Äiti

 

Onkohan suomen kielessä kauniimpaa sanaa? Tai sanaa, joka sisältää yhtä suuren tunnelatauksen kuin sana äiti? Niin lyhyt sana, vain neljä kirjainta, mutta silti siinä on kaikki: rakkaus, lempeys, pehmeys ja lohtu. Sanasta tulvahtaa hyvä ja lämmin olo sydämeen. Niin on tapahtunut jo lapsesta saakka.

003

Olen lähtenyt toipumaan sektiosta ihan hyvin. Perjantai taisi olla tuskallisin päivä, silloin nousin jalkeille ensimmäisen kerran. Eilen oli kuitenkin jo selvästi parempi olo; liikkeelle lähdöllä on vain hurjan iso vaikutus ja siitä se toipuminen lähtee! Vaikka alussa tuntuu, että pyörryttää ja oksettaa niin sinnillä vain eteenpäin! Olen pärjännyt suhteellisen miedoilla särkylääkkeillä, mutta syön niitä kyllä säännöllisesti, sillä kipu ei edistä toipumista. Vaikeinta on yskiminen ja nauraminen ja voi että tuota jälkimmäistä kun tulee harrastettua useita kertoja päivässä niin AUUUUTS. Täällä onkin kuin itsestään kehittynyt aivan uudenlainen (ja melkoisen persoonallinen…) naurutyyli…

Jo alkuraskaudessa kävi ilmi, ettei raskausaikani tulisi menemään ihan suunnitelmien mukaan ja mutkia olikin matkassa odotettua enemmän. Näin kävi myös synnytyksen kohdalla: spinaalipuudutus ei onnistunut millään, lähes tunnin yrittivät!, ja lopulta minut oli nukutettava sektion ajaksi. Vauva syntyi klo 14:08 ja itse näin hänet heräämöstä päästyäni vasta vähän ennen klo 18. Mies ei siis päässyt mukaan synnytykseen eikä vauva päässyt ruokailemaan luokseni heräämöön. Näistä tällaisista yksityiskohdista voisi toki harmistua, mutta asioiden selvästi kuului mennä näin ja ehdottomasti pääasia on, että olemme kaikki siitä asti olleet yhdessä ja voimme hyvin.

Torstai-illasta on aika hataria ja sekavia muistikuvia, sillä pää oli aika sekaisin sekä nukutuksesta että vahvoista särkylääkkeistä. Voisin kirjoitella näistä tapahtumista lisää myöhemmin ajan kanssa, ennen kuin unohdan. Nyt vietän aikaa koneella vain tämän hetkisen kun vauva tuhisee sängyssään. Koko ajanhan häntä haluaisi sylitellä ja noita maailman pehmeimpiä poskia pusutella, mutta välillä täytyy tehdä muutakin kuten kävellä käytävillä, syödä, suihkutella leikkaushaavaa ja antaa sille ilmakylpyjä, kuten tälläkin hetkellä :).

005

Halusin samalla koko perheeni puolesta tulla kiittämään teitä mitä lämpimimmin aivan ihanista ja lukuisista onnitteluistanne! Tuhannet kiitokset! <3 Olen itkenyt ja nauranut ja taas vähän itkenyt niitä lukiessani.

011

Siis kyllähän mä tiesin.
Mutta eihän mulla ollu hajuakaan.

Mitä noin pieni ihminen saa aikaan. Miltä hän näyttää. Miltä hän tuntuu ja miltä hän tuoksuu. Kuinka valtavan voimakkaita nämä tunteet ovat. Miten sydän meinaa rehellisesti sanottuna räjähtää. Kyyneleet vierivät poskia pitkin jo pelkästään häntä katsoessa. Kun katsoo tuota kaunista lasta, haihtuu kaikki haavakivut tuosta noin vain, se on fakta. Tuo pieni ihmislapsi on kasvanut sisälläni yhdeksän kuukautta ja nyt hän on tässä. Hän on minun. Minä olen hänelle Äiti. 

