Viimeinen jännittävä viikko

 

Muistatteko viime maanantaisen Kohti kuunvaihdetta -postaukseni? Mietiskelin siinä mm. sitä, tulisiko tuo kyseinen viikko olemaan se maailmamme mullistava viikko… No, se ei ollut, mutta tämä viikko on. Nyt se on vihdoin varmaa, sillä tänään lyötiin lääkäreiden kanssa lukkoon sektiopäivä.

Näin tämä nyt näyttää sitten kohdallani menevän, uskomatonta mutta totta. Pitkä käynnistelyprosessi ei tuottanut tulosta eikä luontokaan ole hommaan mukaan lähtenyt, joten vaihtoehtoja ei jää muita. Vauva on saatava ulos ilmeisen mieluisasta yksiöstään. Vielä hänellä on jonkin aikaa mahdollisuuksia syntyä itsestään, mutta maaliviiva on jo näkyvissä. Saimme kaksi peräkkäistä päivää, joista valita. Valintaamme vaikutti leikkaavan lääkärin lisäksi se, että tuo kyseinen päivämäärä on paitsi toisen kissamme (:D), myös edesmenneen ilopilleri-pappani syntymäpäivä. Poikamme tulee syntymään päivänä, jolloin hänen isopappansa täyttäisi tasan 100 vuotta <3. Noiden yksityiskohtien vuoksi tuntuu siltä, kuin tämä olisi tarkoitettukin näin.

Yllättävä itkukohtaus tuli tästä sektiopäätöksestäkin, ilman muuta tämäkin jännittää ja jopa pelottaa. Synnytyspelostani huolimatta olin valmis alatiesynnytykseen, mutta jos luonto ei edistä asiaa millään tavalla eikä kroppa näytä mitään lähestyvän synnytyksen merkkejä, ei jää muita vaihtoehtoja. Mitään käynnistystoimenpiteitäkään ei voida enää tehdä, joten kohti sektiota menemme. Nyt kuitenkin koen, että olemme antaneet vauvalle riittävästi mahdollisuuksia syntyä omia aikojaan ja se riittää. Myös vauvaa tutkittiin tänään huolella ja lääkäri sanoi, ettei ole lainkaan huolissaan hänen voinnistaan. Niin virkeä tapaus kuulemma, polski menemään runsaassa lapsivedessä hengitysharjoituksia tehden.

Sairaalakassissa jo pääsiäisestä asti asustaneen pupun asentokin on nyt vaihtunut rennosta…

036

… suhteellisen jännittyneeseen – nyt vihdoin alkaa tapahtua!

038

Sektiossa on toki omat riskinsä, mutta suunnitellussa sektiossa niitä on kuitenkin aina vähemmän. Lääkärit saivat ainakin oman mieleni suhteellisen rauhalliseksi asiasta heidän kanssaan juteltuani ja olo on nyt helpottunut. Nyt jotain tapahtuu varmuudella ja tämä pitkä käynnistelyprosessi tulee vihdoin tiensä päähän. Odotukselle on nyt jokin päätepiste.

Välillä on tuntunut harmilliselta huomata, miten useilla naisilla on hieman negatiivissävytteinen asenne sektiota kohtaan. Kaikki eivät jostain syystä pidä sitä synnytystapana. Itse olen vahvasti samaa mieltä kuin ihana ystäväni, joka kirjoitti minulle mm. näin:

On kaks tapaa synnyttää ja jokaisen meidän kroppa erilainen, niistä tavoista valikoituu se, kumpi on itselle ja vauvalle parempi. 

Siinä se tärkein! Eikä se tapa, vaan se palkinto <3.

 

Comments

  1. 5.5.2014 / 14:38

    H-hetki lähestyy! Hienoa, että nyt päätös on tehty, eikä tarvitse enää pähkäillä ja ollaan huolissaan.
    Sektio kuullostaa mielestäni hyvälle. Itse olen ajatellut, että alatiesynnytys on todella pelottava ja kivulias ajatuskin! Vaikka en ole synnyttänyt, enkä tule synnyttämäänkään.
    Kaikessa on riskinsä. Olet kuitenkin osaavissa käsissä ja ehkei tarvitse niin kovasti pelätäkään. Tsemppiä kovasti ja nauti nyt viimeisistä ”rauhallisista” hetkistä. :D
    Ja kiitos vielä taannoisista kisukuvista, en muistanut niitä erikseen kiitellä postauksesi kohdalla.
    Lämpimiä ajatuksia täältä! <3

    • 5.5.2014 / 14:48

      Kiitos ihana Tipi! (Tunnistin sähköpostiosoitteestasi :))
      Olet ihan oikeassa, kumpikaan synnytystapa ei ole riskitön eikä sitä tiedä, vaikka alatiesynnytyskin päätyisi lopulta sektioon. Ja kuvittelisin, että sektiossa kipu on paremmin hallittavissa lääkkein. Ja turha sitä kipua on tunteakaan, koska lääkkeitä on! Nyt ei tarvitse säästellä pillereitä kuten syksyllä jalkani murtuessa, sillä vauva ei sektiokivun aikana enää ole masussa :).

