Perjantaista aamupäivää! Onneksi paistaa aurinko, se ehkä jollain tapaa vielä pelastaa tämän päivän tai kyllähän se pelastaa, kun vain päättää niin :). Tätä päivää kun olin odottanut lähes kuukauden, on nyt harmitus aika suuri: tänään olisi ollut äitipoliaika synnytystapa-arvioineen. Olisin myöskin saanut tietää, missä asennossa tuo vauveli tuolla polskii (onko kääntynyt perätilaan?) sekä käynnistetäänkö synnytys etuajassa ja milloin. Aika isoja asioita siis! Nooh, tällä mun tuurilla aika peruuntui lääkärin sairastumisen vuoksi ja siirtyi reippaasti ensi viikkoon. Melkoisen myöhäiseksi menee synnytystapa-arvio, mitä jos synnytys alkaa ennen sitä… Ei oikein tee hyvää tälle mun synnytyspelolleni! Tilanne vaatii kyllä jotain hyvää ruokaa ja laittoman kokoisen karkkipussin FilmTownista, piste. Mitä ihmettä Kokkolan Makuunillekin on tapahtunut? Mihin asti nykyään pitää matkustaa, jotta saa Makuuni-karkkeja (murrr…)?
Psst. Aika mellevä ilme eka kerroksen asukkaalla..?
Sitten kissakuulumisia. Teimme eilen eläinlääkärireissun Ouluun tuon maailman reippaimman kisun kanssa <3. Olipa muuten kokemus istua 400 km autossa näillä raskausviikoilla, puuh… Kun saavuimme vastaanotolle, tiskin takaa kuului: minkälainen siellä on vointi ja mietin hetken ihan hiljaa, tarkoittaako hän minua vai kissaa :D. Vastasin kuitenkin sitten kissaa koskien…
Eläinlääkäri totesi turkista onpa kauhian näkönen ja mikroskoopilla näytteitä tutkittuaan ja vakavimmat vaihtoehdot poissuljettuaan päätyi diagnoosina allergiaan. Aiheuttajaa ei tiedä, eläin voi kuulemma yhtäkkiä allergisoitua ihan normipöperöillekin. Kisu sai parilla piikillä lääkkeitä ja seurailemme tilannetta. Soitan eläinlääkärille alkuviikosta ja raportoin, katsomme sitten jatkoa. Kissan turkki kutisee kovasti ja on muuttunut kuivaksi, mutta tähän kuivuuteen on kuulemma hyvänä apuna teidänkin suosittelemanne lohiöljy (sisältää omega-3-rasvahappoja), jota olenkin kissalle jo viikon syöttänyt. Tykkää öljystä ja ottaa puolikkaan teelusikallisen aina halukkaasti ennen päiväruokaa :).
Tässä torkkunurkkaus meidän kissojen makuun: mitä kauempana lampaantalja, sen parempi. Nuorempi ei välitä myöskään torkkupeitoista, siksi sellainen löytyykin lattialta:
Eläinlääkäri oli myöskin sitä mieltä, että kissan turkkioireet voivat johtua loppuraskaudestani, koska tämä kyseinen kissa on kuulemma todella herkkä ja varmasti aistii sekä haistaa raskauden. Mun pieni <3. Jännitti eläinlääkärissä taas sen verran, että pääsi jännäkakkakin. Kissa myös normaalia enemmän seuraa mua katseellaan (miestä lähinnä vain jos lähestyy keittiötä) ja tulee aivan koko ajan syliin tai kylkeni päälle makoilemaan. Siis aivan koko ajan – eilen illallakin neljä kertaa eikä ollut miehen sylissä lainkaan, vaikka normaalisti viettää siellä enemmän aikaa. Muuten kissa on pirteä oma itsensä ja ruokakin maistuu, mutta voi kunpa saisin häneltä tuota stressiä poistettua…
Nuorempi kissamme ei edelleenkään ole moksiskaan tilanteesta; karva on pehmeämpää kuin koskaan eikä turkki ole ehkä ikinä ollut yhtä paksu! Hän on muutenkin tyyppinä ihan erilainen. Sellainen, joka elää periaatteella sinä asut talossani vain ruokkiaksesi minua säännöllisesti sekä jakaaksesi haleja ja pusuja aamuisin klo 6-8, muina aikoina satunnaisesti tarpeeni mukaan. Kun taas tämä toinen sitten, kissa, johon mulla on ollut aina ihan erityinen yhteys, jo yli 11 vuoden ajan. Saanko esitellä;
Mentalisti Tigru Karva:
Ennustan karvoillani. Karvatilanteeni kertoo, milloin H-hetki lähestyy.
