Nämä taitaa olla elämän parhaita hetkiä. Makoilla tässä näin. Kaikki yhdessä. 

Noin tokaisin aamulla puoliunessa ja sen jälkeen olen miettinyt tuota monia kertoja tässä päivän mittaan. Onnellisimpia hetkiä taitavat olla juuri ne, kun ei tehdä mitään ihmeellistä. Kun vain ollaan niin kauan, että alkaa ehkä jo pitkästyttämään. Kun kaikilla on kaikki hyvin ja hyvä olla, noita hetkiä syntyy. Kun elämän tasapaino horjuu, nuo on niitä hetkiä, joita ensimmäisenä ja kaikkein eniten kaipaa.

Pötkötellä sängyssä ja heräillä hitaasti viikonloppuaamuun. Omasta sängystään unilelunsa kera väliimme nostettu poika poikittain välissämme. Päänsä rintakehälläni, jalkansa isänsä kainalossa. Olla vain siinä, höpötellä ja hassutella. Nuuskutella pientä päätä, joka tuoksuu vielä pienen lapsen unelta.

010

016

Kuvat on eiliseltä illalta. Nuupahtaneet neilikat on nyt korvattu uusilla, syksyn sävyisillä. Täällä on tänään aloitettu taas ohjattu uintiharrastus tälle syksyä. Poika on päiväunilla, miehen kanssa hörpiskellään kahvia yhdessä, mutta kuitenkin omissa touhuissamme. Ennen kahvihetkeä valmistimme pizzataikinan, joka on nyt kohoamassa. Tästä alkaa lauantain vietto! ♥

Kun suuntasin illalla olohuoneeseen miehen seuraksi, nappasin matkalla keittiöstä omenan. Sitä paloitellessani muistin erään ikäihmisen, jonka näimme pojan kanssa lähikaupan hedelmäpuolella. Suloinen mummo tokaisi, että nämä omenat ovat kuule tosi herkullisia; tarkoittaen Royal Gala -omenoita. Juuri niitä samoja, joita minäkin olin aikeissa ostaa. Sanoin, että eivätkö olekin! Ovat myös poikani suurta herkkua, jolloin mummo siirsi katseensa ostoskärryissäni istuvaan pieneen poikaan. Poika katsoi totisena ja silmät pyöreinä, kun mummo vaihtoi siinä vielä muutaman sanasen.

Näinä päivinä puhutaan paljon muiden, hädässä olevien, auttamisesta. Hätää on monenlaista. Yksinäisyyskin voi olla yksi hädän muoto. Tahatonta yksinäisyyttä tuskin kukaan kohdalleen toivoo. Suurin yksinäisten ihmisten ryhmä maassamme taitaa olla ikäihmiset. Voisinko minä tehdä asialle jotain? Voisitko sinä? Tarvitaanko suuria tekoja vai auttavatko pienetkin asiat? Kyllä, kyllä ja kyllä. Kaikilla mummoilla ja papoilla ei syystä tai toisesta ole perhettä ympärillään ja tällöin vieraammatkin, auttavaiset ihmiset ovat kullanarvoisia.

056

He ovat kärsimättömiä, ärsyttäviä, hitaita, epäluuloisia. Kassajonossa tunnet heidän ostoskärrynsä selässäsi. Usein. Heitä on jatkuvasti edessäsi sekä maantiellä että kaupoissa. Erityisen ärsyttävää saattaa olla se, että kun olet jo pitkään jonottanut kassalle pääsyä, jää se edessäsi oleva mummo rupattelemaan kassaneidin kanssa niitä näitä. Ja vielä lopussa tokaisee, että maksan nämä ostokset kolikoilla, kun näitä on päässyt näin paljon tässä kertymään. Paljonkos nämä ostokset maksoivatkaan ja kolikoita kilisee lattialle ja liukuhihnalle…

Onko se mummu/mummo/mummi tai pappa/vaari/ukki kuitenkaan ärsyttävä, jos hänen päivänsä (ehkä jopa viikkonsa!) ainoa ihmiskontakti on siinä kaupan kassalla, sen kassaneidin kanssa? Onko se ostoskärryn selkään tuuppiminen kuitenkaan ärsyttävää, jos mummo vain niin malttamattomasti odottaa tuota pientä rupatteluhetkeä? Tai jos hän vain tukea tarvitessaan sattuu nojaamaan liikaa eteenpäin ostoskärryä vasten?

Jos tehtäisiinkin niin, että luvattaisiin pitää parempaa huolta ympärillämme olevista ikäihmisistä ja myös pidettäisiin tämä lupaus. Ystävällinen hymy tai muutama sananen vaikka siellä kaupan hedelmäosastolla ei vie aikaamme yhtään sen enempää kuin hymyttömyys tai puhumattomuuskaan. Siitä pienestä jutusteluhetkestä tulee molemmille hyvä mieli, mutta voin lyödä vaikka vetoa, että se mummo tai pappa muistaa sen kauemmin kuin me. Pidetään huolta niistä omista mummoista ja papoistamme, he eivät ole täällä ikuisesti. Muistetaan myös, että ne muut ikäihmiset ovat joillekin muille ne tärkeät mummo ja pappa. Jos sinulla ei ole ollut tapana soittaa mummollesi, aloita tuo tapa jo tänään; ihan vain kuulumisia kysyäksesi!