  2. tiitu
    5.5.2014 / 14:47

    Kiva kuulla,pian saatte vauvan!! <3 kaikki menee hyvin ja oot varmasti osaavissa käsissä. :) reippautta ja iloista mieltä jännittäviin koitoksiin.:) Tiitu

  3. Minerva
    5.5.2014 / 14:51

    No moi!

    Itse olen saattanut kaksi ihanaista lapsosta maailmaan suunnitelluilla sektioilla. On se maailma mallillaan, jos synnytystapojakin vertaillaan. Netissä voi näin olla, livemaailmassa keskustelut aiheesta ovat minulla aina olleet neutraaleja. Pakettihan on tärkein, ei se, miten se maailmaan tupsahtaa! Oman äitini neuvo oli, että ota sektio jos vain saat ;-D Vakavasti puhuen, kumpikin ovat olleet perätilassa, joten muu vaihtoehto ei kohdallani olisi tullut kyseeseenkään. Ja vain hyviä kokemuksia näistä vauvanhakuvisiiteistä. Jos kolmonen sattuisi jostain kumman syystä tulemaan ajankohtaiseksi, niin sektio olisi sitten suorilta se tapa, millä kuopus maailmaan saapuisi.

    Onnea kovasti tuleviin päiviin. Kaikki menee hyvin ja kohta sinullakin alkaa aivan uusi ja ihmeellinen elämä! :-)

    • 5.5.2014 / 20:30

      Olen kieltämättä ollut välillä aika huuli pyöreänä erinäisiä juttuja sektioon liittyen lukiessani/kuullessani, mutta näin se elämä aina tasaisin väliajoin yllättää :). En ymmärrä sitä, miksi sektiota pidetään automaattisesti pahana, kun se ilmiselvästi on joillekin naisille se paras vaihtoehto. Että ei sitä missään nimessä voi sillä tavalla asioita yleistää.
      Ja nimenomaan kuten sinäkin sanoit: se itse vauva on tärkein ja tulisi muistaa kiitollisuus ainoastaan sitä kohtaan, viis siitä miten se syliin tupsahtaa! Joskus asiat menevät hieman turhaksi piperrykseksi, kuten tuollainen sektiohöpinä :P.
      Iso kiitos Minerva! :)

  4. J
    5.5.2014 / 14:54

    Lunttasin viime vuodelta kissin synttäripäivän =) . Jännää, huisin jännää. Onnea ja muista nauttia joka hetkestä, se on meinaan yks hujaus, kun on eteisessä 40numeron tennarit vinossa…

  5. 5.5.2014 / 15:01

    Voi että, ihana helpotus että nyt on maaliviiva vihdoin näkyvissä! Jaksuja viimeisille päiville masun kanssa, otahan nyt rennosti <3

    • 5.5.2014 / 20:33

      Helpotus todellakin ja isolla hoolla! Joinain epätoivon hetkinä ehdin jo miettiä, että mun pitkittyneestä raskausajastani leivotaan jotain Suomen ennätystä…
      Kiitos sulle <3.

  6. Katri
    5.5.2014 / 15:13

    Oi kuinka jännää! Tsemppiä sektioon! Oma poikani syntyi reilu kaksi vuotta sitten kiireellisellä sektiolla ja itse olin aluksi pettynyt kun synnytys päätyi sektioon. Toivuin siitä kuitenkin supernopeasti ja nyt olen sitä mieltä, että sektio on ihan yhtä hyvä tapa synnyttää kuin alateitse. Jopa hieman toivon, että syksyllä syntyvä pikkusisarkin syntyisi sektiolla. Tärkeintä on terve lapsi. :)

    • Katri
      5.5.2014 / 19:18

      Pakko vielä lisätä kun mainitsit aiemmissa kommenttivastauksissa sektiokivun. Se on tietenkin yksilöllistä, mutta itse en olisi tarvinnut ainoatakaan särkylääkettä sektion jälkeen. Pari taisi muutaman päivän aikana hämmennyksissäni napata kun niitä sairaalassa tyrkyttämällä tyrkytettiin.