 

Comments

  1. 11.5.2014 / 15:37

    Maailman kaunein sana

    Tahdotko nähdä
    ihmeen kauniin kuvan,
    äiti ja lapsi kun istuvat
    portailla tuvan.

    Mitäpä lapsen
    äidille kuiskaavan luulet,
    noin kun on kirkas katse
    ja hymyssä huulet?

    Oi, hän oppinut
    yhden sanan on vasta,
    sitä ei lakkaa kyyhkynen
    kujertamasta.

    Sanaan siihen
    liittyy kaikki, mi hyvää,
    kaikki mi maassa on kaunista,
    tunnetta syvää.

    Äiti, oi, äiti,
    maailman kaunein sana –
    se sointuu kuin ihana sävel
    lapsen lausumana.
    -Immi Hellen-

    Olen aina tykännytkyseisestärunosta, mutta nyt äitini poisnukkumisen jälkeen se on saanut vielä suuremman merkityksen

  2. anu
    11.5.2014 / 16:03

    Kyyneleet tuli silmiin… Ihanaa ensimmäistä Äitienpäivää Sinulle ja perheellesi :) <3

  3. Kirsi
    11.5.2014 / 16:19

    Kylmät väreet tulivat lopputekstejä lukiessa!

  4. Mari
    11.5.2014 / 16:23

    Ja voihan kyyneleet taas. :) Ihana kirjoitus, ihanaa ensimmäistä äitienpäivää, hän on onnellinen että hänellä on juuri sinut äitinään. <3

  5. Nimetön
    11.5.2014 / 16:33

    Apua, mulla taas kostui silmät tätä kirjoitusta lukiessa :) Kauniisti kirjoitit, taas kerran. Tuo aika elämässä on jotain niin ainutlaatuista kun pääsee vihdoin tutustumaan omaan lapseensa pitkän odotuksen jälkeen. Olen niin onnellinen että sinusta tuli äiti, vaikutat niin lämpimältä ihmiseltä ja olet varmasti aivan ihana äiti lapsellesi. Ihanaa ensimmäistä äitienpäivää!

    • 16.5.2014 / 12:19

      Olen lukenut tämän viestisi monia kertoja ja itkenyt joka kerta :). Voiko kauniimmin toiselle sanoa, kiitän lämpimästi! <3

      • Nimetön
        18.5.2014 / 00:48

        No sittenhän se on tasapeli, ollaan saatu toinen toisemme itkemään :)
        Kiitos itsellesi tästä blogista, ja näistä ihanista hetkistä mitä jaat meidän lukijoiden kanssa.
        On ne kyllä mahdottomia nuo äitiyshormonit! Muistan yhdenkin kerran kun aloin laulamaan pari viikkoiselle vauvalleni yhtä laulua mitä tuli aina mahalle lauleltua, enhän minä päässyt ekoja lauseita pidemmälle kun yllätti ihan älytön itkukohtaus. Oli siinä pienellä ihmisellä ihmettelemistä että mikähän se tolle nyt tuli.. :)

        • 19.5.2014 / 14:30

          Tasapeli tosiaankin :).
          Hormonit on kyllä melkoisen voimakkaita, ihan säikähdin itse kun en sellaiseen ollut varautunut. Joskus hoitopöydällä kun nostan vauvan lähelle ja puhelen hänelle, tulee itku kun hän niin intensiivisesti katsoo silmiin <3.

  6. Hanna
    11.5.2014 / 16:43

    Ei ole pitkää aikaa siitä kun sisariltani kysyin, että tietävätkö mikä on maailman paras sana. Se sanahan on tietenki äiti, joka kerta kun lapset kutsuvat minua huutamalla äitiä, mietin kuinka onnekas olen, että saan olla noiden kahden ihanan rakkaan äiti. Joka kerta sydän pakahtuu onnesta <3
    Pikaista paranemista ja toivottavasti pääsette pian kotiin :)

    • 16.5.2014 / 12:21

      Voin vain kuvitella sen tunteen mikä syntyy, kun kuulee oman lapsen sanovan ensimmäistä kertaa äiti. Voi että, sitä odotellessa <3.

