Kastejuhlavalmistelut ovat päässeet alulle. Täytyy myöntää, että muutaman kerran on mielessä käynyt, miten ihmiset ehtivät kyseisiä juhlia pienen vauvan (ja mahdollisten vanhempien lasten) kanssa edes järjestää! Meidän vauva ei ole mikään päivänukkuja eikä häntä henno valveilla ilman seuraa pitää, muuta kuin ne pakolliset hetket. Pitempiä päikkäreitä hän nukkuisi joko liikkuvassa autossa tai vaunuissa. Joten päivisin en ehdi juuri mitään muuta… Nyt ollaan kuitenkin vihdoin valmistelut aloitettu!
Kastepäiväksi saimme kivasti päivän, jolloin mies täyttää 35. Mukava sattuma on myöskin se, että ystäväni, joka on samalla vauvan tuleva kummitäti, viettää synttäreitään samana päivänä! Kummit on tosiaan pyydetty ja kaikki lupautuivat ilomielin tehtävään. Niin ihanat kummit poikamme kyllä saa, liikutuksen kyyneleitä on vuodatettu! Toissapäivänä kävimme tilaamassa kastepuvun, sillä meillä ei ole suvuissamme mitään ”sata vuotta suvussa kiertänyttä”. Päätimme sitten hankkia ihan uuden ja samalla nykyaikaisen version; kuvaan sen tännekin kunhan saapuu! Kyseessä on mielestämme pojalle hyvin soveltuva kastehaalari, mutta saapas nähdä vaihtuuko se viime hetkellä kuitenkin perinteiseen kastepukuun (eli siihen mekkomalliin). Itsehän aloin jahkailemaan nyt tietysti tätäkin… Oletteko te olleet kastejuhlassa, jossa päivänsankari on pukeutunut kastehaalariin?
Omasta perheestä löytyivät kuitenkin sekä minun että veljeni kastajaisissa käytetyt vaaleansininen satiininauha (tämänvärinen versio toki vain veljeni kastepuvussa…), kastetyyny sekä -liina:
Eilen kävin tilaamassa kukat kastejuhlaan: päädyin kahteen kimppuun, joista toinen pääsee koristamaan kastepöytää ja toinen tarjoilupöytää. En tiedä, onko jotain kovin perinteisiä kastejuhlakimppuja, mutta päädyin tilaamaan omaa silmääni miellyttäviä kukkia. Näiden kimppujen valmistuminen jännittää kyllä kovasti! Niin paljon riippuu siitä, miten hyvin minun ja floristin ajatukset ja mielikuvat kohtaavat.
Molempiin kimppuihin on tulossa enimmäkseen valkoista pienillä ripauksilla vaaleankeltaisia kukkia. Vaaleansinistä joukkoon saadaan kauniilla satiininauhoilla, kun ei juuri sensävyisiä kukkia tunnu oikein olevan. Alkuun mietin valkoisten ruusujen värjäämistä sinertäviksi, mutta hylkäsin sitten ajatuksen ja päädyin tuohon satiininauhaan. Vaaleansinistä kimppuihin kuitenkin haluan, mutta ihan sinivalkoiset eivät ajatuksena miellyttäneet. Kun sitten mietin pientä hymyilevää poikaani, ajattelin että aurinkoisen vaaleankeltainen sopisi joukkoon vallan mainiosti. Vihreät härpäkkeet jätin pois lähes kokonaan: mahdollisimman yksinkertaista! Laitoin muuten merkille, että tytön kastejuhlaan olisi ollut vaikka minkämoista sävyä ja kukkavaihtoehtoa tarjolla.
Niin ”valkoista” kuin meillä onkin, niin uskokaa tai älkää: yhtään valkoista liinaa tästä talosta ei löydy :). Sovitteilla onkin yksi liina äidiltäni, miehen äidiltä toinen. Toivottavasti sopivat pöytiimme!
Virretkin on kastejuhlaan jo valittu, seuraavaksi ajattelin printata niiden sanat juhlavieraille. Niin ja kutsukortit, ne on viimeisteltävä tänään ja saatava huomenna postiin! Sitten tarjoilut – niidenkin miettimiseen saa uhrata tovin. Pitopalvelun puoleen ajattelin kääntyä; olisikos ideoita sekä suolaisten että makeiden suhteen? Juhlavieraiden yhteismäärä jää alle 20 henkilöön, joten täytyy olla maltillinen mitä tarjoiluihin tulee.