      • 5.5.2014 / 21:23

        Ohhoh, olipas mahtava juttu! Toivon, että pohjeluun murtumakipu olisi kasvattanut omaakin kipukynnystäni sen verran, etten pitäisi sektiokipua aivan järjettömän pahana.

    • 5.5.2014 / 20:35

      Kiitos kovasti Katri! :)
      Itseäni jollain hullulla tavalla kiinnostaisi kokea myös alatiesynnytys jonain päivänä, mutta nämä on niitä asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa ja sillä hyvä.
      Onnellista odotusaikaa sinne!

  7. 5.5.2014 / 15:25

    Vihdoinkin alkaa tapahtua, tavalla tai toisella! Pääset siis ilmeisesti viettämään ensimmäistä äitienpäivääsi paras lahja sylissäsi :) <3. Tsemppiä synnytykseen, tapahtui se siten kummin tahansa <3. Ja eikös se nyt ole aina syntymä / synnytys, kun vauva pääsee ulos äidin masusta, oli keino sitten mikä tahansa :)..

  8. Jonna
    5.5.2014 / 15:28

    Hei, jännittää kovasti teidän puolesta! Mutta voihan olla, että nyt, kun sektiopäivä on lyöty lukkoon, kehosi jollain tapaa rentoutuu ja vauva tuleekin ihan ”oikea oppisesti” ulos. Olen kuullut, että vastaavaa on tapahtunut.

    Kaikkea hyvää teille! <3

    • pirjo
      5.5.2014 / 16:22

      No hei, olen kuullut lukuisista vastaavista tapauksista stressin helpotuttua. Jäädään kuulolle…

      • HeidiP
        5.5.2014 / 20:37

        Minä olin kanssa kirjottamassa just sitä että nyt varmastikin kun stressi asiasta helpottaa, päättää poika että täältä tullaan ihan ite pihalle. Onnea jo etukäteen, kyllä muakin on jännittänyt jo kovin kun muistuu oma raskaus niin kovasti mieleen. Just äsken mietiskelin ennen blogiisi tuloa että tasan vuosi sitten sitä oltiin 36+0 ja jänskätti ihan hirveästi että koska pikkuinen syntyy! Ihania hetkiä <3

        • 5.5.2014 / 21:39

          Joo apua, tuokin pelottaa tässä kaiken keskellä. Että millaisella härän voimalla sieltä tullaankaan, jos niin ollaan päätetty… Kiitos sulle! :)

    • 5.5.2014 / 20:44

      Mukavaa, että on kanssajännittäjiä! :)
      Olen ihan samaa mieltä tuosta Jonna! Sanoin miehellekin, että sitä ei tiedä vaikka ensi yönä tulisi lähtö… Kiitokset! <3

  9. Pesunalle
    5.5.2014 / 15:37

    Onnittelut siitä, että tiedätte milloin viimeistään pienokainen tulee maailmaan! :) Enää hetki, ja sitten pääsette kokemaan vauvantuoksuista arkea <3

    Minä olen syntynyt sektiolla, samoin kuin poikaystäväni ja hänen kaksi siskoaan. :D Myös siskoni lapsi on syntynyt sektiolla. Yllättävän yleistä se nykyisin on, outoa että jotkut pitää sitä "vääränä" tapana synnyttää. Pääasiahan on vain se, että vauva saadaan terveenä maailmaan! :)

    • 5.5.2014 / 20:48

      Kiitos paljon! Ja hyvin sanottu: silloin viimeistään :).
      Naisilla tuntuu menevän joskus asiat hieman pipertämiseksi… Kuten tässä tapauksessa nyt nuo puheet sektiosta ja siitä, ettei se muka olisi oikea tapa synnyttää. Itse en hyväksy tuollaista yleistämistä: se mikä on toiselle parasta, voi olla toiselle se huonoin vaihtoehto. Ja pätee moneen muuhunkin asiaan tässä elämässä :).

  10. Pilvi
    5.5.2014 / 15:46

    Onhan adoptiolapsikin ihan oma lapsi vaikkei sitä ole adoptioäiti synnyttänyt alakautta eikä sektiollakaan :D. Ja joskus olen kuullut että sektiolla syntyneet ovat kauniimpia, heh :D.

    Menipä miten vain, niin kohta on vaavi kainalossasi :)!

