Täällä tuntuu nyt näinä päivinä olevan niin kiirettä, etten meinaa ehtiä blogiin ollenkaan! Pukkaa kohta vieroitusoireet päälle! Hankala tilanne, kun ei ole aikaa, mutta silti niin huvittaisi postailla eri jutuista. Se on aina tätä viikonloppuisin, kun mies on vapaalla: molemmilla on omia juttuja, joita haluaisi tehdä ja sitten on perheen kesken tehtäviä juttuja, sitten niitä pakollisia velvollisuuksia… Nyt tähän viikonloppuun vielä isovanhempien luona vierailua ja omaa isänpäivän viettoa niin sehän on selvä, että tunnit loppuvat kesken.
Eilen järjestin pojalle pienen maalausstudion kylpyhuoneeseen. Hän ei ole vielä piirrellyt, sillä kynällä huvittaisi osua kaikkialle muualle kuin paperiin… Kylpyhuoneen laattalattia oli kuitenkin turvallinen paikka touhuta! Mitään maaleja en ostanut, vaan sulatin hetken mielijohteesta muutaman mustikan (ei väliä vaikka olisi tullut siinä sivussa maisteltuakin), puristin niistä mehut kulhoon, annoin pojalle pensselin käteen, teippasin korttipaperit lattiaan ja niin pikku-Picasso ryhtyi puuhaan!
Katseli minua muutaman kerran aivan siinä alussa, että saanko oikeasti sotkea tällä tavalla :D. Ja kyllähän sitä mustikkamehua sitten olikin vaikka ja missä: pitkin lattioita ja seiniä, niin ja maalasipa poika samaan syssyyn jalkansa, kätensä ja mahansakin. Lopuksi oli mukava pulahtaa vieressä odottelevaan lämpimään kylpyveteen!
Maalasimme eilen kaksi paperia, tänään vielä yhden. Näistä tulee kortit pappalle ja faffalle, yhden pidämme itse. Nimittäin tuon, jonka kulmaan poika kaatoi eilen lopun mustikkamehukulhollisen :D. Siihen päättyivätkin sitten eiliset maalaukset ja tänään hän maalasi vielä tuon kolmannen. Mies kysäisi häneltä aamulla, haluaako M lähteä maalaamaan ja niin oltiin jo tomerasti nyökytellen matkalla kylppäriin, heh!
Taisinpa joskus ennen äidiksi tuloani kerran tai parikin katsella muiden äitien esittelemiä muksujensa piirroksia että just joo, onko tuollainen suttu nyt niin erikoinen… Ja nyt esittelen täällä kaikelle kansalle oman mussukkani maalauksia – tää on niin tätä! Mitä sitten, vaikka niistä ei saa selvää! Ne on mukavia muistoja, joita poika voi itse katsella isompana. Ja minä muistan sen hetken, kun noita tehtiin; muistan sen innostuneen, riemukkaan ja keskittyneen ilmeen ♥. Sen, kuinka hän yhteen korttiin painoi oman, osittaisen kädenjälkensä. Tai kuinka hän hihitellen raapi mustikkaisilla kynsillään yhtä korttia. Tai kuinka päättäväisesti hän kaatoi mustikkakulhon ja päätti, että riittää tältä erää. Tuo yksi taitaa päätyä pojan huoneeseen, ihan kehyksiin asti, puolitoistavuotispäivän kunniksi – sekin on nimittäin huomenna!
Tää on niiiiin hyvä idea! :) Kauniita teoksia sai kyllä pieni M aikaiseksi! <3 Itse juuri tuossa pari tuntia sitten lähin kauppaan (10km) asiasta tähen ostamaan sormivärejä, jotta saan askarreltua 3kk vanhan vauvan kanssa isille sellaisen jalanjälkikortin. Unohdin ne eilisellä kauppareissulla. No, muistin puolessavälissä matkaa, että oisin voinu varmaan toteuttaa sen myös mustikalla, jota löytyis kotoa! :D (..ja tulomatkalla toivoin kovasti, että olisin sen mustikan hoksannu jo paaaaljon aiemmin, kun pieni kirkui takapenkillä..) Hieman siis huvitti, kun avasin tän sun blogin ja näin nuo mustikkaiset piirustukset.. ;) Mutta eipä tuo haittaa, vaikka "turhaan" tulikin ne sormivärit ostettua - saa askarrella niistä vielä monet kerran lapsen kanssa kortteja ja muuta. :) Ihanaa viikonloppua teille!
Isovanhemmat olivat myös kovin otettuja saamistaan taideteoksista :D.
Voih, olipahan teillä reissu, mutta onneksi tosiaan niille väreille tulee käyttöä myöhemminkin.
Kiitos Mirka! Teillä oli varmasti ihana ensimmäinen isänpäivä :)
Hei! Kiva idea! Meidän pojalla 1v. 9kk on liitutaulu, johon saa piirrellä. Tykkää kovasti :) Liidun saa helposti putsattua lattiasta ja seinistäkin pois, jos sitä sinne menee ( ja pojan vaatteista! ) Täytyy tietysti vaan vahtia ettei suuhun pistä…
Meiltäkin löytyy yksi liitutaulu ja liituja, täytyypä antaa pojalle testiin! :)