[conversionpixel campaign=’JPCHENET’ title=’Kuplajuomaa meren äärellä’][mittaustagi]

Kaupallinen yhteistyö: Indiedays & J.P. Chenet

pompom

Upea auringonpaiste, alkukesän ilta, kaunis miljöö, huikaisevat merimaisemat, suolainen merituuli sekä raikas kuplajuoma. Siinä puitteet, joiden ympärille järjestimme pienet kuohuviinitastingit Indiedaysin ja J.P. Chenet’n yhteistyökampanjan myötä.  

merikattaus

Vietimme tätä kaunista kesäiltaa miehen vanhempien merenrantamökillä ja kuoharimaistelijoina toimivat minun ja mieheni lisäksi myös mökin omistajapariskunta. Tätähän voi pitää ikään kuin pienenä etukäteisjuhannuksena, sillä tulevaksi juhannukseksi meillä on muita suunnitelmia emmekä pääse mökille juhannusta vastaanottamaan. Mitäs kuohuviinejä sitten maistelimme? 

mökillä

Juhlajuomina toimivat suloisen pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition sekä tyylikkään valkoinen J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec –kuohuviini. Kuten näiden pullojen etiketti sanookin: drink on ice eli näitä kuohuviinejä siemaillaan jääpalojen kera ja hyvänkokoisista viinilaseista! 

Kokosin meille pienen maistelupöydän rantaan ison koivun juurelle. Juhlatunnelmaa korostamaan ripustin oksille muutaman valkoisen koristepallon. Vaikkakin tuntuu kyllä siltä, että kuohuviini itsessään tekee aina tilaisuudesta kuin tilaisuudesta muutamaa astetta juhlavamman! Miehen äiti tuumasi, että pöydän esillepanosta tulee mieleen morsiusparin aamiainen. Aika kiva ajatus! Minä taas totesin, että kaiken saa näyttämään niiiin upealta tuollaisessa merimiljöössä! 

Kuohuviinien lisäksi pöydästä löytyi pientä naposteltavaa; sekä suolaista että makeaa. Mansikka-vaahtokarkkitikut saivat inspiraationsa J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition -kuohuviinipullosta, on se niin söpö! Tällainen kesäinen ja rento kattaus syntyy muuten helposti ja stressaamatta. Kukat voi poimia luonnosta, omalta pihalta, mitä nyt sattuu löytymäänkään. Jos ei löydy kukkia, niin yleensä ainakin koivuja: onko edes kesäisempää sävyä kuin koivunoksat! Pellavaliinan ryppyisyys ei haittaa, se pikemminkin kuuluu asiaan. Se saa roikkua rennosti ruttuineen päivineen ja liehua merituulen mukana. Pöydän vieressä korissa muutama kynttiläkippo loppuiltaa odottamassa; kun aurinko laskee riittävästi, on kynttilöiden vuoro toimia tunnelmanluojina. 

juhlat

tuomipihlaja

kori

Minun täytyy myöntää, että vielä muutama vuosi sitten kuuluin siihen tietämättömään kastiin, jonka mielipide tuntui olevan kuohuviinit maistuvat kaikki samalta ja sopivat vain juhlien alkumaljoiksi. Nyt voin todeta, että olin hyvin väärässä! Olen tässä vuosien mittaan nimittäin oivaltanut, että kuohuviinit ovat todella monipuolisia viinejä ja niitä voi käyttää hyvinkin erilaisissa tilanteissa. Viime kesänä tutustuin ensimmäistä kertaa näihin kuvissani näkyviin J.P. Chenet’n kuohuviineihin ja tuolloin nautimme J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition -kuohuviiniä jopa ruokajuomana mm. lohen kaverina! Mieheni, tuo maito on ehdottomasti paras ruokajuoma -tyyppi, joi tätä kauniissa vaaleanpunaisessa pullossa esiintyvää roseeviiniä lohen kanssa ja jakeli vieläpä kehuja! Nyt kun tämä muistui mieleeni, niin tämähän täytyy tänä kesänä uusia ja katsoa, irtoaako samaisia viimekesäisiä kommentteja!

juhlat

merimaisema

kuohari

Tällainen maistelupöytä on kätevä, kun sen voi siirtää nopeasti paikasta toiseen, minne aurinko sitten parhaiten paistaakaan!
Nämä raikkaat, puolikuivat kuoharit sopivat omassa suussani täydellisesti makeiden mansikoiden kaveriksi. Ilta-aurinko lämmitti patiolla istuskellessa niin ihanasti, että kylmä kuoharilasikin ihan hikoili…

Maistelijat tykästyivät näihin kuohuviineihin kovasti ja kehuivat myös vuolaasti pullojen ulkonäköä. Meidän perheessämme nämä ovat vakiinnuttaneet paikkansa myös lahjaviineinä sekä erilaisina viemisinä. Nyt näistä löytyy myös piccolo-versioita, mikä oli itselleni uutta tietoa!

merimaisema

jp chenet

seaview

Istua siinä patiolla kivassa alkukesän fiiliksessä. Maistella kuohuviinejä ja jutustella niitä näitä. Seurata auringon vaivihkaista liikkumista. Musiikkia ei meren äärellä kaipaa, sillä äänet mereltä tuntuvat parhaalta vaihtoehdolta. Ohiajavat veneet, niiden synnyttämät aallot, lokit ja sorsat sekä kuohuviinilasissa kilisevät jääpalat – kesä ♥.