  11. Hanna
    5.5.2014 / 15:53

    Varmasti helpotus saada tietää vauvelin syntymäpäivä vaikka sektiota et ollutkaan toivonut. Mullahan se sektio oli tiedossa pitkän aikaa joten siihen kerkesin hyvin asennoitua ja itellä onkin juuri se ajatus, että ennemmin sektiolla mitä alakautta tahtoisin seuraavan lapsen syntyvän jos sellainen vielä joskus tulisi :)

    Onnea matkaan!

    • 5.5.2014 / 20:54

      Oikeastaan en sektiota ollut hylännytkään, mutta toivoin, ettei mun tarvitsisi itse noista kahdesta tavasta päättää. Ja nyt kävi niin hyvin, että luonto päätti asian puolestani. Toinenkin vaihtoehto olisi toki, mutta se olisi huono: odottaa hamaan tulevaisuuteen, josko synnytys käynnistyisi itsestään…
      Näissä tällaisissa asioissa ajattelen aina, että tapahtuu se mikä on tarkoitettu ja se on helpompi hyväksyä, kun sitä päätöstä ei tarvitse itse tehdä :). Molempiin synnytystapoihin olen ehtinyt jo asennoitua, mutta nyt helpottaa kun tietää taas enemmän.

  12. Nimetön
    5.5.2014 / 15:57

    Voi miten mukavaa kuulla, että vihdoinkin alkaa tapahtua! :) On se niin tuskastuttavaa tuo odottaminen, ja etenkin jos näyttää vahvasti siltä että luonto ei hommiaan hoida. Ja todellakin se sektio on synnyttämistä ihan siinä missä alakauttakin puserrettu, aivan nappiin tuo ystäväsi siteeraus! :)
    Myönnän että itseäni olisi aikanaan harmittanut jos en olisi päässyt kokemaan alatiesynnytystä (olin muutenkin ihan friikki kun odotin sitä ihan intopinkeenä kipuineen kaikkineen), MUTTA varmasti olisin omaankin kohtalooni sopeutunut. Jos ei se vauva sieltä älyä omin avuin pois tulla niin tottahan se on sieltä jotenkin ulos savustettava.. heh.. :)

    On muuten jotenkin ihana huomata miten olet rohkaistunut ihan älyttömästi tässä loppua kohden. Ei uskoisi että sama ihminen joka on käynyt juttelemassa synnytyspeloistaan, on nyt täällä ihan muina naisina (ainakin mä oon saanu tämmösen kuvan) menossa sektioon, että näinhän tän kuulu mennäkin! :) Ihanasti oot tsempannut, ja jaksanut pitää huumoriakin yllä! Paljon onnea siihen viimeiseen puserrukseen, ja hei, sähän taidat päästä juhlimaan jo heti ekaa äitienpäivääkin!

    • 5.5.2014 / 21:00

      Odottaminen voi olla kyllä melkoisen piinaavaa! Ja se, kun ei oikein tiedä mihin päin suuntaisi ja mitä siellä edessä odottaa eli se epätietoisuus. Ymmärrän hyvin tuon harmistuksesi, jos et olisi alatiesynnytystä kokemaan päässyt – samoja mietteitä täälläkin. Joskus se olisi tästä pelosta huolimatta mukava kokea, mutta enpä juurikaan voi asiaan itse vaikuttaa. Ja kun ei tässä hommassa pointtina ole itse synnytys, vaan se lapsi :).
      Ihana tämä viestisi, luin sen useaan otteeseen. Pelko synnytystä kohtaan ei tosiaan ole kadonnut: lääkärin tarvitsi tänään vain myötätuntoisella äänellä kysyä asiasta, kun aloin jo itkemään :D. Kiitos tosi paljon kivoista sanoistasi!

  13. Jaana
    5.5.2014 / 16:07

    Sektio on erittäin hyvä synnytystapa:) Aina puhutaan sektion riskeistä, mutta onhan alatiesynnytyksessä myös riskinsä, etenkin jos synnytyksen luonnolliseen kulkuun joudutaan puuttumaan. Sektiossa on kaikki leikkaussalivalmiudet, joten minä terveydenhuollon ammattilaisena koen sektion jopa turvallisemmaksi synnytystavaksi kuin alatiesynnytksen. Tosi asiahan on sekin, että normaali altiesynnyts on huomattavasti halvempi kuin sektio. Olen sitä mieltä, että myös nämä kustannuskysymykset vaikuttavat siihen, että alatiesynnytykseen pyritään, vakkei sitä kukaan tahdo myöntääkään.
    Sitten nämä naiset, jotka eivät pidä sektiolla synnyttäneitä äitejä ”oikeasti” synnyttäneinä, ovat sarjaa ”tyhjät kattilat kolisevat eniten”! Synnytystarinathan ovat naisten armeijajuttuja, ja niitä yleensä vielä höystetään verisemmiksi kuin ovatkaan, etenkin jos kuulolla on ensisynnyttäjä.
    Olen varma, että tulet olemaan synnytystapaasi tyytyväinen ja pian saat käärön syliisi:)

