Me täälläpäin asuvat olemme saaneet ihastella lumisia maisema viime aikoina lähinnä muualla asuvien kuvista, mutta eilen se lumi satoi meillekin! ♥ Valkoinen maa on kyllä niin kaunis! Silti ihan mustaa ei ole täälläkään ollut, sillä maa on jo jonkin aikaa ollut kauniin kimaltavan kuurainen. Eilen kävin pojan kanssa mummullani ja siellä sohvalla istuskellessamme katselimme ulos ikkunasta, kun lumihiutaleita satoi ihan hitaasti maahan. Tuollainen näky on kauneimmasta päästä, mitä luonnolla on tarjota! Mummuani alkoi varmasti tuon johdosta sen verran paljon jouluttamaan, että tokaisi minulle, että poika haluaa koristella jo sen pikkukuusen, käyhän hakemassa se :D. Niin me sitten pystytettiin se pikkukuusi olohuoneen pöydälle mummun ja pojan, toki minunkin, iloksi.

Mummuni täytti nyt syksyllä 85 vuotta. Kaikki lapsuuteni joulut vietimme heidän (mummun ja papan) luonaan. Parina viime jouluna olemme hakeneet mummun meille jouluaatoksi ja sama olisi toiveissa tällekin joululle. Mummu on kuitenkin taas tapansa mukaan hyvissä ajoin aloittanut vanhan tutun virren: Minä olen täällä kotona joulun, minä en laita tänä vuonna ollenkaan joulua, minä oon joulun yksin. Tässä voi sitten miettiä, miten asiaan suhtautuisi. Ollako kuin ei kuulisikaan vai aloittaako väittelyn Meillehän sinä tulet -tyyliin. Sillä kuitenkin syvällä sisimmässään hän haluaa tulla, vaikka ei sitä koskaan myönnäkään ja vaikka kuulemma nukkuu sitten kaksi päivää sen aaton jälkeen, mutta eikö joulunpyhät ole juuri sitä varten tarkoitettukin vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? :D

Ja joka joulu sinne on seinille tontut ilmestyneet, joka joulu. Ja joka ikkunassa on keikkunut joku jouluun viittaava valokin. Viime jouluna minä ja mies virittelimme hänelle jouluvaloja ja mummu seurasi vierestä kuin pieni lapsi silmät ilosta tuikkien. Itse en kestä ajatusta mummusta yksin jouluaattona, joten hänet haetaan meille tänäkin vuonna. Mummun suvun naiset ovat hyvin (painotan sanaa hyvin) määrätietoisia ja itsepäisiä eikä moni mummulle pärjää, mutta onneksi minä en kuulu heihin :D. Eli jonkin verran tuota geeniä on tainnut siirtyä tähänkin sukupolveen…

012

Lähtipäs mun juttuni rönsyilemään! Piti tosiaan tuosta ensilumesta puhella. Ja siitä, miten se synnytti tarpeen ripustaa olohuoneen joulutähdet! Tosin kävi niin, että ikkunaan pääsi vasta toinen tähdistä, sillä toiseen ei ollut lamppua. Aloinkin sitten miettimään, että mitäs jos pitäisikin tuon nurkkauksen tällaisena, jossa olisi vain yksi joulutähti seuranaan Tom Dixonin riippuvalaisin. Onko tuhoontuomittu idea? Symmetriaa rakastavat varmasti kauhistuvat, mutta eilen illalla iltavalaistuksessa tämäkin ratkaisu näytti tosi kivalta!

Valkoinen maa saa joulunodotuksen aina hieman vahvemmaksi! Näin ollen ehdin eilen jo hieman joulukuusen paikkaakin miettimään… Viime jouluna ihastuin valtavasti siihen näkymään, kun kuusi oli tässä ikkunanurkkauksessa, joten ehkä päädymme siihen tänäkin vuonna. Jos miehellä ei ole mitään asiaa vastaan… Tosin mieheni on kyllä sitä tyyppiä, että hän puuttuu tämänkaltaisiin asioihin lähinnä siinä tapauksessa, jos kuusi nököttäisi vessassa tai vastaavaa. Muuten hänelle on kuulemma ihan sama. Kuka teillä päättää kaapin kuusen paikan?

