/

Iloinen, nauravainen, hyväntuulinen hauskuuttaja. Lempeä, kiltti, innostuva, musikaalinen, sosiaalinen, rohkea, mutta välillä kuitenkin arka ja etenkin kovat äänet saavat säikähtämään. Tuollaisissa tilanteissa täytyy ensimmäiseksi tarkistaa, miten äiti reagoi ja jos äiti nauraa, ei tarvitse itkeä. Myös koirat ovat välillä pelottavia, kun haukkuvat ja nuuskuttelevat niin innokkaasti ja äänekkäästi.

Meillä on poika, jolla on usein pientä pilkettä silmäkulmassa. Poika, joka on kova puhumaan ja toistaa perässä lähes kaiken kuulemansa. Puhuu välillä jo pitkiä, viiden sanan lauseita. Laulaa musiikin mukana, muistaa loistavasti sanat ulkoa. Autossa olevista lastenlevyistä löytyy tämän hetken lemppari: Minä soitan harmonikkaa… Se saa aina hymyn huulille ja sitä on mukava laulaa mukana.

Halailee paljon etenkin äitiä, mutta myös isiä ja isovanhempia. Pehmolelutkin pääsevät usein halaukseen aaaiijaaai-sanoman säestyksellä. Haluaisi kovasti nostaa kissoja syliin, mutta kissat eivät ole yhtä innostuneita asiasta. Oppinut käyttämään taitavasti tablettia, vaikka käyttääkin sitä keskimäärin vain kerran viikossa. Telkkarista katselee lastenohjelmia päivittäin: yleensä aamulla herättyään sekä illalla jonkinmoisen tuokion. Tahtoo usein, että huonommat ohjelmat kelataan ja katselee vain joitain valittuja suosikkiohjelmiaan, jotka vaihtelevat kausittain… Tällä hetkellä lemppareita tuntuvat olevan Pipsa Possu sekä Nalle, joskus sitten taas Saku & Vaakku, Taavi-tiikeri sekä Muumit. Kaikki musiikkiohjelmat toimivat aina. Olen huomannut, että hän oppii myös lastenohjelmia seuraamalla valtavasti uusia sanoja ja tapoja! 

008

Pojan kaksivuotissynttäreitä varten toteutin erään kivan jutun, joka mulla on ollut mielessäni aina hänen yksivuotissyntymäpäiviltään lähtien. Löysin nimittäin aikoinaan Pinterestistä eräänlaisen ideakortin, jota oli käytetty ristiäisissä. Siihen ristiäisvieraat olivat saaneet kirjoittaa ajatuksiaan ja ennustuksiaan vauvan tulevaisuutta varten. Niinpä tein nyt pojan synttärivieraille tuollaiset laput, joihin keksin muutaman kysymyksen ja näitä vieraat saivat sitten täydentää. Tämä oli mielestäni hyvä ajankohta, sillä nyt pojan persoona on jo hyvin näkyvissä. Tämä idea oli kovin tykätty ja itse luin näitä illalla vieraiden lähdettyä itkua tihrustaen :D. Olivat kirjoittaneet niin kauniita asioita aarteestani, mutta eihän se ole ihmekään ♥. 

Hänestä veikattiin tulevan isona elämässä hyvin pärjäävä, toiset huomioon ottava ihminen ja yhdessä lapussa veikattiin, että hänestä tulee hoitoalalla työskentelevä, jalkapalloileva hymypoika. Tuli myös muutama insinööriveikkaus ikään kuin isin ja enon (ja enon tyttöystävän) jalanjälkiä seuraten :). Näistä ajatuksista jää meille kaikille hirmuisen arvokas ja tärkeä muisto! Ajattelin, että tämän voisi toteuttaa joskus myöhemminkin ja katsoa, miten veikkaukset ovat pojan kasvaessa muuttuneet.  

016

Yritän ehtiä tekemään huomiseksi sen varsinaisen synttäripostauksen! Kuvia on vain niin valtavasti, että niiden kaikkien läpikäymiseen kuluu tovi. 

Mies on muuten nyt toista arkiaamua/-aamupäivää kotona (poikkeuksellisten työvuorojensa vuoksi) ja poika on todella levoton! Ei viihdy yksinään hetkeäkään, roikkuu lahkeessa, kitisee, hääräilee muuten vain levottomasti koko ajan… Kun olen hänen kanssaan kaksin, hän on täysin erilainen. On noilla isukeilla hassu vaikutus :D. Muistuikin heti mieleen maaliskuun päivät, jolloin mies oli isyysvapaalla… Mutta nyt lounaalle – nämä hetket onkin harvinaista arkipäivisin, että koko perhe lounastaa yhdessä!