    • 5.5.2014 / 21:04

      Ilman muuta, kumpikaan synnytystapa ei ole riskitön! Ja aivan varmasti myös kustannuksilla on osuutensa asiassa. Totaalinen reps tuolle ”tyhjät kattilat kolisevat eniten” :D.
      Kiitos tästä ihanasta tsemppiviestistäsi Jaana!

  14. Äippä
    5.5.2014 / 16:08

    Ihanaa – päätös on tehty, onnea siitäkin :) Täällä ollaan niiiiin hengessä mukana, että.. Hieno juttu!

  15. Tove
    5.5.2014 / 16:19

    Voi, onpas helpottavaa kuulla, että olet nyt saanut varmuuden synnyttämistavasta. Olet osaavissa käsissä, ja kaikki menee varmasti hyvin. Ota vain rennosti ja nauti tästä hetkestä ja tulevasta. Onnea matkaan!

    • 5.5.2014 / 21:09

      Kiitos Tove! Olo on kyllä helpottunut ja mieli iloinen. Vauva potkii tälläkin hetkellä kovasti masussa ja vanhempi kisu on tässä käsinojalla mun ja läppärin välissä, puolittain kainalossani, kehräämässä <3.

  16. Nippe
    5.5.2014 / 17:56

    Moikka!
    Nonniin nyt siis nauttimaan elämäsi viimeisistä päivistä miehesi kanssa KAKSIN! :)
    Tsemppiä itse koitokseen! Olet hyvissä käsissä ja ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa synnyttää. Olet sen päätyön jo tehnyt kun olet saanut poikasi mahassa kasvattaa, joten vielä loppurutistus- maaliviiva näkyy jo! ♥

  17. Eeva
    5.5.2014 / 18:18

    Neljä vuotta vanhempi veljeni on adoptoitu ja äidilleni jotkut silloin sanoivat, että et sinä tiedä, mitä on olla äiti, kun et ole lasta synnyttänyt. Äitiys on niin paljon muuta kuin synnytys. Ja naiset osaavat olla toisilleen niin julmia. Sektio on synnytys siinä kuin alatiesynnytyskin. Uusi elämä syntyy :-) Onnea tuleville päiville!

    • 5.5.2014 / 21:16

      Voi järkyttävää, miten julmasti sanottu! Naiset todellakin osaavat olla aivan karmeita toisilleen, ei miesten keskuudessa moista esiinny :(. Sillä, kenen verta lapsen suonissa virtaa, ei ole mitään merkitystä äitiyden kannalta ja synnytys ei kyllä kenestäkään tee äitiä, näkeehän sen jo median kamalasta uutisoinnistakin säännöllisin väliajoin. Ja miten suurta äitiyttä osoittaakaan olla äiti lapselle, joka ei ole biologisesti oma! Itse pidän äitiytenä myös lemmikeille äitinä olemista, kukapa tässä ei äitiä tarvitsisi <3.

  18. Jen
    5.5.2014 / 18:33

    Sinulla on aivan mahtava asenne, selviät varmasti hienosti. Tsemppaavia ja lämpimiä ajatuksia teille tulevaan! <3

  19. Anu
    5.5.2014 / 18:46

    Mun esikoispoika syntyi suunnitellulla sektiolla 1,3 v sitten ja nyt menen sektioon uudelleen ensi viikolla. Pelon takia molemmat. Eka sektio meni tositosi hyvin. Jo leikkauspöydällä imetin ekan kerran vauvaa. Olin samana iltana jalkeilla ja kävin suihkussa. Kipuja ei juurikaan ollut, burana auttoi kyllä. En väitä etteikö sektio jännittäisi yhtään mutta synnytyspelkoni alakautta on niin voimakas että tähän ratkaisuun päädyin.
    Paljon jaksamista sinulle!

    • 5.5.2014 / 21:21

      Voi miten ihana kuulla hyvästä kokemuksestasi! Toivon kyllä kovasti, että vauvan vointi on hyvä, jotta saisin hänet heti leikkaussalissa rinnalleni <3. Mutta ehtiipä sitä sitten sylitellä myöhemminkin, pääasia että vauva voi hyvin :).
      Ymmärrän erittäin hyvin ratkaisusi pelon vuoksi. Kiitos Anu! Kaikkea hyvää sinullekin ensi viikkoon :).