061

Minulla on enää yksi isovanhempi, mummu. Mummu täytti juuri 84 vuotta. Olen pyrkinyt käymään hänen luonaan mahdollisimman usein, mummu asuu noin puolen tunnin matkan päässä. Pojan syntymän jälkeen olen käynyt siellä jos en ihan joka viikko, niin ainakin joka toinen viikko. Joka viikko olen kuitenkin soittanut hänelle ja rupattelemme niitä näitä. Mummulla on tapana soittaa minulle maanantaisin, tosin tänäänkin olemme jo puhuneet puhelimessa, heh. Koskaan ei itse tarvitse keksiä jutun juurta; yksin asuvilla usein riittää juttua :). Hän nauttii valtavasti, kun kerron poikamme kuulumisia. Hänen päiviensä, joskus viikkojensa, piristys on kuulla poikamme ääni edes puhelimen välityksellä. Muutama riemunkiljahdus ja koko päivä on pelastettu.

Viimeksi eilen vierailimme pojan kanssa hänen luonaan. Kävimme samalla viemässä papan haudalle syyskukkasia ja lyhtyjä. Mietiskelin siinä haudan äärellä, että pappani olisi varmasti niin kovasti pitänyt tomerasti käsipäivää sanovasta hymypojastani.

058

Mummut on ihania. Mummolassa syödään hyvin ja herkutellaan. Mummolassa lepäillään ja tehdään asioita hitaammin. Mummolasta saa uutta perspektiiviä elämään. Mummolasta saa hyvää mieltä. Mummuni sanoo usein pojalleni, että olet aivan koko maailman rakkain. Mummun suusta kuulen usein, että olen maailman paras äiti.

SFDC8EB9A9BF2DF406D8A737F5DAA6CAA05

SFD0C32C61ED83D4400957FD81E6B681AE7

Syksy saa sisustussormet syyhyämään! Höyryävän tee- tai cappuccinokupposen lomassa on mukava selailla sisustuslehtiä tai etsiskellä inspiroivia kuvia netistä. Olen mietiskellyt viime aikoina keittiötämme. Tuntuu, että keittiön tasoille kertyy monenlaista härpäkettä, kun hieman pelkistetympi ilme olisi enemmän mieleeni. Silti välttämättömät välineet tasoilla on, noh, välttämättömiä. Helpottavat toki osaltaan myös arkea, kun niitä ei tarvitse olla vähän väliä laatikoista penkomassa. Tässä postauksen ensimmäisessä keittiössä tasoilla on aika paljon tavaraa – onko mielestänne liikaa? Toki lisätavaraa tuo vielä keittiössä oleva pienempi sivutasokin.

Kiinnitin huomiota ruokapöydän yläpuolella roikkuvaan valaisimeen – aika erikoinen värivalinta! En ehkä itse olisi ensimmäisenä tuota sävyä valinnut, mutta näyttää yllättävän kivalta tässä kuvassa:

SFD59A1E7AE376E4D24BC59C01CD7999802

Tässä kuolasin ihastelin seinän harmaata sävyä. Aivan täydellinen!

SFD21D5664E92574BDFB652EE001AFE526E

Bongaan tätä nykyä aina kuvista tuollaisia pieniä seinämaljakoita. Joko teidän kodistanne löytyy sellainen vai tykkäättekö niistä ylipäätään?

SFDB75101FBDAB643CB8168E4F2E93D5BBB

SFDBEA4716E40BC4A698ED827EA69666314

SFDFFBA982B46C84F19814736BE86971634

aj

Kaikki vähän erilaiset valaisinratkaisut kiehtovat nyt kovasti. Tämä keittiön tasoa valaiseva seinävalaisin on mielestäni kiva, kun valon voi kohdistaa minne haluaa:

SFD2EEEBD4F441047D58B5D64E08C3A11BE

SFD7F5505F14F6E4F12A47ADA924D5251D8

SFD72184924C71F4E86B03BCC16CCFD23CD

Se miksi tähän postaukseen valikoitui näin paljon keittiökuvia, on se, että keittiömme uusi välitila on nyt vihdoinkin päätetty ja tilattu. Rasti seinään! Näin ollen silmä hakeutuu automaattisesti erilaisiin keittiökuviin… Toivottavasti pääsen pian esittelemään lopputulosta täälläkin!

SFD2AD8A6FACDCA43B4B11DCA9CC6ED8480

SFD24D6D71E8C3E479ABC358357275B3147

Poika nukkuu, ehtisiköhän tässä syödä vielä välipalankin rauhassa… Omenat ja luumut on nyt tosi herkullisia! Mikä on sinun vakiovälipalasi? Täällä kaipaillaan vaihtelua!
P.S. Tosi kiva huomata, että piditte niin kovasti aulamme muutoksesta! :)

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)