Kaksi eri kissaa, samassa kodissa, samoissa turkin sävyissä, samaa sukupuolta, mutta täysin eri luonteet. Toinen niin herkkä ja varovainen, toinen rohkea ja rämäpää. Yhteistä heille on kuitenkin suuri sydän sekä todella kultainen ja kiltti luonne. Mun murmelit <3 <3.
Kissat tulivat aika aikaisessa vaiheessa osaksi blogiani; joskus heitä näkyy täällä enemmän ja joskus vähemmän. Jo neljän vuoden ajan, vuodesta 2010 saakka, heidät on tunnettu täällä nimillä vanhempi kisu ja nuorempi kisu. Olen joskus saanut kysymyksiä heidän nimistään, joten kohta seuraa tämä suuri uutinen :D.
Muistatteko muuten vanhemmat postaukseni, joissa nuorempi kisu täytti viisi (Pieni synttärisankari mun) ja vanhempi kisu 10 vuotta (Toinen pieni synttärisankari mun)? Noissa postauksissa kerroin, miten kisut meille päätyivät, kuvailin heidän luonteitaan hieman tarkemmin sekä paljastin kissojen useat lempinimet. Niitä onkin syntynyt vuosien varrella säännöllisesti ja syntyy yhä edelleen uusia.
Vanhempi ikinuori kisuneiti täytti reilu kuukausi sitten 12, hän on syntynyt Kalajoella. Hänen lempinimistään on viime aikoina ollut eniten käytössä Stig, tuttavallisesti ihan vaan Stigu. Saanko esitellä tämän kauniin herkkäkatseisen sydänkäpyseni, Tigrun:
Tigrusta on viime kuukausina (erityisesti raskausaikanani) paljastunut mentalistin vikaa, joten hän onkin saanut ansiokkaan lisänimen Mentalisti Tigru Karva.
Tigrun kauhuksi eräänä toukokuisena päivänä Kälviällä syntyi tämä pieni pallero, joka muutti meille. Tämä rohkea, kovan kehräysäänen omaava ilmeikäs vanttera voimapussi täytti toukokuussa 7 vuotta, samana päivänä jona vauvamme syntyi. Saanko esitellä poikamme tulevan painikaverin, Sissyn:
Olen aina tykännyt nimestä Sissi, katselin joskus pienenä äitin kanssa niitä itävaltalaisia Sissi-elokuvia. Keisarinna Sissi, kuten eläinlääkäri kisua joskus kutsui. Ajattelin, että hieman enemmän naisellisuutta ja hempeyttä mukaan kuitenkin ja kisun nimi kirjoitetaankin siksi Sissy. Vähän lempeämpi kirjoitusasunsa vuoksi, eikö totta? Kissa on kuitenkin niin äijä, todellinen poikatyttö, kuten taisi elokuvien keisarinna Sissikin olla. Mies aina sanookin, että kissa on ottanut nimensä turhan kirjaimellisesti… Nimi on enne, voimme todeta jälleen kerran.
On ihana seurata, miten poikamme seuraa kissojen liikkeitä silmät suurina mielenkiinnosta. Pää kääntyy heidän peräänsä kuin huudahtaen hei, mikäs karvatollo tossa meni! Tigrua joskus hieman jännittää tuo päivä päivältä äänekkäämmäksi käyvä minimies. Silti rohkeasti pysyttelee samassa huoneessa, joskus jopa samalla sohvalla kuin kiljahdusten äänilähde. On kuitenkin vauvan ansiosta muuttunut huomattavasti rohkeammaksi, ennen säikkyi aika pienistäkin. Silti on hyvä olla varuillaan ja hän taitaakin kauhulla odottaa sitä päivää, kun vauva lähtee liikkeelle (jos osaa moista vielä edes aavistaa…). Tigrua täytyykin huomioida suurella määrällä hellyyttä ja pitää huoli siitä, että hän pääsee aina johonkin omaan rauhaansa lepäilemään, kun siltä tuntuu. Jonnekin oikein pehmoiseen ja lämpöiseen paikkaan.
Sissy on eri maata, hän menee jo omatoimisesti vauvan silitettäväksi. Hieman ronskimpi kisunen kun on, hän tykkää myös hieman rajummista silitysotteista ja niitähän poitsu tarjoilee :D. Silitys on tyyliä LÄTS ja rutistus. Siinä on hyvä olla aikuisen kädet ihan vieressä, ote on joskus aika tiukka… Tigrua ei tuolla tavoin käsitellä, mutta jostain syystä Sissy tykkää moisesta; kehrää kovasti, nuolaisee karhealla kielellään ja kerjää lisää. Uskon hänen vaistoavan, että kyseessä on pieni vauva eikä ns. lähde ronskiin leikkiin mukaan. Joskus saattaa siristellä silmiään, mutta karkuun ei ole vielä koskaan juossut. Sissy myöskin rrrakastaa vauvan myötä kotiin tulleita uusia härveleitä kuten vaunuja ja turvakaukaloa (kuten kuvakollaasista näkyy!). Vielä ei ole lenkillä tuolla alakorissa pysynyt, mutta kotipihalla on sieltä käsin liikkuvista vaunuista maisemia katsellut!