Jäämme jännityksellä odottamaan – jännittävää viikonloppua teillekin! :)
Voi, teidän perheellä on nyt niin jännät ajat :)!
Tuohon kissan ongelmaan: työkaverini kissalla oli hyvin samantapaista karvavaivaa. Tämä työkaveri puhui jo kissan ”kärsimysten” lopettamisesta piikillä, mutta sitten vaiva yhtäkkiä katosi. Eli toivo ei ole mennyttä! Joskus eläimet stressaantuvat niin kummallisista asioista :/.
Toinen työkaveri taas kertoi tyttökissansa oikein hakeutuvan vauvamahan viereen/päälle makaamaan, haistoi tai vaistosi sikiön emäntänsä massussa :).
Näistä olenkin kertonut joskus aikaisemminkin, mutta haluan vain osoittaa uusille lukijoille ja sinuakin tyynnytelläkseni, että melko varmasti ongelma poistuu :).
Kiitos, että huolehdit niin hyvin kissoistasi!
Voi Pilvi <3, tuli ihan kyyneleet tuosta viimeisestä lauseestasi. En näe muuta vaihtoehtoa, niin rakkaita nämä meille on. Mitkään sanat ei koskaan riitä sitä kuvaamaan. Ja onhan tuo pieni stressipeppu mun ensimmäinen vauva <3.
On kyllä mielenkiintoista huomata, miten tämä asia etenee. Tuntuu vähän turhan isolta sattumalta, että nämä kaikki vaivat ilmaantuu juuri tänä raskausaikana. Että joku yhteys noilla on oltava. Kisu näyttää kyllä raasulta tuon turkkinsa kanssa, kaljuja kohtia siellä täällä... Mutta eiköhän se tästä! :)
:)
Suosittelen muuten hommaamaan apteekista sellaisen feliway haihduttimen ja laittamaan sen pistorasiaan. Se erittää kissan luontaisen kaltaisia feromoneja ilmaan ja vähentää kissojen kokemaa stressiä. Meillä laitettiin se seinään ennen kuin kotiuduin laitokselta (72h tais olla että pitää olla seinässä ennen kuin alkaa vaikuttamaan). Teillä voisi olla jo varmaan nyt seinässä, jos kissa stressaakin allergian lisäksi.
Tsemppiä hirveästi sekä kissalle että sinulle! :)
Kiitos paljon Emiliamaria! Tuon olenkin ajatellut hankkia, hyvä tietää, että niitä myydään apteekissa. Ostin sieltä jokunen kuukausi takaperin sen suihkeen, mutta en muista silloin nähneeni noita haihduttimia. Täytyy jo tänään käydä hakemassa!
Psst: lemmikkitarvikeliikkeissä saattaa olla halvempi kuin apteekissa :).
Kiitti vinkistä! En jaksanutkaan enää eilen tuota käydä ostamassa, kun oli jo niin monta pysähdyspistettä takana, mutta ehkä tänään :).
Meinasin just tulla tästä samasta vinkkaamaan. Siskollakin tuo käytössä, kisut menivät vähän sekaisin stressistä kun vauva saapui. Kissat on niin herkkiä vaistoamaan kaikkea.
Isosti tsemppiä ja haleja, niin sulle kuin kisuillekin <3
Kiitos ihanuus! <3 Tuo haihdutin on ihan ehdoton kyllä meidänkin kotiin :).
