Täällä on vietetty viikonloppua pääasiassa kotona, halailtu poikaa normaalia enemmän ja oltu kainalokkain. Hoidettu alta pois muutamia askareita, jotka ovat olleet mielessä jo pidempään. Yksi tuollainen askare oli yhden lisähyllylevyn tilaaminen olohuoneen Lundian Fuuga-lipastoomme. Teetin sen paikallisella kalustetoimittajalla ja hetki sitten mies laittoi sen paikoilleen. Pääsin järjestelemään lipaston aarteitani entistä parempaan järjestykseen, olipas ihana tunne! Nyt siellä on kaikki kynttilät sekä kynttilänjalat ja -lyhdyt hyvässä järjestyksessä syys- ja talvikautta ajatellen.
Hyllylevyjä tilasin myös pojan uuteen vaatekaappiin, jonka tilasimme alkuviikosta. Vaatekaappi on nyt tarpeeksi iso, säilöö vaikka ja mitä! Pojan huoneessa vaihtui samalla järjestys ja huoneesta tuli sen myötä kivasti isomman oloinen. Otan muuttuneesta huoneesta kuvia, kunhan ehdin. Niin ja yksi onnistunut asia lisää tähän viikonloppuun: eilinen Chili con Carne! Oi apua, aivan liian hyvää. Tiirailin kolmea reseptiä ja valitsin niistä mielestäni parhaat palat ja onnistuin kyllä aika täydellisesti :D. Ruuasta ei tullut otettua kuvia, mutta on ehkä pakko tehdä sitä parin viikon sisään uudestaan, jolloin otan kuvat ja kirjaan tännekin tuon herkkureseptin.

No mitäs nämä postauksen kuvat sitten ovat? Nämä liittyvät uuteen työnkuvaani, jonka kehittelin itselleni alkukesästä. Keksin nimittäin alkaa pitämään kotonani pikaisia, parin tunnin valokuvauskursseja. Pointtina siis perehdyttää järjestelmäkameralla kuvaavia manuaalivalokuvaamisen maailmaan, jotta he voisivat pikkuhiljaa luopua kokonaan automaattiasetuksella kuvaamisesta. Sillä faktahan on, että jos järkkäristä käyttää lähes pelkästään automaattitoimintoa, menee sekä kamera että siihen sijoitetut rahat ihan hukkaan. Olen pitänyt näitä kursseja pienryhmissä tasaiseen tahtiin pitkin kesää ja vielä näyttää innostuneita osallistujia riittävän. Aivan ihanan palkitsevaa nähdä, että joku oppii ja innostuu kamerastaan ihan eri tavalla ja vieläpä minun oppieni avulla! Ei sen tarvitse olla sellaista kapulakieltä, mitä monet oppaat usein kannesta kanteen ovat, vaan asiat voi esittää myös yksinkertaisemmin ja käytännönläheisin esimerkein. Ja ennen kaikkea; ei se järjestelmäkameran maailma niin hirmuisen monimutkainen edes ole. Parasta on ajatella sitä osio kerrallaan eikä pyrkiä siihen, että kaikki on opittava heti.

Pienryhmät ovat osoittautuneet oikein oivallisiksi, sillä siten aikani riittää kaikille halukkaille myös henkilökohtaiseen opastukseen. Ihan alkeista olemme lähteneet ja kysymyksillekin on jäänyt aina hyvin aikaa. Käymme läpi kaikenlaista aina perustermeistä yksityiskohtaisempiin seikkoihin kuten vaikkapa siihen, miksi joku kuva näyttää rakeiselta. Näistä olen koonnut valmiiksi kuvaesimerkkejä omia kuviani käyttäen, sillä käytäntöhän on usein paras opettaja. Tuntuu kuin tässä samalla olisi itsekin oppinut paljon uutta! 

Mutta nyt pitemmittä puheitta; alan pikkuhiljaa valmistautumaan tämän päivän ryhmään! Kivaa sunnuntain jatkoa!