Helatorstain viettoa, alkuilta jo, äkkiä meni tämä arkipyhä! Aamulla aika tuntui matelevan, mutta sitten päivään ilmaantuikin ohjelmaa kuin itsestään. Miehellä oli harrastushommia autotallissa, oli kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, Presidentti Mauno Koiviston hautajaisten seuraamista ja ajelullakin kävimme. Ostin pojalle samalla muutamia kesäulkovaatteita käytettyinä, sillä tällä menolla uudet eivät ulkokäytössä kovinkaan montaa päivää ehjinä pysy! Jos ensimmäisen ulkoilun jälkeen housunpolvet ovat puhki, harmitus on huomattavasti pienempi, jos housut ovat maksaneet euron eikä kolmekymppiä. Nyt ei tarvitse varoa eikä mielestäni noin pienen tarvitse muutenkaan vaatteitaan vielä osata varoa. Tässäpäs vielä muutama helatorstain miete…

Yksityinen terveydenhoito ei todellakaan automaattisesti tarkoita parempaa terveydenhoitoa, vaikka hintalappu jotain sensuuntaista olettaa antaisikin. Olen todella pettynyt siihen, miten poikaa maanantaina yksityisellä lääkäriasemalla hoidettiin tai oikeastaan jätettiin hoitamatta. Usko lääkäriin oli vielä maanantai-iltana kova, mutta tiistai todisti toisin. Harmitti, miksi ei tutkittu nielua, sillä kaulan imusolmukkeet selvästi pullottivat jo silloin ja poika oli kerran minulle kurkkuaan valittanut. Lääkäri vilkaisi yhden ainoan kerran nieluun ja koska se ei kunnolla onnistunut, jätti asian sikseen. Crp:n jälkeen kotiin, vaikka kuumetta oli 40 astetta. Sama tiistaina ja sanoin miehelle, että keskiviikkona teen uuden lääkärireissun, ei tästä mitään tule – tiedättekö, se äidinvaisto! Eilen tein sitten hetken töitä, kun äitini oli pojan seurana. Kuume nousi taas puoliltapäivin 40 asteeseen. Kun se hetkeä myöhemmin näytti jo 41 astetta, hyppäsimme autoon ja suuntasimme suoraan lastenosastolle. Kiitos julkinen terveydenhoito; minua pojan äitinä kuunneltiin, kun selitin hänen oireitaan ja kaikki tarpeellinen tutkittiin eikä mitään jätetty puolitiehen tai arvailujen varaan! Vieläkin pala kurkussa siitä kultaisesta ja rautaisen ammattitaitoisesta kohtelusta, jota osaksemme saimme ♥. Koska tämä tuntuu olevan jo enemmän kuin sääntö eikä poikkeus, taidan jatkossa kääntyä aina julkisen sektorin puoleen. Ainoana miinuksena olen pitänyt jonoja ja sen vuoksi erityisesti lapsen kanssa suosinut yksityistä, mutta hoidon laatu ratkaisee.

Poika sai antibioottikuurin, jonka aloitimme heti eilen illalla. Sen ansiosta kuume on pysynyt poissa ja pieni on virtaa täynnä! Siitä asti, kun hänen kuumeensa noin korkeaksi nousi, takaraivossani jyskyttivät sekä keuhkokuumeen että streptokokin mahdollisuudet. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että vain noissa taudeissa kuumeeni on ollut korkeimmillaan – juuri siellä 40 asteessa. Näin tälläkin kertaa, sillä pojalla näyttää olevan juuri kyseinen nielutulehdus. Sydäntä särkee, sillä hän kärsi ihan turhaan kaksi lisävuorokautta sen ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen! Lisäksi missasimme pojan elämän ensimmäisen päiväkotikevätjuhlan, sillä koska hän ei saanut lääkkeitä ajoissa, ei hän ehtinyt toipua kuumeesta kevätjuhlaan mennessä. Varmasti uskotte ja tiedätte, kuinka kovasti olisin halunnut nähdä hänet siellä esiintymässä! ♥

Mietin tänään myös sellaista, miten helpottavaa uhmakohtaus voikaan kolmen päivän sairastelun jälkeen olla – helpottavaa kuunneltavaa äidille ainakin! Lapsella on energiaa uhmata, kun isi meni ja kääntyi aivan väärästä risteyksestä! Jaksoi raukka raivota 10 pitkää minuuttia. Näihin reagoimiseen saimme juuri kolmevuotisneuvolassakin infoa. Itse menen edelleen aivan täysin rauhalliseen tilaan, kun lapsi raivoaa enkä yritäkään hillitä hänen raivoaan. Täytyyhän sen päästä ulos, ei tunteita voi tukahduttaa! Noin kohtaus menee suht nopeasti ohi ja lapsi haluaa sen jälkeen heti syliin ja halaukseen; on selvästi itsekin hämmentynyt, mikä se sellainen raivo oli!