Kiitokset teille aivan ihanista kommenteistanne kissoihimme liittyen kaikkien näiden vuosien aikana! Ovat ilahduttaneet valtavasti meitä jokaista! :)
<3 Ihanat murmelit <3
Niin kyllä ovat! :)
Ihania murmeleita! <3 Varsinkin tuo Stigu muistuttaa ulkonäöltään paljon meidän Elsaa (siis Kisua, Ellukkaa, Möymöytä, Möyliä… :D ), mutta luonteeltaan meidän kisu on enemmän Sissin tyylinen. Hän tykkää lapsista ja nauttii siitä, jos joku jaksaa juosta ja riehua hänen kanssaa. Vähän kyllä jännittää, miten kissan ja vauvan yhteiselo tulee sujumaan vauvamme synnyttyä, varsinkin kun kisua kiinnostaa niin kauheasti vauvan jutut ja varsinkin sängyt!
Heh, hauskoja lempinimiä sielläkin! Älä turhaan jännitä, anna asioiden mennä omalla painollaan. Mahdollisimman paljon vain huomiota kisulle vauvan syntymän(kin) jälkeen, niin kyllä kaikki hyvin menee! :)
Sinulla on aivan ihanat kissat :) Itse en yleensä lue sisustusblogeja, mutta sinun blogiasi luen kun sinulla on niin suloiset kissat! On teillä myös todella kaunis koti :) Kaunis koti ja söpöillä kissoilla on vaan jotain niin hurmaavaa!
On tuo kyllä ihana kaksikko! Kiva kuulla, että olet samaa mieltä ja että heidän ansiostaan viihdyt blogini parissa. Kiitos tosi kivasta palautteesta! :)
Voi, niin ihania raitapaitoja ♥
Samanoloinen misu oli meilläkin vielä nelisen vuotta sitten, nyt kissojen taivaassa – ja vieläkin ikävä!
Voi että, uskon erittäin hyvin, että ikävä on vielä pitkään! Mutta onneksi on myös ne miljoonat sydäntälämmittävät muistot <3.
Mikä ihana yllätys vuosia blogiasi seuranneelle saada vihdoin tietää kisujen oikeat nimet :)Tämän tiedon myötä heistä tuli heti tutumman oloisiakin :)
Ihana kuulla! Ja ihanaa myöskin tuo, että olet noin pitkään blogini parissa viihtynyt! :)
Ihana kuulla heidän nimet ;D Täälläkin meille on kisuille muodostunut vaikka mitä lempinimiä ;) Ulkoiluhullun uusin versio on pusuhuuli kun hänen pikkiriikkinen huulensa näkyy niin söpösti ♥♥♥ Kaikkien kisujen nimet saa selittää kuten maminkin että kahdella iillä ;)Luka koolla,Fanny yyllä,Eden yhdellä eellä ja Lucy yyllä ♥♥♥♥ silityksiä sinne Tigrulle ja Sissylle ;)
:D Sun kissoilla on kyllä aivan ihanat nimet, niin mun makuun! Tykkään kaikista neljästä nimestä, mutta aivan erityisesti tykkään Edenistä ja Lucysta <3. Kiitos, kisuterkut sinnekin!
Nyt tuli ikävä meidän Leeviä..;( Kaikki kisut ovat niin suloisia <3
Voi :(.
Ihana kun kirjoitit kisuista! Meillä ei ole ollut kissaa nyt 10 vuoteen ja luen innolla näitä kissajuttuja. Muistan kyllä niitä hauskoja juttuja mitä kissamme aiheutti nelilapsisessa perheessä. Esikoisemme kohdalla kissa toimi myös ”vahtina” kun nukutin tyttöä vaunuissa ulkona ja orava meinasi mennä vaunuihin mutta kissapa puuttui peliin.
Mukava kuulla, että pidät kissajutuistani Lisa! Ihana tarina kissastanne, on ne niin viisaita ja lojaaleja, vaikka jotkut eivät uskokaan :).
KIITOS postauksesta. <3 Ihanat nimet kisuilla! ja aivan ihanaat kuvatkin.
Pitää kyllä sanoa, että sinun blogisi on niin erilainen kun muut sisustusblogit, saankohan kiteytettyä tämän asian yksinkertaisesti: Rakastuin muutama vuosi sitten blogissasi valkoiseen sisustukseen pirtein värimaustein; raidat, turkoosi, punainen sohva… Aivan ihastuttavia kuvia ja tekstiä on miellyttävä lukea. Kissatarinat on ykkösiä, vaikka lukijalla ei olisi kissaa tai ei olisi eläinrakas niin uskon että hän on koukussa silti blogiisi! Juuri sen vuoksi että tämä on yksinkertaisesti paras blogi, ollut aina.