Mutta nyt tuumasta toimeen – olkoon tämä päivä oikein tuottelias! :)
Meillä myös samoja puuhia meneillään. :) Olen kyllä kuullut kastehaalareista, mutta en ole nähnyt käytännössä. Varmasti ihan nätti, mutta jahkailua lisää ;) mietippä jos teille syntyisi joskus tyttö, haluatko että lapsillanne kiertää sama kastemekko vai hommaatko jokaiselle oman? Toki voihan tytölläkin olla se haalari. Minä suunnittelin ristiäisiä jo ennen vauvan syntymää, suunnittelu on niin kivaa, mutta aina sitä tahtoo tulla kiire. :)
Tuo juuri on toinen syy, miksi vielä jahkailen haalaria :D. Toinen on sitten se, että onko mekkomalli kuitenkin mielestäni juhlavampi… Kun vauva on sylissä, se laskeutuu niin kauniisti.
Suunnittelu on kyllä kivaa, mutta itse pelkäsin, että jos ennen vauvan syntymää alan suunnitella, jotain pahaa tapahtuu. Pelkäsin jotenkin uhmaavani kohtaloa ja kun se raskausaika oli muutenkin täynnä kaikenmoista, niin en uskaltanut ottaa riskiä.
No samanlaisia aatoksia kävi minullakin enkä ihan loppuun kaikkea suunnitellut, mutta jotain jo katselin kun en malttanut odottaa. ;) Arvasin että olet varmasti pähkäillyt juuri tuollaista. :)
Mä oon tämmönen pähkäilijä :D. Ja taikauskoinen… :)
Ai että, tuo on samalla tosi ihanaa että rassaavaa aikaa! On muuten tosi fiksu päätös kääntyä pitopalvelun ja muidenkin auttavien tahojen puoleen, koska kuten sanoitkin niin sitä aikaa ei vain riitä kaikkeen. Meillä on tehty molempien lasten nimiäisissä kaikki itse ja etenkin nuorimman kohdalla tehtävässä meinasi olla jo liikaa tekemistä :D.
Meidän pojalle teetettiin nimiäisiin valkoinen pellavapaita ja paidan kaverina oli tavalliset valkoiset potkarit sekä valkoiset sukat. Musta yhdistelmä oli kaunis ja jotenkin meidän perheelle sopiva. Me on hankittu molemmille lapsille omat vaatteet juhliin, joita ei ole ollut tarkoituskaan käyttää enää toiste. ^ Marilla oli kuitenkin hyvä pointti siitä, että jos samaa vaatetta tahtoo kierrättää ja tehdä siitä jonkunlaisen perinteen niin perinteinen kastemekkohan käy kaikille:). Esimerkiksi mun kummipojallani oli ihana vuosia vanha mekko, johon oli kirjailtu vielä helmaan jokaisen käyttäjän nimi. Mukava nähdä vuosien jälkeenkin kuka pukua on käyttänyt!
Mutta kastehaalarit on kyllä myös ihania ja vähintään yhtä juhlavia kuin -mekot. Ja tässä heräsi mieleen myös kysymys: mekon kanssa juhlittavalle on oltava myös toiset vaatteet, haalaria varmaan voisi käyttää läpi koko juhlan? Vai olenkohan ihan väärässä? Tällainen mieli mulle on jotenkin jäänyt asiasta o.O
Haluan niin keskittyä vauvaan, että kaiken minkä voin, aion ulkoistaa. Ulkopuolinen tekee ainakin tarjoilut ja pesee ikkunat :).
Ihanalta kuulostaa teidän juhlavaatteet ja kiva ajatus tuossa kummipoikasikin kastemekossa! Haalaria voisi tosiaan käyttää läpi juhlan. Toki riippuu materiaalista, onko kankea (meille olisi tulossa pellavainen haalari), mutta itse olen hankkinut jo vauvalle kivat ja rennommat valkoiset vaatteet (body ja housut), joita käytämme tilaisuuden jälkeen. Haalarin alla täytyy kuitenkin olla valkoinen body, joten kuumakin voisi tälle meidän vauvelille tulla :).