Toivottavasti kisun tilanne paranee kun vauva syntyy? Onko teidän kissat tottunut pieniin lapsiin?
Meidän kissat ei ollut suunnillee edes ikinä pieniä lapsia nähnytkää, mutta kummastakaan ei koskaan ollut mitään haittaa. Just katoin yksi päiv yhtä videoita jossa lapset reilun vuoden ikäisiä ja kisu makoili sohvalla, siihen menetiin vaan kisun viereen ja tungettiin päätää kissan syliin ja vähän retuteltiin, mutta ei tuo ollut moksiskaan :) Pari kertaa taisi toinen kissa löytyä toisen lapsen pinnasängystä. Onko teidän kisut tehnyt pinnasänkyyn tuttavuutta, vai oletteko pitänyt oven suljettuna?
Välillä tulee vähän kissakuume, mutta mitä jos se kissa ei olisikaan niin hyvä kissa mitä aikasemmat oli? Ei kaivettu kukkia, ei ollut edes hiekkalaatikkoa sisällä, sohvia tai seiniä ei raavittu.
Kävin eilen katsomassa siskoni poiki, oli ne vaan niin suloisia ja pieniä :)
Sitä toivon kovasti! Jonkin verran ovat lapsia nähneet, nuorempi ei ole moksiskaan, mutta vanhempi on varuillaan, jos heiluvat kovasti/korottavat ääntään. Sellaisesta ei tykkää.
Ei pidetä ovia mihinkään suljettuina, sänky on vauvan huoneessa eikä ole kiinnostanut. Alkuun se majaili olohuoneessa lähes viikon, ei kiinnostanut silloinkaan. Ajattelin pian siirtää sen meidän makkariin, jotta tottuvat siihen siellä. Ja että ehdin ennen vauvan syntymää opettaa, että se ei ole heitä varten ;). En ole tuosta kyllä huolissani lainkaan, en millään usko, että menisivät sänkyyn silloin, kun vauva on siellä. Tuostakin voisi alkaa hysterisoimaan, mutta en näe sille tarvetta.
Jokainen kissa on erilainen ja oma persoonansa, aivan kuten ihmisetkin :). Rakkaita ne on silti, oikkuineen päivineen.
Voih, kaikkialla syntyy pieniä poikia, milloinkohan on tämän minun omani vuoro… <3
Me emme siinä loppuraskauden hösässä hoksanneet tätä feliwayta laittaa kun kissakin oli koko raskauden ajan ollut itse rauhallisuus. Laitokselta sitten kun palattiin niin saatiinkin ikävä yllätys. Kissa tuli ihan kiinnostuneena nuuhkimaan tulokasta tullessamme. (Tämäkin tilanne olisi voitu ehkä ottaa pikku hiljaa askel askeleelta) Ongelma tuli vauvan alkaessa itkemään, pikkuneitimme kun oli vielä sellaista kunnon rääkymisitkua kiljuva tapaus. Kissa säikähti ja kovaa, ensin luikki karkuun, mutta minun vaihtaessa vauvalle vaippaa ja vauvan hermostuessa toimenpiteeseen kävi kissa minuun kiinni. Tarttui siis kynsin hampain paniikissa pohkeeseeni vauvan ollessa sylissäni ja jouduin kissan väkisin ravistelemaan/potkimaan irti ettei kävisi pahemmin, kenellekään. Aika pahaa jälkeä ehti kissa kuitenkin saada jalkaani aikaiseksi. Onneksi vauvalle eikä kissalle käynyt mitään. Suljimme kissan tämän jälkeen eri puolelle taloa ja kävimme ostamassa feliwayt molemmille puolille taloa. Sitten pikkuhiljaa päästettiin kissaa ensin tälle puolelle taloa missä vauva oli kun oltiin vaikka kaupassa ja toisaalta vietiin kissalle haisteltavaksi vauvan puklurättejä, vaatteita ja