2016 - Sivu 50 102:stä - All you need is White

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 14.6.2016

Kun vain äiti kelpaa

Ilman huono äiti -fiiliksiä ei äitiydestä selviä. Sitä on turha yrittääkään. Mutta kun ne osuvat kohdalle, ei se kivaltakaan tunnu.

Tämä varmasti kuuluu tähän ikään, joku kausi? Nimittäin poika vaatii lähes kaikkeen äitiä, usein todella sydäntäsärkevällä itkulla höystettynä. Vähän väliä kuuluu äiti laittaa lastenohjelmia (hakee kaukosäätimen isänsä kädestä minulle), äiti syliin (pyrkii syliin, kun tietää, että isänsä vie iltapesujen kautta nukkumaan)… Nukkumaan käydessä hirveä itku, sillä mies tapaa hoitaa pojan yöunille viemisen, jotta itse voin tehdä vielä töitä eikä minun tarvitse nukutushommien jälkeen enää niitä aloittaa ja kukkua niiden parissa iltayhteentoista!

Yhtäkkiä kuin salamaniskusta hän on alkanut vaatimaan minua kaikkeen (tuo nukutustouhu nyt uusimpana viime viikolta). Toissailtana en mennyt makuuhuoneeseen, vaikka kuulin hänen itkevän, vaan tein töitä. Ajattelin, että hän ei mitenkään vahingoitu, sillä on isänsä kanssa eikä häntä ole hylätty. Eilen illalla en enää kyennyt samaan. Alle viiden minuutin kuluttua luovutin ja menin makuuhuoneeseen: pojan itku loppui saapuessani kuin seinään, mutta siellä hän vielä nyyhkytti ja sanoi äiti paapii siinä, näyttäen meidän sänkyämme. Otin hänet syliini ja halasin ja kerroin, kuinka maailman rakkain hän minulle ja isälleen on. Niin onnellisena painoi pieni päänsä tyynyyn ja alkoi laulamaan kanssani unilaulua. Olen jo yli vuoden verran laulanut aina päivä- tai yöunille mennessämme aa tuuti lasta, kissa tuli vastaan, kissa se hyppäsi kiikun laidalle, tuuditteli lasta. En tiedä ehkä mitään suloisempaa kuin pienen poikani laulamassa mukana pienin muunnoksin: Aa tuuti lastaan, kissa tuli vastaan, kissa se hyppäsi kiikun laidalle, tuuditteli lastaan. :D ♥

Tuon jälkeen laulamme vielä Sininen uni, yhdessä tottakai. Poika muistaa välillä sanat paremmin kuin äiti, hahah! Laulun jälkeen olen ihan hiljaa ja makoilen sängylläni (jos homma venyy, katson tabletilta Emmerdaleja…). Jos hän pomppii sängyssään tai seisoo, sanon nyt M paapitaan ja se yleensä riittää.

Huomasin, että jollain tavalla molemmista tavoista tuli sellainen paska äiti -fiilis. Siitä, kun en mennyt ja hän itkien huusi äiti tulee. Olipa välillä kuulemma jatkanut lausetta sanoen äiti tulee auttamaan M:a. Ja siitä, kun hän joutui käymään pahalla mielellä nukkumaan. Eilen taas siitä, kun tein tyhmän epäjohdonmukaisesti. Annoin vallan lapselle ja hypin hänen pillinsä mukaan. Mutta onko tämä sittenkään sitä; jos tämä onkin jokin kausi, kun vain tarvitsee minua jotenkin erityisen paljon? Onko teillä vastaavia kokemuksia? Kääntyvätkö osat joskus toisinpäin, että äidin sijaan kelpaa vain isi? Kaveripiirin kokemusten perusteella voisin sanoa, että tytöille tulee isäkausia ja pojille äitikausia (en siis yleistä, vaan totean asian olevan näin oman kaveripiirini kohdalla). Ajattelin, että jotenkin niin kohtalon ivaa tämä: olen viikonloppuna lähdössä ystävieni kanssa iltaa viettämäään: ensimmäistä kertaa lähes kolmeen vuoteen ja pojalle iskee tällainen kausi juuri nyt… Ei ainakaan paska äiti -fiiliksiäni vähennä! Halusin tässä myös kysyä, että millaisia kokemuksia teillä on tämän asian tiimoilta koettu?

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 13.6.2016

Pieni & kompakti, mutta kodikas

Uusi kesäviikko käyntiin näillä kauniilla sisustuskuvilla! Tai onhan tämä viikko jo hyvälläkin alulla, maanantai-illassa kun jo ollaan. Tämä koti on mielestäni ihanan kodikas ja vaikka tämä koti on pieni, on sen neliöt hyödynnetty aika lailla täydellisesti.

