2015 - Sivu 38 109:stä - All you need is White

Kuinkahan monta minuuttia ja askelta vuorokaudestani kuluu siihen, kun vien taaperon pois kissojen luota? Aivan kuin se jotain hyödyttäisi, sillä saan toistaa saman alle minuutin kuluttua. Pieni eläkeläiskissarouvamme ei ole tästä kovin mielissään, mutta ei hirmuisen näreissäänkään (vielä). Hänellä on enää kaksi paikkaa, jossa saa olla ihan rauhassa: sauna ja pojan hoitonurkkaus kodinhoitohuoneessa :D. Nuorempi kissamme suhtautuu tähän, kuten elämään yleensäkin, hieman rennommalla otteella.

Usein kuulee puhuttavan siitä, miten tuoreet äidit pelkäävät kissojen tekevän jotain vauvalle. Tästä taaperonäkökulmasta en ole juurikaan kertomuksia tai muiden kokemuksia kuullut, joten kuulisin niitä mielelläni! Itselläni ei juurikaan tuota vauva-ajan huolta kissoista ollut, kissat suhtautuivat vauvaan aina kovin varovaisesti eivätkä hakeutuneet hänen lähelleen. Varovainen saa toki tässäkin asiassa olla, mutta mielestäni pelko on turhaa. Jos jotain, niin olen tässä reilun vuoden aikana oppinut taas jotain uutta kissoista. Olen jälleen kerran oivaltanut sen, miten viisaita eläimiä kissat ovatkaan. He ovat alusta saakka vaistonneet, että vauva on pieni, viaton ihminen ja näyttäneet sen hänen lähellään. Olen kovin ylpeä noista karvaisista lapsistani ja ennen kaikkea siitä, miten valtavan hienosti he ovat tähän muuttuneeseen elämäntilanteeseemme suhtautuneet.

Niinpä minun ja mieheni tehtävänä onkin suojella kissoja innostuneelta taaperolta, joka ei vielä täysin ymmärrä, miten kissoja tulee kohdella. Tämä opetteluvaihe vaatii hermoja kyllä kaikilta osapuolilta, voin kertoa… Poika hakeutuu lähes jatkuvasti kissojen luo, hokee kimeällä huudahdusäänellä I-A! ja seuraa heitä j-o-k-a paikkaan. Alkuun halaa ja silittää heitä hellästi, mutta sitten alkaa usein hieman ronskimpi tutkiminen. Saattaa pyöritellä häntää, tutkia tassuja yksitellen, yrittää nostaa kissaa syliin, kasata leluja heidän päälleen, nostaa omia jalkojaan heidän päälleen ja mitä näitä nyt onkaan. Kissat eivät tee mitään; olla möllöttävät, naukaisevat tai lähtevät karkuun. Jos minä käsittelisin heitä samalla tavalla, saisin kyllä pienen näykkäisyn ranteeseeni. Eivät selvästikään uskalla kohdella lasta samoin, vaikka tuntuu, että se ehkä olisi joskus paikallaankin, jotta poika vähän säikähtäisi ja oppisi kissojen kunnioitusta sitäkin kautta. Kieltomme kaikuvat nimittäin kuuroille korville! Kohtalotoverit, missä olette? Onhan tämä vain vaihe ja meneehän tämä pian ohi? Kaikki vinkit kehiin, kiitos! :)

Koleat kelit tulivat tällä kertaa jotenkin niin yllättäen, lähes yhdessä yössä, että kotiin kaipaa jo kovasti lämpimiä ja pehmeitä elementtejä. Tekstiileissä kaipaan neutraalia värimaailmaa; vaaleanpunaiset ja -siniset lähtivätkin eilen kaappeihin odottelemaan seuraavaa pastellikautta. Yksi lampaantalja ilmaantui jo olohuoneeseen kuin itsestään… Torkkupeitotkin ajattelin vaihtaa tänään lämpimämpiin versioihin, joten koko kesän käytössä olleiden tekstiilien pesua olisi luvassa vielä tänään! Sitten kun nuo vaaleanpunaiset neilikat ovat mennyttä, tulee niidenkin tilalle jotain syksyistä.