vaippoja. Siinä kesti, mutta enää ei uskoisi, että niin silloin kävi. Kissa ei ole vauvasta enää moksiskaan, päinvastoin puskee myös tätä. <3 En tiedä oliko tästä apua vai toiko lisää stressiä, mutta halusin vain jakaa kuinka meillä kävi kun emme osanneet etukäteen huomioida tätä asiaa. Mies olisi voinut tuoda vaikka jo sairaalasta jotain vauvan päällä ollutta kissalle haisteltavaksi tai muuta. Ja kai minäkin olin kissasta outo silloin, haisin sairaalalle ja sellainen ääni lähti kun vauva oli sylissä. :/
Ei lisännyt stressiä, kiva että jaoit tämän täällä! Kissat on niin erilaisia, uskon että meidän nuorempi kisu ei paljoakaan asiasta stressaa. Hän nukkuu sikeästi vaikka seinä kaatuisi vieressä, on sitä tyyppiä :D. Tämä vanhempi kisu taas on huomattavasti herkempi, myös koville äänille… Täytyy varovaisesti ottaa ne ensimmäiset hetket, päivät ja viikot niin eiköhän se siitä sitten. Meillä vanhemmillahan tuossa on merkittävä rooli ja kun kärsivällisesti ja myös kissan parhaaksi toimii kuten te, niin kyllä asiat sitten järjestyvät :).
Voi kuinka harmillista, että tärkeä käyntisi peruutettiin viime hetkellä. Synnytyspelkoisena olisit varmasti kaivannut rauhoittavaa tietoutta ja viikonloppu siten olisi mennyt vähän rauhallisimmin. Mutta, ei voi kuin taas odottaa. Toivottavasti sitten hieman pelot helpottaa.
Kisukin herkistelee. Ovat nuo niin tuntevia ötököitä, vaikkei siltä aina tunnu. Meidän kisulla kun tuntuisi olevan enimmäkseen pirunsarven päässä.
Kunhan talon uuden asukin ja perheenjäsenen tuot kotiin, pitää kisuille muistaa antaa yhtälailla huomiota, jos kerran hän on erityisen herkkä.
En yhtään epäile, ettetkö niin tekisi, mutta on noiden kissojen(kin) sielunelämä joskus niin ydinfysiikkaa. :)
Hyvin ymmärretty ja kiteytetty, juuri noin ajattelen itsekin! Mutta tänään ei enää harmita niin paljon kuin eilen :). Soitin polille vielä eilen ja puhuin kätilön kanssa vauvan mahdollisesta perätila-asennosta yms. ja sain rauhoittavat ohjeet, miten toimia jos synnytys käynnistyy.
Kiva ettet epäile mun toimivan juurikin noin Tipi! Mun sylistä kyllä löytyy tilaa sekä vauvalle että kahdelle kisulle (varsinkin kun toinen niistä kisuista viihtyy enemmän olkapäällä :D). Ollaan miehenkin kanssa moneen otteeseen puhuttu, että meille syntyy vain yksi vauva, mutta meillä on kaksi syliä. Ja kun vauva ottaa torkkuja päivisin, voin ottaa vanhemman kisun kainaloon ja kellahtaa itsekin sohvalle hetkeksi, näin toimimme nytkin :). Aivan kaikkeni teen, että hän selviää uudesta elämäntilanteesta mahdollisimman rauhallisin mielin. Paljon rakkautta, hellyyttä ja huomiota silloin kaikille.
Hei,
Voisitkokertoa mikä tuo teidän olohuoneen lattia on merkiltään/nimeltään tarkemmin? En ole löytänyt tulevaan kotiimme vielä itseäni miellyttävää lattiaa ja tuo voisi olla hyvä vaihtoehto!
Kiitoos!
Heippa Mandariini! Lattiamme on laminaattia: Haro Tritty 75, sävy white oak. Tilattu Kaakelikeskuksen kautta.