  20. Rags
    5.5.2014 / 19:26

    Niin sen piti mennakin! :-)
    Paljon tsemppia synnytykseen. <3

  21. Marika
    5.5.2014 / 19:46

    Erittäin fiksuja kommentteja tuossa aiemmin. En ole ikinä käsittänyt miksi olisi vain yksi ”ainoa ja oikea tapa” synnyttää.

    Sattuipas erittäin sopiva syntymäpäivä vauvalle :) Tsemppiä ystäväni, tästä tulee erittäin jännittävä viikko <3

    • 5.5.2014 / 21:25

      Eikö! Mun blogilla on maailman parhaat lukijat, totean taas ties monettako kertaa!
      Kiitos Marika, iso halaus täältä sinne! <3

  22. emiliamaria
    5.5.2014 / 19:53

    Kyllä se sektio on ihan yhtälainen tapa synnyttää kuin alatiesynnytyskin, olet ihan yhtä 100% nainen ja äiti, vaikka se lapsi tulee toista kautta maailmaan! Kuten jo olen kertonutkin, mulle jäi todella positiivinen fiilis sektiosta ja vaikka en saanut tyttöä heti rinnalle, niin tiesin että hän on maailman parhaassa paikassa turvassa, isänsä iholla. <3 Tsemppiä teille hurjasti :)

    • 5.5.2014 / 21:28

      Olen samaa mieltä. Joskus vain tuntuu, että miksi joillain naisilla on tapana tonkia kaikista mahdollisista asioista ne negatiiviset puolet esiin. Maailma olisi paljon parempi paikka, jos ihmiset vain tukisivat toisiaan :).
      Ja tuo olikin ihanasti sanottu, tuosta saan itsekin lohtua heräämössä ollessani, kun tiedän, että vauva on toisessa maailman turvallisimmassa paikassa <3. Kiitos sulle!

  23. Anna
    5.5.2014 / 19:58

    Onnea matkaan :)! Itselleni laitettiin tänäaamuna ballonki ja viimeistään huomenaamuna synnärille käynnistykseen (jos ei ballonki jo ennen sitä irtoa).

    Ps. Sama pupu oottelee meidänkin sairaalakassissa (odotellut jo tovin) :D

    • 5.5.2014 / 21:30

      Kiitos Anna! Ballonkia mullekin tänään suunniteltiin, mutta pieni mieheni on vetänyt yksiönsä seinät ja ovet niin tiukalle ja tiiviiksi, ettei siellä ole pienen pientä rakoakaan :D.
      Suuret tsemppaukset täältä sinne!

  24. Tiina
    5.5.2014 / 20:23

    Hei! Älä turhaan murehdi mitä muut ovat mistäkin asiasta mieltä. Toki bloggaajana saat varmasti kommentteja vähän joka asiaan. Elämä ei kuitenkaan ole suorittamista, eikä suorittamista ole synnytys tai imetys. Vauva syntyy ja tulee ravituksi, tavalla tai toisella. Samoin valinnat kesto- tai kertisvaippojen osalta, tai päätyykö itsetehtyyn vai valmisruokaan. Ne on vain valintoja. Jokainen äiti ja perhe tekee omat valintansa siten mikä heille ja heidän vauvalle sopii. Niin sinäkin. Ja ne valinnat ovat täysin oikeita ja sopivia! On paljon parempi vaihtoehto kaikille, että äiti jaksaa ja nauttii äitiydestä, kuin että äiti stressaa ja suorittaa. Kovasti tsemppiä sinulle ja koko perheelle :)

    • 5.5.2014 / 21:37

      Kirjoitit todella asiaa Tiina! Olen noista asioista ihan samaa mieltä kanssasi. Tuntuu vain tämä äitiys-teema olevan melkoinen kuuma peruna :P.
      Halusin kuitenkin mainita tuon seikan, jos se herättäisi keskustelua ja olisi sitten sitä kautta hyödyllinen jollekin toisellekin.
      Kiitos tsempeistä! :)

  25. Syystyttö
    5.5.2014 / 20:30

    Onnea matkaan! Jokainen synnyttää tavallaan – älä ota turhia paineita! Itse kaksi sektiosynnytystä kokenut, ei ollut muita vaihtoehtoja. Pääasia terve lapsi ja äiti.