Tuo on kyllä hyvä ajattelutapa, jospa tämän innoittamana seuraavia synttärijuhlia varten jo itsekin ottaisi asiat vähän rennommin tuossa mielessä ja ei itse yrittäisi tehdä ihan kaikkea ja stressata sitten vielä siitä ;)!
Body ja haalari kyllä varmaan olisivat tosiaankin liian tuhti yhdistelmä pienelle miehelle koko juhlan ajaksi, tuo kevyempi ”seurusteluasu” kuulostaakin siis aika viisaalta!
Meillekin varmaan olisi tullut pojalle haalari, jos olisin löytänyt mieleisen mallin siihen hätään! Tuo pellavainen kuulostaa kyllä tosi kauniilta, en ole sellaiseen missään törmännytkään?
Itsekin olen aika pitkälti sellainen, että haluan itse tehdä lähes kaiken tai ainakin päättää kaikesta. En tarkoita tarjottavia, että niitä leipoisin, mutta päättää niistä(kin) haluan yms. Tänään kävin vielä hieman muokkaamassa tilaamiani kukkakimppuja :D. Niistä tuleekin nyt asetelmat…
Tuota pellavaista versiota ei ollut valmiina liikkeessä, se tehdään eikä ole varmaa, ehtiikö saapua… Mutta voi olla, että käännymme vielä pellavamekon suuntaan. Saapa nähdä! :)
Minun mummu ompelutti meidän kaksosille kastepuvut, ihan sellaisesta yksinkertaisesta kankaasta jossa kukkia tai siis sellaisia reikiä jotka näyttää kukilta ja ne reikien reunat on kirjottu langalla, en tiedä kankaan nimeä. Liinat ja tyyny tuli myös. Mun sisarusten lapsille on mummu myös teettänyt samanlaiset kastepuvut.
Kastepuvut on molemmille säästettynä pukupusseissa, odottamassa omia lapsia :)
Tarjottavasta mulle tulis mieleen tuulihatut, samaan kuoreen voisi tehdä makean ja suolaisen. Ite tein kerran lohitäytteen ja makeisiin valkosuklaatäytteen ja hyviä oli. Juustokakuuthan on hyviä, kolmen suklaan juustokakku tai ailatädin piimähyydykekakku on myös hyvää, tuosta piimästä huolimatta :) Muffinsit, ihan vaan suolanen piirakka.
Tai sitten vaan tuoretta mansikkaa joka paikkaan :) ite ajattelin tehdä joku päivä juustokakun mansikasta ja mansikkabritan. Juustokakuilla tarkoitan itse siis hyydykekakkua, en oikein sitä oikeaa paistettua juustokakkua.
Ens viikollahan pitäis lämmetä, ihanaa!
Hauskaa alkavaa viikkoa ja kastajaisten suunnittelua.
Nimestä muuten sen verran, että pojan nimi oli melko nopsasti selvillä, mun vaarilla oli sama nimi. Mutta tytön nimi oli sellanen et automatkalla mun siskon tytön ristiäisiin, heitin et olisko tyttö sitten joku Nelli, en siis todellakaan ollut sitä ajatellut, mutta sehän oikeesti alkoi kuulostaa tosi hyvältä kun oli en sanonut puolileikillä ääneen. Joten meillä on Lauri ja Nelli :)
Nätit nimet! Olisipa meilläkin nimipohdinta noin helppoa :D.
Kuulostaa ihanalta! Ja ihanaa myöskin tuo, että saavat joskus mahdollisesti kastaa omat lapsensa niissä.
Ihan vesi kielellä saa lukea, slurps! Kiitos vinkeistä Hanna! :)
Heips,
Täytyy tulla kommentoimaan, kun tuli mieleen, että meille pappi toi mukanansa lehtisiä, jossa oli ne yleisimmät virret joita kastejuhlassa lauletaan. Että jos haluat päästä vähemmällä, niin ei kannata niitä tulostaa. Toinen juttu, että ite tilasin Liljan kartanosta täytekakun, broileripiirakkaa ja passionvalkosuklaajuustokakun ja kaikki oli tosi hyviä (eikä hintakaan päätä huimaa :)). Tuota broileripiirakkaa oon syönyt monissa sukumme juhlissa ja se ainakin tekee aina hyvin kauppansa. Täytekakkuun sai valita jos jonkinlaisista mousse yms. täytteitä.