  7. Aaaa
    11.5.2014 / 17:44

    Kommentoit joskus äidinrakkaus asiaa suhteessa lemmikkeihin, että mikään ei muutu ja että toiset vain ovat eläinrakkaampia kuin toiset. Mutta nyt sä ymmärrät mitä on rakkaus omaa lasta kohtaan vaikka eläimet perheenjäseniä ovatkin.

    Kiitos että olet pitänyt hieman blogi-hiljaisuutta synnytyksen jälkeen ja keskittynyt perheeseesi, näytät hienoa esimerkkiä siinä kaikille. Olen lukenut kätilöiden tuskastumisesta some-äiteihin kun imetyksen sijaan keskitytään vaan läppäreihin jne. osastolla jo.

    Toivon myös että kuulut heihin joiden mielestä oman lapsen kuvat eivät kuulu nettiin.

    Onnea, kirjoitit onnestasi ihanasti!!

    • 12.5.2014 / 13:33

      Haluaisin hieman korjata tätä :). En ole kommentoinut äidinrakkautta ihan tuolla tavoin, koska en ole sitä aiemmin kokenut. Olen sanonut, että vaikka perheeseen tulee uusia perheenjäseniä, ei rakkaus ole pois aiemmilta perheenjäseniltä. Olen edelleen samaa mieltä; sitä sen sijaan tulee lisää. Kissat on mulle edelleen yhtä rakkaita ja tärkeitä kuin ennen vauvan syntymääkin, mutta se ei millään tavalla vähennä rakkauttani lastani kohtaan. Olen ikävöinyt kissoja päivittäin torstaista lähtien, mutta olen silti ollut onneni kukkuloilla ja äärimmäisen kiitollinen vastasyntyneestämme. Tuolla ”mikään ei muutu” olen lähinnä viitannut siihen, ettei tunteeni kissojamme kohtaan vauvan myötä muutu ja miksi pitäisikään.
      Nettiaika ei ole koskaan pois lapseltani, tähän käytän aikaani vain silloin, kun ei ole mitään muuta. Nyt on tuollainen tuokio, kun odotamme vauvan heräämistä, jotta pääsemme sitten päivän punnitukseen. Voisin toki seisoskella vauvan sängyn vieressä hänen poskeaan silitellen, mutta valitsin tämän ja leikkaushaavan ilmakylvettämisen :). Koen tärkeänä käyttää osastopäivät ammattilaisten seurassa erittän hyvin hyödyksi.
      Perjantaina koin blogin oivaksi väyläksi ilmoittaa vauvauutisesta, sillä tätä lukee myös valtava joukko ystäviäni ja sukulaisiani. Lisäksi pidän teitä blogin lukijoita tärkeinä, olette olleet mulle valtava tukijoukko koko raskauden ajan ja halusin tällä tavoin osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuuttani myös sitä kohtaan. On kovin aikaavievää ilmoitella erikseen kymmenille ihmisille vauvan syntymästä, se olisi työlästä ja mielestäni täysin verrattavissa nettituokioon. Uskon, että siihen olisi mennyt vielä pitempi aika.
      Tulen kunnioittamaan täällä lapsemme yksityisyyttä, jotkin vauva-ajan kuvat ovat mielestäni asia erikseen.

      • Nimetön
        12.5.2014 / 20:23

        Okei,nyt munkin täytyy myöntää että toiset todella vaan on eläinrakkaampia kuin toiset.

        • Mg
          14.5.2014 / 12:39

          Halleluja!