On ollut ihana sytytellä tunnelmavaloja pitkästä aikaa, meillä kun ei sisällä valoja yleensä välillä maalis-syyskuu edes tarvitse. Myöskin kynttiläkauden olen tainnut tänä syksynä aloittaa huomattavasti aiempia vuosia aikaisemmin. Arki-illat starttaavat aina siitä, kun kävelen ympäri kotia sytytin kädessäni sytyttelemässä kynttilöitä sinne tänne. Joitain voi lähes ahdistaa ajatus pimenevistä illoista, minua se innostaa! Ei aikaakaan, kun jo seitsemältä on pimeää, sitten kohta jo neljän maissa… Tämä on valoisan kesän jälkeen ihanaa aikaa; kotoilun kulta-aikaa. Mutta ei sitä pimeää yksistään kovin pitkään halua katsella, niinpä alankin jo ensi kuun loppupuolella odottelemaan ensilunta. Tuntuu nyt tosi kaukaiselta ajatukselta, mutta ei siihen kuulkaas enää pitkästi ole!

Ja se ritisevä takkatuli, oi että! En malta odottaa! Usein muuten jo lokakuussa aamuni ovat alkaneet Michael Bublén joululevyllä, sillä se ei mielestäni ole kuitenkaan niiiiin jouluinen. Sitä on ihana kuunnella pimeimmän ajan läpi, se tuo niin kovasti iloa ja valoa. Pehmeä ääni ja jazzaava soundi yhdistettynä kauniisiin joululauluihin ♥. Se kun se levy pärähtää soimaan ensimmäisen kerran, se on erityinen hetki. Näin tämä vain taas meni jouluhöpinäksi, ehkä mun pitäisi pyyhkäistä kesäpölyt tuosta levystä jo huomenna..? :D Onneksi pikkumieheni on kovin musikaalista sorttia!

Mutta nyt teen tuon kynttiläkierrokseni ja sen jälkeen nautiskelen päivän kahvikupposeni! Olin päivällä niin puhki, että kahvin hurauttamisen sijaan oikaisin sohvalle ja nukuin puoli tuntia oikein sikeää unta. Mies ja poika ovat puistossa, joten täällä on tällä hetkellä hassun rauhallista. Tänään on myöskin saunailta; syksyisin huvittaa saunoa harva se ilta! Onko teillä muuten jo nautiskeltu ensimmäisestä takkatulesta tälle syksyä? Meidän takan edustalla oleva lasi särkyi jokin aika sitten yllättäen aivan pienestä imurin osumasta, nyt odottelemme uuden saapumista… Kivempi korkata takka vasta sitten, kun lattialla on suoja paikoillaan. Tunnelmallista iltaa!

Huomenta! Kylläpäs taas osaa arvostaa kunnon yöunia! Toissayönä poika heräili itkien tämän tästä (varmaan taas ne hampaat, niitähän voi aina syyttää…), mutta viime yönä ei pienestä sängystä kuulunut inahdustakaan! 11 tuntia porskuttanut jo aivan onnellisena ♥

Ehdin tehdä tässä aamutuimaan jo pienen inspiskierroksen. Erityisesti näissä kuvissa silmä ja mieli lepäävät, joten pitihän ne jakaa täälläkin. Ihanan neutraali, luonnonläheinen ja harmoninen värimaailma!

Näkymä keittiöstä olohuoneeseen on mielestäni erityisen kaunis ja tasapainoinen:

Näiden kuvien innostamana aloin suunnittelemaan oman kodin syysilmettä. Tänään vaihtuvat tekstiilit syksyisempiin; vaaleanpunaiset ja -siniset sävyt pääsevät pesun kautta kaappiin odottelemaan seuraavaa pastellikautta. Silmä kaipaa luonnonläheisiä sävyjä, hillittyä värimaailmaa. Aivan erityisesti kaipaan harmaata!

Katselin näitä kuvia myös sillä ajatuksella, että kuinka kätevää olisikaan, jos omistaisi vain vähän tavaraa ja kaapit olisivat lähes tyhjät! Niissä olisi vain muutama tarkkaan ja harkiten valittu esine. En varmaan kuitenkaan koskaan tule sellaiseen pisteeseen pääsemään, sillä vaihtelua on mukava saada omien kaappien kätköistä ja tuleehan sitä aina silloin tällöin ostettua jotain uuttakin. Mutta ainahan sitä saa haaveilla tällaisestakin vaihtoehdosta!