-PipSa-
Kiitos näistä! Täytyykin selvittää papilta, kun hän tulee käymään, että tuoko mukanaan virsien sanat. Onneksi siis näin tämän kommenttisi ennen kuin ehdin niiden parissa eilen alkaa väkertämään :).
Voi tuo passionvalkosuklaajuustokakku kuulostaa taivaalliselta!
Meillä on 9-vuotta sitten ollut käytössä kastehaalari. Koimme sen sopivaksi ratkaisuksi, vaikka suvussa oli kastemekkoja tarjolla. Kyllähän vanhempi väki sitten hiukan ihmetteli, mutta kaikki tavallaan
Meillä olisi vanhempaa väkeä vain oma mummuni (varmasti tulisi mahdollista haalaria ihmettelemään, mutta päätös on meidän), vauvan isovanhemmat taas ovat haalarista ihan innoissaan :).
Pitipä ihan googlata kastehaalari ja kyllä, tykkään! Mahtava idea poikavauvalle! :)
Se on kyllä tosi kiva ja etenkin pellavaisena mielestäni kaunis!
Vain ja ainoastaan kastepuku :). Minusta juuri perinteet kuuluvat kastejuhlaan, paikalla useimmiten isovanhempia ja koen,että vaikka juhla on pikkuisen on se myös kunnioitusta sukujen jatkumoon ja kastepuku kuuluu osana tähän.Lisäksi se on useimmiten myös kestävää kehitystä eli kulkee suvussa ja saisit siitä myös jatkossa omalle perheellesi yhdistävän tekijän.
Samaa mieltä olen tuosta viimeisestä lauseestasi :). Ymmärrän kyllä hyvin mielipiteesi, mutta mielestäni joissain asioissa voi tehdä jo eri tavalla kuin esim. 50 vuotta sitten. Kastepuvussa (oli se sitten mallia mekko tai haalari), se kokovalkoinen väri on kuitenkin se ratkaisevin tekijä. Meidän vauvan isovanhemmat on varmaan sitten kovin nuorekkaita ja nykyaikaisia, kun ovat haalarista kuullessaan olleet ihan innoissaan. Tiedän, että oma mummuni ihmettelisi ÄÄNEEN :D, mutta ei tätä elämää voi elää toisten mielipiteiden mukaan. Jokainen päättää itse.
Itse epäröin kahdesta syystä: koenko mekkomallin kuitenkin juhlavampana ratkaisuna..?Lisäksi mekkomallinen olisi tosiaan pitkäikäinen ja kävisi sekä tytölle että pojalle jatkossakin.
Onpahan pakko vielä höpötellä näkemys tähänkin asiaan! Musta tärkeintä tällaisissa juhlissa niin pukeutumisen kuin kaiken muunkin kanssa aina on tehdä päätökset sen mukaan, miltä itsestä tuntuu ja mikä on omasta mielestä se paras vaihtoehto. Mun mielestäni on vähän hölmöä tehdä asioita vain perinteiden takia ja koska ”niin on aina tehty” JOS itselle se ei oikealta kuitenkaan tunnu. En siis todellakaan sano että olisi väärin kunnioittaa perinteitä vaan olen vain sitä mieltä että minusta perinteitä tulee jatkaa vain silloin jos ne itse tuntuvat oikeilta ja itselle sopivilta:). Juuri niinkuin Satu totesikin: ” joissain asioissa voi tehdä jo eri tavalla kuin esim. 50 vuotta sitten..”
Ja ymmärsin muuten täysin myös tuon ajatuksen siitä, miksi mekkoa kuitenkin Satu mietit. Mun mielessäni kastehaalari on ainakin vähintään yhtä juhlava kuin mekko, mutta tiedän ja ymmärrän myös ajatuksen siitä, miksi mekko kuitenkin saattaa tuntua juhlavammalta. Ja tosiaankin, pitkäikäisyys mekossa toki on taattu :).
Vaikeita päätöksiä, joita kuitekaan harva juhlavieras edes tajuaa ajatella saati ihmetellä sitten kun olet valintasi tehnyt ja pikkumies on nimensä saanut ;). Toivottavasti päätös lopulta on helppo tehdä, tsemppiä vielä viimeisiin järjestelyihin!