Heips, aika hurja matka lääkäriin! Pääkaupungissa asumisessa on jotain hyötyjäkin, Pieneläinklinikkakin melkein nurkan takana.
Täytyypä meidänkin kokeilla tuota öljyä! Määräsikö lääkäri jollekkin dietille? Vai miten mahdollinen allergian aiheuttaja selvitetään?
-Kun odotin tytärtämme (32v.) silloinen afgaanin vinttikoiramme seurasi mua kuin hai laivaa! Sohvalla ja sängyssä piti aina päätään mun vatsan päällä. Kun vauva tuotiin laitokselta esittelimme hänet heti mutta koiruus ei halunnut edes katsoa. No, tottui tietenkin ajan kanssa uuteen tulokkaaseen. Siihen aikaan meillä ei ollut kissoja. Kun tytär oli kolme vuotias isäntä vihdoin suostui ottamaan kissan. Koirasta ja kissasta tuli erittäin hyvät ystävät ja kas kummaa kissoja hankittiin lisää, tällä hetkellä meillä on kolme:-)
-Uskon että sulla ja perheelläsi on jännät ajat!
Heh! Siis tottakai täällä on lähelläkin eläinlääkäreitä :D, mutta viimeksi kisun sairastuessa emme saaneet heiltä apua ja rahaa sekä aikaa kului turhaan, siksi otin nyt suosiolla suoraan yhteyttä Ouluun. Vuodenvaihteessa kiikutin kisua paikallisille eläinlääkäreille ja kerroin oireista, mm. päivittäisistä ilmavaivoista ja tuli kommenttia kyllä muakin pierettää jos syön ruisleipää… Että näin. Kun ongelma juurikin siellä suolistossa oli ja siihen antibiootit auttoivat, olisi se heti ollut hoidettavissa, jos vain olisivat kuunnelleet mua/ottaneet vakavasti.
Tuota öljyä kannattaa antaa esim. 8 viikon kuurina, lyhytkestoisesti ei vielä tehoa. Ei mitään dieettejä, odottelemme nyt auttaako ne pistokset. Ei ollut puhetta allergiaoireiden selvittämisestä, aika mahdotontahan se olisi. Soitan tiistaina eläinlääkärille ja katsomme tilannetta sitten, toivottavasti kisu siihen mennessä voi jo paremmin.
Onpa harmi, ettet päässyt lääkärille. En itse aikanaan paljon synnytystä miettinyt, vaan luotin, että kätilöt osaavat hommansa ja luotin omaan kroppaani. Kaikki meni hyvin. Ota rennosti, yritä ”nauttia” olostasi. Kaikki menee hyvin!
(Varaa evääksi itsellesi sairaalaan pari pillimehua ja muutama karkki/lakua. Jos kaikki menee hyvin, ne voivat antaa sopivalla hetkellä potkua/energiaa.)
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
Kyllä minäkin luotan henkilökuntaan ja kroppaani, mutta pelkoa se ei poista, se kun tuntuu kohdistuvan eri asioihin :).
Kiitos tuosta eväsvinkistä, täytyykin alkaa sairaalakassia pikkuhiljaa pakkaamaan!
Kiitos paljon Leena tsemppauksestasi!
Voi toista! Reipas kisu! Mun on pitänytkin laittaa sulle postia, meidän kisun vaivat lähti sillä pistoskuurilla mistä puhuin, kyllä siinä kestikin ennenkuin apu löytyi ja hypättiin monella eri lääkärillä..toivotaan ettei vaivat tule takaisin.
Tsemppiä sinne kisulille ja äidille! Pidän peukkuja että poika pysyy masussa synnytystapa-arvioon asti <3
Voi miten hieno homma! Oli teilläkin kyllä pitkä prosessi, huh huh.
Kiitos J <3.
