Kolmas kypsyttely-/käynnistyspäivä osastolla meneillään eikä edistystä. Neljättä päivää en voi noita lääkkeitä syödä, sillä kropan ja vauvan täytyy antaa levätä. Huomisen yhteydessä onkin sitten jo vilauteltu kotiinlähdön mahdollisuutta eli välipäivää (tai kahta) pukkaa. Jäänkö viettämään niitä osastolle vai pääsenkö kotiin, riippuu omasta voinnistani ja sen päättää huomenna viime kädessä lääkäri. Tähän väliin voisin tokaista että HUOH. Kroppa ei vain vastaa lääkkeisiin eikä luonto tule yhtään avuksi, joten ei se auta kuin vetää johtopäätös, että kumpikaan; kroppa tai vauva ei ole vielä valmis. Samalla kuitenkin tiedostan, että tilanteet voivat muuttua piankin.
Useampina hetkinä menee onneksi vielä täysin huumorin puolelle. Naisia lähtee täältä kotiin äiteinä ihan liukuhihnalta ja minä se vain kökötän täällä vauva tiukasti masussa. Ulkona on kierretty sairaalarakennuksia ja aamulla tokaisin miehelle, että muistan kohta ulkoa, montako lattialaattaa Keskussairaalan piiitkällä pääkäytävällä on… Hoitaja lohdutti eilen, että kyllä se sieltä ennen pitkää ulos tulee, sillä tuskin näillä nivelillä jaksan häntä kouluikäiseksi asti sisälläni kantaa. Vauva kyllä sitä varmaan toivoisi :).
Pääsiäiskoristelut jäivät nyt kyllä erittäin minimiin, mutta pääsiäiskarkkeja tuli hieman maisteltua. Mm. ensimmäistä kertaa tuota Mignon-suklaamunaa! Ei nyt Fazerin Siniselle vertoja vedä, mutta aika herkullinen. Mies toi yhden sellaisen aamulla tuliaisena, lupaili illalla kotiin lähtiessään aamuksi jotain ylläriä. Illalla se oli kyllä vielä meidän (repussa mukana matkustava) vanhempi kisunen, mutta muuttuikin yön aikana suklaamunaksi :D.
Kissoja onkin järjetön ikävä, illat on pahimpia. Mietinkin eilen, että ei se ole niinkään koti-ikävää, vaan ikävää kissojen luo. Kotihan on siellä missä kissat ovat. Nuorempi kisu ei varmaan ole poissaolostani moksiskaan, mutta tuo mun vanhempi sydänkäpynen <3. Hän on kuin takiainen miehessä kiinni aina hänen kotona ollessaan, heh. Mutta kissoille tämä järjestely on paras vaihtoehto; voivat olla kotona normaaleissa olosuhteissa (ainakin vielä toistaiseksi), jolloin stressikin on ihan minimaalinen. Sitten kun alkaa tapahtua, lähtevät minilomalle vanhempieni luo :).
Voi tuota rakasta kissan naamaa tuossa kylkeni päällä… Tuo onnellinen yhteishetki on pitkäperjantailta.
On tämä jännittävää aikaa, vaikkakin välillä erittäin puuduttavaa ja turhauttavaa. Miehelläkin välillä hieman hajamielinen olo, hauskoja muistoja kertyy! Ensimmäisenä iltana kotiinlähtiessään unohti puhelimensa tänne meitsin yöpöydälle… Siinä olisikin voinut olla tehokas startti synnytykselle, jos olisin huomannut asian ennen hänen paluutaan :D.
Kuusi kertaa päivän aikana vauvasta otetaan sydänkäyrää ja tarkkaillaan, miten hän reagoi kypsyttelypillereihin. Käyrällä ollaan tälläkin hetkellä, priimaa on piirtynyt ja kuulunut joka kerta tähän asti. Vauvan liikkeet kuulostavat monitorin kautta hassuilta kohinoilta: välillä siellä tuntuu olevan lauma ravihevosia ja välillä nauramme, että aivan kuin puhaltelisi siellä ihan lunkisti. Puhaltelee vappupalloja..? Menkää kotiin sieltä, nyt on pääsiäinen, mä tuun vasta vappuna…
Isot kiitokset teille viime päivien myötäelämisestä! Olette olleet suuri piristys! <3
Koko päivän oot ollu mielessä.
Ja totta, vauva tulee kun on valmis. Voimia hirmuisesti odotteluun.
Toivottavasti pääset käymään kotona.
Henna
Kiitti Henna! Olisi kyllä kiva käydä välillä kotona, saisi vähän muutakin ajateltavaa ja ehkä siitä olisikin enemmän tehoa :).