Nimenomaan: on hyvä tehdä oman maun ja pään mukaan, ennen kaikkea kuunnella sydäntään :). Tämäntapaiset juhlat on ainutkertaiset ja tuntuisi varmasti jälkeenpäin kurjalta, jos olisikin järjestänyt juhlat jotain muuta miellyttääkseen.
Mekossa ajattelen juuri sitä, että se näyttäisi varmasti myöhemmin kuvista ihasteltuna kauniilta, kun laskeutuu niin kauniisti. Siitä ehkä se juhlavuus tulee itselleni mieleen :). Ja tulee heti se mielikuva kastejuhlasta. Vauva kun on sylissä, niin haalaria ei välttämättä kunnolla sylistä huomaa. Kuvat kuitenkin elävät ikuisesti, juhla on vain yksi päivä.
Lämmin kiitos sinulle sanoistasi! :)
Haalarihn olisi ihana! Suotta ei tarvitse jäärätä siten kuin aina ennenkin on tehty koska tänään on eri päivä kuin eilen :)
Voileipäkakku olisi juhlava suolainen tarjottava. Sen lisäksi täyskäri ja vaikkapa muffinseja. Myös kinkkuhyrrät tms. ovat kivoja pikkusuolaisia.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi; tänään on tosiaan eri päivä kuin eilen :). Mielestäni on tärkeintä, että jokainen tekee omaa elämäänsä koskevat päätökset ihan itse, sydäntään kuunnellen. Muita ei tarvitse yrittää miellyttää.
Kiitos herkkuvinkeistä! :)
Itse tein esikoisen ristiäisiksi valkoisen kastehaalarin. Sen päällä oli hihaton mekko toimituksen ajan. Myöhemmin juhlien aikana lapsi oli pelkässä haalarissa. Sama mekko ja haalari on ollut kaikilla neljällä käytössä ristiäisissään. Myös tytöt ovat ollet toimituksen jälkeen pelkissä haalareissa.
Tuohan on loistava idea pitää hihatonta mekkoa haalarin päällä toimituksen ajan ja sitten loppujuhla haalari päällä. :)
:)
Tosi kiva idea! :)
Meidän ristiäisten menu löytyy täältä http://nauravanappi.blogspot.fi/2013/11/ristiaiset.html. Mulla tahtoo ampua aina vähän yli nuo tarjottavat, kun tykkään värkätä :) Mutta osa vieraista ajoi kuitenkin kauempaa niin saipahan mahan täyteen, kun oikeaa ruokaa ei ollut tarjolla. Kannattaa muuten kokeilla tehdä päivällä hommia vauva kantorepussa (jos semmoisen hankitte, en muista?), jos ei raski hereillä jättää yksin vaikka sitteriin. Samalla onnistuu hommailla ja vauva saa läheisyyttä.
Kiitos linkistä Laura! Käynpäs ajan kanssa tutustumassa :).
Juu hankimme oman kantorepun ja kyllä vauva siellä tunnin viihtyykin kerrallaan (pitempään en ole vielä pitänyt), nukahtaa aina melko pian <3. Sitterissä istuskelee tai lattialla makoilee yksinään kun syön tai kun teemme lähtöä johonkin ja valmistaudun ja meikkaan. Noiden asioiden vuoksi en halua muina aikoina häntä yksin jättää ja olen sitten yrittänyt ajoittaa kaiken hänen päiväuniensa ajaksi. Tosin nuo päiväunet on useimmiten 15-20 minuuttia, että ei siinä hirmuisesti ehdi :D.
Meillä oli kukkina kimppu ja kastemaljan ympärillä kukkaseppele, aika muhkea, mikä oli mielestäni ihana. Vaaleansinisenä kukkana siinä hortensia, mikä todella hento ja ihana vaaleansininen. Valkoista seppeleessä oli myös.
Ihana idea tuo kukkaseppele! Hortensiaa mietin itsekin vaaleansinisenä, mutta kukkakaupasta sanoivat, että kun he tilaavat hortensiaa sinisenä, tulee joko vaaleansininen tai tosi tummansininen, että sitä ei voi valita. Arpapeliä siis, joten en halua ottaa riskiä.