  8. 11.5.2014 / 17:59

    Ihana kirjoitus♥ Onnellista äitienpäivää ja kauniita hetkiä suloisen pienen kanssa♥♥♥

  9. Rags
    11.5.2014 / 18:12

    Kauniisti kirjoitit, kyyneleet tuli silmiin… Ihanaa ensimmaista Aitienpaivaa ja pikaista toipumista. <3

  10. Jonna
    11.5.2014 / 18:18

    Todella kauniisti kirjoitat, tuli tippa linssiin taas vaihteeksi. :’) oon niin onnellinen teidän puolesta! Maailman ihaninta ensimmäistä äitienpäivää! <3

  11. Äippä
    11.5.2014 / 18:22

    Voi kun mukava, että jaksoit ja maltoit kertoa kuulumisia – kovasti olenkin ajatellut teitä. Itse kirjoitin ylös koko synnytystarinani ekasta synnytyksestäni ja tärkeältä tuntui myös kätilön vierailu osastolla heti seuraavana päivänä. Ne ovat niiiin tärkeitä hetkiä itselle, että ne kannattaa käydä kunnolla läpi. Eikä varmaan kannata hätiköidä kotiin, nautitte nyt täydestä palvelusta niin pitkään, kuin mahdolista. On sulla kyllä varmaan jo kova ikävä kisuja :)

    • 12.5.2014 / 15:07

      Totta toriset! Aionkin miehen kanssa kirjoitella vauvan syntymäpäivän tapahtumat tarkasti muistiin, itse kun en muista niistä läheskään kaikkea. Meillä ei tosiaan ole kiire kotiin, siellä kyllä ehtii olla. Täällä on niin ihana henkilökunta, että aivan kuin kakkoskodissa olelisi. Ikävä kisujen luo on tosiaan mahdoton ja läsnä joka päivä <3 <3. He ovat kuitenkin äärimmäisen hyvässä hoidossa :).

  12. Ninnu Pitkänen
    11.5.2014 / 18:29

    Ja kuinka ihanasti taas kirjoitettu teksti ja koko tarina sai minut hormoonihässäkässä parkumaan tätä juttua lukiessa. Ihan uskomaton tuo sinun synnytyyksen käynnistämis projekti ja sit vielä sektiokin omansa joten nyt todellakin pääasia että koko perhe yhdessä onnellisina ja terveinä. Paljon onnea vielä ja mitä parhainta äitienpäivää ❤️ En millään malttaisi omaa tuhisijaa odottaa vielä muutaman kuukauden.

    • 16.5.2014 / 12:29

      Voih <3. Nämä synnytyksenjälkeiset hormonit vasta melkoisia ovatkin... Pääsivät kyllä yllättämään.
      Onnellista loppuodotusta :).

  13. 11.5.2014 / 18:33

    Pikaista paranemista sinne :)

  14. Heidi
    11.5.2014 / 18:33

    Niisk!
    Hyvin kiteytit. Sitä luulee tietävänsä, mitä on tulossa mutta ei ole haluakaan:)
    Hyvää ensimmäistä äitienpäivää!

    PS. Uskomatonta. Tuo someäitipostaus. Niinpä, huh, varmaan dokumentoidaan joka hetki someen nykyään. Onneksi 90-luvun alussa ei ollut vielä kännyköitä, eikä meillä tietokonettakaan. Oli ehkä hiukan läsnäolevampi äiti:)

  15. Sara
    11.5.2014 / 19:45

    Ihanaa ensimmäistä äitienpäivää ja onnea pienokaisen syntymän johdosta vihdoin!
    Vai niin se kävi että sektiolla syntyi teidänkin pieni!
    Meidän ihana poikamme syntyi tiistaina, sektiolla myöskin virhetarjonnan vuoksi yli vuorokauden yrityksen jälkeen. Sektio harmitti lähinnä koska alku oli kankeaa ja kivuliasta mutta eilen tein päätöksen että lähdemme sairaalasta kotiin eikä ole tarvinnut katua. Kotona oman pikku nyytin kanssa on maailman paras olla. Vielä kun sai miehen tueksi kokoaikaisesti eikä vaan päivällä…

    Toivotan pikaista paranemista ja ikimuistoisia vauvantuoksuisia päiviä!

