänkö tilaukseeni jotain (jouluinen keittiöpyyhe kun on ajatuksissa ollut!) vai onko hyvä näin… Mitä mieltä sinä olet tästä kuosista, löytyykö kotoasi jo jotain kuusikkoista?

Kuosia kuvataan Marimekon sivuilla näin ihanasti, meidän koti selvästi kaipaa tällaista joulutarinaa:

Maija Louekarin Kuusikossa-kuviossa etsitään kuusta jouluksi kotiin tiukujen helinän ja kimalluksen keskellä, talvisessa maisemassa, jalat polvia myöten hangessa. Kuviossa lähimetsä on muuttunut mystiseksi taikametsäksi, jossa jokainen kuusi on kuvioiltaan erilainen.

En ole koskaan pitänyt itseäni minään himoshoppailijana tai tuhlarina ja viime kuukausina hankintani ovat vähentyneet entisestään aivan itsestään, sillä mietin hankinnan hetkellä, että tarvitsenko tätä oikeasti ja yleensä vastaus on ei… Nyt kun tämän tyynynpäällisen kohdalla vastaus oli kovaääninen kyllä!, niin olin ihan unohtanut, kuinka hyvä mieli tuleekaan silloin, kun löytää itselleen jotain niin kovin mieluisaa! Silloin siitä saakin iloita! Tänään on muutenkin superkiva päivä: saan ystäväisiä kylään muutaman lapsukaisen kera. Ihanaa tiistaita (vesisateesta huolimatta)!

(Tuotekuvat lainattu Marimekko.)

 

 

Taas se hetki päivästä, kun pimeys alkaa viedä voiton valosta. Sytyttelin juuri äsken ikkunatähtiin valot ja napsaisin joulumusiikin soimaan. Ikkunatähdet, kuten kaikki muutkin kotimme ikkunoihin ripustettavat tunnelmavalot, syttyvät meillä valokatkaisimesta – en ehkä aiempina vuosina ole osannut tätä ominaisuutta yhtä paljon arvostaa kuin nyt vielä jonkin verran liikuntarajoitteisena. Niin helppoa ja vaivatonta ilman kyykistelyjä tai kurkotteluja.
Meillä näyttää nyt tältä, kuten näissä lauantai-iltana napsimissani valokuvissa:

012

cats

Näyttää aika jouluiselta näin kuviin rajattuna, mutta ei ihan yhtä jouluiselta täällä paikan päällä. Toki nyt jo saisi näyttääkin – jo tällä viikolla koittaa päivä, josta on enää kuukausi jouluaattoon!

Ikkunoista näkyy pilkahdus ihanan tummansinistä taivasta, joka niin olennaisesti kuuluu tähän vuodenaikaan: (puuttuu enää se valkoinen maa…)

003

013

Mietiskelin tuossa hetki sitten, millä muilla jouluisilla yksityiskohdilla voisin kotiamme tänä jouluna koristella. Joulukuusi otetaan aina esiin viimeisenä, se on joulukodin kruunu. Seuraavat jouluaskeleet taitavat olla kaksi valkoista kranssiani sekä isot hopeiset joulupallot, jotka ovat perinteisesti koristaneet ruokailutilaamme. Näiden aika voisi olla vaikka ensi sunnuntaina – viimeisen joulunodotuskuukauden alkamisen kunniaksi!

cats

Mukavaa maanantai-iltaa!