Meillä oli esikoisen ristiäiset äitienpäivänä. Vieraita 20. Tilasin pitopalvelusta kaksi täytekakkua. Vaaleanpunaiseksi värjätty kerma ensin epäilytti, mutta olikin tosi suloinen, hennon vaaleanpunainen. Pojalle voisi olla hennon vaaleansinistä sitten. Päällä oli koristeena muutama ruusu ja freesiaa (ihanan herkkä kukka).
Suolaiset oli kaksi erilaista tuoresalaattia: leipäjuusto- ja kanariisisalaatti. Salaatteihin en ollyt täysin tyytyväinen, koska ainesosat oli pilkottu ihan pieniksi. Jos olisin itse tehnyt, olisi muoto ja ulkonäkö ollut modernimpaa. Esim. Tomaatti-minimozzarellaa basilikalla yms. Halusin tarjota jotain ruokaisampaa kuin piirakka tai voileipäkakku (en kuitenkaan lämmintä ruokaa). Nämä tietty hyvät, jos sattuu hellepäivä.
Lisäksi tarjolla oli samana aamuna leivottuja sämpylöitä (ehdoton hittituote selväsi nämä, kokojyvää ja päällä leseitä+yllätyksenä mukavasti tavallisesta poikkeava muoto). Ja rahkalevitettä. Sitten olin itse hommannut pinkkejä vaahtokarkkeja, pieniä vaaleanpunaisia englanninlakuja ja keksejä+mini suklaasuukkoja. Karkit teki erittäin hyvin kauppansa kaiken ikäisten keskuudessa.
Juomana kahvi+tee+sekamehu. Alkoholiton alkumaljakin olisi ollut kiva. Kukista pihistin, ensin meinasin hankkia kukkakaupasta. Halusin kastemaljan ympärille kranssin. Mummolta löytyi tosi upea tekokranssi. Tääkin ensin epäilytti, mutta näytti oikeasti hienolta. Pitkän pöydän koristelin lasisilla tuikkukupeilla (vaaleanpunaiset tuikkukynttilät) ja yhden kukan maljakoita oli rivissä kymmenkunta. Näissä ihan cittarista ostetut kivan pinkit ruusut. Kutsukorttiin painoin jalanjäljen. Tarjoilupöydässä oli ostokimppu, jonka löysin sattumalta minimanista. Sellainen rautalankakehikko ympärillä ja peittona vaaleanpunaista niintä. Gerberaa, ruusuja jne.
Tuli hieman sekavasti, kun akku meinasi loppua ja kiireellä kirjoitin. Itse stressasin juhlia kovasti. Stressasin aikoinaan häitäkin. Oon hieman sitä mieltä, että juhlista pitäis olla ensin ”kenraaliharjoitus”, Näkis, mitä muuttais ja mihin on tyytyväinen. Häissäkin meni moni asia ”pieleen”. En oo mikään täydellisyyden tavoittelija, mutta onhan nuo juhlat harvinaisia ja ainutkertaisia.
Innostuin kertomaan, kun meille ristiäiset olivat todellakin ainutkertainen tilaisuus. Toivoimme lasta kymmenisen vuotta ja lopulta hän saapui yllättäen, kun toiveesta oli jo ehtinyt luopua.
Itse en ainakaan vielä stressaa juhlia yhtään, toivottavasti asia ei myöskään muutu!
Täytyy nyt sanoa, kun tuli puheeksi, että olen aiemmista viesteistäsi käsittänyt, että olet täysin lapseton. Olet varmaan ihmetellyt sanojani :D.
Lapseton olinkin, aina maaliskuuhun saakka. En muista kyllä aikoihin tänne mitään kommentoineeni.. Ollut sen verta hässäkkää tämä kevät. Meidän pienokainen saapui yllättäen, toista reittiä kuin yleensä. Saimme parhaan lahjan, mitä saada voi <3
Kastepuvusta vielä. Meillä oli äitini tekemä, 50v vanha kastemekko. Kasteen jälkeen vaihdettiin päälle juhlava kukkamekko. Halusin kevään ja ilon kunniaksi värikkään mekon.
Mielestäni loistoidea tuo alla haalari ja päällä kasteen ajan mekko. Sitten loppuajaksi voi jo vaihtaa jotain rennompaa, jos juhlat kestävät..