/

Äitienpäivän kulkua muistoksi blogiin! 

Äitienpäivän aamuni alkoi jättimäisellä lasillisella tuorepuristettua appelsiinimehua, joka kannettiin lahjan kera sänkyyn asti. Mies kyseli toiveitani jo edellisenä iltana ja tiesi, että aamiaisen nautin mieluiten pöydän ääressä. Oi että tuo mehu; maailman parasta mehua, jota voisin juoda ihanan kylmänä vaikka ja kuinka!

Lahja tuotiin itsetehdyn kortin kera: kortissa esillä kuulemma kevään trendisävyt :D. Poika oli maalannut kortin pensselillä isin avustuksella ja hokikin useaan otteeseen korttia näyttäen, että autotallissa piirtää. Kortin takana oli miehen keksimä runo, joka sai aika tehokkaasti kyyneleet silmiin. Runo oli aika pitkä, yksi lause kuului näin: Äiti, olet tärkeä minulle ja näytänkin sen joka päivä sinulle. Niisk! ♥

183

Vuosi sitten sain äitienpäivälahjaksi Pandoran hopeisen rannekorun ja siihen sain täksi äitienpäiväksi valita lisää täydennystä. Hieman Nomination-korun tyylinen, mutta tämä on enemmän omaan makuuni. Mielestäni tällainen lahja on ihana; tätä voi aina täydentää uusilla osilla tai jos haluaa, hankkia siihen vain muutaman osan ja ostaa vierelle toisen, jota täyttää. Näin tavaralahjoja ei keräänny kaappeihin, kun on joku tällainen täydennettävä lahja. Korun eri osia katsellessa muistaa sitten aina, että tuon osan sain muistoksi silloin ja tuon pienen yksityiskohdan sinä päivänä jne. 

199

Äitienpäiväkukkaseksi valitsin valkoisen hortensian viime viikolla ostamani vaaleanpunaisen version kaveriksi. Molemmat vielä hengissä, jei! 

Äitienpäiväni oli kovin hemmottelupainotteinen. Mies valmisti aamiaisen ja kyseli, milloin haluan lähteä lounaalle jne. Lounaalla kävimme valmiissa pöydässä ja sen jälkeen vuorossa oli puistoilua. Puiston jälkeen autoajelua, jonka aikana poika nukkui päikkärit ja sen jälkeen suuntasimme vanhemmilleni kakkukahveille. Äitienpäivän viimeinen etappi oli mökillä, jossa kävimme viemässä äitienpäivätervehdyksen vuorostaan fammulle. Alkuillasta olimme kotona ja yhdeksän aikoihin (pojan käytyä yöunille) sohvalla makoillessani uni vei voiton :D. 

Nyt meillä alkaakin taas hieman erilainen arki. Mies tekee poikkeuksellisesti vuorotyötä tämän toukokuun aikana ja se tuntuu jo heti tänä ensimmäisenä päivänä. Aamulla jo mietin itsekseni, että kylläpä olemmekin onnekkaita, kun mies on säännöllisessä päivätyössä eikä tämä vuorotyö ole jokapäiväistä arkeamme. Olen itse tehnyt vuorotyötä useamman vuoden ajan enkä ole ajatellut sellaiseen palata, varsinkaan enää nyt, kun elämässä on lapsi. Lapsiperhe-elämän myötä olen alkanut arvostamaan päivärutiineja ihan eri tavalla. Huomaan, että olen hyvin tottunut siihen, että ruoka-ajat ovat tiettyyn aikaan, poika nukkuu päiväunensa tiettyyn aikaan ja mies tulee arkisin kotiin tiettyyn aikaan ja voin sitten järjestää omat menonikin sen mukaan. Huomaan myös selvästi, millainen vaikutus rutiineilla on pojan tyytyväisyyteen, joten miksi ihmeessä en haluaisi niistä pitää kiinni! Nyt pasmat ihan sekaisin, kun vuorot on päälaellaan, mutta eiköhän tähänkin pian omanlaisensa ”rutiini” löydy. Tosin ehti tuossa tulla jo sellainen tunne, etten saa mitään tehtyä vaikka päivä ei ole vielä puolessakaan :D. 

Mutta näistä fiiliksistä uuden viikon kimppuun – kivaa viikkoa meille kaikille!