Voihan nyt, mutta hyvää kannattaa odottaa :) Voimia sinne ja toivottavasti pian alkaa tapahtua.
Totta; hyvää kannattaa odottaa! Kiitos :).
No voi harmi kun se nyt noin kestää. Mun siskolla oli sama juttu, että kesti melko kauan, muistaakseni oli 10.12 kun meni sairaalaan ja aloittivat käynnistelyt, mutta poika syntyi vasta 15.12.
Kissat saakin ihmetellä sitten kun mami tuleekin kotia tuhisevan käärön kanssa :)
Mutta kyllä se sieltä pian tulee, jaksamisia ja tsemppiä sinne!
Mun yhdellä kaverilla myös samankaltainen kokemus, että useita päiviä kesti… Nämä on niin vaikeita ennustaa, jokaisen kroppa toimii eri tavoin.
Kiitos Hanna!
Täällä seurataan ja tiiviisti tilannettasi :-) Käyt moikkaamassa kisuja kotona ja sitten se siitä lutviutuu. Käynnistys on ihan iisi juttu ja hyvä apu. Mulla molemmat käynnistetty ihan alusta asti koska mitkään valmistelut eivät tuottaneet tulosta. Silloin pitivät 14 vrk yli. Jaksaa jaksaa :-)
Ihana juttu! Voisi olla tosiaan hyödyllistä käydä kotona välillä, jos vain pääsen, koska saisi hieman muutakin ajateltavaa ja suuri todennäköisyys on, että starttaa juuri silloin kun sitä vähiten odottaa :).
Pitkää mieltä vaan, vauvallanne ei ole kiire mihinkään. Vaikuttaa niin rauhalliselta pieneltä mieheltä.
Nyt pääset toivottavasti muutamaksi päiväksi kotiin, nukut univelat pois ja saat kisuilta hellyysenergiaa.
Enkä nyt tässä ala sen enempää niistä synnytystä käynnistävistä mukavista asioista, niistä varmaan oletkin jo kuullut kaiken
Äitillä meinaa vähän olla, ettei kasva liian isoksi eikä sitten mahdu syntymään…
Jep, käynnistysvinkkejä on kuultu :). Ajattelin itse kokeilla ihan täydellistä irtautumista asiasta, siten miten se nyt ikinä tässä tilanteessa mahdollista onkaan :D, ja ajatella jotain muutakin, jos kotiin pääsen. Se voi olla tehokas (ehkä jopa tehokkain) keino tässä tapauksessani.
Kaikkea hyvaa loppumetreille, toivotaan etta vauva pian suostuu tulemaan ulos ja paasette sitten pian kotiin muiden rakkaiden luokse!! <3
Kiitos kovasti, näin toivotaan! <3
Eiköhän perheenne kasva yhdellä ihan näinä hetkinä. Rapsuja kisuille jos kotiin pääset välillä käymään. Hyvää oloa! <3
Voi toivottavasti pääsen huomenna kisuja halimaan, tuntuisi niin turhalta olla täällä välipäivänä, jos tilanne ei edisty. Kiitos! <3
Poikasella taitaa tosiaan olla ihanat, leppoisat ja lämpimät oltavat siellä masussa, kun ei malta tulla kurkkaamaan masun ulkopuolelle vielä♥ Hirmuisen paljon tsemppiä odotteluun! Uskon täysin, että on jo malttamaton olo, mutta ihan varmasti pieni sieltä pian tulee syliin♥♥♥ Oi että, se hetki♥
Näin täytyy olla! Saapa nähdä, onko yhtä rauhallinen tapaus masun tällä puolen ;).
Iso kiitos Viivi! <3
No höh. Kyllä mua siinä vaiheessa olis tympäissyt, että laitetaan vielä kotiin ilman vauvaa. Kerran aiemmin kävin silloin äitipolilla ja varauduin jo käynnistykseen, mikä pettymys oli kun ei käynnistetty. Toka käyntikerralla lääkäri sanoi, että et sinä enää täältä ilman vauvaa lähde. Siitä tuli jo helpotuksen itku. Toivotaan, että pikkuherra ujopiimä sieltä pian syntyisi. ;) Mikseivät he koita ballonkia? Minulle sanottiin silloin, että jos ei pillerit auta niin seuraavaksi kokeillaan tuota ballonkia. Hei, ehkä sä aattelet liian positiivisesti! :D Jos vauva aattelee et äiti ottaa niin lunkisti, että mikäs kiire hälläkään on tässä syntyä. Naatiskellaan vielä olosta masussa. ;) Ala kuule pikkuhiljaa vit******** siellä ja murahteleen niin johan rupeaa tapahtumaan? :)
Hahaa Mari, sä oot hauska! :D Muakin kyllä tympäisee ja tänään on tainnut eräs käyrä hieman nousta :P. Pelkään sitä, että vauva vaan kasvaa ja kasvaa, lopulta tulee sektio kuitenkin (kun hän ei mahdu/mulla ei riitä enää voimat) ja kaikki nämä edeltävät päivät olleet sitten turhia… Sanoin tuosta lääkärillekin, mutta hän vain totesi että alatiesynnytystä ainakin kokeilemme. Mulla ei ole siis mitään sananvaltaa :/.