  26. Kati
    5.5.2014 / 20:58

    Ihanaa että päätös vihdoin tehtiin ja päiväkin on päätetty! Olen niin onnellinen teidän puolesta! :) Toivotaan että täälläkin kävisi yhtä hyvin ja tällä viikolla jotain tapahtuu. Eli siis terkut vaan taas täältä osastolta – ballonki… Huoh… :)

    • 5.5.2014 / 21:46

      Ihana Kati <3. Ei me taideta sittenkään päästä huonekavereiksi :). Mietin tänään sua kun osastolla odottelin ja lähetän täältä nyt valtavasti tsemppiä ja voimia loppuhetkiin!
      Ballonki = HUOH todellakin :D. En ehkä ihan heti halua vauvan synnyttyä kuulla puhuttavan siitä tai Cytoteceistä :D.

  27. Sara
    5.5.2014 / 21:00

    Onpa mahtavaa, kohta teillä tuhisee nyytti sylissä! Onnea ja tsemppiä kovasti! Mitä tulee synnytystapaan, sillä ei ole tässä kohtaa minkään maailman merkitystä. Koska vauva viihtyy liian hyvin yksiössään, asia on sillä sipuli. Lopputulos on se, joka ratkaisee. Tosin eihän sitä koskaan tiedä, vaikka synnytys käynnistyisikin omia aikojaan…

    • 5.5.2014 / 21:43

      On kyllä melkoisen tiiviiksi ja tiukaksi vetänyt yksiönsä seinämät :D. Ja totta tuokin: ei voi vielä tietää, miten tämä tulee päättymään… Kiitos sulle Sara! :)

  28. Krista
    5.5.2014 / 21:29

    Tsemppasinkin jo sinua instan puolella, mutta nyt on myös pakko vielä kertoa meidän esikoisen syntymästä.. Meillä myös ensimmäisen odotus kesti melkein kaksi viikkoa yli LA:n ja huh, kyllähän oli pitkät viikot ja tunteet meni niin vuoristorataa.. joka tapauksessa tyttö vihdoin ja viimein syntyi ja hänkin valitsi itselleen iso-iso äitinsä eli minun iso-mummoni 100-vuotis syntymäpäivän! Selvästi jokin suunnitelma aina siellä taustalla näillä pienillä <3

    Jaksamista vielä odotukseen ja ihanaa synnytystä <3

    • 5.5.2014 / 21:42

      Voi miten ihana tarina teidän tytön syntymällä! Kaikella on tarkoituksensa, tuossa se taas nähtiin :).
      Lämmin kiitos Krista! <3

  29. @nne
    5.5.2014 / 21:51

    Voi, jännää! Mun kaveripiirissä on suunnitellun sektion kokeneita, eikä kenellekään mitään negatiivisia muistoja jäänyt. Ehkä se kaikki ylimääräinen unohtuu kun saa sen oman lapsen syliin <3

    Jään siis odottamaan ilouutisia :) Oikein paljon voimia koetukseen!

  30. HannaKoo
    6.5.2014 / 07:50

    Voi että kun toinen onkin jaksanut pitää teitä jännityksessä jo monta viikkoa :) Paljon tsemppiä synnytykseen, on se sitten kumpi hyvistä vaihtoehdoista tahansa! Ajatella, jo tuleva äitienpäivä on sinun ensimmäisesi äitinä <3

  31. Laura
    6.5.2014 / 10:05

    Onnea paljon sektioon :) Monennella raskausviikolla olet nyt menossa tai koska oli LA? :) En tiedä oletko sitä kertonut täällä mutta en ainakaan löytänyt mistään.

    • 6.5.2014 / 16:11

      Kiitokset Laura! En olekaan täällä laskettua aikaa paljastanut. Lasketun ajan ylityksestä tulisi tällä viikolla kaksi viikkoa täyteen.

  32. -tintti
    6.5.2014 / 10:27

    Pitkään aikaan en ole kommentoinut, vaikka jokaisen postauksen olen innolla lukenut. Nyt pakko vielä toivoittaa viimeiset tsempit! Ja todellakaan tapa ei ratkaise! Mä ainakin rakastan ihan älyttömästi sektiopoikaani, enkä koe mitenkään vähemmänsynnyttäneeni :D Ihana ajatella, että pian tekin saatte pienen tuhisija syliinne <3 Varmasti kaiken tämän odotuksen arvoista!
    ps. Kisuille vielä erityisrapsutukset, pian hekin pääsevät ihmettelemään uutta elämää!

