Kotiäitiarki & käynnistymisvaikeudet

Mietin jo viikonloppuna pariinkin otteeseen tätä maanantaiaamua ja taisi se hieman ennakkoon jännittääkin. Tai ei ehkä jännittänyt, ennemminkin mietitytti. Mies palasi tänään töihin kuukauden kesälomaltaan ja tämä kotiäitiarki vaatii taas totuttelua meiltä kaikilta. Myös pojalta, jolla on aika vahva isikausi meneillään. Hän ehti olla aamulla hereillä noin minuutin ennen kuin se kysymys kuului. Missä isi on? Olin varautunut, että saan vastaukseni reaktioksi pettynyttä itkua, mutta ehkä eilinen valmisteluni tuottikin tulosta ja vastaukseni Töissä, kulta kaikuikin pinniksestä takaisin :D. 

Tämä paluu arkeen pakottaa miettimään tätä meidän ns. syyslukukauttamme. Millä saamme taas tämän kotiarjen rullaamaan vuodenvaihteeseen asti? Sillä faktahan on, kuten joku teistäkin eiliseen postaukseen kommentoi, että kotipäivät ovat joskus tasapaksuja, vaikka lasta kotona kiitollisena hoitaakin. Pojalla on nyt ikää kaksi vuotta ja kolme kuukautta ja ensimmäistä kertaa kotiäitiaikoinani olen jonkinmoisessa kankeassa tilanteessa… Syksyn harmaus ja jatkuva vesisade ei näitä päiviä juurikaan piristä, joten jotain muuta on keksittävä! Osaltaan tähän vaikuttaa (onneksi jo loppumaisillaan oleva) flunssakin, veto on jotenkin pois. Mutta käynnistymisvaikeuksia ilmassa ihan selvästi!

kotiäitiarki

Oivalsin, että harrastukset ovat isossa roolissa, sillä ne tuovat päiviimme mukavaa vaihtelua. Totta puhuakseni tänään tuntuu siltä, että minä en enää keksi meille tarpeeksi mielekästä tekemistä kaikkina viitenä arkipäivänä viikossa. En ole sitä tyyppiä, joka viihtyisi kaikki päivät kotona siten, että kodin sisältä poistuttaisiin vain ulkoilemaan/puistoilemaan/lähikauppaan. Kaipaan päiviimme jotain muutakin enkä edes pidä sitä mitenkään ihmetystä aiheuttavana asiana, kun meneillään on kolmas kotivuosi. Tosin olen oikeastaan koko tämän ajan tuntenut näin ja järjestänytkin päiviimme erilaisia menoja kuten ystävien tapaamista, lounastamista muualla, isomummun tai isovanhempien tapaamista jne. Jotain täytyy olla, sillä kotiympyröissä pyörimistä ei määräänsä enempää jaksa. 

Nyt suuntaammekin katseemme pian alkaviin harrastuksiin! Odotamme innolla, että pääsemme taas mm. värikylpyharrastuksen pariin. Perhekerhot starttaavat kesätauon jälkeen, nekin tuovat kivaa lisää viikko-ohjelmaan. Näiden lisäksi käymme välillä uimassa ja tänään soitin myöskin naperomuskareista, jos siellä olisi peruutuspaikkoja vapaana. Poika on niin hirmuisen kiinnostunut musiikista ja laulamisesta, että se olisi varmastikin hänen juttunsa. Harmittaa vain, että emme hoksanneet jo keväällä ilmoittautua. En ole selvästikään vielä sisäistänyt tuota, että ilmoittautumiset hoidetaan jo kuukausia aiemmin! Eipä sitä keväällä vielä syksyä mieti. Mutta odotellaan, joskos vielä mukaan mahtuisimme! Yksi ilmoittautuminen on tänään vielä edessä ja sinne ilmoitan pojan ja miehen, sillä he ovat päättäneet aloittaa yhdessä nallepainin :D. 

Harrastuksia pidän hyvänä asiana, mutta liikaa niitä ei saa olla. Jos poika olisi täysipäiväisesti hoidossa (päiväkodissa), en näkisi harrastuksia lainkaan tarpeellisina. Ainoastaan silloin, jos lapsi niitä itse vaatimalla vaatisi, mutta näin pienet eivät taida sellaista vielä osata. Päiväkotipäivän jälkeen lapsen paikka on mielestäni oman perheensä ja vanhempiensa parissa. Pidän tuota niin itsestäänselvänä asiana, että välillä aivan kauhistuttaa se meno, jossa lasta pitkän päiväkotipäivän jälkeen riepotellaan harrastuksesta toiseen, koska ”täytyyhän sitä jotain harrastaa”. Siis mitä ihmettä! Milloin lapsi ehtii vain olla kotona vanhempiensa seurassa? Viikonloput eivät ole tarpeeksi. On ihan normaalia, että lapsi välillä pitkästyy kotona – täytyyhän sellaisia hetkiä saada kokea! Tässä on taas yksi sellainen asia, josta ajattelen, että näin meillä ei tulla toimimaan (paitsi jos lapsi ihan välttämättä väkisin itse sitä vaatii, mutta sellaisesta lapsesta en ole kyllä vielä kuullut). 

kotiäitiarki

Ei, M ei ole yhtäkkiä kutistunut tuollaiseksi minitaaperoksi – nämä kuvat ovat vuoden vanhoja. Selailin huvikseni viime syyskuussa hänestä ottamiani kuvia ja muistelin, millaista syksyä silloin elelimme. En kuvienkaan avulla kyllä muistanut :D, mutta ainakin mieleen muistui se, millainen murunen hän oli reilun vuoden ikäisenä ♥.

