Hei ihanat blogimaailmalaiset!
Takana 15 tunnin matkustaminen taksilla, lentokoneella (parillakin sellaisella) ja taas taksilla… Niin ja pyörätuolia ja kyynärsauvoja ei tietenkään sovi unohtaa :). Ikimuistoinen kotimatka, voin kyllä sanoa. Ennen kotiosoitetta piipahdimme vielä päivystyksessä, jossa kirurgi tutki jalkani todella tarkkaan ja huolellisesti. Sanoi lopulta, että aika lailla 100 % varmuudella voidaan sulkea murtumat pois. Aamulla kuitenkin vielä jatkotutkimuksiin, mutta mikä helpotus jo tuokin! Kipsitkin ovat nyt mennyttä.
Ihanat vanhempani hoitivat rakkaat kissamme lomamme ajan ja hemmottelivat heitä yllin kyllin, olivat täyttäneet jääkaapin meille valmiiksi ja hankkineet pyörätuolin mua odottamaan. Miehen vanhemmat olivat nikkaroineet portaillemme rampin, jotta potilas pääsee turvallisesti kotiin. Olemme kyllä niin onnekkaita ja kiitollisia. Tuntuu, että kipukin on jo vähentynyt, kun pääsi koko perheen pariin <3. Myöskin vanhempi kisuneitinen, joka yleensä erossaolon jälkeen mamille jonkin aikaa kiukuttelee, tuli suosiolla syliin ja kehräsi voimakkaasti <3.
Niin, viikon aurinkolomamme Mallorcalla kääntyi hieman erilaiseksi kuin olimme suunnitelleet, jo kolmantena lomapäivänä. Sellaistahan tämä elämä on, koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu ja asiat voivat muuttua jo sekunnissa. En harmittele jossain mittakaavassa mahdollisesti pilalle mennyttä lomaamme, sillä sain tilalle aivan valtavasti erilaisia ja yllättäviä kokemuksia. Sain myös satoja kertoja nauraa mahani kipeäksi. Erilaisia matkamuistoja, mutta ei yhtään merkityksettömämpiä kuin aiemmatkaan. Huumoriastiakin täyttyi heti eilisen aikana, kun vihdoin saimme tietää, milloin tulemme pääsemään kotiin. Paluulentotietoja odotellessa olo kävi nimittäin välillä kovin epätoivoiseksi ja -uskoiseksi, mutta kun tieto tuli, alkoi taas helpottaa.
Tämän kuvan nappasin iltapäivällä Helsinki-Vantaalla, kun odottelimme jatkolentoa. Miten osasinkin ennen matkaa valita tuon kynsilakan ihan sävysävyyn siteiden raitojen kanssa :D.
Viikon loma venyi tosiaan kymmenen päivän mittaiseksi, sillä tarvitsin koneessa kaksi paikkaa (toisen jaloilleni, sillä vakuutusyhtiön lääkäri ei antanut lupaa lentää jalat koneen lattialla), joten kesti hetken, että vakuutusyhtiö sai lennot järjestymään. Aivan täydellistä toimintaa vakuutusyhtiöltä, en voi kuin kiitellä. Niin yksityiskohtaista ja harkittua, esim. kyynärsauvatkin minulle toimitettiin hotellille sairaalasta taksilla! Vakuutusyhtiön suomalaislääkäriltä sain puolestaan aivan mahtavia ja perinpohjaisia neuvoja, joita espanjalaislääkärit eivät huomanneet mainita. Ei koskaan, ei koskaan kannata matkustaa minnekään ilman matkavakuutusta! Melkoisessa pulassa olisimme ilman sitä olleet, ei uskalla edes ajatella.
Mutta nyt iltapesulle ja omaan sänkyyn, mahtavuutta! Vieläkin hytisyttää: jalkani kipsattiin +30 asteessa, joten sanomattakin selvää, ettei siellä sukkaa välissä ollut. Paljaita varpaita hiukan paleli koneesta ulos tultaessa eikä villasukka mahtunut kipsin päälle, hrrrrr… Nyt lämmittelemään – öitä!
P.S. Moon niiiiiiin onnellinen kotihiiri!