/

Mieli on ollut tosi herkkänä. Oikeastaan eilisillasta lähtien, kun luimme miehen kanssa synttärijuhlavieraiden jättämiä viestejä, joissa he kuvailivat poikaamme. Toistelin miehelle useaan otteeseen, että mun sydän räjähtää rakkaudesta ja pakahdun ylpeydestä pientä poikaamme kohtaan. Siinä samalla mies muisteli, että kaksi vuotta sitten vietimme viimeistä iltaamme kaksin. Päivälleen kaksi vuotta sitten elämämme ja maailmamme mullistui täysin – vain ja ainoastaan parempaan suuntaan. 

Tuolloin hoin synnärillä miehelle moneen kertaan (etenkin silloin, kun en ollut itse vielä jalkeilla), että älä vain pudota sitä, se on kalleinta koko maailmassa. Sulla ei ole ikinä elämässäsi ollut mitään noin arvokasta sylissä. Eikä ollut ollut minullakaan. Silloin saimme sen arvokkaimman asian maailmassa ja satoja, varmaan tuhansia kertoja näiden kahden vuoden aikana mielessäni on käynyt lause Sinun ensimmäisestä henkäyksestäsi minun viimeiseen hengenvetooni olet tärkeimmällä paikalla sydämessäni. 

Tuo lause pitää niin täydellisesti paikkansa jokaista kirjainta myöten ja joka kerta sitä miettiessäni nousee pala kurkkuun. Näinä äitiysvuosinani olen oppinut hirmuisen määrän asioita. Yksi näistä asioista on se, miten hämmästyttävän paljon lapsi oppii vain muita seuraamalla. Ja ennen kaikkea silloin, kun hän ei näytä seuraavan. Hän oppii uusia sanoja, tekoja, käytöstapoja… Tämä asia hämmästyttää minua kerta toisensa jälkeen. Yksi hämmästys tuli eteen eilen synttärivieraita odottaessamme, kun M tuumasi ”M innoissaan” ja vieraita vastaanottamaan mennessään hihkui jännittää! Mietin itsekseni, että mistä ihmeestä noin pieni ihminen on nuokin tokaisut oppinut! Ja osaa vieläpä käyttää niitä täysin oikeissa kohdissa!

Päätän tämän postaukseni tähän seuraavaan, aivan ihanaan kirjoitukseen, jonka aikoinaan netin syövereistä löysin. Alkuperäistä kirjoittajaa en ole tälle yrityksistäni huolimatta löytänyt, mutta jos joku sen tietää, niin kerro ihmeessä! Tämä on hyvä muistutus siitä, että lapsi oppii joka hetki. Myös silloin ja etenkin silloin, kun häntä ei mitenkään erityisesti opeteta. Tämä on myös hyvä osoitus siitä, miten valtavan tärkeä rooli meillä äideillä on. Aina ja joka hetki.

Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin

Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun laittavan ensimmäisen maalaukseni jääkaapin oveen ja halusin heti maalata toisen.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun syöttävän kulkukissaa ja opin, että on hyvä olla ystävällinen eläimille.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun tekevän lempparikakkuani ja opin, että pienet jutut voivat olla aivan erityisiä elämässä.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, kuulin sinun rukoilevan ja tiesin silloin, että on Jumala, joka kuulee rukouksen ja jolle voi puhua ja opin luottamaan Jumalaan.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun laittavan aterian ystävälle, joka oli sairaana ja opin, että meidän kaikkien tulee huolehtia toinen toisistamme.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun antavan aikaa ja rahaasi auttaaksesi ihmisiä, joilla ei ollut mitään ja opin, että niiden joilla on jotain tulisi antaa niille joilla ei ole mitään.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, tunsin sinun antavan minulle hyvänyönsuukon ja tunsin itseni rakastetuksi ja turvalliseksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun huolehtivan kodista ja kaikista kodissa ja opin, että meidän on huolehdittava siitä, mitä meillä on.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin sinun huolehtivan velvollisuuksistasi silloinkin kun sinulla ei ollut hyvä olo ja opin, että minunkin tulee olla vastuuntuntoinen, kun kasvan isoksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin kyynelten tulevan silmistäsi ja opin, että joskus jotkut asiat satuttavat, mutta itkeä saa.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, näin, että välitit ja halusin olla kaikkea mihin vain pystyisin.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, opin useimmat elämän oppitunnit, joita tarvitsin ollakseni hyvä ja ahkera ihminen, kun kasvan aikuiseksi.
Kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin, katsoin sinua ja halusin sanoa: ”Kiitos kaikesta siitä, mitä näin, kun et tullut ajatelleeksi, että huomasin!” 

 

Kiitollisena liikutuksen kyynelten läpi lähetän Sinulle lämpöisen äitienpäivätervehdyksen ♥