Onko jollain muulla siellä samankaltaisia käynnistymisvaikeuksia? Miltä kotiäitiarki tällä hetkellä siellä suunnalla maistuu? En tiedä, saitteko ajatuksistani kiinni tai osasinko niitä ymmärrettävästi selittää, mutta tällaisia mietteitä tänä harmaana maanantaipäivänä! Ehkä huomenna on jo erilainen fiilis ja jos ei, niin lukaisen läpi teidän arvontapostaukseeni jättämiä kommenttejanne. Aikamoisia aamuja olette kokeneet ja parikin naurunpyrskähdystä on täällä jo niiden ansiosta ilmoille päässyt. Vahingonilo on paras ilo :D. 

Comments

  1. Katri
    22.8.2016 / 14:15

    Olen kyllä ihan samaa mieltä, että pienen lapsen paikka hoitopäivän jälkeen on isän ja äidin kanssa. En tajua, mikä itseisarvo on harrastuksilla, varsinkaan alle kouluikäisten! Jokainen tyylillään, mutta minä haluan illat viettää tasan lapseni kanssa ja tarjota rauhallisia iltoja touhukkaan hoitopäivän jälkeen :)

    • 22.8.2016 / 14:25

      Aivan. Kyllä lapsi väkisinkin hoitopaikan hässäkässä ja melussa väsyy. Ja kyllähän lasta itsekin työpäivän aikana ikävöisi ja haluaisi viettää sen illan sitten perheen parissa ♥.

  2. Maisa
    22.8.2016 / 17:00

    Olin kahden lapseni kanssa kotona yhteensä kuusi vuotta. Pidin rytmin saman tyyppisenä kuin päiväkotipäivätkin ovat. Eli aamupäivisin lähdin aina lasten kanssa ulos, useimmiten paikalliseen puistoon. Siellä oli muitakin lapsia ja aikuisia, joista tuli hyviäkin ystäviä. Ja iltapäivisin ulkoilimme vähintäänkin omassa pihassa. Se piti meidät kaikki kolme virkeinä, eikä tullut tunnetta, että seinät kaatuvat niskaan. Myös erilaiset kerhot olivat mukavia.
    Lasten kasvaessa tulivat mukaan harrastuksetkin. Mutta rennosti ja ikäkausille sopivasti.

    Parasta noissa vuosissa oli kiireettömyys. Nukuimme aamuisin yhdeksään, eikä meillä ollut iltaisinkaan kiire nukkumaan :) Ja töistä palaava iskäkin ehti näkemään lapsiaan hereillä.

    • 23.8.2016 / 10:05

      Ehkä tämä asuinympäristö jättää toivomisen varaa ja sen vuoksi haluaa lähteä käymään jossain muuallakin kuin puistossa/lähikaupassa. Huomaan, että näen tämän asian nyt ihan eri tavalla, kun minulla on lapsi.
      Mukava kuulla miten teidän päivänne sujuivat! :)

  3. Pirjo
    22.8.2016 / 21:22

    Ostin aikoinaan omalle 2-vuotiaalle pojalleni suhteellisen pehmeän, muovisen taskulampun. Sen parissa kuluivat pimenevät illat ja suhteellisen valottomat aamut melko mallikkaasti. Miten pieni mies voikaan kiintyä niin taskulamppuunsa? Kylpyvaahto ja saippuakuplat ovat myös lyömättömiä keksintöjä. Eli ihan kotipuuhastelukin voi olla antoisaa.

    • 23.8.2016 / 10:01

      Meidänkin poika on välillä leikkinyt taskulampuilla, mutta ei se paria minuuttia pitempään kiinnosta :D. Saippuakuplia sen sijaan kuluu, niitä onkin kertynyt kaappiin jo useita…

  4. Tanja
    23.8.2016 / 11:30

    Myös täällä meillä oli samankaltaisia käynnistymisvaikeuksia pari viikkoa sitten. Olen kotosalla vuoden ikäisen lapsen kanssa ja mies palasi reilun kahden kuukauden kesäloman jälkeen töihin. Kesän aikana oli jo hyvin ehtinyt tottua siihen, että isä on mukana päivän askareissa. Kun arki loman jälkeen koitti, tuli hieman tyhjä olo – että mitäs me nyt tehdään täällä kotosalla kaksistaan. Onneksi ontto olo poistui jo muutaman päivän jälkeen ja rutiinit alkoivat taas löytyä päiviin. Kotona oleminen muksun kanssa on pääosin oikein ihanaa, mutta välillä kyllä tulee hieman yksinäinen olo ja tekemisen puute. Isovanhemmat tai muut sukulaisemme eivät asu kovin lähellä ja ystävämme ovat lähes kaikki lapsettomia. Mutta onneksi perhekerhot ja -kahvilat starttaavat jälleen ja ilmoitinpa meidät muskariinkin. Niiden avulla pääsee vähän irti kotiympyröistä ja tulee vaihtelua arkeen :) Mukavia syyspäiviä teille, toivottavasti arki lähtee teilläkin taas rullaamaan!

    • 23.8.2016 / 16:58

      Uskon, että minullakin helpottaa tästä pikkuhiljaa. Tämä ensimmäinen viikko on varmastikin hankalin ja ottaahan se aina oman aikansa sopeutua taas!
      Kuulostaa mukavalta teidän syksyn puuhastelut. Kiitos Tanja, kivoja syyspäiviä teillekin! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.