Kolmevuotiaan kanssa keilaamassa

Mahtavaa uutta viikkoa! Täällä on juuri parhaillaan pilvet rakoilemassa ja aurinko pilkistelee – miten ihanaa onkaan nähdä noita säteitä muutaman päivän tauon jälkeen! Kovin kylmää on täällä meilläpäin ollut; aivan kuin olisimme hypänneet kesän yli syksyyn… Jaksan kyllä uskoa, että vielä ne aurinkoiset kesäpäivät on edessäpäin. Hellettä en kaipaa, minulle riittää ihan joku parikymmentäkin lämpöastetta nyt alkuun! Hellettä voi hakea vaikka Etelä-Euroopasta.

Viikonloppuna sai kyllä miettiä, että mitäs kivaa tehtäisiin, kun ei huvittanut vain kotona aamusta iltaan kökkiä. Vettä satoi lähes aamusta iltaan ja juuri muutama päivä aiemmin 40 asteen kuumeessa ollutta lasta en harkinnutkaan vieväni ulkoilemaan. Niinpä keksin, että käydäänpäs lähikaupungissa syömässä ja sinne lauantaina sitten hetken mielijohteesta suunnistimmekin: Kalajoen Mamma Leoneen. Ruokailun jälkeen teimme Kalajoella myös loppuviikonlopun ruokaostokset. Oli aika kivaa käydä jossain ei-niin-tutussa ruokakaupassa, heh! Pakasteita emme ostaneet, joten ostokset säilyivät auton peräluukussa oikein hyvin, tämä Suomen kesä kun on…

Eilen tuli mieleeni, että voisimme käydä pojan kanssa ensimmäistä kertaa keilaamassa! Hän oli ajatuksesta hyvin innoissaan ja seisoi radalla täyskaatoa seuraamassa kuin vanha tekijä:

Etukäteen mietimme, että mitähän tästä tuon pienen rakkaan uhmiksen kanssa tulee, mutta hienosti meni! Tunnin keilausaika oli ehkä liian pitkä; poika jaksoi seurata ja pelata noin puolisen tuntia, mutta keksi muuta puuhasteltavaa penkeillä sillä aikaa, kun minä ja mies keilasimme tunnin loppuun. Alussa poika vieritti keilapallon omin voimin rataa pitkin, mutta sitten keksimme, että meistä vanhemmista jompi kumpi voisi antaa pallolle aina hieman lisävauhtia. Poikaa (vai miestä?) nimittäin tuntui pitkästyttävän, kun keilapallon matka keilojen luoksi kesti ja kesti… Sivulaidat nousivat radalle aina pojan vuorolla, joten rännivaaraa ei ollut. M:n keilakengät olivat vähän turhan isot ja hän saikin sitten aika pian vaihtaa omat ulkokengät jalkoihinsa. Sisätossutkin olisivat olleet hyvä vaihtoehto, mutta niitä meillä ei ollut mukanamme.

Nyt on mun vuoro! Ei, ei nyt oo äitin vuoro. Höpsö äiti, nyt on mun vuoro! Kaiken kaikkiaan oli oikein kiva kokemus ja tuntui olevan aika hyvää treeniä siihen oman vuoron odotteluun ;). Poikaa tarkoitan, itse just ja just maltoin odottaa…

Ovatko teidän lapsenne käyneet keilaamassa ja jos ovat, missä iässä ensimmäistä kertaa? :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.