Kävimme Prismassa pienillä heräteostoksilla, miehen idea. Ajattelin ostaa samalla uusia kasvojenpuhdistussieniä, sillä olen luvannut tehdä tänään miehelle kotikasvohoidon, heh! Niiiiin kauan hän on sitä jo odottanut, että enää en keksinyt tarpeeksi hyvää syytä lykätä asiaa… :P Sanoin sitten siellä hammastahnahyllyllä, että ai niin, käydäänpäs hakemassa isille niitä meikkisieniä! Poika hihkui tuota kaupassa muutamaan otteseen hyvin kuuluvalla äänellä ”Isille meikkisieniä!”, mies oli ylpeä :D.

Tämä hortensiani voisi liittyä postaukseen vaikka siten, että hämmästelin tänään taas ties kuinka monettako kertaa, että kylläpä tuo vain imeekin vettä! Aika lailla joka tai joka toinen päivä saa olla kastelemassa?

Tällainen viikko täällä tähän mennessä! Seuraavaksi vähän iltapalaa ja sen jälkeen ilta-antibiootin kanssa vääntämistä… Sitten helatorstain iltaa viettämään! Jospas jaksaisin tänään itsekin hieman valvoa, eilen kun tuli nukahdettua pojan kanssa yhtä aikaa yöunille… :)

Aurinkoinen tervehdys! Täällä on meneillään hyvin työntäyteinen päivä; tosin teemme miehen kanssa töitä ikään kuin vuoroissa, sillä pojalle nousi eilen päiväkodissa korkea kuume. Hän saa nyt lepäillä kotona, mutta yrittäjän työt eivät voi seistä paikoillaan. Ei ole ketään kenelle soittaa, että Hei, en pääse tänään enkä huomennakaan töihin, hommaatko tuuraajan. Mutta oma valintahan tämä, ei sillä!

Olen tehnyt tilauksia eteenpäin ja pakannut tuotteet paketteihin, jotka mies vei jo Postin kuljetettaviksi. Olen säätänyt MioSa. designin verkkokauppaa ja ottanut vielä muutaman tuotekuvan, huh mikä homma! Vielä en osaa sanoa tarkkaa päivää, milloin ehdin verkkokaupan avaamaan, mutta tässä alkukesästä se tapahtuu! Jännittää! Olen tässä matkan varrella huomannut, että verkkokaupan viilaamiseen saisi jo tässä vaiheessa aikaa kulumaan ainakin vuoden verran, mutta jossain vaiheessa on vain oikaistava mutkia ja päätettävä, että tämä on hyvä. Ehtii niitä viilauksia myöhemminkin tekemään eikö vain! Kun päätin verkkokaupan perustaa, tiesin, että en millään saa sitä kuukaudessa julkaisukuntoon. Kun on viikossa vain kolme työpäivää, lapsi osittain kotihoidossa ja muitakin töitä tässä ohessa, vaatii kaupan perustaminen enemmän aikaa.

Olen päässyt verkkokaupan rakentelussa erään lempipuuhani kimppuun: antamaan tuotteille kauniita nimiä, hahah! Tämän piirteeni ainakin lapsuudenystäväni tietävät: olen hurjan kiinnostunut ihmisten nimistä, erityisesti naispuolisista nimistä, niistä kun löytyy niin paljon kauniita! Mutta koska en tässä elämässä pääse kymmenille tyttölapsille nimiä antamaan, niin annan niitä nimiä näille tuotteilleni :D. Tässäpäs avainkaulakoru nimeltä Sienna:

Lisäksi tämä työntäyteinen tiistai on pitänyt sisällään pienen aarteeni hoivaamista ♥. Toinen on kyllä uskomattoman reippaana, vaikka olo ei kuumeisessa flunssassa takuulla häävi ole. Häneltä otettiin eilen sormenpäästä crp, elämänsä ensimmäistä kertaa. Ei ollut moksiskaan ja nyökkäili vain hoitajalle hänen selostaessaan, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kun sain laastarin paikoilleen, tuumasi poika Se oli kivaa! Kummit veikkasivat vuosi sitten pojan kaksivuotissynttäreillä hänestä tulevan jalkapalloa pelaava, hoitoalalla työskentelevä hymypoika – ehkä ennustus osuu oikeaan! :) Tosin odotusaulassa tuli sitten syliini hieman murheellisena ja tokaisi, ettei halua sormeen pientä reikää. ♥ Terveystalolla on kuitenkin sen verran kiva leikkipaikka, että se vei nopeasti ajatukset taas muualle!