Toimikoon nämä kesäiset kuvani virallisena hyvän kesän toivotuksena myös kaikille teille: aurinkoista kesää!

Alkoholilakia noudattaen alkoholijuomia koskevat kommentit jätetään julkaisematta.

Voihan daaliat! Pääterassimme on tosi kuuma paikka, siihen porottaa aurinko aikaisesta aamupäivästä aina alkuiltaan asti. Viime vuosina olen huomannut, että tuota paahdetta kestävät parhaiten pelargoniat. Halusin kuitenkin vaihtelua ja intoilin saadessani vinkin daalioista; nekin kuulemmat pitävät kuumuudesta! Ostin sitten sekä valkoisen että pinkin daalian, mutta ei mennyt viikkoakaan, kun valkoinen alkoi näyttää huonolta. Olin kastellut niitä ahkerasti, mutta valkoisen daalian lehdet alkoivat siitä huolimatta osoittamaan maata kohti. Siirsin sen nopeasti etupihan puolelle, puolivarjoisaan paikkaan. Saman tein pinkille kaverilleen, joka voi edelleen ihan loistavasti. Valkoinen sen sijaan vaipuu kohta ikiuneen, siihen ei tunnu tehoavan enää mikään. Tuntuu, että tämä on näiden valkoisten daalioiden kohdalla melko yleistä… Onko teillä kokemusta vastaavasta, ovatko daaliat ylipäätään suosiossanne? Mitähän tein väärin? Mitään itikoita kukkaan ei ole ilmestynyt eli niitäkään en voi syyttää…

daalia

Tässä kuvassa tuo valkoinenkin on vielä ihan voimissaan:

Kuvan taustalla näkyy pihavajamme, joka täytyisikin nyt kesän aikana täyttää ensi talven takkapuilla! Takapihalla on kolme puukasaa, joista täytyisi tämän kesän aikana päästä eroon eli siirtää ne pihavajaan sekä vajan vieressä olevan lipan alle, jotta eivät aina osu silmään tuolta metsikön keskeltä… Kaikenmoista hommaa omakotitaloasujalla kyllä riittää!

pihakivet

daaliat

Mutta noista kukista puheenollen, tässä on nyt hyvää vauhtia käymässä niin, että kaikki hankkimani kukat siirtyvät alle viikossa takapihan terassilta etupihalle puolivarjoon… Meillä on siis kohta hyvin kukkainen etupiha ja vastapainona karu takapiha ja juuri takapihalla kun eniten oleskellaan, olisi siellä mukava katsella muitakin kukkasia kuin niitä pelargonioita! Tosin nekin näyttävät kohta vetelevän viimeisiään, kun olen vain noita daalioitani hoivaillut… Noista pelargonioista tuli muuten mieleen samanmoinen juttu: niissäkin vaaleanpunainen kukoistaa, kun taas pari valkoista näyttävät jotenkin kituvan. Aika erikoista!

SFDB75927ABF98F4C55AFB30323F30F1A0F

SFD0743E13EA67A408C815BF9E48800B19C

SFDF81AAD5AA0744601BF4973162684102F

SFDC2CA2C7383574D50AECEE2AE124C3ECA

No tässä keittiössä on marmoria! Tuossa aamusella muistin erään pienen marmorisen DIY-jutun, joka mulla on ollut aikomuksena toteuttaa. Siinä sitten pojan nukkuessa pitkiä yöunia törmäsin tähän keittiöön. Kivoja yksityiskohtia, mutta mitä tuumitte: onko marmoria jo liikaa? Voiko sitä ylipäätään olla liikaa?

Itse kuulun siihen joukkoon, joka tykkää marmorista aika paljonkin, mutta näkisin sitä vain pieninä ripauksina. Esim. jos marmori suojaa välitilaa, taso on jotain muuta. Jos taas keittiössä on marmoritaso, välitila olisi sitten jotain muuta. Tässä keittiössä on sekä marmorinen välitila että taso, myöskin kaapistojen sivut on peitetty marmorilla :). Joka tapauksessa riitti taas herättämään haaveilun valkoisesta keittiön tasosta nykyisen mustan tasomme sijaan…

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)