Ballonkia voi koittaa sitten, kun tilanne on edes jonkin verran kypsä (kohdunsuu sormelle auki) – täällä ei.
No voi mur. Nuo on taatusti ihan tuttuja pelkotiloja ja siksi varmaan aiheuttaakin ylimääräistä jännitystä. Älä huolehdi, ei se vielä sektioon aja jos vauvalla tekee tiukkaa tulla ulos, mutta on mahdollisuus vielä alateitse syntyä tai sulla ei riitä voimat. Kyllä mullakin oli voimat silloin aika lopussa, mutta kyllä ”hätä” keinot keksii ilman sektioonkinmenoakin. Toki sektioon mennään jos tilanne vaatii, mutta kyllä se on aika viimeinen keino siinä vaiheessa. Mulla kesti synnytys muistaakseni osaksi sen vuoksi, että en auennut tarpeeksi nopeaa eli vähän samoja piirteitä kuin sulla. Voimia! <3
Mutta sektiota enemmän pelkään kaikenlaisia repeämiä, välilihan leikkausta ym. HYIIII! Ja että vauvalle tulee vakava hapenpuute :/.
Kiitos! <3
Been there done that. ;) Niistäkin selviää, joten älä niitä stressaa/pelkää. :) Ja vauvan hapenpuutteeseen reagoivat välittömästi, joten voit luottaa 120% hoitohenkilökuntaan, he oikeasti osaavat hommansa. Mulla jäi todella positiivknen kuva juuri niistä tyypeistä, jotka olivat silloin töissä. Joten relax vaan tuleva äiti! :)
Meillä vauva ei siis kärsinyt hapenpuutteesta, mutta hoitohlökuntaan luottaen sekin olisi taatusti hoidettu asianmukaisesti.
Aivan.
Niin, niinhän niistä selviää. Jotenkin näin etukäteen ajateltuna niistä on vaan tullu mulle kamala peikko.
Moikka. Tsemiä sinne kovasti. Voi että kun tulee tuoreena muistot mieleen. Ei ole herkkua ei. Ei sairaalassa värjöttely eikä käynnistelytoimetkaan. Eikö ne vielä ole muita toimia tehneet kuin nappeja vain anteneet? No, toivottavasti alkaa tapahtua pian.
Kiitos <3. Vain napeilla yritetty kypsytellä paikkoja, mut täysin epäkypsinä pysyneet ainakin vielä tämänaamuiseen tutkimukseen mennessä. Oikein muuta ei voi tehdä, kun tilanne on epäkypsä, sanoivat. Vai oliko sulla joku idea mitä voisivat tehdä/ehkä muualla tehdään? Kaikki ideat ja vinkit tänne, kiitos :).
Cytotecia tosiaan napsittu nyt kolme päivää, tämä päivä tupla-annostuksella...
No enhän minä näistä mitään ymmärrä, että milloin voi mitäkin tehdä. Minulle annettiin ensin kolme päivää Cytotecia, ei vaikutusta. Lähinnä sellaisia menkkakipuja vastaavia supistuksia muutamia, eikä mitään muuta. Sitten laitettiin ballonki. Tämä sai heti aikaan sellaiset supistukset siinä pöydällä jo, että oksat pois. Ja supparit jatkuivat tasaiseen tahtiin iltaa kohti mentäessä. Mies kuitenkin ajettiin illalla vielä kotiin, saliin ei päästy, että olisivat siellä jatkaneet lääkitystä ja yön aikana supparit pikku hiljaa loppuivat. Aamulla kuitenkin lääkäri sitten päätti, että laitetaan saliin ja puhkotaan kalvot. Ja siitähän se sitten lähti heti kunnolla käyntiin.
Joo mullakin ihan pieniä suppareita saanut aikaan, ei muuta. Voi olispa mulla paikat sen verran auki, että vois laittaa huomenna tuon ballongin. Kalvojakaan ei voi tässä mun tapauksessa vielä puhkoa.