Nyt vain rutkasti juomista, pojan lempiruokia ja valtavasti rakkautta ja syliä, niin eiköhän se tästä! Terveempää tiistaita teille!

P.S. MioSa. designin Facebook-sivuilla käynnistyi tänään arvonta Sienna-avainkaulakorun tiimoilta!

Ihana viikonloppu – toivottavasti teilläkin! Olen kyllä niin nauttinut viime viikonlopunkin edestä, sillä ilmat ovat olleet ihanan aurinkoisia (viime viikonloppu ja äitienpäivä olivat sateisia) ja mies on ollut vapaalla viikonlopun, kuten normaalisti aina onkin. Tähän viikonloppuun on mahtunut paljon kaikenlaista; sekä leppoisaa vapailua että jotain hyödyllistäkin omien töideni muodossa. Jälkimmäistä kuitenkin vain vähän, sillä täytyy muistaa pitää myös vapaata säännöllisesti!

Valitsin tähän muutamia tätä viikonloppua kuvaavia kuvia, vaikka osa näistä kuvista onkin otettu jo aiemmin. Kuvaavat puuhiamme kuitenkin sen verran hyvin, että sopivat tähän! Olen ehtinyt taas käymään sisustuslehtiäni läpi ja tekemään karsintaa. Kylläpä noita lehtiä onkin kertynyt ja turha niitä kaikkia on itsellä säilyttää; kiertoon vain niin saavat muutkin uutta lukemista! Kissat ovat nauttineet aurinkoisemmista ilmoista ja ulkoilleet olan takaa. Eilen norkoilivat grillin vieressä sattuneista syistä ja kyllähän sieltä aina muutamia herkkupalasia heillekin asti lenteli. Vanhempi kisu tykkää näinä päivinä erityisesti lasiterassista; siellä ei ole vielä liian kuuma, vaan juuri täydellisen sopiva lämpötila 14-vuotiaan paistatella päivää ♥. On ollut ihanaa, kun on voinut pukea ulos hieman kevyemmin. Tämä kevät on ollut haastava pukea lasta päiväkotiin, kun aamuisin on lähes pakkasta ja iltapäivästä lähes +10 astetta ja kuravellikelit. Kotipäivinä helpompaa, kun vaatteita voi vaihtaa nopeastikin. Ostin M:lle tuon Lindexin tummansinisen kevättakin käytettynä. Oli kuin uusi ja sopii pienelle täydellisesti! Tällaisia vaatteita tulee ostettua vielä tämänikäisellekin käytettynä, mutta arkisemmat vaatteet ovat yleensä jo niin nuhjuisia, että ne tulee ostettua uutena. Tosin kesäpäivien ulkopuuhiin sopivat ne hieman nuhjuisemmatkin täydellisesti! Miten noilla pienillä pojilla kuluvatkin housunpolvet heti puhki? :D

Olen joskus miettinyt, että täytyisi kirjata ylös pojan parhaimpia letkautuksia, sillä niitä tulee päivittäin. Viimeisin toissaillalta, kun poika kyseli vasaran perään (oma leikkivasara on niin nähty): Äiti saanko sen vasaran nyt? Se lyö vain nauloja. Ei teeveitä. Ja tuohon yhdistettynä kirkkaat, viattomat silmät ja vakuuttavaa pään pyöritystä. Niin räjähdin nauramaan! En tiennyt, että oli olemassa tuollainen teeveenpaukuttelumahdollisuuskin :D. Joten kultaseni, palataanpas asiaan vaikka 15 vuoden päästä!