En muista oletko jo maininnut jossakin postauksessa tai onko joku laittanut jo kommenttia, mutta kannattaa antaa miehelle mukaan synnytyslaitokselta jotakin missä olisi vauvan tuoksua (pyyhe, vaate, tjsp.), että kissat ehtivät tutustua uuteen hajuun rauhassa kotona ilman että pienokainen on vielä saapunut kotiin :)
Joo jotain tämänkaltaista on joskus kommenteissa tullut ilmi, hyvä että muistutit! Meillä kyllä toivon mukaan tuo menee niin, että saamme perhehuoneen, jolloin mieskin on osastolla vuorokauden ympäri ja kissat mun vanhempien luona lomailemassa :D. Mutta mies voi toki tuoda kissat kotiin hieman etukäteen jonkin vauvalta tuoksuvan rievun kera.
No hitsiläinen. Kyllä se ensi viikko tulee nopeasti..!
Jännää on. Meillä oli kyllä ihan liian jännä alkuviikko, kirjotin siitä blogiinkin..
Meidän koira on stressaaja. Käytimme sitä haihdutinta muutamia vuosia sitten ja kyllä se toimii. Joka raskaudessa koira on myöskin seurannut minua tavallista enemmän ja on eri tavalla kiinni minussa. Ihan selvästi johtuu raskaudesta. Hassuja nämä rakkaat karvaiset perheenjäsenet :)
Juu tuleehan se, onhan tässä tätä odottamista jo jonkin verran takana :D.
Oli teillä kyllä jännitysnäytelmä, onneksi kaikki on kuitenkin hyvin ja pääsitte kotiin. Aloin heti itsekin tarkkailemaan vauvan liikkeitä enemmän…
Voi teidän koiruutta, on ne niin hassuja pieniä <3.
Voi ei, viimeisinä viikkoina tuntuu muutenkin varmasti aika matelevan ja viikot kestävän ikuisuuden :/ Otat nyt vaan rauhassa ja toivotaan, että pikkuinen jaksaa ainakin viikon vielä odottaa :) Ja kisupienelle paljon haleja ja rapsutuksia, toivottavasti menee stressi pian pois! Meidän kissat ei ole vielä ainakaan mitenkään tulokkaaseen reagoineet, mutta saas nähdä kun maha tästä vielä kasvaa…
P.S. Tänään selvisi, että poika tulossa myös tänne :)
Joo saisi kyllä ainakin viikon vielä pysyä masussa :). Uskon kyllä että pysyykin. Musta oikeastaan tuntuu, ettei hänellä ole mikään kiire pois, asennon muutoskin näin loppuvaiheessa jo sen kertoo :D. Oikein hyvin tuntuu viihtyvän!
Välitän terkut kisulle! Hän alkoi vasta tammikuussa käyttäytymään tuolla tavoin (että hakeutuu mun syliin koko ajan) eli viimeisellä kolmanneksella, ehkä teilläkin sitten alkaa kisut vaistoamaan..?
Ihanaa, onnea poikalupauksesta! <3 <3 <3 :)
Mitäs sitä vielä poistumaan lämmitetystä uima-altaasta, jos mahtuu liikkumaankin ;D Joo, se on hyvin mahdollista että meilläkin aletaan vasta viimeisen kolmanneksen aikana vaistoamaan. Kiitos paljon <3 :)
Näin hän taitaa tosiaan ajatella :D.
On teillä jännät ajat ja kaiken lisäksi aina tulee jotain peruutuksia. Toivotaan kuitenkin, että ehdit käydä äitipolilla ennen synnytystä.
Minä niin toivon, että kissanne paranee ja allergiaoireet helpottavat. Uskon kyllä, että tuossa on mukana myös raskauden aiheuttamaa stressiä. Kissasi on selvästikin todella herkkä. Meidän herkkä-hemmo kisulimme puolestaan on parina keväänä kärsinyt idiopaattisesta kystiitistä. Sekään ei ole mukava sairaus, mutta parannettavissa.
Toivotaan niin! Musta itsestä tuntuu, ettei tuossa välttämättä mitään allergiaa edes ole, vaan stressiä pelkästään. Mutta katsotaan nyt, vaikea sanoa…
Rapsutuksia teille!