En tiiä onko mitään apua mut ainahan voi kokeilla, eli akupisteitä =)
http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html
Itse on aika helppo painella esim tuota peukalon vieressä olevaa ja kehräsluun yläpuolella olevaa pistettä. Mulla on vielä kaks viikkoa laskettuun ja supistelluthan on jo viikkotolkulla ja paikat on aavistuksen aukikin. Pikkusen olen kokeillut just nuita kahta akupistettä ja ne on kyllä kipeitä paikkoja! Ja muutaman supistuksen olen saanutkin niitä painelemalla aikaiseksi mutta kun ei jaksa olla niin pitkäjänteinen että ne oikeasti tehoaisivat =p Tsemppiä sinnekkin!
Jep, akupisteitä on paineltu! Uskon niihin kyllä itsekin, sellaisia tuntemuksia ne on kohtuun aiheuttaneet. Mammashiatsussa viime viikolla näytti, mitä pisteitä kannattaa painella.
Kiitos!
Voi apua, näin tiivistä jännitystä teillä elellään! Mulla on mennyt ihan ohi koko juttu mutta ehdinpä vielä mukaan ennen ilouutisen julkistamista!
Täällä ollaan vietetty pääsiäistä jos jonkinmoisen seikkailun merkeissä ja sain kuin sainkin tänään oikein kunnon supistuksia aikaiseksi, perässä tullaan vaikka sitten hitaammin… :)
Kovasti tsemppiä ja toivottavasti alkaa jo pian tapahtua!
Harmi sinänsä olla niin viihdyttävä kuljetusyksikkö etteivät vauvat millään haluaisi syntyä… On täällä masun ulkopuolellakin aika kivaa!
Juu, ilouutista saamme näillä näkymin vielä odotella :D.
Nauratti niin tuo viihdyttävä kuljetusyksikkö, hahah! Ja onhan tässä toki kiitollinen siitä, että on saanut pitää vauvan sisällä täysiaikaiseksi (ja vähän ylikin…) eikä hän ole turhaan kiirehtinyt tähän isoon maailmaan. Sellaistakin kun sattuu turhan paljon.
Tsemppiä! Siellähän eletään jännittävi aikoja! :)
Kiitos Tipi!
Kaikella on tarkoituksensa, ja jos ajatellaan (uskoi näihin sitten tai ei) niin ilmeisesti vauvelinne on tarkoitus olla Aurinko-Härkä, joten pientä odottelua on tarvittu, että tuo merkki nyt vaihtui sitten eilen. :) Ja aika Härkämäisen hitaalta tuo maailmaan tulo kyllä vaikuttaakin :)
Tsemppiä sinne paljon, pieni mies tulee sitten kun aika on juuri oikea :)
Luin tuon viestisi aamulla juuri kun olin itsekin aamupalalla miettinyt, että mikähän tarkoitus tälläkin on… Uskon elämässä vahvasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Ehkä tämänkin tarkoitus jonain päivänä sitten selviää :).
Uskon myös horoskooppeihin ja on kiva juttu, että vauvasta tulee härkä. Härälle ominaista on mm. kärsivällisyys ja harkitsevaisuus, heh. Huonoja puolia jääräpäisyys. Ehkä olemme nyt saaneet näistä esimakua :D.
Ihanan jännittäviä hetkiä teillä siellä! Tsemppiä kovasti odotteluun. Palkinto on mitä parhain <3
Tuli niin omat ajat melkein kahdeksan vuoden takaa mieleen. Esikoista aloitettiin käynnistämään rv 42+0 ja syntyi siitä parin päivän päästä. Samanlainen haaveilija on nytkin. Ei kiire minnekään :))
Kiitos Marru! Haaveilija ja tuumailija taitaa lekotella täälläkin :D.
Voi vitsit, siellä on kyllä aika jännät ja odottavat tunnelmat. Odottavan aika tosiaan on pitkä, mutta näinhän se on, että ennemmin tai myöhemmin se pikkukaveri sieltä haluaa ulos tulla. Tsemppiä, toivotaan, että pian alkaa tapahtua. :)
Näin on. Yritetty tuota ennemmin, mutta taitaa tulla vasta myöhemmin ;).
Voi että, kylläpä hän antaa odotuttaa itseään. Tsemppiä edelleen, ei tässä oikein muuta osaa sanoa. <3 Toivottavasti itse synnytys on sitten oikein sujuva ja mahdollisimman miellyttävä! :)
Kaikkea hyvää. <3
Jep, kärsivällinen härkäpoika ajattelee omalta osaltaan kasvattaa myös äidin olematonta kärsivällisyyttä ;).
Kiitos! <3