015

Täällä odotellaan, että poika herää päiväuniltaan ja sen jälkeen lähdemme faffalle isänpäivätervehdyksiä viemään! Huomisaamupäivälle olen suunnitellut herkullista brunssia, jota alamme pojan kanssa väsäämään heti aamutuimaan. Mies saa nukkua kaikessa rauhassa ja herätä sitten valmiiksi katettuun, herkkuja notkuvaan pöytään. Hän tarjoaa minulle ihanaa hemmottelua äitienpäivisin, joten nyt on minun vuoroni tarjota hemmottelua hänelle. Vaikka hän ei minun isäni olekaan, on päivä samalla sellainen kunnioituksenosoitus puolisoiden kesken. Osoittaa toiselle, miten arvostaa häntä puolisona sekä oman lapsen isänä. Mukavaa isänpäiväviikonloppua teillekin!

Kaupallinen yhteistyö: Be & Liv

Sain jo lukijalta huolestunutta viestiä, kun meillä ei ole vieläkään joulutähtiä ikkunoissa. Myönnän, työkiireet ovat imaisseet aikani eikä illalla kymmenen maissa työt lopetettuani enää puhti riitä, joten pientä viivettä näissä jouluaskareissa aiempiin vuosiin verrattuna :). Myöskin poikkeuksellisen aurinkoinen lokakuu on vaikuttanut asiaan! Jotain pientä joulusta kertovaa kotiimme on kuitenkin jo päätynyt; jotain, joka kertoo, että ihana joulu lähestyy…

105

Valkoisen, harmaan ja mustan sävyjen joukkoon on ilmestynyt lämmintä puuta erään vanerikuusen muodossa:

111

Kyseessä on Be & Livin ihana Tree24-joulukalenteri! Monina vuosina näitä on tullut ihasteltua ja nyt tämä vihdoin löytyy meiltäkin. Valinnanvaraa oli aina akryylirungosta ja valkoisista palloista tähän vaneriseen, punapalloiseen versioon. Hieman täytyi puntaroida, valitsenko tämän vai vanerirungon valkoisilla palloilla, mutta päätin, että kyllä nyt jotain punaistakin saa olla! Valkoiset pallot ehkä hukkuisivat seiniimme, joten oikein hyvä näin.

On muuten aika iso ero postauksen ensimmäisen ja tämän seuraavan kuvan välillä – ainoastaan punaista väriä on lisätty, mutta muutos on huomattava:

punaisia_palloja

083

Punaisen joulutyynynikin kaivoin jo säilöstä! Saapa nähdä, päätyykö joulukotiimme mitään muuta punaista. Ehkä nämä riittävät, sillä punainen väri on mielestäni sellainen, joka pääsee näin vaaleassa ympäristössä parhaiten esiin juurikin pieninä ripauksina.

Kalenteri on tällä hetkellä esillä ilman punaisia palloja. Runko nököttää ruokailutilassa ja mietinkin juuri, että sen ympärille voisi kieputella pienen valosarjan – olisi varmasti ihana! Tässä on kyllä kestokalenteri minun makuuni! Punaiset pallot voi täyttää joko lempisuklaalla tai sitten pienillä, kivoilla jouluviesteillä ja -askareilla ♥. Sanoinkin jo miehelle, että nyt kun minä hommasin kalenterin niin hän saa sitten täyttää sitä ;D. Olin jo näkevinäni muutaman hikikarpalon otsalla, etenkin kun puhe oli niistä viesteistä!

063

098

Halusin järjestää teille jonkin ihanan jouluisen arvonnan ja blogini yhteistyökumppani Be & Liv lähti tähän mielellään mukaan. Nyt jollain teistä on mahdollisuus voittaa yksi Be & Livin joulukalentereista – voittaja saa itse valita suosikkinsa heidän valikoimastaan. Vastaa osallistumiskommentissasi kysymykseen, mikä on sinun mielestäsi parasta joulunodotuksessa, niin olet mukana arvonnassa! Osallistumisaikaa on 15.11.2016 klo 21 saakka. Arvonta on päättynyt.

057

Arpaonnea!

 

Jotenkin pala kurkussa, kun ajattelee, että pieni poikani on jo kaksivuotias. Tarkalleen kaksi ja puoli, juuri tänään. Mihin ihmeeseen tämä aika on kadonnut! Aivan kuin kaksi kuukautta sitten pehmeäposkinen poikavauva olisi nostettu rinnalleni! Siitä se silloin lähti, meidän yhteinen elämämme ♥. Ihmettelin pumpulinpehmeää ihoa, vauvan pituutta, mustia hiuksia ja maailman rakkainta tuoksua. Miten se rakkaus olikin heti niin vahvaa ja voimakasta, etten ollut ikinä elämässäni vastaavaa kokenut. Kunpa aina muistaisin, miltä hän silloin näytti, muutenkin kuin kuvista. Kunpa se olisi aina tuoreena mielessäni.