Paljon silmää miellyttäviä yksityiskohtia aina asunnon pintaratkaisusta ja vanhahkon rakennuksen tunnelmasta lähtien. Hieman tavanomaisesta poikkeavat valaisinratkaisut ihastuttavat, samoin taulukollaasit ja tekstiilit (ennen kaikkea niiden sävyt ja rento fiilis). Kahdesta pyöreästä pöydästä koottu sohvapöytäkokonaisuus on kiva, hieman samanlaista olen itsekin meille kaavaillut. Olen nimittäin miettinyt pyöreää tammipöytää yhdistettynä kokonaan valkoiseen pyöreään pöytään – jälkimmäinen olisi tämän kodin tapaan näistä kahdesta korkeampi. Löytyykö teiltä tällainen sohvapöytäkokonaisuus?

Eikö aivan kutsukin tuo yläkuvan sohva käpertymään nurkkaansa jonkin koukuttavan kirjan kanssa! Jäin tässä ihan miettimään, että milloin viimeksi olen oikein lukenut jotain kirjaa – en edes muista. Ainakin yli kolme vuotta siitä on, järkyttävää suorastaan! Olen aina tykännyt lukea kirjoja ja niiden lainaaminen kirjastosta on aina ollut ihan oma ihana lukunsa, mutta viime vuosina en vain yksinkertaisesti ole ehtinyt. Ajanpuutteen vuoksi joistain asioista on täytynyt karsia ja kirjojen lukeminen on ollut yksi. No ehkä sille taas joskus löytyy aikaa…

Makuusoppi on vain pieni nurkkaus, mutta näitä kuvia katsoessa näyttää siltä, että se riittää täydellisesti. Ikkuna tuo tilaan valoa; pieni, mutta kodikas makuuhuone. Mitään muuta ei tarvitakaan!

Väliseinän tummakarminen ikkuna keittiön puolelle on mielestäni aivan ihastuttava (sisustus)yksityiskohta! Tässä myöskin tyynynpäällisten sävyt miellyttävät suuresti, herkkukombo suorastaan!

Vietimme tätä maanantai-iltaa mökillä meren äärellä ja nyt alkaa jo pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että tänään saa mennä aikaisin nukkumaan – on se meri-ilma ihmeellistä! Vielä olisi kuitenkin kukkien istuttamista sen jälkeen, kun poika on käynyt yöunille. Mieskin ajatteli vielä ruohon leikata. Kesä muuttaa aika suuresti elämää: en voisi kuvitellakaan talvella meneväni iltayhdeksän jälkeen pihalle kyykkimään :D. Kyllä pimeän aikaan sohva ja kynttilät vetävät aika tehokkaasti puoleensa, mutta nyt on kesä, joten nautitaan tästä valosta! ♥

(Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.)

Satu //ALL YOU NEED IS WHITE / 12.6.2016

Leppoisan illan lettukestit

Otsikossa lettukestit, vaikka meillä kyllä kutsutaan lettuja lätyiksi… Onko teillä muuten tähän vielä joku kolmas sana? :)

Otin nämä kuvat viikolla yhtenä iltana, jolloin sateen inspiroimana päätin, että tänä iltana voisimme tehdä lättyjä! Tuoreita mansikoitakin kun olin juuri hakenut. Meinasin muuten pyörtyä siinä mansikkakojulla: yksi litra kotimaisia mansikoita hintaan 9,90 €. Siinä sitten osoitin silmät epäuskosta suurina yhtä rasiaa kysyen, että onko tuossa litra? Tein tässä kohtaa myös mummuni perinteiset ja mietin, paljonko se olisi markoissa! :D Hiljaa itsekseni kylläkin, mutta kuitenkin… Täällä on varmasti jokunen lukija, joka on syntynyt vasta euroaikana, mutta tämä täällä ei ole vieläkään päässyt yli tuosta kympin litrahinnasta. Joo ostin sen mansikkalitran silti, mutta kyllä yskitti! Ja kyllä niitä sitten hartaasti syötiinkin, hitaasti ja maiskutellen. Siis lähes euron yksi mansikka! :D

Olipa meillä kivat lettukestit! Lätyt sopivat sateisiin kesäiltoihin kuin nenä päähän. Seuraaville lettukesteille vielä paljon tuoreita vadelmia ja mustikoita, niin ai ai ♥. Vesi kielellä toivottelen teille täältä leppoisaa sunnuntai-iltaa!