Sisustusmakumme esim valaisimien suhteen on erilainen, olen inhonnut mm. Lundian soihtua, milkkiä, louis poulsenia niin hankitpa minkä tahansa valaisimen näistä niin ne näyttävät kauniilta sinun kodissasi, osaat kertoa esim haave-postauksissasi niin kivasti tavaroista ja aikomuksista, et ostele suinpäin mitä sattuu vaan punnitset, rakastan tätä tyyliä ja siksi blogiasi on niin mahtava seurata! kaikki sellaisetkin jutut, kun jonkun valaisimen hankinta joka ei uppoa minun sisustusmakuuni ollenkaan on mielenkiintoista luettavaa! Kun saitte pienen vauvan, minusta on ilo lukea hänestä ja teidän päivästä, vaikka minulla ei ole lapsia niin eläydyn tekstiisi täysin.
Kiitos tästä suurenmoisesta blogista joka ansaitsi kyllä paikan ID:ssä. <3
Ihanaa jatkoa teidän perheelle ja paljon onnellisiä päiviä kisuille ja vauvalle. <3
Ole hyvä! Ja voi minkä palautteen mulle annoit, aivan ihana ja niin sydäntä ja mieltä lämmittävä <3. Me suomalaiset ei turhan usein hyvää palautetta jaella, niin senkin vuoksi se tuntuu aina niin erityisen kivalta. Luin tämän miehellekin, niin hyvä mieli tuli. Sanoin, että mä printtaan ja kehystän tämän :D.
Ilahduin kovasti myös tuosta, että harkitsevuuteni hankintojen suhteen on välittynyt teille lukijoillekin.
Kiinnostaisi kovasti kuulla, millaisista valaisimista sinä pidät? :)
Tällainen lämmin viesti kertoo paljon myös kirjoittajastaan. Kiitos vielä tästä aivan ihanasta kommentistasi sekä ajastasi, jota blogilleni annat! Tunnelmallista syksyä!
Meilläkin löytyy karvapebatsu herra Sulo Armas, neekeriksin kutsutaan xD Hän on nyt 7v, oli puolivuotias kun hänet sain. Kaverilla oli kerran hoidossa norjalainen metsäkisu ja kappas kun se teki sillä aikaa pennut jollekkin lähialueen herralle =D Sulossa ei sitä norskia näy, on sileäkarvainen ja ihan normi mittaiset karvat myös. Kaverin silloinen anoppi otti Sulon aluksi mutta ei sitten jaksanut sitä että Sulo tykkäsi syyä ja pudotella kukkia ja osaa aukaista myös ovet, joten kun itse muutin eron myötä yksikseni asuilemaan niin sopivaan saumaan oli Sulo ilman uutta kotia =)(ovien aukaisemisesta tulikin kiva ylläri kun kerran kotiin tullessa asunnon ovi oli sepposelällään rappukäytävään…oven takalukko ei toiminut. Kyllä säikäytti!) Mieskin on kissaihmisiä joten ei ollut yhteenmuutossakaan sit ongelmia =)Sulo on hyvin sosiaalinen, heti on ovella tevehtimässä vieraita ja lähes poikkeuksetta myös änkeää syliin vaikka väkisin. Sohvalle istuessa ei voi välttyä purisevalta kissalta ja monesti tässä koneella kun istun niin tule viereiselle tuolille pötköttämään. =)Imetystuokioihinkin haluaisi osallistua ja koittaa ängetä mun ja lapsen väliin. Neiti on nyt viimeaikoina alkanut kiinnittämään huomiota kisuun ja aivan onnessaan koittaa tarrata kiinni jos karvapeba erehtyy tarpeeksi lähelle. Pikkuisen on Sulolla taipumusta räpsiä kynsillä ja esikoisen kanssa saikin olla varovainen ettei käy silmille hassusti. Myöskin jos makuuhuoneen ovi on yöllä kiinni niin hyppii kahvaa vasten ja raapii ovea jos se ei aukea, äärimmäisen ärsyttävää yöllä kun koittaa nukkua. Monesti on mieli tehnyt heittää kissa mäkeen mutta toistaiseksi olemme vielä sen pitäneet xD
Huh tuota ovi-episodia! Miten kisu ei ollut karannut :O. Meillä sama tuon imetyksen suhteen: sohvalla kun imetän niin meinaavat osallistua! Ja juu, tuttua; kuten meillä ihmisillä, myös kissoilla on ärsyttävät piirteensä… :)
Ihana tämä kisupostaus, niin ovat kyllä muutkin. :)
Poika vauveli on erittäin suloisen ja iloisen oloinen tapaus! :):)
Meilläkin on 15-vuotias karvaturri joka on aivan ihana enkä millään
vaan voisi kuvitella elämää ilman tuota karvaista kaveria <3
Kyllä ne kissat ovat vaan uskomattomia eläimiä, täytyy sanoa :)
Oikein iloista syksyä sinne ihan kaikille kaksi- ja nelijalkaisille! :-)
Voi kiitos Emmi! Ihana kommentti :). Vauva on kyllä tosi iloinen tapaus, niin hymypoika että!
Kiitos samoin sinulle ja kissallesi!