Kiitos :).
Jos vaan mitenkään pystyt, niin yritä rauhoittua loppuraskauden ajaksi :)
Unohda kaikki touhotus, sisustus, remontit yms. Rentoudu ja lepää. Ajattele tietoisesti positiivisia ajatuksia ja yritä olla
murehtimatta turhia.
Nauti kauniista keväästä ja ulkoile voimiesi mukaan.
Sinun sisukkuudellasi kaikki, mihin voit vaikuttaa, tulee menevän hyvin :)
Kyllä mä oon omasta mielestäni ihan rauhallinen :D. Puuhastelen minkä jaksan ja torkun aina kun siltä tuntuu, ulkoilen myös päivittäin. Haluan kuitenkin pitää puuhasteluistani kiinni, muuten käy aika ihan liian pitkäksi. Tykkään siitä, että saan välillä muutakin ajateltavaa kuin synnytys. Ehkä tämä on sitten mun tapa käsitellä näitä juttuja. Suurin huolenaihe on kuitenkin tuo mun rakas kisulaiseni, mutta eiköhän se tästä.
Kiitos Maisa!
Mä niin repesin tuolle mentalisti tigru karvalle ;D ;D
Tiedän kyllä mitä on omistaa herkkis kisu, ulkoiluhullu on juuri sellainen. Reagoi kaikkeen mahallaan (saannut varmaan multa vaikutteita…) ja on muutenkin herkkä vaistoinen.
Muutostakin stressasi ja nyt yritän olla niin ettei tule mitään ihmeitä muutoksia meidän arkeen. Onneksi on nyt työn alla ulkoiluhäkki (k-raudasta ei vaan saannut juurikaan mitään mitä olisi tarvinnut , ja joudutaan odottamaan materiaaleja…)joka varmasti auttaa ulkoiluhullun ulkona olo kaipuutakin. (Karkasi eräs aamu ovesta ulos, sain onneksi kiinni, mamma meinasi saada sydärin!!!!)
Sylityksiä mentalistille ja hyviä vointeja sinulle :)
Kiva kuulla, meillä taitaa sitten olla aika samanlainen huumorintaju :D.
Tsemppiä sinnekin ulkoiluhullun stressiin! Onneksi saatte tässä kevään aikana ulkoiluhäkin, kisut on varmasti aivan onnensa kukkuloilla sitten. Sano vain heille et hyvää kannattaa odottaa :).
Moi,
mun kisulla alkoi kanssa karva lähteä ja diagnoosi oli allergia, joku ruoassa oleva juttu, mutta pysty kuitenkin jatkamaan samalla ruoalla. Allergiaa hoidettiin säännöllisellä kortisonipistoksella. Yhtäkkiä kisu alko hirveesti laihtumaan.. Kortisonipiikeistä aiheutui nimittäin maksan vajaatoiminta, eivät siis sopineet kisulle :( Nyt käytössä on kortisonisuihke jota laitetaan suoraan kaljuihin kohtiin ja ruokavaliokin muuttui. Seuraavaan eläinlääkärikertaan asti siis että nähdään onko maksan toiminta normalisoitunut :) Toi on kyllä yhtä reipas ja ihana kun aina ennenkin, vaikka onkin vähän kaljumpi ja laihempi :)<3
Kiva että kerroit tästä, pidän mielessä! Eläinlääkäri laittoi kissalle viime torstaina kolme pistosta ja ne on ainakin vieneet kutinan ja pahimman karvanlähdön pois. Tänään soittelin eläinlääkärille ja sovimme, että soitan viikon päästä uudestaan. Tilanne siis tarkkailun alla!
Ja komppaan täysin tuota viimeistä lausettasi meidänkin kisun kohdalla :).
Ihana Tigru. <3 Pieni reipas reissaaja. Toivottavasti stressi helpottaa pian pikkuisella.
Kutina tuntuu palanneen ja sen myötä hieman aggressiivisempi turkin nuoleminen… Voi HUOH.