Eilen oli mahtavan aurinkoinen päivä, mutta aika kylmä tuuli. Kävimme mökillä ja sieltä suuntasimme tivoliin, poika oli innoissaan! Mietiskelin siinä ties kuinka monetta kertaa lippukassalla jonottaessani, että tulipas viime vuoden tivolireissu halvaksi, kun poika ei halunnut mennä juuri mihinkään laitteeseen… Nyt sai olla kaivamassa lompakkoa tämän tästä, mutta vieläkin selvää varovaisuutta ilmassa eikä kaikkiin laitteisiin halunnut. Isänsä kanssa kävi muutamassa ja pomppulinnassa pomppimassa. Nyt vain tähän ikään taitaa kuulua se, että on vaikea hyväksyä, kun oma aika jossain loppuu ja on seuraavien vuoro… Pienet itkupotkuraivarit nähtiin myös siinä vaiheessa, kun mies kantoi poikaa autolle päin. Hyvä tällä tavoin opetella noitakin taitoja!

Tänään ajattelimme käydä vanhemmillani ja sieltä vielä toinen reissu tivoliin :D. Ihan vain siksi, että meillä kaikilla oli siellä eilenkin niin kivaa! Jäi hieman harmittamaan, että pikkulasten laitteita pyörittävät mörököllimiehet eivät puhuneet lapsille mitään. Jos vanhemmat seisovat aitojen ulkopuolella, kolmevuotias istuu laitteessa ja iso partainen mies tulee kiinnittämään turvavyötä sanomatta sanaakaan, ei ole vaikea arvata miten tuo päättyy. Asiakaspalveluhenkisyys kuuluu myös tivoliin ja ennen kaikkea lasten iän mukainen asiakaspalveluhenkisyys! Näin tivolissa vanhaa luokkakaveriani, jonka kanssa tuli puheeksi lipputoiminta. Joihinkin laitteisiin pääsee lapsi + vanhempi/saattaja -kombolla yhdellä lipulla ja joihinkin kaksi vanhempaa ja yksi lapsi kahdella lipulla. Noita ei ole kuitenkaan selvästi missään näkyvissä ja jos tarjoat itsestäsi ja lapsestasi kahta lippua, se kyllä otetaan vastaan, vaikka yhdelläkin pääsisi. Tuo jäi hieman harmittamaan, sillä viime vuonna oli täysin sama homma. Yksi lippu maksaa kuitenkin viisi euroa, joten ei niitä huvikseen useampia vain taskuntäytteeksi ostelisi. Laitoin tuosta heille palautettakin menemään, sillä ei se auta asiaa tämän enempää yksinään harmitella.

Tämä toukokuu on ollut erilainen kuin yleensä, monessakin suhteessa! Vappua vietimme lumisissa maisemissa; vappuna oli lunta enemmän kuin useana jouluna! Näistä säätiloista johtuen toukokuussa on nautittu takkatulestakin ja sisälläkin on joutunut jopa valoja sytyttelemään. Myöskin poreamme on ollut aiempaa enemmän käytössä näin ”kesäkuukautena”. Niin ja palju on vielä jäässä, siis täh! Jonkinmoinen jäälohkare siellä pohjalla vielä on, joten sitä joudumme vielä tovin odottelemaan. Eilen illalla kun ilta-aurinko paistoi saunaterassille niiiin upeasti, sanoin miehelle, että eikö olisikin ollut huippua mennä paljuun ennen Suomen peliä! Tänäänkin on jännitystä luvassa, toivottavasti Leijonat voittavat pronssia! Peli tulee jo viideltä, mutta tapamme mukaan nauhoitamme sen ja katsomme vasta pojan käytyä yöunille. Täytyy olla sitten taas koko ilta eristyksissä ulkomaailmasta, että ottelun tulos ei kantaudu korviimme…

Tällainen viikonloppu täällä! Minun oli tarkoitus tulla sanomaan tänne nopeat heipat ennen pinaattikeiton valmistamista, mutta tässähän kävi taas perinteiset! No eipä tässä kiire; poikakin on vielä ulkona mönkkärillä ajamassa. Lounaan jälkeen miehellä on ohjelmassa harrastushommia ja minä ajattelin kurvata pojan kanssa mummuani moikkaamaan. Iltapäivällä sitten vanhemmilleni ja sinne tivoliin. Jos nyt kuitenkin ensimmäisenä kupponen cappuccinoa tuolla lasiterassilla, kun se tuossa kuvassakin niin houkuttelevalta näyttää… Ja vaikka senkin kunniaksi, että terassimme lasitus valmistui Lumonin toimesta päivälleen kaksi vuotta sitten (terassi tuolloin esittelyssä Lasitettu terassimme -postauksessani)!

Aurinkoista sunnuntaita sullekin! ♥