  16. viivi
    11.5.2014 / 20:20

    Ihanaa että kaikki nyt hyvin! Vielä kerran onnittelut koko perheelle!

  17. HeidiP
    11.5.2014 / 20:59

    Kyynelet hiipi myös mun silmiin. Kaikki mitä kirjoitit on niin totta joka sana <3
    Ihanaa äitienpäivää kaikille, mutta etenkin meille ketkä sitä päästään ensimmäistä kertaa viettämään <3 On tää vaan ihmeellistä!!Ja usko tai älä, niin vauvaa voi rakastaa vielä hirmu paljon enemmän mitä siellä nyt tunnet. Joka päivä se tunne kasvaa sisällä ja rakkaus voimistuu!! Pikaista paranemista sinulle!!

    -H-

    • 16.5.2014 / 12:32

      Voin hyvin uskoa tuon rakkauden kasvun. Vaikka joka päivä tunnen, että enempää ei ole mahdollista tuota pientä rakastaa, on rakkautta taas seuraavana päivänä enemmän <3.

  18. Maiju
    11.5.2014 / 21:21

    Voi ihanasti kirjoitat äitiydestä. Vaikka en (ainakaan vielä) itse äiti olekaan, niin ihan tippa linssissä täällä. :) Paljon onnea vielä teidän perheellenne ja uudelle äidille. <3

  19. 11.5.2014 / 21:29

    Voi miten kauniisti kirjoittelit <3
    Täälläkin äitienpäivä sai ihan uuden ulottuvuuden siskon ekan äitienpäivän myötä. Herkisti minutkin :) Onnistuinkin yllättämään siskon vielä painamalla vauvan pikkuisen sormivärisen kädenjäljen korttiin ja muistoksi ekasta äitienpäivästä jäi korttikin <3

  20. emiliamaria
    11.5.2014 / 21:44

    Hyvää ensimmäistä äitienpäivää! :)
    Mukava kuulla että toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin! On ne raskaus- ja synnytyshormonit sellaisia kipulääkkeitä, samoin kuin se pienen suloposken tuhina ja tuoksu. Minulle jäi sairaala-ajasta parhaimpana muistona mieleen kun mies tuli illalla meitä ”ensimmäisen kerran” katsomaan. Ei oltu perhehuoneessa ja kun yöllä sektio tehtiin ja aamulla pääsin heräämöstä pois, niin kätilöt olivat passittaneet väsyneen ja onnesta sekaisin olevan isän kotiin nukkumaan. Oli jotenkin todella koskettava ja mieleenjäävä tilanne kun katselimme yhdessä nukkuvaa tyttöä ja molemmat olivat kyyneleet silmissä ihan hiljaa.

    Tämä seuraava Marko Haaviston laulu ja teksti tuli itselleni tärkeäksi raskauden aikana ja se painettiin myös nimijuhlien kutsukorttiin:

    PIENI LINTU

    Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
    Näin suojan antaa ja joka paikkaan sua viedä mukanain.
    Eikä kulu aikaakaan kun siipesi saat kantamaan.
    Kun jo tiedät itse sen, mikä käy parhaiten.

    Mun pieni lintu, vain hetken pitää voin sua kuin omanain.
    Ja tässä seison sen kaiken ajan kun kaipaat apuain.
    Vaan ei kulu kauaakaan kun maailma käy kutsumaan.
    Jään ovelleni vaieten, lähtöäs katsellen

    hienoon lentoon, hienoon lentoon
    sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

    Mun pieni lintu, mun pienet sanat ei sua voi pelastaa.
    Kiellän tai lupaan ja silti etees voi tulla mitä vaan.
    Kun saisin toivonsiemenen alle sinun siipien,
    vois silloin olla huoleton kun aikasi nousta on.

    hienoon lentoon, hienoon lentoon,
    sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

    Hienoon lentoon, hienoon lentoon
    sua saattaa mä saan, kunnes nouset lentoon.