Miten joku voi pelkällä olemassaolollaan olla niin tärkeä, valloittava, korvaamaton, elämän keskipiste, koko maailma. Sellainen, jota kuvaamaan ei vain löydy sanoja. Olla sitä sekä minulle että isälleen.

152-860x573

Kerronpa teille vähän tästä elämämme aarteesta. Aarteesta, joka on ylläolevassa kuvassa viisi kuukautta vanha eikä voisi olla suloisempi. Tällä aarteella on lähes epänormaalin hyvä muisti. Jos ei joka päivä, niin joka toinen päivä pyörittelen silmiäni: ei voi muistaa tuollaista, ei vaan voi! Autolla ajaessamme muistaa ulkoa kaikki reitit, sama olimmeko koti- vai naapurikaupungissa. Jos ajan poikkeavaa reittiä, kuuluu takapenkiltä heti Mihin nyt mennään? Kun taas lähdemme johonkin, haluaa aina tietää, minne menemme. Muistaa kaikkien ystäviensä kodit ja ohi ajaessamme tokaisee Tuolla asuu Linnea! Tuolla asuu Moona!
Muistaa kuulemiensa laulujen sanat lähes ensimmäisestä kerrasta ja laulelee aina mukana. Muistaa kyläpaikoissa, mikä tavara kuuluu mihinkin ja palauttelee niitä oikeille paikoilleen, jos joku on hänen mielestään väärässä huoneessa. Olen toivonut, että tämä siirtyisi kotiinkin, mutta ei; kotona ja erityisesti omassa huoneessa saa olla vaikka minkämoinen pommi. Oikeastaan mitä pommimpi, sitä parempi! Muistaa hyvin ihmisten ja eläinten nimet, on hyvin eläinrakas luonne. Antaa usein kissojen haukata omasta leivästään tai muusta suupalastaan ja syö sitten itse loppuun – nam! Itse en noissa tilanteissa ehdi kuin kirkaista ja sen jälkeen hokea okei, vastustuskykyä, vastustuskykyä

M puhuu aina niin nätisti. Mitä nyt, äiti? tai Älä huoli, äiti. Joskus liikutun tuosta jälkimmäisestä niin, että poikakin sen huomaa. Hän yrittää sitten aina tekonaurulla saada kyyneleeni muuttumaan nauruksi :D. Hän ei tykkää itkemisestä eikä hän tykkää, kun hiuksia leikataan. Niinpä täällä ehtii letti aina hieman kasvaa ennen kuin keksin jonkin tarpeeksi houkuttavan tarinan ja saan luvan tarttua saksiin! Hän ei edelleenkään tykkää olla suihkussa siten, että koko pää kastuu. Toisinaan hän nukkuu päiväunia ja toisinaan ei. Yöuni maistui viime yönä 11,5 tunnin verran, sillä päiväunet jäivät eilen nukkumatta. On alkanut puhumaan unissaan jonkin verran. Toissa-aamuna hihkaisi kuuden maissa iloisella äänellä Minä olen väsynyt, minä olen kirkas! ja nukahti samalla sekunnilla uudestaan. Telkkaria katselee päivittäin pari-kolme pätkää. Ryhmä Hau on nyt jo jonkin aikaa ollut ihan ykkönen.

Parin viime viikon ajan on puhunut paljon pikkusiskosta, mutta en tiedä kenen. Ystävälleen syntyy pikkusisko ihan pian, joten ehkä jäänyt siitä mieleen tai sitten naapurin lapsista tai Kaapo-ohjelmasta. Oli niin tai näin, tämä saattaa joskus aiheuttaa aika hauskoja tilanteita! ;D

Minä vielä hieman niiskuttelen tässä ja jään odottamaan perhettäni kotiin. Nauttikaahan te, joilla lapsi on vielä pieni. Sellainen kaikki yöt valvottava tissiposki. Sillä aika menee hurjaa vauhtia, kohta nuokin hetket ovat muisto vain! Kohta sen tissiposkivauvan tilalla on karkuun juokseva pikkupoika, toiselta nimeltään minäitse, joka nähtyään äitinsä saunassa osoittaa sormella ja nauraa hihkaisee silmät loistaen: Tissimammaa! Meidän imetystaipaleemme kesti lopulta kaksi vuotta ja yhden kuukauden, josta olen tavattoman ylpeä. Siinä meillä riittääkin muisteltavaa, myös pojalla, joka muistaa asian vielä tänäkin päivänä. Vaikka noita vauva-aikoja muistelee kaiholla, en silti vaihtaisi tätä tänään kaksi ja puoli vuotta täyttänyttä mussukkaani mihinkään! ♥