Tosi jännä juttu tämä! Selasin läpi kommentteja viime lokakuisesta postauksestani, jossa kerroin vauvauutisen. Sekoitin sinut toiseen Mariaan varmaankin. Hassua on vaan se, että teillä on samat sukunimetkin ainakin sähköpostiosoitteista päätellen. Siksi taisin sekoittaa sinut toiseen, pahoitteluni!
Nam, ihanat tarjoilut! Ja kauniit juhlat tyttärellänne. Hyvä kun mainitsit tuosta alkumaljasta, olen miettinyt holitonta kuoharia itsekin. Täytyy laittaa muistilistaani, etten enää unohda. Ostin myös jo vaahtokarkkeja: sydämiä, tosin vaaleanpunaisia kun ei muita ollut, mutta ehkä me kestämme tuon sävyn :D.
Niitä sydämiä meilläkin. Jostain luin, että kastejuhliin soveltuu hyvin kaikki pienikokoinen tarjottava. Olihan ne kieltämättä suloisia, kuten minisuukot yms. Kannattaa muuten ottaa tarjottavat tutusta pitopalvelusta, jos sellainen on. Meillä ollut joskus huonoja kokemuksia..
Hyvä pointti tuosta pitopalvelusta!
Enpäs ole koskaan nähnyt ristiäisissä käytettävän kastehaalaria, mutta kuulostaa niin kivalta ja modernilta, että taidan ”varastaa” idean :) Mistä löysitte kastehaalarin?
Moderni ratkaisu kyllä minustakin :). BabyCity myy ja haalareita on saatavilla ainakin kahdesta eri materiaalista.
Mulle neuvolassa terveydenhoitaja sanoi että on nähnyt monia äitejä joiden maidontuotanto on hiipunut ristiäisjärjestelyistä johtuvan stressaamisen vuoksi. Itselläni anoppi ja käly hoitivat kaiken, kiitollinen siitä :) Halusin vaikuttaa vain kakun ulkonäköön, leipoa itse macaronsit ja päätin kukkakimpuista. Ja keskityin vauvaan :) Loistava työnjako.
Mukavaa suunnittelua teille!
Voi kamala! Tuo olisi kyllä niin kurjaa ja ennen kaikkea turhaa, jos tuollaisen vuoksi maito loppuisi tai vähenisi. Meillä on onneksemme molemmat sekä mummu että fammo suurena apuna! <3
Kiitos Anna!
Meillä ei ollut kastejuhlia kun emme kuulu kirkkoon, mutta nimijuhlat maaliskuun alussa. Vieraita oli kymmenkunta ja tein muut tarjottavat itse paitsi kakun tilasin tutulta. Kakuksi halusin perinteisen prinsessakakun vihreällä marsipaanilla. Päällä oli pienenpienet sokerimassasta tehdyt kengät. Yksinkertaista siis. Muina tarjottavina oli suolaista piirakkaa, itsetehtyjä karpalo-valkosuklaakeksejä ja jotain muuta, en enää muista :D Ostin myös sellaisia vaaleanpunaisia, valkoisia ja vaaleanvihreitä tomusokeripäällysteisiä toffeepallokarkkeja.
Koska juhlat olivat pienimuotoiset ja rennot, niin mekoksi ostin newbieltä hennon kukkamekon, kastemekkoa kun ei sattuneesta syystä tarvittu. Alle vaan valkoiset sukkahousut ja valkoinen body. Kastehaalari kuulostaa kyllä kivalta, varsinkin pellavainen.
Nostan hattua sulle, kun olet itse valmistanut herkut! Voi saisinko noiden karpalo-valkosuklaakeksien ohjeen? Nam! Ja voi iso kiitos kun mainitsit nuo toffeepallokarkit! Taidan ostaa niitä (harmi vain kun niitä ei ole myös vaaleansinisinä) ja samalla sellaisia valkoisia ja vaaleansinisiä sydänkarkkeja :).
Suolainen vinkki tarjoiluun: savuporotuulihatturulla. Yksinkertainen tehdä. Helppo tehdä. Voi pakastaa. Jos kiinnostaa, niin laitan ohjeen.
Kuulostaa kyllä herkulliselta! Laita vain ohjetta tulemaan, jos ehdit :).