    • 12.5.2014 / 15:11

      Voi voi voi, ei millään meinannut tulla itkusta loppua kun tuon laulun sanat luin, voi super niisk! Ihanaa, että kirjoitit sen niin saan sen itselleni muistiin. Kamala miten liikuttava, en pysty toista kertaa edes näissä hormonimyrskyissä sitä lukemaan.

  21. Katja
    11.5.2014 / 21:49

    Ihanaa äitienpäivää, vaikka kello onkin jo melko paljon. Kirjoitat todella ihanasti, voin melkein kuvitella olevani katselemassa vastasyntynyttä. Onnea vielä! <3

  22. Sylillinen onnea teille ♥ ja ainutlaatuista ensimmäistä äitienpäivää!

    Sektiosta toipuminen tosiaan vauhdittuu kun lähdet liikkeelle, muutaman päivän päästä on jo aivan erilainen fiilis! Itsellä oli pari päivää kipupumppu, ja sen jälkeen pärjäsi hyvin suun kautta otettavilla lääkkeillä.

    • 12.5.2014 / 15:13

      Kiitos Karla <3.
      Tänään taas otettu suuri harppaus toipumisen suhteen! Kotonakin jo pärjäisi, mutta en vielä hätäile sen suhteen. Voi kipupumpusta haaveilin to-pe, nimittäin heräämöön päättyivät suonensisäiset kipulääkkeet ja sieltä eteenpäin pillereillä... Hyvin on mennyt silti :).

  23. Anskuli
    12.5.2014 / 10:14

    oi, teille on pikkuinen vihdoin syntynyt… oikein paljon onnea koko perheelle :) Ja pikaista toipumista sektiosta!!

  24. Pilvi
    12.5.2014 / 11:38

    Pikaista toipumista :)! Ihmeellisiä aikoja elätte juuri nyt, onnittelut vielä koko perheelle :)!

  25. Ninnu
    12.5.2014 / 13:14

    Taisin sotkea meikkini..ja tietty töissä… ;) Ihania, kauniita ajatuksia sanoillasi kiteytät. Itsekin sektion kokenut äiti-ihminen (sanan jokaisessa merkityksessä). Maailman paras ammatti! Ja kuten poikani kauniisti, nyt jo 4-vuotias, sanoo, ”Äiti sinun masussa on valkoinen ja punainen viiva, minun ovi…” <3 *niisk* :D Onnea tuhannesti!!!!!!

  26. Rouva M
    12.5.2014 / 14:18

    ONNEA ONNEA ihanasta pienestä kääröstä! <3 <3 <3 Kirjoitit niin kauniisti!!!

    Pikaisia toipumisia sinulle, tuokoon vauva-arki sinulle ja miehellesi kaikkea ihanaa ja ainutlaatuista. <3

  27. 12.5.2014 / 16:53

    Asiat menivät juuri niinkuin niiden tulikin mennä <3
    Oikein paljon Onnea <3

  28. anni
    12.5.2014 / 17:18

    Ihan pikkiriikkisen itkin kun näin pienen pojan kuvan instagramissa.. Ja nyt vollotin kun luin tämän tekstin! Vielä kerran lämpimät onnen toivotukset koko poppoolle ja pikaista paranemista sinulle! t.kahden viikon päästä LA <3

  29. Marika
    12.5.2014 / 22:28

    Tekstisi tuli niin suoraan sydämestä ja liikutuin kovasti <3 Olen niin onnellinen sinun ja koko perheesi puolesta :) Pikaista paranemista! Teillä on ihana perhe kohta koolla <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.