    • 6.5.2014 / 16:13

      Voi kiitos! <3
      Turhan paljon menee huomiota synnytystapaan, kun se lapsi se kaiken keskipiste on :).
      Kisuille menee rapsut perille, ollaan nautittu tänään ihanasta kotipäivästä ja nukuttu yhteispäikkäreitä <3.

  33. E
    6.5.2014 / 10:42

    Onnea ja tsemppiä tulevaan. Sektio on myös hyvä tapa synnyttää, ole ylpeä. Mutta silti pakko kommentoida näin: monesti olen kuullut, että pitkistä käynnistelyistä huolimatta vauva ei synny alakautta ja kun sektiopäivä on sovittu, niin synnytys lähteekin käynnistymään juuri edellisenä päivänä tai yönä…;)

    • 6.5.2014 / 16:14

      Kiitos E! Tuota olen itsekin miettinyt; täysin mahdollista! Tosin nyt jo toivon, ettei tämä suunnitelma tästä enää muuttuisi :).

  34. 6.5.2014 / 11:20

    Tsemppiä synnärille =) Mulla on tänään la mut tuskin tänään syntyy, oliskin hauska kun sattuis sama syntymäpvä meidän ipanoille =D

  35. Turri
    6.5.2014 / 12:07

    Voi, lykkyä <3
    Kuulostaa niin omalta kokemukselta…poika meni 2 viikkoa yli ajan, oli isokokoinen, merkkejä syntymisestä ei ollut, ei laskeutunut edes alemmas jne. Lopulta päädyttiin suunniteltuun sektioon, koonkin puolesta. Kaikki meni siltä osin hyvin. Toipuminenkin suht nopeaa, vaikka toki alkuun olin kipeä. Yhtään supistusta (kipeää) en kokenut. Leikkaushaava parani kuin unelma. Imetys lähti käyntin kunnolla vasta kotona. Ei ole yhtä oikeaa tapaa saada lasta <3 Kuten moni muukin asia, sitten vauvan syntymisen myötä, ei kaikilla mene saman kaavan mukaan, ei ole yhtä samanlaista vauvaa (helppoa/vaativaa) eikä samanlaista äitiä, perhettä jne. Voimia <3!!

    • 6.5.2014 / 16:18

      Kuulostaa kyllä tosi tutulta! Itsekin olen miettinyt, että jokin hyvä syy luonnolla on estää vauvaa syntymästä alakautta. Se ehkä selviää joskus tai sitten ei. Pääasia nyt kuitenkin saada vauva ulos :).
      Ja nimenomaan: jokainen perhe toimii omalla tavallaan eikä se oma tai toisten tapa ole yhtään sen parempi kuin muidenkaan. Se vaan sopii sille perheelle parhaiten.
      Kiitos paljon! <3

  36. 6.5.2014 / 15:53

    Oikein paljon tsemppiä! Varmasti helpottavaa että nyt tietää päivän milloin viimeistään saatte oman nyytin syliin.

  37. 6.5.2014 / 17:34

    No onpa hienoja uutisia, että asia on nyt edennyt! Ei muuta kuin tsemppiä loppukoetukseen, sektiolla vauva onkin nopeasti luonanne. :)

  38. Kaisa
    7.5.2014 / 14:15

    Hienoa, että asia edistyy! Kyllä sektiokin on synnytys, siinä missä alatiesynnytys kaikkine ponnisteluineen ja eri vaiheineen, ehdottomasti. Mulle on tehty kohta 1,5 vuotta sitten sektio ja kaikki meni hienosti. Suunniteltu sektio on aina kuitenkin suunniteltu :) Tsemppiä!!

  39. 7.5.2014 / 15:18

    Noniin, kiva kuulla että päivä on päätetty (vielä noin ihana päivä!) ja pääsette tositoimiin. Muistan edelleen niin hyvin oman turhautumiseni kun tajusin etteivät meidän kaksoset ikinä aikoneet syntyä alakautta, viikon käynnistely-yritysten jälkeenkään – ja kuinka helpottunut olin kun sektiopäivä saatiin päätettyä! Vaikka tavallaan harmitti etten saanut / joutunut kokemaan alatiesynnytystä, olin silti niin helpottunut tiedosta, että lapset saataisiin tähän maailmaan vihdoin ja viimein – aivan sama mitä kautta! Pääasia että syntyivät ja olivat terveitä. Ja ihan riittävän kivulias se sektiohaavakin oli – eli kyllä sitä tunsi synnyttäneensä ihan yhtälailla ;)

    Tsemppiä hurjasti! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.